Haaveena vauva 2025

Samoissa päivissä mennään ja jaan piinailun tuskan..

Toivottavasti sulla ei ala menkat..

 

Toivottavasti sulla ei ala menkat..

Tää on niin outoa. Lämmöt pomppasi ylös, vaikka kävivät jo alhaalla ja nyt 4 viimeistä päivää olleet reilusti koholla. Menkkajomoa ja päänsärkyä saman ajan. Nyt dpo 14. Testi nega ja viitteitä siihen, että menkat siellä kolkuttelee oven takana.

Jos ei voi uskoa lämpöihin, niin mihin sitten? Ja mikä mulla on, mikä pitää lämpöjä koholla?

Ja mulla on pitempään lämmöt romahtaneet jo päiviä ennen menkkoja. Aiemmin romahti just ennen tai heti menkkojen alettua. Että kai tässä parempaan suuntaan mennään, vaikka oon jo ehtinyt innostua ja masentua tässä kierrossa useamman kerran.

 

Kp 1

 

Heippa!

Taisin viiimeksi vain mainita uuden kierron alkamisen. Oon alkanut vain uskomaan yhä vahvemmin etten saa koskaan pienokaista. Kaksi vuotta tosiaan yritystä takana ja diagnoosi primaari lapsettomuus ja amh arvo 0,15. Joka kierrosta on löytynyt ovulaatio ja enkä yhä pysty lopettaa sen tikutusta vaan joka kierrossa sitä tikutan ja aina se löytyy. Takana on Ovumian käynnit, jossa on tehty ivf joka on vaihtunut lennosta inseminaatiotksi ja ihan vain ivf. Viimeisellä käynnillä ollaan oltu maaliskuussa. Kahdesti olen syönnyt letrokuurin, ensiksi yhden tabletin verran (puoli vuotta) ja toisella kerralla 2 tabletti (3kk). KYS :n meidän olisi pitänyt saada vastaanotto aika jo heinäkuulle, mut ei sitäkään koskaan saapunut. Joten olen vain työstänyt itselleni ajatusta, etten voi koskaan saada pikkuista. Joka kerta kun olen käynyt postilaatikolla tai puolisoni on käynyt, olen vain pettynyt kun kirjettä ei ole kuulunut. Ensimmäinen ajatus meidät on unohdettu. Ai niin ja tosiaan joku kerta mainihin et laitettaisiin asuntomme myyntii niin nyt sekin asia on hoidettu. Ollaan tosiaan myymässä meidän ''pienen'' perheen asuntoa pois. Puolisolleni tuntuu olevan hirmu raskasta ettei lapsia välttämättä tule. Olen aika ajoin sanonutkin et voidaan erota, etsi puoliso joka kykenee saamaan jälkeläisen aikaiseksi. Onhan se itsekästä toiselle noin tuumata, mut jos ei vaan kykene niin eihän sitä muuksi voi myöskään muuttua.

