Joo mä muistan sut kanssa, luin ja kommentoinkin sitä sun tilannetta, ihan kauheeta. Toivottavasti seuraava raskaus toisi kauan kaivatun nyytin syliin


Joo mä muistan sut kanssa, luin ja kommentoinkin sitä sun tilannetta, ihan kauheeta. Toivottavasti seuraava raskaus toisi kauan kaivatun nyytin syliin
Heippa pitkästä aikaa! Muistan et ollaan oltu haaveena vauva 2023 ja 2024 ryhmissä jo samaan aikaan kirjoittelemassa. Miten teillä mennyt, mä plussasin viime maaliskuussa mut meidän tyttäremme kuoli kohtuun rv 40+3 marraskuussa Just kans palailin varovasti tänne uudestaan yrittäviin. Toivotaan et tää vuosi tuo parempia tuulia mukanaan jo meillekin molemmille, kuten kaikille sitä toivoville 🩷
Joo mä muistan sut kanssa, luin ja kommentoinkin sitä sun tilannetta, ihan kauheeta. Toivottavasti seuraava raskaus toisi kauan kaivatun nyytin syliinmeidän pikkuneiti on jo ihan kohta 5kk
![]()
Kiitos 🩷 teillä on kyllä valitettavan hitaasti edennyt asiat. Muistinkin et ollaan yrityskin aloitettu samaan aikaanMuistan sut myös noista aiemmista ketjuista. Oon äärettömän pahoillani siitä mitä teille kävi![]()
Kiitos kysymästä, meillä ehti olla tosiaan yritystä 1,5v kunnes menin gynekologille tsekkiin ajatuksena, että tarkistan onko itsellä kaikki hyvin. Meillä tuli silloin heti yrityksen alussa kemiallinen raskaus, mutta sen jälkeen ei mitään. Gynekologilla mulla todettiin endometriooma toisessa munasarjassa ja laitettiin lähete julkiselle lapsettomuuspolille. Sen jälkeen elämä on ollut pelkkää odottelua, olemme todella saaneet kokea julkisen puolen hitaudenLoppusyksystä -24 päästiin vihdoin ensikäynnille ja siellä todettiin että laitetaanpa meidät suoraan ivf jonoon, kun on tuo endometrioosi. Samalla määrättiin käyttämään ehkäisyä ivfää odotellessa, eli luomuyritys jäi tauolle. Söin 3kk pillereitä, kunnes tammikuussa oli ivf-suunnittelu. Sen jälkeen ei kierto meinannut käynnistyä niinkuin pitää, mutta se saatiin lopulta lääkityksellä alkamaan. Nyt ollaan sitten vihdoin tässä että hoidot alkaa, ellei tule viimetipan ihmettä
Pitkällä kaavalla mennään.
Henkisesti on ollut tosi rankkaa, vaikka ei siitä ole kuin n 2,5vuotta kun aloitettiin yritys. Mutta on se pitkä aika pyöritellä päivittäin ajatuksia aiheen tiimoilta![]()
Mutta toivotaan todella, että tämän haaveen kanssa elämä kohtelee meitä molempia tulevaisuudessa suotuisamminOnnea matkaan meille molemmille, ja kaikille muillekin
![]()
Oot kyllä joutunut käsittelemään kohtuuttoman vaikeita asioita, toivottavasti oot ihan ok tällä hetkelläKiitos 🩷 teillä on kyllä valitettavan hitaasti edennyt asiat. Muistinkin et ollaan yrityskin aloitettu samaan aikaan kyllä se 2,5v on varmasti pitkä aika, se 1,5v ennen meidän plussaa tuntui jo ikuisuudelta itelle. Ja nyt tuntuu jotenkin niin pahalta olla taas tässä pisteessä et testailee ovista ja toivoo parasta ja samalla jännittää tulevaa ja elämä pyörii kierron mukaan.. kun välissä kuitenkin yks hyvin sujunut raskaus ja sit toi järkyttävä menetys jolle ei mitään järjellistä syytä, se tässä tuntuu pahimmalta et menetettiin täysin terve vauva ilman mitään syytä, tunteet vois olla erilaiset jos olis joku syy tai sairaus taustalla, vaikka sekin yhtä suuri menetys tietenkin olisi ollut.
