Haaveet

Täytin muutama kuukausi sitten 40. Minulla on 3 lasta, nuorin täytti vasta 3 vuotta. Tällä hetkellä ainakin 7 ovulaatiota on mennyt ohitse tärppäämättä. Haluaisin vielä kovasti vauvaa! Ensimmäinen ja kolmas raskaus onnistuivat ensimmäisellä kierrolla, toinen raskaus ei niin helposti.

 

Tsemppiä vain kaikille jotka jaksavat yrittää vielä. Itse olen nuorempi, mutta tuttava piirissä yli 40v. äitejä. Jos on perusterve ja muuten asiat kunnossa, niin mielestäni kannattaa lapsi vielä saada jos mahdollista. Tuntuu, että nämä tututkin ovat "nuortuneet" uuden äitiyden myötä. Siis eräänlaista uutta elämäniloa vauva tuonut mukanaan. Tottakai väsymistä yövalvomisten takia, mutta sehän on ohimenevää...

 

Minä täytän kohta 40 v.

Toivoisin vielä yhtä lasta, näiden kolmen tytön jatkoksi.

Vähän pelottaa kuitenkin muiden mielipiteet. Mutta omaa jaksamistani en epäile.

Ja töistä poissaolo..

Mutta itseänihän (ja omaa perhettä) tässä pitäisi ajatella eikä ketään muuta.

Toisaalta tämä omakotitalon rakentaminen vaatii veronsa. Mutta työmiehethän meille on varattuna.

Uskaltaisikohan ehkäisyt jättää sikseen? =)

 

Vihdoinkin asia on lopullisesti päätetty.

Uusi perheenjäsen saa tulla vaikka heti. :heart:

Kierukka poistettu justiinsa. Mietin vain kuinka kauan kierukan hormonit kehossa vaikuttavat... :snotty:

 

Vauvakuume vaivaa...olen 41-v ja lapsia on kaksi. Ehkäisy jätetty pois viime
marraskuussa(kondomia käytettiin siihen asti). Epäilen,mutten ole varma että minulla on ollut peräti kaksi aivan alkuraskauden keskenmenoa sen jälkeen
Muuten ovuloin kyllä, mutta kierto heittelee 26-31 pv.
Olen miettinyt asiaa ja olen varma että vauvan vielä jaksaisin hoitaa vaikka
ikää onkin. Mutta näyttää siltä ettei niitä noin vain tehdä. Aikaisemmat raskaudet alkoivat heti kun halusin. Ikä siis tekee tehtävänsä, mutta toivon että vielä onnistuisi. Kertoilkaa lisää omia kokemuksia ja tuntemuksia!

 

Jos vähäänkään mietityttää , niin siitä vaan, yrittäkää ihmeessä! Olen huomannut, että iän myötä raskaaksi tulo ei enää ole itsestään selvyys. Meillä 7 vuotias poika, jonka jälkeen ei käytetty mitään ehkäisyä. 5 keskenmenoa takana ja nyt raskausviikkoja 36. Tässä iässä (41 v.) raskaaksi tuloa voi sanoa jo ihmeeksi.. Raskaus mennyt hyvin ja jaksaakin hyvin, kun on niin toivottu tulokas...

 

Kait sitä kaikille nelikymppisille naisille tulee vauvakuume ikäkriisin myötä.Itseni mukaan lukien ja mieskään ei olisi pistänyt hanttiin, mutta onneksi maltoin odottaa...
Huomaa iän myötä, ettei oma terveys ole itsestään selvyys ja en halua olla itse puolivälissä viittäkymmentä ja taistella murrosikäisen kanssa.
Terveydelliset riskitkin ovat isoja odotusaikana...
Onneksi maltoin odottaa, vaikka olin suorastaan kateellinen odottaville äideille. Nyt olen onnellinen ja avioliittokin voi hyvin, sillä asetan hyvän parisuhteen kaiken edelle,,,Se on paras turva lapselle !
Jos molemmat olisivat olleet väsyneitä ja lapsihan on muutakin kuin pieni vauva...vauva on vain vuoden ja siinä tavallaan yksi sukupolvi jää välistä, kun periaatteessa lähes isovanhempien ikäiset saavat lapsen.
Ja vauva haluja hyydytti myös katsella läheltä kuinka sidottuja ovat kaksi työikäistä iäkkääseen äitiinsä...
Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa ja kantaa vastuun siitä...
aika aikansa kutakin !
Lapset ovat isompi ja nyt on uudet haasteet edessä, saamme nauttia parisuhteesta ja toisistamme- matkustella !
Mutta jos parisuhteessa ei ole muuta yhteistä kuin lapset...se on surullista ja pelottaa kaksin jääminen.Lapset ovat meillä vain lainaa....