Eilen se päivä vihdoin ja viimein koitti. Puoliso tuli kotia ja pyysin käymään postilaatikolla, kysyin tuttuu tapaa tuliko mitään. Ojensi kirjeen ja aloin heti tutkimaan. Kirje tuli vihdoin viimein KYS :stä, uskomatonta. Ei meitä oltukkaan unohdettu, mutta miten haikealta se kuitenkin tuntuu. Olen työstänyt ajatusta etten välttämättä saa koskaan lasta niin nyt ois kuitenkin asennoituva hoitoihin yms. Tuntuu hyvin raskaalta, jotenkaan en jaksa asiaa iloita. Vastaanotto aikamme olisi kuitenkin vasta lokakuun loppu puolella, alkuperäisestä ajasta 3 kk myöhässä. Huoh, kuinka ikävältä tuntuu ja se et miten paljon meillä tulee olemaan kokeita ja testejä ennen kuin päästään hoitoihin saakka. Miten paljon meille tulee käyntejä ennen kuin päästään asiaan. Puolisolle kerroin mitä lapuissa oli ja annoin totta kai hänenkin luettavaksi laput. Ajattelin jo et kaikki kaatuu siihen, ettei hän halua lähtä antamaan sperma näytettä. Se oli ekallakin kertaa tosi vastenmielistä. Kävimme keskustelua, et voiko sen tehdä meidän sairaalassa vai tarviiko sitä varten lähtä Kuopioon. Olin vakaasti Kuopion kannalla ja kyllä, sitä ei voi meidän sairaalaan jättää. Olin jo valmiina luovuttamaan ja totesinkin ettei sitä tarvitse antaa jos et halua, mut tosi asia on sit se ettei myös päästä hoitoihin. Mikä kumma siinä voi olla et ei voi tavaraansa ruikkia purkkiin? Minäkö muka nautin olla tongittavana? Totesi myös et onhan hän jo spermansa antanut, eikä siinä ole ollut mitään vikaa. Yritin selittää et ne haluaa siitä omat kokeensa tehdä. Miksi hän pelkää sitä kun eihän siinä vikaa ole? Suureksi yllätykseni hän on tänään ilmeisesti asiaa selvitellyt, kun oli minulle laittanut kesken työpäivän viestiä et aika olisi syyskuun loppu puolella. Huippua jos on ottanut yhteyttä selvittänyt asiaa. Itselläni on sinä päivänä työpäivä ja minun on vaikeampi irtautua töistäni (meillä ei voi tehdä etätyötä), nyt mietinkin suostuuko hän menemään sinne itsekseen vai joudunko ottamaan palkattoman? Mutta onhan se ihan järjetöntä ajaa noin 160 km suuntaansa yhden sperma purkin verran. Toivottavasti se sopii et meidän sairaalassa kävisi mahdollisissa väli ultrissa. Jos ei niin voi hyvä tavaton poissaolojen määrää. Ovumia sanoi suoraan, et väli ultrat onnistuu meidän päässä ettei niiden takia tarvitse heille ajella (120km).

Ehkä se joskus onnistuu tai sitten ei, ehkä meillä on toivoa tai sitten ei. Tässä nyt tuli tämmöinen avautuminen. Tsemppii ja jaksamista kaikille omiin tilanteisiin. Jatkelen hiljais eloani. Kertoilen jos tilanteet muuttuvat suuntaa jos toiseen..

 

Heippa!

Taisin viiimeksi vain mainita uuden kierron alkamisen. Oon alkanut vain uskomaan yhä vahvemmin etten saa koskaan pienokaista. Kaksi vuotta tosiaan yritystä takana ja diagnoosi primaari lapsettomuus ja amh arvo 0,15. Joka kierrosta on löytynyt ovulaatio ja enkä yhä pysty lopettaa sen tikutusta vaan joka kierrossa sitä tikutan ja aina se löytyy. Takana on Ovumian käynnit, jossa on tehty ivf joka on vaihtunut lennosta inseminaatiotksi ja ihan vain ivf. Viimeisellä käynnillä ollaan oltu maaliskuussa. Kahdesti olen syönnyt letrokuurin, ensiksi yhden tabletin verran (puoli vuotta) ja toisella kerralla 2 tabletti (3kk). KYS :n meidän olisi pitänyt saada vastaanotto aika jo heinäkuulle, mut ei sitäkään koskaan saapunut. Joten olen vain työstänyt itselleni ajatusta, etten voi koskaan saada pikkuista. Joka kerta kun olen käynyt postilaatikolla tai puolisoni on käynyt, olen vain pettynyt kun kirjettä ei ole kuulunut. Ensimmäinen ajatus meidät on unohdettu. Ai niin ja tosiaan joku kerta mainihin et laitettaisiin asuntomme myyntii niin nyt sekin asia on hoidettu. Ollaan tosiaan myymässä meidän ''pienen'' perheen asuntoa pois. Puolisolleni tuntuu olevan hirmu raskasta ettei lapsia välttämättä tule. Olen aika ajoin sanonutkin et voidaan erota, etsi puoliso joka kykenee saamaan jälkeläisen aikaiseksi. Onhan se itsekästä toiselle noin tuumata, mut jos ei vaan kykene niin eihän sitä muuksi voi myöskään muuttua.

