tuulentupa
Yön pikkutunteina pitäisi kenties nukkua ja kerätä voimia seuraavaan työpäivään, mutta aina uni ei vain tule. Silloin voi syntyä esimerkiksi jotakin tällaista.
_________________________________________
Sylvia makasi yksin sängyllä. Oli jo aamuyö, mutta hän ei saanut unta. Ei, hänen mielessään pyörivät illan tapahtumat. Se, mitä he olivat Milon kanssa puhuneet, mitä Sylvia oli nähnyt.
Milo oli Sylvian avomies. He olivat asuneet yhdessä vuosia ja olleet lähipiirin mukaan onnellisin pari, joka maailmasta löytyi. Ja Sylvia oli samaa mieltä. Sitä he olivatkin olleet. Kuitenkin sinä iltana, aivan tavallisena lauantai-iltana, Sylvia istui lempipaikallaan, keittiön pöydän ääressä, siinä ikkunan vieressä, kun hän oli ymmärtänyt, että heidän suhteensa oli lopussa. Sillä pienellä hetkellä kun Milo käveli hänen ohitseen kohti tiskipöytää ja kysyi, haluaisiko Sylvia lisää teetä, oli Sylvian mieli ollut täysin kirkas ja hän oli nähnyt heidän suhteensa sellaisena kuin se oli, syvänä ystävyytenä ja keskinäisenä kunnioituksena, mutta täysin vailla rakastavaisten rakkautta. Siksi Sylvia oli sanonut: "Milo, luulen, että meidän pitää erota."
Parasta Milossa oli aina ollut se, että tämä oli ymmärtänyt Sylviaa. Sylvian ei koskaan ollut tarvinnut selittää, mitä hän sanoillaan tarkoitti ja niin oli nytkin. Milo oli istunut hänen viereensä ja ymmärtänyt, mitä Sylvia tarkoitti. Ja Milo oli ollut samaa mieltä. Hän tiesi, että Sylvia puhui suoraan sydämestä. Niinpä he olivat istuneet vierekkäin yhteisen kotinsa keittiössä ja sopineet, että Milo muuttaisi pois seuraavana päivänä. Milo menisi ensin ystävänsä luokse ja kun saisi järjestettyä asunnon, tulisi hakemaan tästä yhteisestä, Sylvian omistamasta asunnosta sen, mikä hänelle kuului. Täksi yöksi Milo oli mennyt sohvalle nukkumaan.
Niinpä Sylvia makasi nyt heidän yhteisessä sängyssään valveilla. Sylvia tiesi, että he olivat valinneet oikein, mutta hän ei silti saanut unta. Niinpä minuutit kuluivat Sylvian katsellessa kattoon ja antaessa ajatusten soljua vapaasti mielen läpi. Silloin Sylvia kuuli hiljaisen äänen ovelta, ja kun hän katsoi sinne, siinä oli Milo. "Saanko tulla viereen?" tämä kysyi. "Saat." Milo tuli omalle sängynpuoliskolleen ja jäi makaamaan samoin kuin Sylvia, kattoon katsellen.
Hetken kuluttua Sylvia käpertyi kyljelleen seinään päin, selkä Miloa kohti. Ja silloin Sylvia havahtui siihen, että tämä olisi heidän viimeinen yönsä samassa sängyssä. Mikään muu sinä iltana ei ollut saanut Sylviaa itkemään, mutta viimeinen yö samassa sängyssä sai. Kyyneleet alkoivat valua hänen silmistään ja vähitellen alkoi kuulua hiljainen nyyhkytys. Siihen Milo havahtui. Milo kääntyi Sylviaan päin ja kietoi kädet hellästi tämän ympärille: "Älä itke Sylvia pieni." Milo sanoi itsekin surullisella äänellä ja hiljaa kyyneleet alkoivat valua hänenkin silmistään. Siinä he makasivat hiljaa itkien, Sylvia tiukasti Milon sylissä.
