S
surku puserossa jo valmiiksi.
Vieras
Ollaan siis kaksi hyvin itsepäistä ja kiivasluontoista persoonaa. Suhteessa on kompastuskiviä, jotka ei nyt tähän varsinaisesti kuulu, olemme sietäneet paljon. Rakkautta silti riittää enemmän kuin ikinä kenenkään kanssa, enkä voisi kuvitella elämääni ilman tätä miestä, samat tuntemukset myös toisinpäin.
Nyt minua kuitenkin pelottaa jo suhteemme tulevaisuus.. Olemme alusta lähtien olleet suurimman osan ajasta kaukosuhteessa, mikä on jo tuonut oman haasteensa välillemme. Vuoden päästä syksyllä (tiedän, on pitkä aika siihen ja mitä tahansa voi tapahtua siihen mennessä) mies on lähdössä neljäksi kuukaudeksi vaihtoon ulkomaille. Siis että kauas. Enkä usko, että suhteemme sen kestää. Niin paljon on haastetta tosiaan muutenkin.. Mukaankaan ei voi mennä, minulla kun on tytär.
Kuulostaa teille ehkä pieneltä asialta, mutta jotenkin itse jatkuvasti valmistan itseäni siihen, että vuosi tästä eteenpäin suhteemme on ohi. Tiedän, etten kestä niin pitkää erossaoloa.. Miehelle en halua tästä puhua, koska tuo matka on jotain, mitä hän on halunnut jo kauan, enkä halua olla esteenä. Jos kertoisin ajatuksistani, hän jättäisi matkan väliin, enkä halua että hän katkeroituisi minulle sen takia. Vapaa on vielä menemään, kun ei meillä yhteisiä muksujakaan ole.
Kiitos kun sain purkaa ajatuksiani, toivoisin myös asiallista suhtautumista, jos jollain jotain sanottavaa on. Ja pahoittelut, jos teksti on jotenkin sekavaa..
Nyt minua kuitenkin pelottaa jo suhteemme tulevaisuus.. Olemme alusta lähtien olleet suurimman osan ajasta kaukosuhteessa, mikä on jo tuonut oman haasteensa välillemme. Vuoden päästä syksyllä (tiedän, on pitkä aika siihen ja mitä tahansa voi tapahtua siihen mennessä) mies on lähdössä neljäksi kuukaudeksi vaihtoon ulkomaille. Siis että kauas. Enkä usko, että suhteemme sen kestää. Niin paljon on haastetta tosiaan muutenkin.. Mukaankaan ei voi mennä, minulla kun on tytär.
Kuulostaa teille ehkä pieneltä asialta, mutta jotenkin itse jatkuvasti valmistan itseäni siihen, että vuosi tästä eteenpäin suhteemme on ohi. Tiedän, etten kestä niin pitkää erossaoloa.. Miehelle en halua tästä puhua, koska tuo matka on jotain, mitä hän on halunnut jo kauan, enkä halua olla esteenä. Jos kertoisin ajatuksistani, hän jättäisi matkan väliin, enkä halua että hän katkeroituisi minulle sen takia. Vapaa on vielä menemään, kun ei meillä yhteisiä muksujakaan ole.
Kiitos kun sain purkaa ajatuksiani, toivoisin myös asiallista suhtautumista, jos jollain jotain sanottavaa on. Ja pahoittelut, jos teksti on jotenkin sekavaa..