Eilen se päivä vihdoin ja viimein koitti. Puoliso tuli kotia ja pyysin käymään postilaatikolla, kysyin tuttuu tapaa tuliko mitään. Ojensi kirjeen ja aloin heti tutkimaan. Kirje tuli vihdoin viimein KYS :stä, uskomatonta. Ei meitä oltukkaan unohdettu, mutta miten haikealta se kuitenkin tuntuu. Olen työstänyt ajatusta etten välttämättä saa koskaan lasta niin nyt ois kuitenkin asennoituva hoitoihin yms. Tuntuu hyvin raskaalta, jotenkaan en jaksa asiaa iloita. Vastaanotto aikamme olisi kuitenkin vasta lokakuun loppu puolella, alkuperäisestä ajasta 3 kk myöhässä. Huoh, kuinka ikävältä tuntuu ja se et miten paljon meillä tulee olemaan kokeita ja testejä ennen kuin päästään hoitoihin saakka. Miten paljon meille tulee käyntejä ennen kuin päästään asiaan. Puolisolle kerroin mitä lapuissa oli ja annoin totta kai hänenkin luettavaksi laput. Ajattelin jo et kaikki kaatuu siihen, ettei hän halua lähtä antamaan sperma näytettä. Se oli ekallakin kertaa tosi vastenmielistä. Kävimme keskustelua, et voiko sen tehdä meidän sairaalassa vai tarviiko sitä varten lähtä Kuopioon. Olin vakaasti Kuopion kannalla ja kyllä, sitä ei voi meidän sairaalaan jättää. Olin jo valmiina luovuttamaan ja totesinkin ettei sitä tarvitse antaa jos et halua, mut tosi asia on sit se ettei myös päästä hoitoihin. Mikä kumma siinä voi olla et ei voi tavaraansa ruikkia purkkiin? Minäkö muka nautin olla tongittavana? Totesi myös et onhan hän jo spermansa antanut, eikä siinä ole ollut mitään vikaa. Yritin selittää et ne haluaa siitä omat kokeensa tehdä. Miksi hän pelkää sitä kun eihän siinä vikaa ole? Suureksi yllätykseni hän on tänään ilmeisesti asiaa selvitellyt, kun oli minulle laittanut kesken työpäivän viestiä et aika olisi syyskuun loppu puolella. Huippua jos on ottanut yhteyttä selvittänyt asiaa. Itselläni on sinä päivänä työpäivä ja minun on vaikeampi irtautua töistäni (meillä ei voi tehdä etätyötä), nyt mietinkin suostuuko hän menemään sinne itsekseen vai joudunko ottamaan palkattoman? Mutta onhan se ihan järjetöntä ajaa noin 160 km suuntaansa yhden sperma purkin verran. Toivottavasti se sopii et meidän sairaalassa kävisi mahdollisissa väli ultrissa. Jos ei niin voi hyvä tavaton poissaolojen määrää. Ovumia sanoi suoraan, et väli ultrat onnistuu meidän päässä ettei niiden takia tarvitse heille ajella (120km).

Ehkä se joskus onnistuu tai sitten ei, ehkä meillä on toivoa tai sitten ei. Tässä nyt tuli tämmöinen avautuminen. Tsemppii ja jaksamista kaikille omiin tilanteisiin. Jatkelen hiljais eloani. Kertoilen jos tilanteet muuttuvat suuntaa jos toiseen..