Sitten, aivan yhtäkkiä, Milo painoi hellän suudelman Sylvian niskaan, juuri siihen kohtaan, jota Sylvia rakasti suudeltavan. Se sai Sylvian lopettamaan nyyhkimisen, vaikka kyyneleet yhä valuivatkin hänen silmistään. Varovasti Milo antoi toisen suudelman. Ja kolmannen. Ja neljännen kaulalle. Hitaasti Sylvia kääntyi ympäri ja katsoi kyynelistä sumein silmin Milon kauniisiin, kyynelten sumentamiin silmiin. Milo painoi hellän suudelman Sylvian otsalle ja sitten huulille. Se suudelma oli pitkä, ja kun se päättyi, suuteli Sylvia Miloa, tämän huulia omillaan hamuten.
Siinä he makasivat, lähekkäin, suudellen. Milon kädet silittivät hellästi Sylvian selkää. Hetken kuluttua Milon kädet tarttuivat Sylvian yömekkoon ja vetivät sen hitaasti ylös ja pois Sylvian päältä. Nyt Sylvia oli alastomana siinä Milon edessä. Hänellä oli kaunis kuulas iho ja pienet pyöreät rinnat, joista Milo oli aina eritysesti pitänyt. Milo alkoi vähitellen siirtää suudelmiaan Sylvian kaulalle, sitten hän suuteli solisluita, rintakehää ja lopulta pehmeästi rintoja. Kädet hyväilivät hellästi Sylvian selkää ja takapuolta.
Hitaasti Milo laski Sylvian selälleen sängylle. Vähitellen suudelmat siirtyivät vatsalle ja alavatsalle. Milo levitti varoen Sylvian jalkoja ja asettui niiden väliin. Hän antoi hellän suudelman Sylvian hävylle, jota hän oli hellitellen kutsunut persikaksi. Helliä suudelmia sateli Sylvian kummulle ja sisäreisille. Sylvia levitti jalkojaan enemmän, jolloin häpy aukesi Milon edessä kuin kukka. Milo suuteli hellästi Sylvian klitorista ja antoi sitten kielensä vaeltaa. Milo liu'utti kieltään pitkin vedoin alhaalta ylös, alhaalta ylös. Kieli vaelsi kiusoitellen vaginan suulla, tunnustellen, kunnes se liukui hieman sisään. Sitten jälleen hyväilemaan klitorista ja jälleen vaginalle.
Sylvia oli sulkenut silmänsä ja hänen hengityksensä oli käynyt vähä vähältä raskaammaksi. Hänen kätensä puristivat pian rystyset valkeina tyynyt kulmia. Milo tiesi, miten Sylvian sai tuntemaan olonsa jumalaiseksi. Pian Sylvia alkoi päästää hiljaisia ynähdyksiä, nautinnon ääniä. Silloin Milo antoi vielä muutaman pitkän suudelman Sylvian kauniille hävylle. Milo otti tyynyn ja asetti sen hellästi Sylvian takapuolen alle, nostaen tämän lantion ylemmäs. Hän riisui bokserinsa ja otti esiin jäykän kalunsa.
Hitaasti Milo asettui hitaasti Sylvian päälle ja suuteli tätä. Hitaalla, hellällä työnnöllä hän upotti miehuutensa Sylvian sisään. Milo liikutti itseään verkkaisesti edestakaisin ja antoi kalunsa tunnustella, etsiä sitä oikeaa pistettä. Sylvia hengitti huohottaen hänen liikkeidensä tahtiin. Ja sitten Sylvia vinganti ja Milo tiesi löytäneensä oikean pisteen. Hitaasti hän alkoi hyväillä Sylvian vaginan herkintä kohtaa peniksensä päällä. Sylvia hengitti katkonaisesti. Vähitellen Milo alkoi laajentaa liikettä, vieden jälleen miehuuttaan sisään ja ulos Sylviasta, aina koskien siihen pisteeseen, joka kerta saaden Sylvian vingahtamaan.