Siis toi on mulle uus tieto et täytys aloittaa ehkäisy ivf-jonossa mikä siinä on perusteena? Luotetaanko siinä esim kondomiehkäisyyn, mä en millään kyllä enää aloittaisi mitään hormoniehkäisyä meillä ensikäynti huhtikuun lopulla. Toivottavasti saatte pitkän odotuksen päätteeksi nyt vihdoin iloisia onnistumisia ja vauvauutisia hoitojen avulla 🩷 oon pikkuhiljaa alkanu tutustua kaikkiin insseihin ja ivf et mitä saattaa olla edessä jos niikseen tulee, kun meillä vähän yllätti et miehen simppanäyte oli niin "huono". Mun labrat amh fsh ym on vasta nyt kun uus kierto alkaa.. tai toki toivotaan et ei ala
Siinä ei oo mitään pahaa, että on herkempi. Onhan asia tosi arkaluonteinen ja sanavalinnat on hirmu tärkeitä. Jospa erikoissairaanhoidossa olis nekin paremmin hallussa.DPO 9 meneillään, eikä mitään oireita. Järjellä tiedän, että voi olla raskaana vaikka näin aikasin ei oliskaan oireita, mutta jotenkin sitä on ollut sellasessa kuplassa, että olettaa että tietäisi itse omasta fiiliksestä onko vai ei. Joten olettaa että ei ole.
Tässä kertomus meidän ensimmäisestä tk käynnistä keillä kiinnostaa:
Käytiin eilen miehen kanssa siellä tk lääkärissä "lisääntymisasioissa" niinku lääkäri sen pisti. Oli ihan mukava naislääkäri ja mukava käynti, mutta muutama asia jäi vähän kaivelemaan siinä. Kyseli ensin multa perustietoja, (kerkesin jo miettiä, että eikö tässä miehestä tiedustella mitään) mutta kävikin metodillisesti vaan ensin minut läpi ja sitten kyseli mieheltä hänen terveydestään.
Jotenkin tuntu, että meidän kohtaaminen tuossa asiassa oli lääkärillekin uutta, vaikka osasi ottaa ohjat ja mun ei tarvinnut huolehtia, että kaikki asiat tulee sanotuksi, mitä olin itse muistilapulle kirjoittanut. En tiedä kuinka pitkään oli ollut lääkärinä, mutta vaikutti aika nuorelta. Itsellä särähti korvaan, kun se käytti termejä "syy" ja "vika". En tiedä onko tuo normaalia vai ei, mutta jotenkin omituista, että noinkin herkässä ja henkilökohtaisessa asiassa käytetään syyllistävää kieltä. "Voi johtua" olisi mun mielestä ollut parempi ilmaus. Kommentoi jossain vaiheessa niinku ohimennen, että voihan se "syy" olla sitten miehessäkin". Kaiken huippu, kun lopuksi kertoi, että tekee mulle gynekologisen tutkimuksen, niin kysyi mieheltä, että haluaako se jäädä vai mennä odottamaan aulaan. Siinä kohti sanoin varsin tomerasti, että "hän ei halua jäädä paikalle", ja se lääkärikin tais tajuta, että nyt ehkä kysyttiin asiasta väärältä henkilöltä, ja yritti korjailla sitä sanomalla jotain siitä, että toki jos minä en halua niin ei sitten. Kieltämättä jälkeenpäin nauratti ajatuskin siitä, että kuinka kiusallista se olis ollut kaikille osapuolille. (Ymmärrän toki, että esim. synnytyksen yhteydessä on varmaan normaalia, että mies on siinä läsnä, mutta tuossa tilanteessa mukana olo tuntui vaan absurdilta).