 

tutkomusten mukaan terveydelliset riskit eivät ole yli nelikymppisillä yhtään suuremmat kuin nuoremmallakaan raskausaikana, jos äiti on perusterve. Sensijaan lapsen trisomiariski on kohonnut.

 

Onhan se niinkin että 4-kymppisenä voi olla jo isoäiti.

Minä en sitä tule olemaan, tuskin kymmeneen vuoteen.

Toivommekin tähän rakastavaan perheeseen uuden jäsenen.
Nuorin on kuitenkin vasta (omasta mielestäni JO) 3 vuotta.

Parisuhteemme voi mainiosti. Ei kai kukaan enää nykyaikana yritä avioliittoaan pelastaa lapsella. \|O

Toisaalta näitä palstoja lukiessa tulee tosi hyvälle mielelle, lukee "kohtalotovereiden" kirjoituksia.
Toisaalta taas pahoittaa mielensä.

Mutta jokainen tekee omat päätöksensä ja elää niiden mukaisesti.
Aina niihin ei kuitenkaan voi täysin vaikuttaa...

 

Lapsia saadaan , jos luoja suo. Toiset on valmiita äidiksi aiemmin ja toiset myöhemmin. Itselle aika on ollut sopiva "vanhemmalla" iällä, kun parisuhde vakiintunut. Nuorempana menin. Nyt ollut perheen vuoro ja se sopii minulle ja meille. Ei kai sellaista "oikeata ikää" olekaan. Erilaiset lähtökohdat kaikilla.... Sen mukaan sitä sopeutuu tilanteisiin.
Mukavaa kesän jatkoa! =)

 

\

Näyttää olevan toinenkin ansku, kumpiko oli ensin

Mullekkii vielä nappula.

T. ansku

 

Mistä löytäisi asiallisia sivuja jossa kerrotaan iän mukanaan tuomista riskeistä. (muutakin kuin itsestäänselvyydet, kuten hedelmällisyyden lasku, kohonnut riski saada kehitysvammainen lapsi).

 

\

Kait sitä kaikille nelikymppisille naisille tulee vauvakuume ikäkriisin myötä.Itseni mukaan lukien ja mieskään ei olisi pistänyt hanttiin, mutta onneksi maltoin odottaa...
Huomaa iän myötä, ettei oma terveys ole itsestään selvyys ja en halua olla itse puolivälissä viittäkymmentä ja taistella murrosikäisen kanssa.
Terveydelliset riskitkin ovat isoja odotusaikana...
Onneksi maltoin odottaa, vaikka olin suorastaan kateellinen odottaville äideille. Nyt olen onnellinen ja avioliittokin voi hyvin, sillä asetan hyvän parisuhteen kaiken edelle,,,Se on paras turva lapselle !
Jos molemmat olisivat olleet väsyneitä ja lapsihan on muutakin kuin pieni vauva...vauva on vain vuoden ja siinä tavallaan yksi sukupolvi jää välistä, kun periaatteessa lähes isovanhempien ikäiset saavat lapsen.
Ja vauva haluja hyydytti myös katsella läheltä kuinka sidottuja ovat kaksi työikäistä iäkkääseen äitiinsä...
Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa ja kantaa vastuun siitä...
aika aikansa kutakin !
Lapset ovat isompi ja nyt on uudet haasteet edessä, saamme nauttia parisuhteesta ja toisistamme- matkustella !
Mutta jos parisuhteessa ei ole muuta yhteistä kuin lapset...se on surullista ja pelottaa kaksin jääminen.Lapset ovat meillä vain lainaa....

Älä yleistä! Kaikilla nelikymppisillä ei ole ikäkriisiä. Ikäkriisi ei liity välttämättä lastensaantiin, enemmänkin siihen, mitä on saavuttanut ammatillisesti työelämässä. Kaikki nelikymppiset eivät halua lasta parisuhdetta pelastamaan. Tuttavapiirissäni on useampikin noin nelikymppinen äiti. Joku on saanut esikoisensa nelikymppisenä, jollakin isommat lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Kaikki naiset ovat onnellisia äitiydestään ja kokevat, että lapselle antaa suuremman arvon, kun synnyttää vanhemmalla iällä.

