Uusi suhde ja ongelma, vai onko?

[vieras...]

Yritän nyt lyhyesti ja ytimekkäästi tässä koota taustoja, jotta saisitte kokonaiskäsityksen tilanteesta. Toivoisin myös, että vastaukset olisivat asiallisia eikä lähdettäisi provo-linjalle.

Eli olen perheellinen ja eronnut vuosia sitten. Eron syynä oli pääasiallisesti luottamuspula, joka syntyi ex-mieheni riippuvuusongemista. Olen nyt tavannut miehen, joka on totaalisesti vienyt jalat altani. Yleensä toimin tunneasioissa järkevästi enkä heittäydy tunteen vietäväksi. Nyt täytyy myöntää, että tunne on vienyt voiton ja tämä suhde on edennyt todella rivakkaan tahtiin. Molemmat olemme hyvin ihastuneita ehkä jopa rakastuneita toisiimme. Mies on todella aktiivinen ja hyvin luonnollisesti asettunut arkeemme. Hän huomioi minua monin eri tavoin ja vuosien jälkeen olen saanut kokea voimaannuttavan ihmissuhteen.

Sitten se mutta. Tämän lyhyen suhteemme aikana olen pistänyt merkille, että miehellä on selkeästi ongelmia selvitä juhlinnastaan. Yleensä hänellä menee pari päivää hiljaisemmissa merkeissä juhlinnan jälkeen, eikä hän jaksa tehdä asioita, joista olemme etukäteen sopineet. Tänään hän ei edes nähnyt vaivaa ottaa yhteyttä peruuttaakseen sopimamme asian.

Tietysti minulla nousee edellisen suhteen "möröt" esiin, ja asia vaivaa. Itse olen sataprosenttisesti sanojeni takana, ja koen tällaiset asiat todella tärkeinä itselle. Ja toivon myös kumppaniltani, että hän pitää lupauksensa. Tiedän, että olen henkisesti traumatisoitunut tämän tyyppisistä ihmissuhteista, niin isäni kuin myös ex-puolisoni vuoksi.

Mitä mieltä te olette? Kannattaako tällaisen asian takia heittää kirves kaivoon vai olenko vain ylireagoiva?

 

["vieras"]

Jätä se, on mun mielipide. Jos aikuisella ihmisille menee juhlinta niin överiksi, ettei kykene pitämään kiinni/tekemään sovittuja asioita on kyseessä isot ongelmat juhlinnan suhteen.

 

["vieras"]

Jos juhlimisia on kerran vuoteen, niin silloin tuo ei ole iso ongelma. Mutta jos tuollaista tapahtuisi vaikka joka toinen kuukausi, niin se olisi sietämätöntä. Miksi edes sopii mitään, jos tietää, ettei se ei onnistu -> tilanne ei ole hänen hallinnassaan.

 

[JSSAP]

[QUOTE="vieras";28459053]Jätä se, on mun mielipide. Jos aikuisella ihmisille menee juhlinta niin överiksi, ettei kykene pitämään kiinni/tekemään sovittuja asioita on kyseessä isot ongelmat juhlinnan suhteen.[/QUOTE]No niin, sieltähän se tuli taas rivakasti se palstaämmien perinteinen ohje kaikkiin parisuhdeongelmiin.

 

[vieras...ap]

[QUOTE="vieras";28459053]Jätä se, on mun mielipide. Jos aikuisella ihmisille menee juhlinta niin överiksi, ettei kykene pitämään kiinni/tekemään sovittuja asioita on kyseessä isot ongelmat juhlinnan suhteen.[/QUOTE]

Näin ajattelen itsekin, että nyt ei ole kaikki kohdillaan Aikaisemman suhteen jäljiltä mieleni usein kuitenkin kääntää mieleni niin, että nyt minun ajatusmallini on väärä ja "nipotan" turhasta.

Näyttää kestävän vuosia, että saan itseluottamukseni täydellisesti takaisin, ja uskallan uskoa siihen, mitä sisäinen tunteeni minulle yrittää kertoa.
Kiitos sinulle kannanotosta

 

[vieras...ap]

[QUOTE="vieras";28459073]Jos juhlimisia on kerran vuoteen, niin silloin tuo ei ole iso ongelma. Mutta jos tuollaista tapahtuisi vaikka joka toinen kuukausi, niin se olisi sietämätöntä. Miksi edes sopii mitään, jos tietää, ettei se ei onnistu -> tilanne ei ole hänen hallinnassaan.[/QUOTE]

Tässähän onkin niin surkea tilanne, että tätä ihanuutta ei ole takana kuin reilu kuukausi ja tämä "ongelma" tuli esiin kolmannen kerran :/ Nyt oikeasti ymmärrän, miltä tämä kuulostaa...aivan tuhoon tuomittu.