@heltsuli oot ajatuksissa. Odottaminen ja epävarmuus on ihan paskaa. Odottaa ovulaatiota, odottaa menkkoja/positiivista testiä, odottaa aikaa polille ja hoitoihin jne jne. Ite oon viimeaikoina ajatellut että voi kun sais vain varman tiedon jostain että onnistuuko saamaan pikkuista vai ei. Tää on tässä pahinta, kun nää asiat on kaikkea muuta kun yksinkertaisia ja mustavalkoisia. Lisäksi se että aina voi tapahtua ihmeitä.

Toivottavasti löydät keinoja helpottaa pään kuormitusta

 

Heippa!

Taisin viiimeksi vain mainita uuden kierron alkamisen. Oon alkanut vain uskomaan yhä vahvemmin etten saa koskaan pienokaista. Kaksi vuotta tosiaan yritystä takana ja diagnoosi primaari lapsettomuus ja amh arvo 0,15. Joka kierrosta on löytynyt ovulaatio ja enkä yhä pysty lopettaa sen tikutusta vaan joka kierrossa sitä tikutan ja aina se löytyy. Takana on Ovumian käynnit, jossa on tehty ivf joka on vaihtunut lennosta inseminaatiotksi ja ihan vain ivf. Viimeisellä käynnillä ollaan oltu maaliskuussa. Kahdesti olen syönnyt letrokuurin, ensiksi yhden tabletin verran (puoli vuotta) ja toisella kerralla 2 tabletti (3kk). KYS :n meidän olisi pitänyt saada vastaanotto aika jo heinäkuulle, mut ei sitäkään koskaan saapunut. Joten olen vain työstänyt itselleni ajatusta, etten voi koskaan saada pikkuista. Joka kerta kun olen käynyt postilaatikolla tai puolisoni on käynyt, olen vain pettynyt kun kirjettä ei ole kuulunut. Ensimmäinen ajatus meidät on unohdettu. Ai niin ja tosiaan joku kerta mainihin et laitettaisiin asuntomme myyntii niin nyt sekin asia on hoidettu. Ollaan tosiaan myymässä meidän ''pienen'' perheen asuntoa pois. Puolisolleni tuntuu olevan hirmu raskasta ettei lapsia välttämättä tule. Olen aika ajoin sanonutkin et voidaan erota, etsi puoliso joka kykenee saamaan jälkeläisen aikaiseksi. Onhan se itsekästä toiselle noin tuumata, mut jos ei vaan kykene niin eihän sitä muuksi voi myöskään muuttua.

Eilen se päivä vihdoin ja viimein koitti. Puoliso tuli kotia ja pyysin käymään postilaatikolla, kysyin tuttuu tapaa tuliko mitään. Ojensi kirjeen ja aloin heti tutkimaan. Kirje tuli vihdoin viimein KYS :stä, uskomatonta. Ei meitä oltukkaan unohdettu, mutta miten haikealta se kuitenkin tuntuu. Olen työstänyt ajatusta etten välttämättä saa koskaan lasta niin nyt ois kuitenkin asennoituva hoitoihin yms. Tuntuu hyvin raskaalta, jotenkaan en jaksa asiaa iloita. Vastaanotto aikamme olisi kuitenkin vasta lokakuun loppu puolella, alkuperäisestä ajasta 3 kk myöhässä. Huoh, kuinka ikävältä tuntuu ja se et miten paljon meillä tulee olemaan kokeita ja testejä ennen kuin päästään hoitoihin saakka. Miten paljon meille tulee käyntejä ennen kuin päästään asiaan. Puolisolle kerroin mitä lapuissa oli ja annoin totta kai hänenkin luettavaksi laput. Ajattelin jo et kaikki kaatuu siihen, ettei hän halua lähtä antamaan sperma näytettä. Se oli ekallakin kertaa tosi vastenmielistä. Kävimme keskustelua, et voiko sen tehdä meidän sairaalassa vai tarviiko sitä varten lähtä Kuopioon. Olin vakaasti Kuopion kannalla ja kyllä, sitä ei voi meidän sairaalaan jättää. Olin jo valmiina luovuttamaan ja totesinkin ettei sitä tarvitse antaa jos et halua, mut tosi asia on sit se ettei myös päästä hoitoihin. Mikä kumma siinä voi olla et ei voi tavaraansa ruikkia purkkiin? Minäkö muka nautin olla tongittavana? Totesi myös et onhan hän jo spermansa antanut, eikä siinä ole ollut mitään vikaa. Yritin selittää et ne haluaa siitä omat kokeensa tehdä. Miksi hän pelkää sitä kun eihän siinä vikaa ole? Suureksi yllätykseni hän on tänään ilmeisesti asiaa selvitellyt, kun oli minulle laittanut kesken työpäivän viestiä et aika olisi syyskuun loppu puolella. Huippua jos on ottanut yhteyttä selvittänyt asiaa. Itselläni on sinä päivänä työpäivä ja minun on vaikeampi irtautua töistäni (meillä ei voi tehdä etätyötä), nyt mietinkin suostuuko hän menemään sinne itsekseen vai joudunko ottamaan palkattoman? Mutta onhan se ihan järjetöntä ajaa noin 160 km suuntaansa yhden sperma purkin verran. Toivottavasti se sopii et meidän sairaalassa kävisi mahdollisissa väli ultrissa. Jos ei niin voi hyvä tavaton poissaolojen määrää. Ovumia sanoi suoraan, et väli ultrat onnistuu meidän päässä ettei niiden takia tarvitse heille ajella (120km).