Nelikymppiset vanhemmat ovat hyviä vanhempia. Lapsi on odotettu ja toivottu. Äiti ja isä sitoutuvat vanhemmuuteen. Työelämässä on ehditty olla tarpeeksi ja työ ei ole enää elämän keskipiste. Bilettäminen ei enää kiinnosta, nelikymppiset viihtyvät kotona. Omille lapsille ja puolisolle annetaan aikaa.

Murrosikäisten kanssa on ihan sama, minkäikäinen äiti ja isä olet. Itse sain esikoisen nuorena, vähän yli kaksikymppisenä. Ajattelin, että rankka murrosikää ei lapselle tule, jos koti on kunnollinen ja vanhemmat kasvattavat lapsensa kunnolla. Toisinpa kävi. Esikoisella on erittäin raju murrosikä, ja voimille käy, vaikka olen hyväkuntoinen ja Sinun mittapuusi mukaan "nuori". Murrosikäisten kanssa on ihan samantekevää, oletko 35-vuotias äiti vai 60-vuotias äiti. Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole kovaa murrosikää, vaan yläasteikä menee ohi rauhallisesti.

Suomessa on erittäin hyvä terveydenhuolto, äitiys- ja lastenneuvoloineen ja synnytyssairaaloineen. Ihmisten elinikä pitenee jatkuvasti. Mitähän mahdat tarkoittaa, kun sanot: "Terveydelliset riskitkin ovat isoja odotusaikana..."? Olen saanut esikoisen vähän yli kaksikymppisenä ja nuorimmaisemme 38-vuotiaana. Sekä odotusaika, synnytys että lapsivuodeaika olivat huomattavasti helpompaa lähes nelikymppisenä kuin parikymppisenä.

Kaikki nelikymppiset eivät ole raihnaisia ja sairaita. Minusta on todella naurettavaa väittää, että lastensaanti nelikymppisenä olisi arveluttavaa, koska "siinä tavallaan yksi sukupolvi jää välistä, kun periaatteessa lähes isovanhempien ikäiset saavat lapsen."

 

Mulla on nyt muut haaveet. Aikansa kutakin. Ihanaa kun lapset ovat jo isoja!
Nyt voi taas keskittyä paremmin harrastuksiin ja vaikka työntekoon. Aikaa on enemmän, eikä kaikki voimat huku yövalvomisiin.

 

Kukin tehnee lapsensa silloin kun itsestä parhaalta tuntuu ja kun se yleensä on mahdollista. Itse olen onnellinen, että odotin niin kauan, että se ihan oikea elämäni mies löytyi, ja teimme ensimmäisen lapsemme vasta kun olimme kunnolla tutustuneet toisiimme, olin silloin 37v, ja toinen on nyt tulossa, olen 41v. Moni ystäväni, joka on perheen perustanut alle parikymppisenä, ja on ollut vain se yksi ja ainoa mies elämän aikana, alkavat nyt sitten lasten kasvettua, kyllästyä tylsään elämään ja siihen, etteivät ole "päässeet" kokeilemaan muita miehiä. Sitten petetään ja jätetään ja surraan ja itketään. Toki nuorena se ratkaisu on tuntunut parhaalta mahdolliselta, eikä niitä lapsia kukaan koskaa kadu tehneensä. Mutta itse en tunne olevani mikään isoäiti-ikäinen äiti, vaikka yli 40 olenkin, ja olen tyytyväinen siihen, että olen SAANUT asua ja elää myös yksin. Moni näistä nuorista perheen perustajista ei ole ehtinyt asua koskaan yksin, mikä minusta on erittäin tärkeä asia. Pitäisi keskittyä olemaan onnellinen siihen mikä tilanne kullakin on, eikä haaveilla muusta. Elämme täällä vain kerran, ja tehkäämme kukin sitä, mikä on mahdollista omaan tilanteeseen nähden, olivat lapset ja vanhemmat minkä ikäisiä tahansa. Ei voi sanoa, että mikään ikä on se ainoa ja oikea tehdä lapsi. Nautitaan niistä ihanista lapsista jotka meille on suotu!

 

Minäkin haaveilen. Ennestään lapsiakin on jo. Nuorin 4v.
Nyt on viimeinen hetki toimia, sillä olen jo >40v.