 

["vieras"]

En alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa, jolle juhliminen on noin tärkeää.

 

[äkjb]

Minkä ikäinen mies, eli siis, onko jo ihan aikuinden, jolloin tuollainen on aika huolestuttavaa? Vai parikymppinen, jolloin vielä aika tavallista?

 

["jenni"]

No niin, sieltähän se tuli taas rivakasti se palstaämmien perinteinen ohje kaikkiin parisuhdeongelmiin.

No viina nyt vaan on sellainen vastus kenelle tahansa naiselle, ettei sen kanssa kannata alkaa kilpasille, etenkään jos on lapsia kuvioissa mukana. Run, Forrest, run.

 

[? !]

Tässähän onkin niin surkea tilanne, että tätä ihanuutta ei ole takana kuin reilu kuukausi ja tämä "ongelma" tuli esiin kolmannen kerran :/ Nyt oikeasti ymmärrän, miltä tämä kuulostaa...aivan tuhoon tuomittu.

Ymmärsinköhän oikein?

Reilun kuukauden seurustelussa asettunut sujuvasti arkeenne ja juhlinut kolme kertaa eli liki viikoittain ja toipumiseen menee aina pari päivää.

 

[Hpk-Sk]

Et pystyisi vaikuttamaan siihen juhlintaan jotenkin? Kerro vaikka miehelle kunnolla miten tuollaiseen suhtaudut (se jättämisvaihtoehto mukaanlukien) ja sopikaa joku toimenpideohjelma miten se voisi päästä häiritsevästä juhlinnasta eroon. Esim. aikaraja milloin juhlista pitää tulla takaisin, ja jos miestä ei kuulu ajoissa takaisin kotiin, niin saat käydä taluttamassa sen pois sieltä vaikka korvasta kiinnipitäen.

 

[gfdss]

Alkoholisti-isä on ehdollistanut ap:n suhteisiin juoppojen kanssa. Samalla tavoin kuin narsistivanhemman lapsi ajautuu aina uudestaan narsistin kanssa parisuhteeseen. Alitajuisesti ap huomaa miehessä tietyn turvallisen käyttäytymismallin ja mies taas alitajuisesti huomaa löytäneensä jonkun jolla on selvästi kokemusta ongelmaisen miellyttämisestä. Toimintamalli ei ole tietoinen joten siitä on hyvin vaikea päästä irti. Kyse on siitä, millaiset pienet piirteet ymmärtää alitajuisesti rakkaudeksi - toisilla se malli on kokonaan vääristynyt.
Break the vicious cycle. Anna sille kenkää.

 

[fortunate]

Kyllä mä näkisin aika suurena ongelmana tuollaisen, ettei mies pysty hillitsemään "juhlintaansa" edes seurustelun alkumetreillä.
Kuukauden seurustelun jälkeen ollaan yleensä vielä siinä vaiheessa, ettei paljoa "juhlinta" kiinnosta tai sille ole aikaa, kun kaiken vapaa-ajan haluaa viettää uuden rakkautensa kanssa.

Oikeastaan tuo ei olisi minulle edes ongelma, vaan suhteen katkaiseva tekijä.

 

["Erin"]

Ompas kerkeävä mies. Arkeen on ehtinyt asettua ja vielä kolmesti juhlia lyhyellä aikaa. Juhlimista epäröivämpi olisin kumminkin tuon arkeen asettumisen suhteen. Mielestäni ei suhteen alkuun tarvitse arki vielä kuulua, silloin tutustutaan toisiin, koetaan perhosia vatsassa, keskustellaan tunteja, käydään ulkona, juhlitaan, erossa ollessa sitten vain mietitään toista. Ehkä ap:n pitäisi jättää nyt arki syrjään ja harrastaa sitä vasta rakastuneiden tunteja kestävää syvällistä keskustelua, jolloin saa myös esille ne elämän pettymykset ja suhtautumisen juhlimiseen.
Ja vielä on pakko sanoa, että terminä juhliminen on ihanan sievistelevä. Juhliminen on mielestäni iloista juttua, tänäänkin meillä juhlitaan äitienpäivää

