Mää oon kertonu mun kohdunulkoisen tarinan useempaankin kertaan mut nyt kun on taas kohdannu tätä ketjua niin koitan tiivistää oman tarinani.
Eli plussasin maaliskuussa 2018 siitä 1,5vk ja tiputtelu vuoto muuttui vähän runsaammaksi ja alkoi tulla menkkakipuja ja menin ohjeiden mukaan lääkäriin ja todettii keskenmeno. Seuraavana päivänä labraan ja hcg vain 250 (piti olla viikkoja 5+4). Seuraavat pari päivää supisteli ja vuotoa oli enemmän. Kuitenkin sen verran vähän, että se jo epäilytti.
Tästä meni vajaa kaksi viikkoa kun alkoi oviskivut. Päätin tehdä raskaustestin ja digi näytti edelleen, että raskaana 2-3. Soitin neuvolaan, koska hcg:n ei todellakaan olisi pitäny olla enää noin korkea kun paria viikkoa aiemminkin oli vain 250.
Neuvola kuittas oviskivut eli toispuoleiset alavatsakivut ja raskaustestin positiivisuuden normaaliksi eikä suostunut hcg verikokeeseen. Ylimieliseltä kuulosti täti puhelimessa ja sai mut tunteen itteni vain hätäseks hysteerikoks. Ohjeeksi sain, että kun kivut sietämättömiä niin sit lääkäriin vasta. Koko tän ajan oli tiputtelu vuotoa.
Oviskipujen kaltaset kivut tuli ja meni, paine alamahassa ja peräsuolessa myös oli ja oli olematta. Kovana ja vähemmän kovana. Burana+panadol auttoi niin kivut ei ollut sietämättömiä silloin minulle, kerta burana auttoi.
Yks ilta sitten kuukausi keskenmenon toteamisesta alkoi kivut yhtäkkiä ja todella pelottavan lujana. Mietin vielä kotona tarkkailua kunnes kaveri melkeen tuli linjoja pitkin, että nyt sinne päivystykseen. Siellä todettiin, että hcg oli yli 500 ja edellispäivänä oli ollut noin 430. Tiesin, että uusi raskaus ei olisi mahdollinen joten lähdettiinn heti olettamuksesta, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Kivut rauhoittui buranalla ja kello oli 01 yöllä. Päivystyksestä laitettiin päivystyslähete raskaus/synnytys/naistentautien päivystykseen ja lupa/kehoitus mennä kotiin hetkeksi nukkumaan kun kivut helpottanut, mutta aamulla takaisin.
Näin tein ja aamulls olin jo varma, että KU tämä on kun facessa olin km ryhmään tarinani kirjoittanut mitä siihen asti tiesin ja pari sanoi, että heillä KU oli tuollainen.
Oli siis vain helpotus ku taysin gyne totesi, että on KU ja hoidetaan asia. Kerta kuukausi oli mennyt km:n toteamisesta ja ultrassa näkyi vasemmassa munatorvessa raskaussolukkoa suositteli gyne solusalpaajaa. Sanoi, että seurantaa ei enää suosittele kerta kuukauden oon jo kärsinyt. Sain solusalpaajaa taysissa ja muutaman tunnin pötkötin osastolla ja pääsin kotiin. Hcg verikokeet siihen asti 2x/vk että oli alle 10.
Tää taas veny, mutta vaikee kirjottaa lyhyesti kun niin moni asia kusas tossa mun hoidossa alussa. Taysista sain ihanaa hoitoa ja mua kuunneltiin, uskottiin ja tutkittiin.