Galluppia uusperheille!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

..

Vieras
Kuinka kauan seurustelitte ennen
-yhteenmuuttoa?
-kihloja?
-naimisiinmenoa?
-yhteistä lasta?
-miten raha-asiat olette järjestäneet?

Ois kiva saada jotain eri näkökulmia, kun itsestä tuntuu että mikään ei etene...
 
Me muutettiin käytännössä yhteen heti seurustelun alkamisesta.
Mies tuli luokseni käymään ja sille tielle jäi. Joku 3-4kk seurustelun aloittamisesta mies irtisanoi oman asuntonsa, koska ei siellä ollut aikaa viettänyt. Asuin poikani kanssa kaksiossa, ja kun uutinen uudesta perheenjäsenestä saatiin haettiin ensimmäistä yhteistä asuntoa.

Kihloihin mentiin 4kk seurustelun jälkeen.
Häät ovat edessä päin, silloin seurustelua on 3v takana.
Yhteinen lapsi syntyi kun seurustelua oli vuosi ja 3 kuukautta.
Rahat ovat yhteiset, ei koskaan ole ollut kiistaa rahasta.

Nopeaa, mutta sen jotenkin vain tunnistaa kun se oikea osuu kohdalle. Esikoisen isän kanssa suhde oli ihan erilaista, ja olin varma etten halua koskaan naimisiin. En voinut pitää yhteisiä rahoja. Yhdessä asuttiin, mutta minä hoidon talouden ja kodin ja kaiken. Mies vaan oli.
Nykyisen kun tapasin, sen huomasi heti että se on siinä.
 
Kuinka kauan seurustelitte ennen

-yhteenmuuttoa?
Mies muutti meille periaatteessa ihan heti.

-kihloja?
Puoli vuotta ensitapaamisesta.

-naimisiinmenoa?

1,5v ensitapaamisesta.

-yhteistä lasta?
Lapsi syntyi reilun 2v kuluttua ensitapaamisesta.

-miten raha-asiat olette järjestäneet?
Yhteiset rahat ollut siitä lähtien, kun ollaan hynttyyt yhteen viskottu, eli ihan alusta saakka. Aikoinaan "mä elätin" miestä kun se opiskeli ja mä olin töissä, nyt mies "elättää mua" kun mä hoidan kotona lapsia ja mies käy töissä.
 
Kuinka kauan seurustelitte ennen
-yhteenmuuttoa? --- ennen virallista yhteenmuuttoa seurusteltiin n. vuosi.
-kihloja? --- 2 v. 6 kk
-naimisiinmenoa? --- 2 v. 10 kk
-yhteistä lasta? --- 3 v.
-miten raha-asiat olette järjestäneet?
Tällä hetkellä on 2 yhteistä lasta, lisäksi miehen 2 aikaisempaa. Asutaan yhteisessä omakotitalossa, josta molemmat maksaa lainanlyhennyksiä. Mies tienaa enemmän, joten maksaakin enemmän, minä maksan mitä pystyn. Molemmilla on omat tilit ja omat rahat, mutta yhdessä maksellaan kaikkea.
 
Kuinka kauan seurustelitte ennen

-yhteenmuuttoa?
Mies muutti meille periaatteessa ihan heti.

-kihloja?
Puoli vuotta ensitapaamisesta.

-naimisiinmenoa?

1,5v ensitapaamisesta.

-yhteistä lasta?
Lapsi syntyi reilun 2v kuluttua ensitapaamisesta.

-miten raha-asiat olette järjestäneet?
Yhteiset rahat ollut siitä lähtien, kun ollaan hynttyyt yhteen viskottu, eli ihan alusta saakka. Aikoinaan "mä elätin" miestä kun se opiskeli ja mä olin töissä, nyt mies "elättää mua" kun mä hoidan kotona lapsia ja mies käy töissä.

Tuntuiko pahalta tuo "elättäminen"? Itsellä se tilanne, että opiskelen vielä puolivuotta ja mies ei voi muuttaa kirjojaan mun luokse, koska ei halua joutua elättämään meitä.. Minusta tuo asenne ei ole oikeaa sitoutumista toiseen... Ajattelee myös yleisesti "minun ja sinun" tyylillä, ei "meidän". Ollaan siis tavallaan asuttu yhdessä, mutta ei virallisesti, miehellä kämppä toisaalla, tyhjänä...
 
Tuntuiko pahalta tuo "elättäminen"? Itsellä se tilanne, että opiskelen vielä puolivuotta ja mies ei voi muuttaa kirjojaan mun luokse, koska ei halua joutua elättämään meitä.. Minusta tuo asenne ei ole oikeaa sitoutumista toiseen... Ajattelee myös yleisesti "minun ja sinun" tyylillä, ei "meidän". Ollaan siis tavallaan asuttu yhdessä, mutta ei virallisesti, miehellä kämppä toisaalla, tyhjänä...

Ei tietenkään tunnu pahalta, vaan normaalilta. Jos mä olen jonkun ihmisen kanssa perhe, niin totta hitossa pidän perheestä huolta myös taloudellisesti, jos olen se enempi tienaava. Ja samaa odotan myös siltä toiselta osapuolelta.

Mä en olisi tuollaiseen leikkiin lähtenyt alun alkaenkaan, jossa toinen ei ole valmis elättämään minua silloin, kun siihen on tarvetta. Miehelläni on ihan normitulot, mutta ne lienee silti niin suuret, että jos jäisin työttömäksi, enkä saisi liiton korvauksia, en saisi rahaa mistään. Millä ihmeellä mä sitten eläisin...pelkillä lapsilisilläkö?