 

[fortunate]

[QUOTE="Erin";28459774]Ompas kerkeävä mies. Arkeen on ehtinyt asettua ja vielä kolmesti juhlia lyhyellä aikaa. Juhlimista epäröivämpi olisin kumminkin tuon arkeen asettumisen suhteen. Mielestäni ei suhteen alkuun tarvitse arki vielä kuulua, silloin tutustutaan toisiin, koetaan perhosia vatsassa, keskustellaan tunteja, käydään ulkona, juhlitaan, erossa ollessa sitten vain mietitään toista. Ehkä ap:n pitäisi jättää nyt arki syrjään ja harrastaa sitä vasta rakastuneiden tunteja kestävää syvällistä keskustelua, jolloin saa myös esille ne elämän pettymykset ja suhtautumisen juhlimiseen.
Ja vielä on pakko sanoa, että terminä juhliminen on ihanan sievistelevä. Juhliminen on mielestäni iloista juttua, tänäänkin meillä juhlitaan äitienpäivää [/QUOTE]

Ei tuollainen seurustelun alku ja tutustuminen käytännössä oikein onnistu, jos jommalla kummalla tai molemmilla on lapsia.

Juhlimisesta kyllä samaa mieltä. En ole ikinä ymmärtänyt termiä "juhliminen" tuossa yhteydessä, etenkin kun ap:n miehellä kestää palautuminen monta päivää..eli ehkä kyseessä on todellakin kunnon "p*rseet olalle" ryyppääminen, ei mikään juhliminen.
Juhliminen on yleensä jotain hienoa, tuollainen kännäily kaukana siitä.

 

["Erin"]

Ei tuollainen seurustelun alku ja tutustuminen käytännössä oikein onnistu, jos jommalla kummalla tai molemmilla on lapsia.

Juhlimisesta kyllä samaa mieltä. En ole ikinä ymmärtänyt termiä "juhliminen" tuossa yhteydessä, etenkin kun ap:n miehellä kestää palautuminen monta päivää..eli ehkä kyseessä on todellakin kunnon "p*rseet olalle" ryyppääminen, ei mikään juhliminen.
Juhliminen on yleensä jotain hienoa, tuollainen kännäily kaukana siitä.

Mulla on tämmönen uusiksi kasattu perhe, jossa on minun ja meidän lapset. Mies tuli meidän arkeen mukaan vasta kahden vuoden yhdessä olon jälkeen. Tosin minulle seurusteluaika oli ajankäytön jakamisen kannalta haastava, kun piti jakaa itsensä työhön, lapsille ja olla vielä tyttöystävä. En kuitenkaan halunnut miestä arkeen, jo ihan lasten kannalta. Etu tästä oli se, että sitten kun yhteen muutimme, kaikki sujui mutkattomasti, kun kaikki olivat kaikille tuttuja.

 

[Määä]

Siis "juhlimista" 3 kertaa kuukauteen? Onko siis näin, että se ei jää yhteen päivään? Tiedätkö jatkaako hän siis loiventamalla seuraavan päivän?
Koskapa tuo on sulle ongelma, niin en näe yhteistä tulevaisuutta.
Mulle miehen ottaminen ei olisi sinällään ongelma, mutta siinä vaiheessa kun sovitut menot perutaan, en katselisi.
Tietysti mä en edes sanotaan nyt vaikka vappupäiväksi niitä alkaisi sopimaankaan, tai odottaisi muutenkaan että sunnuntaisin mies on valmis mihinkään kissanristiäisiin.
En tiedä sitten eikö vain kehtaa sanoa sulle etukäteen ettei ole kovin innokas muutenkaan niihin menoihisi, että millaisia ne ovat?