Ehkä se joskus onnistuu tai sitten ei, ehkä meillä on toivoa tai sitten ei. Tässä nyt tuli tämmöinen avautuminen. Tsemppii ja jaksamista kaikille omiin tilanteisiin. Jatkelen hiljais eloani. Kertoilen jos tilanteet muuttuvat suuntaa jos toiseen..

Voimia paljon @heltsuli! On myös ollut mielessä teidän tilanne. Odottelu on niin masentavaa ja epävarmuus siitä tuleeko koskaan saamaan pientä syliin on henkisesti tosi raskasta. Jospa kys:ssa saisitte hyvää hoitoa. Tsemppiä!

 

Millä päivillä ootte aikasimmillaan testannu positiivisen raskaustestin? DPO jotain? Vissiin jossain DPO14 sen pitäisi viimestään näkyä, mutta voisiko näkyä jo aiemmin?

 

Millä päivillä ootte aikasimmillaan testannu positiivisen raskaustestin? DPO jotain? Vissiin jossain DPO14 sen pitäisi viimestään näkyä, mutta voisiko näkyä jo aiemmin?

Mulla on näkynyt dpo 10 jo haalee eli sanoisin riippuu henkilöstä.

Useasti luen netistä että jotkut ihmiset kertovat esim. Tuntevansa oviksensa ja eivät testaa koskaan tikuilla. Kuitenkin kertovat menkkojan usein myöhästyneen ja tehneensä raskaustestejä turhaan. Kysehän ei ole siitä että menkat olisivat myöhässä vaan yleensä ovis on ollut myöhemmin ja kierto siksi pidempi.

 

Millä päivillä ootte aikasimmillaan testannu positiivisen raskaustestin? DPO jotain? Vissiin jossain DPO14 sen pitäisi viimestään näkyä, mutta voisiko näkyä jo aiemmin?

Dpo10 näkyy joillain jo herkällä testillä. Niitä on kahta eri herkkyyttä, ja monet ”herkät testit” ei oikeasti ole herkkiä. Pitoisuus pitäisi olla 10mmol että voi nähdä ajoissa. Monissa testeissä 25mmol. Sen näkee kyllä paketista kun syynää.

Ja se näkyminenhän riippuu myös siitä milloin kiinnittyminen on tapahtunut. Se voi tapahtua eri DPO. Ja hcg-arvo nousee henkilökohtaista tahtia, joillain nopeammin ja joillain hitaammin. Kaksosista näkyy nopeammin.
/kolmattakehiin

 

Millä päivillä ootte aikasimmillaan testannu positiivisen raskaustestin? DPO jotain? Vissiin jossain DPO14 sen pitäisi viimestään näkyä, mutta voisiko näkyä jo aiemmin?

