Olen nyt viikolla 15 ja painoa on tullut tämän ensimmäisen raskauden aikana jo 6 kiloa lisää.
Olen murkkuiästä kolmikymppiseksi ollut aina alipainoinen (BMI 16-18) vaikka mitä olisin tehnyt ja kuinka mässännyt. Ennen raskautta olin fyysisesti rasittavassa työssä ja veikkaan, että ihan lihasmassalla sain painoni nousemaan painoindeksiin 19. Luut minulla törrötti ihan samalla tavoin, kuin ennenkin. Ikinä en mitään mielitekoja jättänyt täyttämättä: suklaata meni ja jäätelöä, leivonnaisia, karkkia ja voileipiä. Välillä sain armottomalla mässyttelyllä painon nousemaan normaalin alarajoille, josta se taas tippui.
Nyt raskaana ollessani otin heti aivan eri otteen syömiseeni. Voin pahoin (mutten oksennellut) viikolle 13 ja pahoinvointia välttääkseni napostelin parin tunnin välein kaikenlaista terveellistä: salaattia, hedelmiä, viinirypäleitä, vihanneksia tai ruisleipää. Pääaterialla söin kanaa tai kalaa. Makea ei maistunut lainkaan, suklaasta meinasi tulla oksennus. Kahvin jätin pois. Olin jopa ylpeä itsestäni, että kylläpä olen fiksusti ja terveellisesti syönyt - juuri, niinkuin on oppaissa käsketty. Liikunta jäi tosi vähäiselle, koska olin niin huonovointinen ja väsynyt, että pidin saavutuksena jokapäiväistä peseytymistä. Lähikauppaan jos kävelin, niin jo meinasi oksennus matkalla tulla ja hyvä, että kotiin pääsin.
Neuvolassa kävi sitten ilmi, että painoa on tullut puolisen kiloa viikottain lisää. Varovasti kehoitettiin välttämään "herkkuja", mutta tähdennettiin, että painonnousu on aivan "normaalin rajoissa". Liikunnastakin kuittailtiin. Rupesi ihan harmittamaan ne tädit siellä, niitten makeilu ja tekopirteä lässyttäminen. Meinasi uhma nousta siinä, että katsotaas vaan, saatanan akat - seuraavalla neuvolakerralla en paina kiloakaan enemmän, hah!
Mutta sitten menin itseeni ja totesin, että en rupea skitsoilemaan ja pelleilemään vauvani terveydellä. Jos on vauvan etu, että lihon puoli kiloa viikossa, kunnes olen hyvinsyöneen, rupisen valaan kokoinen, niin lihotaan sitten! Vauva on voinut hyvin ja kasvanut vauhdilla. Eikös se nyt tässä vaiheessa ole se tärkein asia?
Muutenkin rasittaa siis ihan, ihan helvetisti tällainen ihmeellinen propaganda, joka liittyy raskauteen ja äidiksi tulemiseen. Ihan etsimällä etsien pitää käydä neuvolaoppaita lävitse, että löytäisi sieltä yhdenkin finnin, mahamakkaran, pälvikaljun taikka edes nurinpäin möllöttävän naamavärkin. Ei! Niistä päätellen kaikilla tulevilla äideillä on niin helevetin hauskaa päivät pääskytysten, että hyvä, ettei mania iske tai naama nyrjähdä. Sitä naureskellaan ja halitaan niin, että kylkiin koskee ja nukutaankin saatana mineraalimeikit virheettömässä naamassa!
Ja voi Jumalauta, meinasi lentää opas parvekkeelta alas, kun kaikkesta pimeimpänä hetkenä, niinä raskauden raskaimpina päivinä, kun päivä ei paista ämpärin reunojen ylitse, eikä makkarin verhoja avata ja alkaa jäiset viinirypäleet plutkahtelemaan jo korvistakin ulos, niin MITÄ, MITÄ lukee neuvolaoppaassa?
"Raskaus 11 viikosta 0 päivästä 11 viikkoon ja 6 päivään:
ÄIDILLE
"Ajattele kauniita ajatuksia" on vanha neuvo. Sitä ei kuitenkaan ole aina aivan helppo noudattaa stressaavassa arjessa. Raskaana olevat naiset Kiinassa ja Japanissa viettivät ennen vanhaan päivittäisen meditaatiohetken lapsen kanssa. Ehkä sinäkin voisit ottaa päiväohjelmaasi pienen mietiskelytuokion?"
Aaaarrgghhh!!!