Lopulta Sylvia ei enää voinut vastustaa ja hänen vaginansa alkoi supistella rytmikkäästi, ensin hyvin hiljaa, mutta vähitellen voimistuen ja voimistuen. Se puristeli tiukasti Milon miehuutta, joka nyt upposi jokaisella hellällä työnnöllä syvälle sisään. Sylvian vagina aivan kuin veti sitä sisäänsä. Sylvia saavutti huippu ja voihki ääneen. Hänen selkänsä oli vääntynyt kaarelle nautinnosta. Milo jatkoi hitaita työntöjään, antaen Sylvian nauttia huipustaan, kunnes lopulta saavutti oman huippunsa ja laukesi syvälle Sylviaan.
Milo liukui vielä hetken edes takaisin Sylviassa, mutta vetäytyi sitten. Hän otti tyynyn pois Sylvian alta ja laskeutui tämän viereen makaamaan. Hän kietoi kätensä Sylvian ympärille ja suuteli tämän hartiaa hellästi. Yhä raskaasti hengittävä Sylvia antoi Milolle hellän suudelman ja käpertyi sitten tämän syliin selkä Milon rintaa vasten. Milo silitti häntä hellästi ja antoi vielä muutaman suudelman niksaan. Mutta pian Sylvia vihdoin nukahti, siihen Milon syliin.
Sylvia heräsi myöhään iltapäivällä. Hän makasi jälleen yksin sängyllä, eikä hänen tarvinnut nousta tietääkseen, ettei Milo enää ollut asunnossa. Sylvia tiesi, että viime yön tapahtumat olivat olleet Milon ja hänen jäähyväisensä, eikä tämä sänky tai nämä huoneet oli enää heidän yhteisensä. Niinpä Sylvia käpertyi kerälle ja kietoi peiton tiukasti ympärilleen. Hän ajatteli kaikkia niitä onnellisia hetkiä, joita heillä oli yhdessä ollut ja toivoi Milolle pelkkää hyvää. Ja hän tiesi Milon toivovan samoin.
_________________________________________
Sylvia makasi yksin sängyllä. Oli jo aamuyö, mutta hän ei saanut unta. Ei, hänen mielessään pyörivät illan tapahtumat. Se, mitä he olivat Milon kanssa puhuneet, mitä Sylvia oli nähnyt.
Milo oli Sylvian avomies. He olivat asuneet yhdessä vuosia ja olleet lähipiirin mukaan onnellisin pari, joka maailmasta löytyi. Ja Sylvia oli samaa mieltä. Sitä he olivatkin olleet. Kuitenkin sinä iltana, aivan tavallisena lauantai-iltana, Sylvia istui lempipaikallaan, keittiön pöydän ääressä, siinä ikkunan vieressä, kun hän oli ymmärtänyt, että heidän suhteensa oli lopussa. Sillä pienellä hetkellä kun Milo käveli hänen ohitseen kohti tiskipöytää ja kysyi, haluaisiko Sylvia lisää teetä, oli Sylvian mieli ollut täysin kirkas ja hän oli nähnyt heidän suhteensa sellaisena kuin se oli, syvänä ystävyytenä ja keskinäisenä kunnioituksena, mutta täysin vailla rakastavaisten rakkautta. Siksi Sylvia oli sanonut: "Milo, luulen, että meidän pitää erota."
Parasta Milossa oli aina ollut se, että tämä oli ymmärtänyt Sylviaa. Sylvian ei koskaan ollut tarvinnut selittää, mitä hän sanoillaan tarkoitti ja niin oli nytkin. Milo oli istunut hänen viereensä ja ymmärtänyt, mitä Sylvia tarkoitti. Ja Milo oli ollut samaa mieltä. Hän tiesi, että Sylvia puhui suoraan sydämestä. Niinpä he olivat istuneet vierekkäin yhteisen kotinsa keittiössä ja sopineet, että Milo muuttaisi pois seuraavana päivänä. Milo menisi ensin ystävänsä luokse ja kun saisi järjestettyä asunnon, tulisi hakemaan tästä yhteisestä, Sylvian omistamasta asunnosta sen, mikä hänelle kuului. Täksi yöksi Milo oli mennyt sohvalle nukkumaan.