Mulla näkyi dpo 10 ja 11 kuvankaltaisesti, tummempi siis dpo 11

 

Kp1
Kirottu palsta.. Hyvä kun alko menkat nyt, eikä myöhemmin. Heti myöhään illalla menkat teki tuloaan, kun tänne kirjottelin.🫣
Oishan nuo voinu jäädä poiskin jo.

Meidän kuopus täyttää kohta 2v, mihin tää aika menee. Ihan liian nopsakasti.

Vielä reilu puolisen vuotta kotiäitinä ja sit töihin. Oisin voinu vielä kotona olla pienten kanssa.

Mulle kävi ihan samalla tavalla, menkat jo myöhässä, kirjoitin tänne ehkä 20 aikoihin ja tunti-pari sen jälkeen alkoi menkat

Nyt kp7 Vitsit miten paljon nopeammin kp 1-7 on mennyt vrt kp23-30...

 

Millä päivillä ootte aikasimmillaan testannu positiivisen raskaustestin? DPO jotain? Vissiin jossain DPO14 sen pitäisi viimestään näkyä, mutta voisiko näkyä jo aiemmin?

mä oon saanut dpo 7 illalla haamun, aamulla ei vielä näkynyt

 

Dpo 1, tästä nämä piinapäivät taas lähtee. Maha on nyt ihan turvonnut pallo! tuikkimista tuntuu ja alaselkä edelleen kipeä

 

DPO 9 ja taas yks valeraskauspäivä ...tai voin mä raskaana olla, testi vaan ei vielä näyttänyt sitä (normitesti, ei edes aikainen) Onks muilla näitä, et mieli on vaan niin vahvasti raskausmielentilassa, että sitä rupee suunnittelemaan elämäänsä jo sen mukaan, miettimään milloin jää raskausvapaalle, milloin kertoo läheisille, etsimään kivoja raskausvaatteita tms? Yhtä hattaraa ja pumpulia mieli Meinas aamulla jäädä etätöihin keskittyminen niin heikoksi, että oli vaan pakko testata, koska mitä jos se näyttääkin jo positiivista. Ja kaikki ihan vaan siksi, että oon edelleen oireeton, vaikka viime kierrossa krampit alkoi jo edellisenä päivänä, ja koska lämpö on nousujohteinen. Näistä mielentiloista on tultu n. 16 kertaa rytinällä alas seuraavana päivänä

 

DPO 9 ja taas yks valeraskauspäivä ...tai voin mä raskaana olla, testi vaan ei vielä näyttänyt sitä (normitesti, ei edes aikainen) Onks muilla näitä, et mieli on vaan niin vahvasti raskausmielentilassa, että sitä rupee suunnittelemaan elämäänsä jo sen mukaan, miettimään milloin jää raskausvapaalle, milloin kertoo läheisille, etsimään kivoja raskausvaatteita tms? Yhtä hattaraa ja pumpulia mieli Meinas aamulla jäädä etätöihin keskittyminen niin heikoksi, että oli vaan pakko testata, koska mitä jos se näyttääkin jo positiivista. Ja kaikki ihan vaan siksi, että oon edelleen oireeton, vaikka viime kierrossa krampit alkoi jo edellisenä päivänä, ja koska lämpö on nousujohteinen. Näistä mielentiloista on tultu n. 16 kertaa rytinällä alas seuraavana päivänä

Itsellä pikemminkin niin päin, että ajattelen, että EN ole raskaana, kunnes toisin todistetaan. No okei, salmiakkia ja lakritsia en syö ennen menkkoja, mutta muuten yritän elää mahdollisimman ns. normaalisti. Nyt odottelen menkkoja saapuvaksi tässä pe-su -kuluessa. Vielä aamulla ei maito herunut hyvin kuopusta imettäessä; edellisissä kierrossa on alkanut herua edellisenä vuorokautena ennen vuodon alkamista.

