Ei tietenkään tunnu pahalta, vaan normaalilta. Jos mä olen jonkun ihmisen kanssa perhe, niin totta hitossa pidän perheestä huolta myös taloudellisesti, jos olen se enempi tienaava. Ja samaa odotan myös siltä toiselta osapuolelta.
Mä en olisi tuollaiseen leikkiin lähtenyt alun alkaenkaan, jossa toinen ei ole valmis elättämään minua silloin, kun siihen on tarvetta. Miehelläni on ihan normitulot, mutta ne lienee silti niin suuret, että jos jäisin työttömäksi, enkä saisi liiton korvauksia, en saisi rahaa mistään. Millä ihmeellä mä sitten eläisin...pelkillä lapsilisilläkö?
Olet siis aivan oikeassa siinä, ettei tuo asenne osoita mitenkään järettömän suuria sitoutumisen merkkejä. Mielestäni raha ei saa näytellä noinkin isoa osaa elämässä. Toki on järkevää laskea ja miettiä pystyttekö te elämään vain sinun opiskelijantuloillasi ja miehesi palkalla yhdessä, mutta siinä pitäisi olla kyse VAIN taloudellisesta todellisuudesta, eikä siitä, että miestä ei huvita maksella sinun olemistasi ja elämistäsi.