Galluppi: Pitäisitkö huolta vanhemmistasi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Isä on kuollu yli 20 vuotta sitte mutta äiti elää ja alkaa olla suht iällä kun lähentelee 70v. Vaikka sairaanhoitaja olenkin niin en jaksais häntä hoitaa. Muuten kyllä, mutta on luonteeltaan niin hankala, ettei siitä tulis mitään. Ja tää siis tarkottaa ihan omaishoitajuutta, en jaksais todellakaan.

muoks. ja äiti asuu n. 200km:n päässä.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25419792:
Toki. Mähän olen ollut jo 16 vuotta about 50 metrin päässä vanhemmistani.

:kiss: Muuten pitkästä aikaa =) Tää on nyt noussut esiin kun en tiiä ehtisinkö/jaksaisinko jos ei olis siskoa.. Meitä on kaksi, yhdessä jaksetaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä;25419824:
:kiss: Muuten pitkästä aikaa =) Tää on nyt noussut esiin kun en tiiä ehtisinkö/jaksaisinko jos ei olis siskoa.. Meitä on kaksi, yhdessä jaksetaan.
Mullakin on sisko, joka asuu musta noin 20 metrin päässä eli lähekkäin kaikki. Se helpottaa kyllä paljon, jos ei tarvitse yksin olla vastuussa.
 
Yritin pitää huolta mun alkoholistiäidistä, kävin siellä monesti katsomassa että on kaikki ok ja yritin saada puhuttua hänelle, hyvällä sekä pahalla. Ei auttanut, juominen loppui sitten hautaan... Ja olin juuri muutamaa tuntia ennen tuota kuolemaa sanonut eräälle ihmiselle äidistäni, että olen varma että kohta tapahtuu jotain. Että ei se juominen muuten lopu. Ja niinhän siinä kävi. Nyt jos saisin palata siihen aikaan niin en tiedä mitä tekisin toisin, jotain varmaan, ehkä en yrittäny tarpeeks hyvin. Ehkä sanoisin sille erilailla jotain tms. En tiiä. Turha sitä enää miettiä.

Niin vastaan kyllä. Että ainakin yrittäisin pitää huolta tilanteesta riippumatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25419880:
Mullakin on sisko, joka asuu musta noin 20 metrin päässä eli lähekkäin kaikki. Se helpottaa kyllä paljon, jos ei tarvitse yksin olla vastuussa.

Eikös teidän vanhukset ole vielä ihan virkeitä?
 
Huolehdin, molemmista kuolemaansa saakka, äidin hoidossa tosin tarvitsin apua sairaalasta viimeisen puolentoista kuukauden ajaksi. Ja anopista huolehtimisesta autan voimavarojeni mukaan hänen omien lastensa ohella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25419920:
Joo. Faija on vielä kokopäivätöissäkin, vaikka on jo 82 v. Mutsi ei ole nyt pariin vuoteen ollut enää töissä (84 v).

Hittolainen =) Miehen mummo täytti justiinsa 90, toinen ei kaukana perässä tule.. Niillä on koko suku pitkäikästä.. Miun suvussa taas kaikki kuolee nuorena : /
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä;25419960:
Hittolainen =) Miehen mummo täytti justiinsa 90, toinen ei kaukana perässä tule.. Niillä on koko suku pitkäikästä.. Miun suvussa taas kaikki kuolee nuorena : /
Jospa sä olisit poikkeus? Mä en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että haluaisin vielä 32:n vuoden päästäkin tehdä töitä, joten toivon, että meillä ei tuo työnteko ainakaan ole perinnöllistä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25419982:
Jospa sä olisit poikkeus? Mä en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että haluaisin vielä 32:n vuoden päästäkin tehdä töitä, joten toivon, että meillä ei tuo työnteko ainakaan ole perinnöllistä :D

Hei, etkö muista että sitten kun ostat sen erakkomökin niin miä tuppaan kylään. Miusta siä näytät ihan just niin raihnaselle että mökin ostoon :D
 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
[QUOTE="vieras";25419957]en. hekään eivät lapsena pitäneet huolta minusta[/QUOTE]

Sama täällä. Perustarpeistani huolehdittiin (sain ruokaa ja puhtaat vaatteet päälle), mutta henkisesti koen jääneni ilman tukea sekä lapsena että aikuisiällä. En tunne olevani mitään velkaa äidilleni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä;25419772:
Jos siun vanhemmat syystä tai toisesta tarvitsisivat apua.. Vaikka sairastumisen tai muun takia. Olisitko valmis olemaan paikalla?

no ois vähän siinä ja siinä varsinkin äidin kohdalla, miksi mä välittäisin siitä kun se ei ikin välittänyt minusta? jos sitä ei kiinnosta ojentaa auttavaa kättä,miks mua kiinnostais? pärjätköön omillaan,niinku muutkin. Mut isää varmaan jeesaisin kyllä. Omaishoitajaksi en lähtis.
 
Tiettyyn rajaan asti, tilapäisesti kyllä.
Vuosikausia en halua vakituinen auttaja enkä missään nimessä omaishoitaja.
Tiedän, ettei vanhempani myöskään tälläistä multa odota.
 
[QUOTE="vieras";25419957]en. hekään eivät lapsena pitäneet huolta minusta[/QUOTE]

Jännä juttu...mua hakattiin, haukuttiin, kuljetettiin matkassa baareissa jne ja ajattelin myös noin...mutta nyt, kun äiti on sairas ja kuolemassa, ei se olekaan se hirviö jota ajattelin lopun ikäni vältteleväni. Vain vanha, sairas(useammalla tavalla) nainen.

Joten en halua katsoa taaksepäin, haluan saada näistä viimeisistä ajoista kaikille hyvät. Menneisyyttä se ei muuta, mutta tulevaisuuden voi.
 
[QUOTE="vierailija";25420016]Sama täällä. Perustarpeistani huolehdittiin (sain ruokaa ja puhtaat vaatteet päälle), mutta henkisesti koen jääneni ilman tukea sekä lapsena että aikuisiällä. En tunne olevani mitään velkaa äidilleni.[/QUOTE]
Että omena ei kauas puusta putoa?
Minä pääsin katkeruudetta ja traumoitta kun huolehdin heistä parhaani mukaan, omien arvojeni mukaisesti
 
  • Tykkää
Reactions: Wc Ankka
Akuutissa hädässä pyrkisin pääsemään paikalle auttamaan. Pitkäaikaista hoitoa vaativassa tilanteessa todennäköisesti iskisi tenkkapoo eteen ja jouduttaisi lähteä etsimään apua ulkopuoliselta taholta.
Eri asia, jos äiti/isä asuisi tässä ihan lähellä ja voisi käydä "vierailulla" auttamassa. Mutta musta ei olisi ottamaan kumpaakaan meille asumaan autettavana.
 
Äidistäni kyllä, omien voimavarojeni mukaan. Äitini(+suku) on jo useamman vuoden käytännössä huolehtinut kahdesta taloudesta, jotta mummoni voisi asua omassa kodissaan. Moni muu olisi jo ajat sitten laitostanut mummoni. Toivon voivani antaa saman mahdollisuuden myös äidilleni.

Isukki saa luvan pärjätä omillaan. On muutenkin sellainen ihminen, että ennemmin varmaan heittäisi henkensä kuin olisi muiden huolehdittavana.
 

Yhteistyössä