B
Beep
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Minä uskon, että äärimmäisien traagisten ulkoisten olosuhteiden uhreja lukuunottamatta ihmiset saavat pääsääntöisesti itse valita, elävätkö onnellisina tai onnettomina.
Tarkoitan, että emme tietenkään saa valita kaikkea mitä meille tapahtuu. Kohdalle voi osua kuolemaa, kipua, surua ja niin edelleen siinä missä iloa, onnea ja onnistumisiakin. Mutta vaikka emme saa päättää mitä taphtuu, saamme päättää, mitä sallimme tapahtumien meille tehdä. Surut kuuluu surra, mutta suruun ei kuulu jäädä asumaan. Vihastuminen on tervettä, katkeruus ei. Ja niin edelleen. Lopullinen päätös on aina ihmisellä itsellään.
Minä olen valinnut omalle kohdalleni onnellisuuden.
Eli kyllä, minä olen onnellinen.
Juuri näin.
Itse olen onnellinen. Oikeastaan joka päivä, mutta nyt erotyisesti kun kaikki ihanasti ja nautin joulun odotuksesta. Sydän meinaa pakahtua
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;22695003:
Vaikka maailma on kylmä ja kamala niin Jumalan rakkaudessa saa olla onnellinen ja levittää myös tätä rakkautta ja iloa muille, jotta he voisivat myös kokea saman.
[QUOTE="vieras";22695320]Vaikka maailma on kylmä ja kamala niin Jumalan rakkaudessa saa olla onnellinen ja levittää myös tätä rakkautta ja iloa muille, jotta he voisivat myös kokea saman.[/QUOTE]
Älä piiloudu jumalan selän taakse.
Älä piiloudu jumalan selän taakse.
[QUOTE="vieras";22695320]Vaikka maailma on kylmä ja kamala niin Jumalan rakkaudessa saa olla onnellinen ja levittää myös tätä rakkautta ja iloa muille, jotta he voisivat myös kokea saman.[/QUOTE]
Onneksi jotkut osaavat olla onnellisia ilman jumalaakin.
Onneksi jotkut osaavat olla onnellisia ilman jumalaakin.
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;22695374:
Ihan kaupungissa asutaan, ei jumalanselän takana
V
"vieras"
Vieras
Aivan, juuri keskustelin että onnea voi tuntea ilman uskoa jumalaa, muttei ilman rakkautta.
Jumala on rakkaus. Jumalan omana saa kokea vielä niinsanotusti aidomman onnen.
[QUOTE="vieras";22695391]Ihan kaupungissa asutaan, ei jumalanselän takana [/QUOTE]
Voi sitä tynnyrissä kasvaa vaikka kaupungissa asuiskin.
[/QUOTE]Voi sitä tynnyrissä kasvaa vaikka kaupungissa asuiskin.
[QUOTE="vieras";22695408]Aivan, juuri keskustelin että onnea voi tuntea ilman uskoa jumalaa, muttei ilman rakkautta.
Jumala on rakkaus. Jumalan omana saa kokea vielä niinsanotusti aidomman onnen.[/QUOTE]
Kyllä sitä rakkautta onneksi muualtakin löytyy, en kaipaa "aidompaa" onnea, tämä on aivan tarpeeksi aitoa Mutta hyvä että homma toimii sinun kohdallasi
Jumala on rakkaus. Jumalan omana saa kokea vielä niinsanotusti aidomman onnen.[/QUOTE]
Kyllä sitä rakkautta onneksi muualtakin löytyy, en kaipaa "aidompaa" onnea, tämä on aivan tarpeeksi aitoa
Mutta hyvä että homma toimii sinun kohdallasi 
Olen tästä aika eri mieltä. Ei kannata olla onneton sellaisten asioiden takia, mihin ei voi täysin vaikuttaa. Siinä lähtisi järki ja mielenterveys, jos murehtisi koko ajan kaikkia pahoja asioita. Jokainen ihminen on enemmän tai vähemmän itsekäs. On tervettä itsekkyyttä pyrkiä nauttimaan elämästään ja olemaan onnellinen. Se onnettomuus ei auta ketään, päinvastoin. Onnellinen ja tasapainoinen ihminen kykenee paremmin auttamaan muita ihmisiä ja levittämään hyvää ympärilleen.
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;22695003:
Musta on surullista, ettei joku usko onnellisuuteen. En ole lapsi, kylmä, tunteeton enkä yksinkertainen (mielestäni) ja silti olen hyvin onnellinen ihminen. Lapsena olin tosin vieläkin onnellisempi, mutta onneksi olen säilyttänyt lapsenomaisen elämänmyönteisen asenteen ja kykenen nauttimaan pienistä asioista. Hetkelliset onnen hetket on eri asia kuin onnellisuus. Onnellisuus on kokonaisvaltainen tunne siitä, että elämä on hyvää. Miksi ei voi tuntea itseään onnelliseksi? Mulla on rakastava perhe ja suku, hyviä ystäviä, tärkeä harrastus, haluamani opiskelupaikka, vahva itsetunto, olen terve ja välttynyt suuremmilta vastoinkäymisiltä. Elämä on ihanaa!:heart:
Olen onnellinen vaikkakin kuumeinen tällä hetkellä. Vaikka tiedostan maailmassa vallitsevan julmuuden ja ongelmat, en koe tarpeellisena surra niitä jatkuvalla syötöllä. Toki oman osani pyrin tekemään huonompiosaisten auttamiseksi, mutta täytyy kuitenkin tiedostaa, ettei kaikkea pahuutta ja köyhyyttä maailmasta saa poistettua koskaan. Ihminen, joka jää vellomaan toisten surussa, riistää onnen itseltään ja lähimmäisiltään. Miten lapsi oppisi olemaan onnellinen pienistä arjen iloista, jos vanhempi ei sitä osaa?