 

DPO 9 ja taas yks valeraskauspäivä ...tai voin mä raskaana olla, testi vaan ei vielä näyttänyt sitä (normitesti, ei edes aikainen) Onks muilla näitä, et mieli on vaan niin vahvasti raskausmielentilassa, että sitä rupee suunnittelemaan elämäänsä jo sen mukaan, miettimään milloin jää raskausvapaalle, milloin kertoo läheisille, etsimään kivoja raskausvaatteita tms? Yhtä hattaraa ja pumpulia mieli Meinas aamulla jäädä etätöihin keskittyminen niin heikoksi, että oli vaan pakko testata, koska mitä jos se näyttääkin jo positiivista. Ja kaikki ihan vaan siksi, että oon edelleen oireeton, vaikka viime kierrossa krampit alkoi jo edellisenä päivänä, ja koska lämpö on nousujohteinen. Näistä mielentiloista on tultu n. 16 kertaa rytinällä alas seuraavana päivänä

Bongasin vielä tuon maininnan oireettomuudesta... On kyllä ollut tämä luteaalivaihe tällä kertaa varsin oireeton täälläkin. Oviksen jälkeen 5.-6. päivänä oli etova olo, mutta sen jälkeen ei mitään. Ei edes finnejä naamassa tällä kertaa. (Mitä nyt suklaata oli ihan pakko saada äsken, ja kun ei ollut kaapissa, keitin vahvan kaakaon.) Valkovuotoa (välillä tosi keltaista) on tullut ehkä vähän tavallista aiemmin ja enemmän, mutta ei hirveän paljon kuitenkaan. Juuri mietin tänään, että olo on ollut kuin parhaana, tasaisen seesteisenä imetysaikana, kun kiertoa ei ole. Paitsi että maito ei heru.

 

Ollapa se oireettomuus oire raskaudesta

@merin meinaatko testata vasta alkuviikosta vai jo viikonloppuna, jollei menkat heti ala?

 

Täälläkin toivotaan että oireettomuus olisi merkki raskaudesta. Dpo10. Ainoa oire on finni naamassa, mutta muita pms-oireita joita parissa viime kierrossa ollut paljon, ei ole nyt yhtään. Ei ole edes turvottanut yhtään, mikä on todella outoa! Aamulla en tajunnut testata, olisi ollut herkkä testi, päivällä tein testin mutta vielä negaa. /kolmattakehiin

 

DPO 9 ja taas yks valeraskauspäivä ...tai voin mä raskaana olla, testi vaan ei vielä näyttänyt sitä (normitesti, ei edes aikainen) Onks muilla näitä, et mieli on vaan niin vahvasti raskausmielentilassa, että sitä rupee suunnittelemaan elämäänsä jo sen mukaan, miettimään milloin jää raskausvapaalle, milloin kertoo läheisille, etsimään kivoja raskausvaatteita tms? Yhtä hattaraa ja pumpulia mieli Meinas aamulla jäädä etätöihin keskittyminen niin heikoksi, että oli vaan pakko testata, koska mitä jos se näyttääkin jo positiivista. Ja kaikki ihan vaan siksi, että oon edelleen oireeton, vaikka viime kierrossa krampit alkoi jo edellisenä päivänä, ja koska lämpö on nousujohteinen. Näistä mielentiloista on tultu n. 16 kertaa rytinällä alas seuraavana päivänä

Heh kuulostaa tutulta, teen tota kokoajan täällä dop4 ja tänää aamulla tuli pariksi minuutiksi niin huono olo, että meinasin oksentaa. Erikoinen, mutta vielä ei ole edes kiinnittyminen tapahtunut, jos se on tapahtuakseen. Eli pitkät päivät odotellaan

 