Siinä gynetutkimuksen yhteydessä vielä kysyi, että onko meillä kummallakaan lapsia, kun unohti aiemmin kysyä sitä. Kun kerroin, että kummallakaan ei ole lapsia, en ole ollut ikinä edes raskaana, niin se siinä taas otti puheeksi sen, että jos vaikka miehellä ois ollut lapsia, niin sitten ois voinut poislukea sen, että lapsettomuus ois miehen "syy". Juttelin käynnin jälkeen miehen kanssa, ja se ei ollut ajatellut mitään erikoisempaa sen lääkärin sanavalinnoista. Mää oon vaan herkempi vissii sitte. Tiedostan kyllä, että se lääkäri ei tarkoittanut sitä pahalla, mutta jos se lääkäri ois ollut nuiva, niin nuokin sanat ois voinut tuntua tuhat kertaa pahemmilta.
Mutta, sieltä kuitenkin saatiin nyt selkeä jatkosuunnitelma, eli laitto minulle lähetteen verikokeisiin (pieni verenkuva ja kilpirauhasarvot) ja voin kuukauden päästä soittaa sinne (kun tulee se 12kk ehkäisyn jättämisestä täyteen) ja pyytää tämän käynnin perusteella jatkolähetteen erikoissairaanhoitoon. Ei tarvitse soittaa heti, jos ei heti halua jatkotutkimuksiin, mutta se sano, et jos vaikka menee 2 vuotta niin sitten pitää tuo perustutkimus ja verikokeet tehdä uudestaan.
Oon äärimmäisen pahoillani!
Ei varmaan ainakaan ihan heti, pitää varmaan pari kiertoa kypsytellä ajatusta, ja antaa miehenkin sulatella tuota. Tuo käynti itsessään jo rauhoitti jonkin verran mieltä, ja nyt on kuitenkin reitti auki, että pääsee jatkotutkimuksiin kun vaan soittaa.Siinä ei oo mitään pahaa, että on herkempi. Onhan asia tosi arkaluonteinen ja sanavalinnat on hirmu tärkeitä. Jospa erikoissairaanhoidossa olis nekin paremmin hallussa.
Mutta huippu juttu teille, että saitte nyt pyörän pyörimään. Meinaatteko heti hakeutua jatkotutkimuksiin?
Toivottavasti tämä kierto vielä plussaksi ilmenis.
Mun mielestä on ihan mukava kuulla muiden onnistumisista ja fiilistellä mukana, kun se auttaa itseä uskomaan siihen, että se on itsellekin joskus mahdollista. Ymmärrän toki, että ei aina kaikessa mielentilassa jaksa, mutta silloinhan voi itse jättää juurikin ne lukematta, ja kun on selkeästi merkattu mistä alkaa, niin voi helposti vaa skipata sen.@aida91 Mielellään en kirjoittelisi, kun muistelen omaa epätoivoa niin kyllähän se aina mielen katkeroitti kun toiset tulivat kertomaan raskaus kuulumisiaan haaveilu ryhmään. Toisaalta silloinkin viisaammat totesi et kaikki on sallittua ja kenenkään ei ole pakko lukea toisen viestiä jos pahoittaa mielensä yms.
Eli hyvä kanssa siskoni, jos et halua tietää mitään meidän raskaudesta niin suosittelen hyppäämään vain viestin ylitse.
Tänään meillä on rv 28+4. Kaikenlaisia tuntemuksia on mahtunut matkaan. Olin ihan hermona ennen ensimmäistä ultraa ja kattelin paljon yksityisen ultraus aikoja ja puoliso toppuutteli ettei sellaista tarvita et kaikki on hyvin. Niin hän sielä sit olikin kaikki hyvin kun ensimmäiseen ultraan päästiin. Toinen ultra ei enään niin poltellutkaan vaan levollisin mielin mentiin paikalle. Saatiin kuula et tyttöä odotetaan. Ennen tätä toista ultraa oltiin lomalla ja pyrittiin ostelemaan neutraaleissa väreissä vaatteita, joten mekot jäi kauppoihin. Kun tultiin kotia ja katteltiin väri maailmaa totesin et nää on ihan poikien värissä et eikö pitänyt ostaa neutraaleja. Mutta tosiaan ultran jälkeen oikein ryöpsähti et voidaanko ostaa sitä tätä ja tuota ja puoliso pyrki kaikin keinoin himmaamaan vauhtia ettei vielä ostettaisiin et on liian aikaista. Mut ei mennyt montaa viikkoa kun puoliso havaihtui ja halusikin lähteä ostelemaan vaatteita pikkuiselle. Nyt meillä on kaikki suurimmat hankinnat hankittuna, jotain pieniä juttua puuttuu, mut nehän kerkeää. Paljon ollaan hyödynnetty kirpputorien antimia vaatteiden suhteen.