Niinpä Sylvia makasi nyt heidän yhteisessä sängyssään valveilla. Sylvia tiesi, että he olivat valinneet oikein, mutta hän ei silti saanut unta. Niinpä minuutit kuluivat Sylvian katsellessa kattoon ja antaessa ajatusten soljua vapaasti mielen läpi. Silloin Sylvia kuuli hiljaisen äänen ovelta, ja kun hän katsoi sinne, siinä oli Milo. "Saanko tulla viereen?" tämä kysyi. "Saat." Milo tuli omalle sängynpuoliskolleen ja jäi makaamaan samoin kuin Sylvia, kattoon katsellen.
Hetken kuluttua Sylvia käpertyi kyljelleen seinään päin, selkä Miloa kohti. Ja silloin Sylvia havahtui siihen, että tämä olisi heidän viimeinen yönsä samassa sängyssä. Mikään muu sinä iltana ei ollut saanut Sylviaa itkemään, mutta viimeinen yö samassa sängyssä sai. Kyyneleet alkoivat valua hänen silmistään ja vähitellen alkoi kuulua hiljainen nyyhkytys. Siihen Milo havahtui. Milo kääntyi Sylviaan päin ja kietoi kädet hellästi tämän ympärille: "Älä itke Sylvia pieni." Milo sanoi itsekin surullisella äänellä ja hiljaa kyyneleet alkoivat valua hänenkin silmistään. Siinä he makasivat hiljaa itkien, Sylvia tiukasti Milon sylissä.
Sitten, aivan yhtäkkiä, Milo painoi hellän suudelman Sylvian niskaan, juuri siihen kohtaan, jota Sylvia rakasti suudeltavan. Se sai Sylvian lopettamaan nyyhkimisen, vaikka kyyneleet yhä valuivatkin hänen silmistään. Varovasti Milo antoi toisen suudelman. Ja kolmannen. Ja neljännen kaulalle. Hitaasti Sylvia kääntyi ympäri ja katsoi kyynelistä sumein silmin Milon kauniisiin, kyynelten sumentamiin silmiin. Milo painoi hellän suudelman Sylvian otsalle ja sitten huulille. Se suudelma oli pitkä, ja kun se päättyi, suuteli Sylvia Miloa, tämän huulia omillaan hamuten.
Siinä he makasivat, lähekkäin, suudellen. Milon kädet silittivät hellästi Sylvian selkää. Hetken kuluttua Milon kädet tarttuivat Sylvian yömekkoon ja vetivät sen hitaasti ylös ja pois Sylvian päältä. Nyt Sylvia oli alastomana siinä Milon edessä. Hänellä oli kaunis kuulas iho ja pienet pyöreät rinnat, joista Milo oli aina eritysesti pitänyt. Milo alkoi vähitellen siirtää suudelmiaan Sylvian kaulalle, sitten hän suuteli solisluita, rintakehää ja lopulta pehmeästi rintoja. Kädet hyväilivät hellästi Sylvian selkää ja takapuolta.
Hitaasti Milo laski Sylvian selälleen sängylle. Vähitellen suudelmat siirtyivät vatsalle ja alavatsalle. Milo levitti varoen Sylvian jalkoja ja asettui niiden väliin. Hän antoi hellän suudelman Sylvian hävylle, jota hän oli hellitellen kutsunut persikaksi. Helliä suudelmia sateli Sylvian kummulle ja sisäreisille. Sylvia levitti jalkojaan enemmän, jolloin häpy aukesi Milon edessä kuin kukka. Milo suuteli hellästi Sylvian klitorista ja antoi sitten kielensä vaeltaa. Milo liu'utti kieltään pitkin vedoin alhaalta ylös, alhaalta ylös. Kieli vaelsi kiusoitellen vaginan suulla, tunnustellen, kunnes se liukui hieman sisään. Sitten jälleen hyväilemaan klitorista ja jälleen vaginalle.