DPO 9 ja taas yks valeraskauspäivä ...tai voin mä raskaana olla, testi vaan ei vielä näyttänyt sitä (normitesti, ei edes aikainen) Onks muilla näitä, et mieli on vaan niin vahvasti raskausmielentilassa, että sitä rupee suunnittelemaan elämäänsä jo sen mukaan, miettimään milloin jää raskausvapaalle, milloin kertoo läheisille, etsimään kivoja raskausvaatteita tms? Yhtä hattaraa ja pumpulia mieli Meinas aamulla jäädä etätöihin keskittyminen niin heikoksi, että oli vaan pakko testata, koska mitä jos se näyttääkin jo positiivista. Ja kaikki ihan vaan siksi, että oon edelleen oireeton, vaikka viime kierrossa krampit alkoi jo edellisenä päivänä, ja koska lämpö on nousujohteinen. Näistä mielentiloista on tultu n. 16 kertaa rytinällä alas seuraavana päivänä

Niin tuttua!

 

Ja rytinällä tultiin taas alas, lämpö putosi ja ei nyt vielä krampit ole alkaneet mutta pienet tuntemukset, jotka indikoi että menkat alkaa parissa päivässä Enemmän helpottunut kuin harmissani tällä kertaa, koska laskettu aika olis ollut lapsen syntymäpäivänä Mutta kiitollinen eilisen kevyestä olosta. Noita toiveikkaita päiviä tarvitsee, jotta jaksaa tätä. Juhannuslasta toivomaan seuraavaksi

Toivon parempaa onnea muille piinailijoille

 

Ollapa se oireettomuus oire raskaudesta

@merin meinaatko testata vasta alkuviikosta vai jo viikonloppuna, jollei menkat heti ala?

Hmm. Olin ajatellut, että on pakko testata sunnuntaina, jos ei ole alkanut siihen mennessä, koska oltiin menossa juhliin ja vaikuttaisi syömisiin. Mutta juhlat siirtyivät myöhemmäksi ystävien sairastuttua, joten se peruste poistui. Kyllä mä nyt edelleen ajattelen, että ne alkavat viikonloppuna. Jos eivät, niin odottelen menkkoja päivä kerrallaan... Sinne ke-to asti, jolloin viime viikolla oli oviksen jälkeinen pahoinvointi. Sen jälkeen ehkä sitten uskaltaisi alkaa testata.

 

Täällä myös lämpöjen suunta tänään alaspäin. Eli taas menkkoja odotellessa. Jos lämpöjä katsoo niin sunnuntaina voisi olla odotettavissa. Eli ei ole toivo korkealla. /kolmattakehiin

 

Ja rytinällä tultiin taas alas, lämpö putosi ja ei nyt vielä krampit ole alkaneet mutta pienet tuntemukset, jotka indikoi että menkat alkaa parissa päivässä Enemmän helpottunut kuin harmissani tällä kertaa, koska laskettu aika olis ollut lapsen syntymäpäivänä Mutta kiitollinen eilisen kevyestä olosta. Noita toiveikkaita päiviä tarvitsee, jotta jaksaa tätä. Juhannuslasta toivomaan seuraavaksi

Toivon parempaa onnea muille piinailijoille

Mulla olis kans tää kierto noin yhden päivän heitolla esikoisen lasketunajan kanssa hyvin samalla ikäerolla taidetaan mennä? Meillä nyt 1v ja 3 kk

 

Mulla olis kans tää kierto noin yhden päivän heitolla esikoisen lasketunajan kanssa hyvin samalla ikäerolla taidetaan mennä? Meillä nyt 1v ja 3 kk

Meidän on jo 3v 3kk 3v ikäeroa lähdettiin toivomaan Nyt saadaan nauttia aika rauhallisesta elämästä, kun hän on jo hyvin omatoiminen puuhissaan, mutta olisi toisaalta juuri hyvä aika nyt toivotella uutta lasta perheeseen. Olisi yhtä aikaa hauska ja kauhistuttava ajatus, että lasten synttärit olis ihan peräjälkeen