 

[vieras...ap]

Ehkä ilmaisin itseni huonosti tuossa arkeen asettumisessa. Missään tapauksessa hän ei ole muuttanut meille, emmekä välttämättä näe edes päivittäin. Hän on kylläkin vieraillut meillä ja vierailujen aikana hän tuntuu asettuneen mukavasti "meidän pakettiin". Näin nopea lapsiin tutustuttaminen on minulle kovin poikkeuksellista, mutta ripeä eteneminen on tuntunut kovin luonnolliselta.Olemme tunteneet pidemmän aikaa, mutta suhteena olemme edenneet sen reilun kuukauden. Ehkä syy löytyykin tuolta "gfdss":n vastauksesta, eli tämäntyyliset miehet tuntuvat kotoisilta ja turvallisilta, koska olen tällaiseen mallin oppinut lapsuudessa. Tiedä sitten.
Minullekaan juominen kohtuucdella ei varsinaisesti ole ongelma, mutta jos siinä sivussa tulee muita ikäviä lieveilmiöitä, kuten sanojen/lupausten peruminen, niin asia on toinen. Nämä kolme miehen juomiskertaa menisi ehkä yleisesti hyväksyttyjen juhlien/tapahtumien piikkiin, joten on vaikea arvioida, juoko hän normaalisti näin usein. Sovitut asiat ovat olleet aika vähäpätöisiä, ennemminkin kysymys on periaatteesta. Ja se hiljaiselo seuraavina päivinä, ehkä loiventelee, potee krapulaa, morkkista...Ehkä hän yrittää hiljaisuudella piilotella "ongelmaansa", mutta minun tunne on vahva, että tiedän ihmistyypin.

 

[..]

No en itse alkaisi uudestaan tollaseen. Eli, meillä kans uusperhe ja lähtökuvio aika samanlainen kuin teillä. Mies ryyppäsi alussa ihan liikaa. Nyt vuosien jälkeen on toki rauhoittunut eikä itsekkään halua enää olla sellainen kuin silloin. Mutta sanon minä että on siitä kärsitty ja riidelty paljon! Kai sitä kuitenkin näki sen miehen hyvyyden kuitenkin päällimmäisenä silloin. Oli vasta eronnut ja luulen että oireili sitä juomalla jne. Uudestaan jos siis eläisin niin katselisin vähemmän ongelmaisen tapauksen vaikka toki ihan tyytyväinen olen tähän nykytilanteeseen. Nuo huonot ajat ja kokemukset vaan on jättäneet jälkiään suhteeseen.

 

["Erin"]

Ehkä ilmaisin itseni huonosti tuossa arkeen asettumisessa. Missään tapauksessa hän ei ole muuttanut meille, emmekä välttämättä näe edes päivittäin. Hän on kylläkin vieraillut meillä ja vierailujen aikana hän tuntuu asettuneen mukavasti "meidän pakettiin". Näin nopea lapsiin tutustuttaminen on minulle kovin poikkeuksellista, mutta ripeä eteneminen on tuntunut kovin luonnolliselta.Olemme tunteneet pidemmän aikaa, mutta suhteena olemme edenneet sen reilun kuukauden. Ehkä syy löytyykin tuolta "gfdss":n vastauksesta, eli tämäntyyliset miehet tuntuvat kotoisilta ja turvallisilta, koska olen tällaiseen mallin oppinut lapsuudessa. Tiedä sitten.
Minullekaan juominen kohtuucdella ei varsinaisesti ole ongelma, mutta jos siinä sivussa tulee muita ikäviä lieveilmiöitä, kuten sanojen/lupausten peruminen, niin asia on toinen. Nämä kolme miehen juomiskertaa menisi ehkä yleisesti hyväksyttyjen juhlien/tapahtumien piikkiin, joten on vaikea arvioida, juoko hän normaalisti näin usein. Sovitut asiat ovat olleet aika vähäpätöisiä, ennemminkin kysymys on periaatteesta. Ja se hiljaiselo seuraavina päivinä, ehkä loiventelee, potee krapulaa, morkkista...Ehkä hän yrittää hiljaisuudella piilotella "ongelmaansa", mutta minun tunne on vahva, että tiedän ihmistyypin.

Usein orastavassa parisuhteessa jossa mennään liian lujaa, jää jotain huomaamatta. Voihan olla, että miesystävälläsi on ongelma alkoholin suhteen, toisaalta taas jotkut kokevat krapulapäivät toisia voimakkaammin ja yleensä silloin välttävät alkoholin käyttöä jos seuraavana päivänä on jotakin tähdellistä. Ja jos nyt miehesi jotain joutui viinan vuoksi perumaan, niin morkkis voi asiaa selittää. Eihän se alkoholi välttämättä kuulu siihen oikeaan arkielämään. Jos loiventavia harrastaa, niin se onkin toinen juttu... Ja tietenkin tuo sovittujen asioiden peruminen. Ainahan voi vähän jarruttaa ja tutkia suhdetta paremmin ennen eropäätöstä.