Mut siis itse raskaus. Pahoinvointini alkoi hyvin pian plussasta. Olin huonovointinen koko ajan. Apteekista hankin pahoinvointirannekkeet, neuvola kirjoitti reseptin bonjestaa. Itselläni helpotti kun otin aamuin ja illoin. Toki eihän se riittänyt viemää koko pahaa oloa pois, mut lieventi oireita kuitenkin. Pöntön halailua harrastin noin 8 kertaa ja jokainen kerta oli vain liikaa. Pääsääntöisesti aamuisin, mutta kyllä sinne muutama ilta yrjökin mahtui mukaan. Se on vaan jäänyt mieleen et vasta pestyille hiuksille oksensin eikä siinä vaiheessa naurattanut. Pahoinvointi helpotti joskus viikolla 22 ja sitten tulikin tunne kun oireita ei ollut niin enhän minä raskaana ole. Tää tunne oli tosi vahvana, ei kipuilua, en tuntenut liikkeitä eikä ollut enää pahoinvointiakaan. Tuli tunne et tämmöinen raskaus onkin helppo, kunhan vain selviää alun pahoinvoinnista jollain ilmeellä. Nyt tiedän taas olevan raskaana vaikka koko aika olenkin ollut. Nimittäin liikkeet ovat käyneet tuntumaan selkeästi ja voi sitä tunnetta kun näki ensimmäisen konkreettisen liikkeen vatsan päältä ja puolisokin sen havaitsi. Oli ihan epätodellinen olo et tapahtuiko äsken jotain ja onneksi iski uudestaan niin ei tarvinnut aprikoida näkikö harhoja. Aktiivisuus on selvästi lisääntynyt vatsassa, vaikka en näkisi vatsan päältä liikettä niin tunnen kun joku möyryää vatsassa. Tällä hetkellä olen saikulla, todennäköisesti iskias, mutta hermoperäisenä. Liikkeellä oleminen on vaikeaa ja käveleminen vain pahentaa tilannetta. Yöt nukun katkonaisesti ja asennon muuttamiseen herää joka kerta. Tällä hetkellä kaikki hyvin ja pikkuista odotetaan kovasti. Isovanhemmat ovat yhä pimennossa asian suhteen. Vain isälläni on tieto hyppysissään.
Tuon lähetteen hyväksymisessä ja ensikäyntiajan saamisessa voi mennä kuukausia. Hoitotakuu 3kk, mutta pitkältä sekin tuntuu silloin, kun odottaa jo kovasti pääsyä eteenpäin. Eli en ainakaan kovin kauaa suosittele jahkailemaan, kun odottamista se on julkisella joka välissä. Ei niitä hoitoja oo pakko aloittaa heti, vaikka ensikäynnillä kävisikin. Klamydia ym. näytteetkin oli vain 3 kk voimassa niin mun piti niitä kesän jälkeen antaa uudelleen ennen jatkotutkimuksia. Tsemppiä teille ja tietenkin oman fiiliksen ja tahdin mukaan kannattaa edetä.Ei varmaan ainakaan ihan heti, pitää varmaan pari kiertoa kypsytellä ajatusta, ja antaa miehenkin sulatella tuota. Tuo käynti itsessään jo rauhoitti jonkin verran mieltä, ja nyt on kuitenkin reitti auki, että pääsee jatkotutkimuksiin kun vaan soittaa.