Sylvia oli sulkenut silmänsä ja hänen hengityksensä oli käynyt vähä vähältä raskaammaksi. Hänen kätensä puristivat pian rystyset valkeina tyynyt kulmia. Milo tiesi, miten Sylvian sai tuntemaan olonsa jumalaiseksi. Pian Sylvia alkoi päästää hiljaisia ynähdyksiä, nautinnon ääniä. Silloin Milo antoi vielä muutaman pitkän suudelman Sylvian kauniille hävylle. Milo otti tyynyn ja asetti sen hellästi Sylvian takapuolen alle, nostaen tämän lantion ylemmäs. Hän riisui bokserinsa ja otti esiin jäykän kalunsa.
Hitaasti Milo asettui hitaasti Sylvian päälle ja suuteli tätä. Hitaalla, hellällä työnnöllä hän upotti miehuutensa Sylvian sisään. Milo liikutti itseään verkkaisesti edestakaisin ja antoi kalunsa tunnustella, etsiä sitä oikeaa pistettä. Sylvia hengitti huohottaen hänen liikkeidensä tahtiin. Ja sitten Sylvia vinganti ja Milo tiesi löytäneensä oikean pisteen. Hitaasti hän alkoi hyväillä Sylvian vaginan herkintä kohtaa peniksensä päällä. Sylvia hengitti katkonaisesti. Vähitellen Milo alkoi laajentaa liikettä, vieden jälleen miehuuttaan sisään ja ulos Sylviasta, aina koskien siihen pisteeseen, joka kerta saaden Sylvian vingahtamaan.
Lopulta Sylvia ei enää voinut vastustaa ja hänen vaginansa alkoi supistella rytmikkäästi, ensin hyvin hiljaa, mutta vähitellen voimistuen ja voimistuen. Se puristeli tiukasti Milon miehuutta, joka nyt upposi jokaisella hellällä työnnöllä syvälle sisään. Sylvian vagina aivan kuin veti sitä sisäänsä. Sylvia saavutti huippu ja voihki ääneen. Hänen selkänsä oli vääntynyt kaarelle nautinnosta. Milo jatkoi hitaita työntöjään, antaen Sylvian nauttia huipustaan, kunnes lopulta saavutti oman huippunsa ja laukesi syvälle Sylviaan.
Milo liukui vielä hetken edes takaisin Sylviassa, mutta vetäytyi sitten. Hän otti tyynyn pois Sylvian alta ja laskeutui tämän viereen makaamaan. Hän kietoi kätensä Sylvian ympärille ja suuteli tämän hartiaa hellästi. Yhä raskaasti hengittävä Sylvia antoi Milolle hellän suudelman ja käpertyi sitten tämän syliin selkä Milon rintaa vasten. Milo silitti häntä hellästi ja antoi vielä muutaman suudelman niksaan. Mutta pian Sylvia vihdoin nukahti, siihen Milon syliin.
Sylvia heräsi myöhään iltapäivällä. Hän makasi jälleen yksin sängyllä, eikä hänen tarvinnut nousta tietääkseen, ettei Milo enää ollut asunnossa. Sylvia tiesi, että viime yön tapahtumat olivat olleet Milon ja hänen jäähyväisensä, eikä tämä sänky tai nämä huoneet oli enää heidän yhteisensä. Niinpä Sylvia käpertyi kerälle ja kietoi peiton tiukasti ympärilleen. Hän ajatteli kaikkia niitä onnellisia hetkiä, joita heillä oli yhdessä ollut ja toivoi Milolle pelkkää hyvää. Ja hän tiesi Milon toivovan samoin.