Toivottavasti pian tärppää!!! :heart: :heart: :heart:

Tuntuu että täällä toiset ovat jotenkin kateellisia kun panettelevat 4-kymppisten raskauksia.
Meillä on kaikki hyvin; työelämässä ollaan ehditty olla ja suhde aviomiehen kanssa kukoistaa.
Mutta olisihan se ihanaa saada uuteen taloon vauva ja nuorimmaiselle kaveri!

 

Heip!
Noihin kaikkiin yllä oleviin viesteihin voisin todeta, että kyllä se nyt vaan BIOLOGISELTA kannalta on parempi saada lapset nuorempana kuin yli 40v. Tämä fakta vaan tuntuu monia jotenkin suututtavan ja sitten pitää kauheasti puolustella sitä kuinka parempia äitejä ollaan vanhemmalla iällä. En väitä, että yli 40 vuotiaat äidit ovat yhtään sen huonompia kuin nuoremmat, mutta turha myöskään yrittää tehdä siitä tavoittelemisen arvoista.

 

Mikähän meidän länsimaisten ihmisten ajatusmaailmassa on mennyt vinksalleen kun naisen ikää kyseenalaistetaan asiassa kuin asiassa,työelämässä, mainoksissa...ym. aina nainen on jotenkin väärässä iässä!
Arvostetaan itseämme naisina, eikä olla kaatteellisia ja tuomitsevia vaikkapa lasten saannin suhteen. Eihän lasten syntymä tosiaankaan ole mikään itsestäänselvyys olkoon naisen ikä mikä tahansa. On paljon esim. parikymppisiä naisia jotka eivät tule raskaaksi halutessan ja vastaavasti myös vanhempia naisia jotka saavat lapsia tuosta vaan!

Ehkäpä kulttuurimme, kiivastahtinen maailmanmeno kaikkinensa tekee meille naisille jäynää myös näissä lasten saantiasioisssa. Tiedetäänhän, että esim. stressi voi olla esteenä raskaaksi tuloon ja siltä pohjalta ajateltuna kutakuinkin leppoisimmissa(ehkä köyhemmissä ja kurjemmissakin oloissa) asuvat naiset saavat lapsia aina menopausiin saakka (vrt. esim. afrikkalaiset kulttuurit).

Edelleen länsimaisenkin ihmisen ja etenkin naisen keskimääräinen elinikä on kohonnut. Ihmiset elävät pidempään ja terveempänä kunhan huolehtivat terveydestään. Miksei siis lapsiakin saisi haluta ja saada vaikkapa +40-iässä jos niikseen tulee?

 

Joo, on tää toisten valintojen arvostelu biologian persuteella vähän outoa. Mikä nyt on luonnollista ja mikä ei? Kun katsoo syntyvyystilastoja muutamien vuosikymmenten takaa, niin 40+ naiset synnyttivät paljon useammin kuin nykyään.

 

Peesi edelliseen :attn:

 

Luin lehdestä miehestä, joka oli tullut isäksi isoisän iässä...minusta se on surullista.
Olisi mukavaa, jos lapsella olisi isovanhemmat ja nuorena on jo vanhat vanhemmat...
Saat jo parhaimmillasi 30 vuotiaana murehtia ja miettiä omien vanhempiesi jaksamista...
Itselläni ei ole ollut kuin yksi mummu elossa ja jonka seurasta sain nauttia lapsuudessani, koska isovanhempani olivat jo kuolleet ennen syntymääni.
Sellaistakaan surua,ei ymmärrä ihminen joka ei ole omalla kohdallaan sitä kokenut....yksi sukupolvi jää välistä pois !
Toki jokainen saa tehdä lapset minkäikäisenä haluaa, mutta kannustan kaikkia tekemään lapsensa nuorina.Ja ettei nuori äiti osaisi nauttia äitinä olosta....
Ei nuori äiti ole välttämättä huono äiti, kuten tällä palstalla annetaan usein ymmärtää...eikä vanhempi äiti ns. täydellinen ,lapsista nauttiva ihanneäiti.
Ikä on arka asia...kun se tuntuu täällä jatkuvasti puhututtavan ja se, että me kaikki vanhennutaan on totta.Sillekään ei voi mitään...40 vee ei ole sama kuin 20 vee, vaikka elämäkokemusta olisi enempi.Elämänkokemuksella kompensoi paljon....
Mutta kuten joku kirjoitti...lapsia ei tehdä ,niitä saadaa ja ihme tulla ylipäätään neljänkymmenen hujakoilla raskaaksi luomuna varsinkin...
Kaikesta huolimatta kaikenikäisille äideille onnea ja menestystä vanhemmuuteen