Olet siis aivan oikeassa siinä, ettei tuo asenne osoita mitenkään järettömän suuria sitoutumisen merkkejä. Mielestäni raha ei saa näytellä noinkin isoa osaa elämässä. Toki on järkevää laskea ja miettiä pystyttekö te elämään vain sinun opiskelijantuloillasi ja miehesi palkalla yhdessä, mutta siinä pitäisi olla kyse VAIN taloudellisesta todellisuudesta, eikä siitä, että miestä ei huvita maksella sinun olemistasi ja elämistäsi.
 
-yhteenmuuttoa?
1 v virallisesti. Käytännössä asuimme yhdessä jo puoli vuotta seurustelun alettua olosuhteiden pakosta (minä hankin asunnon läheltä miehen työpaikkaa, jonne hänellä muuten olisi ollut matkaa kotoa 110 km)

-kihloja?
1,5 v

-naimisiinmenoa?
Ei olla naimisissa

-yhteistä lasta?
2 v

-miten raha-asiat olette järjestäneet?
Se maksaa, kenellä on rahaa, eli rahat ovat yhteisiä.

(sivuhuomautuksena: miehellä siis etälapsi)
 
Seurusteltiin reilu 2 vuotta ennen yhteenmuuttoa
Kihlauduttiin reilu 1,5 vuotta seurustelun alusta
Mentiin naimisiin reilu 2 vuotta seurustelun alusta
Lapsi on saatu 2 vuotta seurustelun alusta

Meillä on molemmilla omat tilit, molemmat maksavat yhteisistä menoista sovitun könttäsumman. Mies maksaa vähemmän kuin tienaakin vähemmän. Yhteisiä menoja ovat asuminen, sähkö, ruoka, vakuutukset, tv-lupa (nuo pääasiassa). Lasten menot maksan pääasiassa minä, koska tuloni ovat suuremmat ja minä saan myös lapsilisät ja elarit. Yhteisiä lapsia on siis 2, ja yksi aiemmasta liitostani.
 
Ei tietenkään tunnu pahalta, vaan normaalilta. Jos mä olen jonkun ihmisen kanssa perhe, niin totta hitossa pidän perheestä huolta myös taloudellisesti, jos olen se enempi tienaava. Ja samaa odotan myös siltä toiselta osapuolelta.

Mä en olisi tuollaiseen leikkiin lähtenyt alun alkaenkaan, jossa toinen ei ole valmis elättämään minua silloin, kun siihen on tarvetta. Miehelläni on ihan normitulot, mutta ne lienee silti niin suuret, että jos jäisin työttömäksi, enkä saisi liiton korvauksia, en saisi rahaa mistään. Millä ihmeellä mä sitten eläisin...pelkillä lapsilisilläkö?

Olet siis aivan oikeassa siinä, ettei tuo asenne osoita mitenkään järettömän suuria sitoutumisen merkkejä. Mielestäni raha ei saa näytellä noinkin isoa osaa elämässä. Toki on järkevää laskea ja miettiä pystyttekö te elämään vain sinun opiskelijantuloillasi ja miehesi palkalla yhdessä, mutta siinä pitäisi olla kyse VAIN taloudellisesta todellisuudesta, eikä siitä, että miestä ei huvita maksella sinun olemistasi ja elämistäsi.

Aivan. En tiedä mitä mies oikein pelkää, ehkä että se on jotenkin pois hänen lapseltaan, joka on meidän luona harvemmin kuin minun lapset, siis jos yhdessä ihan oikeasti asuttaisiin ja jaettaisiin kulut. Me pärjättäisiin tämä puolivuotta vallan mainiosti minun pienillä tuillani ja hänen palkallaan. Sitten tienaisin ehkä jopa enemmän kuin hän, kun pääsisin töihin. Minä olisin itse valmis maksamaan enemmänkin, jos kerran olisi varaa. Raha on vain rahaa, en niin välitä siitä kunhan vain pärjää ja lapset saavat tarvitsemansa.. Ja nyt rahasta on tullut niin iso ongelma. En tiedä, ahdistaa....
 
Kuinka kauan seurustelitte ennen
-yhteenmuuttoa? 11kk.
-kihloja? Ei olla kihloissa.
-naimisiinmenoa? Mä en halua naimisiin.
-yhteistä lasta? 1. yhteinen lapsi sai alkunsa 5 kuukautta seurusteltuamme.
-miten raha-asiat olette järjestäneet? Rahat on nykyään yhteiset käytännössä.

Aluksi meidänkään yhteisasuminen ei ollut virallista, koska minun opiskelujen ja tukien kannalta se ei ollut järkevää.
En myöskään tosiaankaan osannut olla vaatimassa miestäni heti mun elättäjäksi, koska oon helkatin ylpeä ja se ois ollu mun aivan mielestä omituista.
Tällä hetkellä minä tienaan enemmän kuin mies ja maksan enemmän kuin mies. Mut on ollu aikoja, jolloin asetelma on ollut päinvastainen.

Meidän perheessä on siis yksi minun lapsi ja kaksi meidän lasta. Yhdessä on oltu 9 vuotta.
Uusperhekuviot on olleet meille yksinkertaisia. Ja esikoinenkin pitää mun nyksää isänään ja nyksä huolehtii mun esikosta kuin omastaan.
Mut älkää kadehtiko, vaikeuksia on sitten muualla elämässä ollut ihan riittävästi!
 

Yhteistyössä