H
"Horuksen silmä"
Vieras
Kuten itse toteatkin ; olet välttynyt suuremmilta vastoinkäymisiltä. Helppoahan silloin on kokea itsensä onnelliseksi. Lisäksi vaikka et ole enään lapsi, olet kuitenkin nuori, ja ei millään pahalla, tuskin olet vielä ehtinyt nähdä sitä elämän nurjaa puolta henkilökohtaisella tasolla.
Osaa ihmisistä elää koko elämänsä näkemättä ja kokematta niitä elämän surullisia asioita. Varmasti on silloin helpompaa piiloutua onnellisuuden tunteeseen.
Mä olen ollut joskus onnellinen, ja sen onnellisuuden hinta todellakin oli se että elin täysin itsekkäästi, unohtaen kaiken sen surun mitä oma onneni muille aiheutti. Ei mulla ollut aikaa olla toisten olkapäänä, kun se olisi saanut pahan särön omaan onneeni.
[QUOTE="Horuksen silmä";22697074]
Mä olen ollut joskus onnellinen, ja sen onnellisuuden hinta todellakin oli se että elin täysin itsekkäästi, unohtaen kaiken sen surun mitä oma onneni muille aiheutti. Ei mulla ollut aikaa olla toisten olkapäänä, kun se olisi saanut pahan särön omaan onneeni.[/QUOTE]
Ei oma onnesi _aiheuttanut_ muille surua. Se ehkä oli itsekästä ettet ollut lohduttamassa kun jollain oli vaikeaa, mutta miten se olisi aiheuttanut särön onneesi? Vaikka empaattisena ihmisenä murehdin helposti muiden suruja, pitää silti osata erottaa että omassa elämässä on asiat hyvin ja olla onnellinen siitä. Ja siitä SAA olla onnellinen.
Mä olen ollut joskus onnellinen, ja sen onnellisuuden hinta todellakin oli se että elin täysin itsekkäästi, unohtaen kaiken sen surun mitä oma onneni muille aiheutti. Ei mulla ollut aikaa olla toisten olkapäänä, kun se olisi saanut pahan särön omaan onneeni.[/QUOTE]
Ei oma onnesi _aiheuttanut_ muille surua. Se ehkä oli itsekästä ettet ollut lohduttamassa kun jollain oli vaikeaa, mutta miten se olisi aiheuttanut särön onneesi? Vaikka empaattisena ihmisenä murehdin helposti muiden suruja, pitää silti osata erottaa että omassa elämässä on asiat hyvin ja olla onnellinen siitä. Ja siitä SAA olla onnellinen.
N
Non compos mentis
Vieras
[QUOTE="Horuksen silmä";22697074]Kuten itse toteatkin ; olet välttynyt suuremmilta vastoinkäymisiltä. Helppoahan silloin on kokea itsensä onnelliseksi. Lisäksi vaikka et ole enään lapsi, olet kuitenkin nuori, ja ei millään pahalla, tuskin olet vielä ehtinyt nähdä sitä elämän nurjaa puolta henkilökohtaisella tasolla.
Osaa ihmisistä elää koko elämänsä näkemättä ja kokematta niitä elämän surullisia asioita. Varmasti on silloin helpompaa piiloutua onnellisuuden tunteeseen.
Mä olen ollut joskus onnellinen, ja sen onnellisuuden hinta todellakin oli se että elin täysin itsekkäästi, unohtaen kaiken sen surun mitä oma onneni muille aiheutti. Ei mulla ollut aikaa olla toisten olkapäänä, kun se olisi saanut pahan särön omaan onneeni.[/QUOTE]
Niin, olen välttynyt ja toivottavasti vältyn jatkossakin. Siksi on aika kummallista ihmetellä, että joku voi olla onnellinen. Monet ihmiset ovat, myös vastoinkäymisiä kokeneet ja niistä selvinneet voivat olla. En tiedä, mitä tarkoitat elämän nurjalla puolella, mutta kyllä moni läheiseni on kokenut todella vaikeita asioita ja kyllä, MINÄ olen ollut heidän suurin tukihenkilönsä, auttanut niin paljon kuin kykenen. Se ei silti ole vienyt omaa mielenterveyttäni tai onnellisuuttani. Onneksi, sillä silloin mulla ei olisi voimia tukea heitä. Osaan suhtautua asioihin terveellä tavalla, olemaan empaattinen ja kuuntelemaan, mutta kykenen psyykkaamaan itseäni siten, etten vello toisten murheissa. Tuskinpa kukaan on minun onnellisuudestani kärsinyt, päinvastoin. Kyse ei ole onnellisuuden tunteessa piilottelusta vaan aidosta onnellisuudesta.
Osaa ihmisistä elää koko elämänsä näkemättä ja kokematta niitä elämän surullisia asioita. Varmasti on silloin helpompaa piiloutua onnellisuuden tunteeseen.
Mä olen ollut joskus onnellinen, ja sen onnellisuuden hinta todellakin oli se että elin täysin itsekkäästi, unohtaen kaiken sen surun mitä oma onneni muille aiheutti. Ei mulla ollut aikaa olla toisten olkapäänä, kun se olisi saanut pahan särön omaan onneeni.[/QUOTE]
Niin, olen välttynyt ja toivottavasti vältyn jatkossakin. Siksi on aika kummallista ihmetellä, että joku voi olla onnellinen. Monet ihmiset ovat, myös vastoinkäymisiä kokeneet ja niistä selvinneet voivat olla. En tiedä, mitä tarkoitat elämän nurjalla puolella, mutta kyllä moni läheiseni on kokenut todella vaikeita asioita ja kyllä, MINÄ olen ollut heidän suurin tukihenkilönsä, auttanut niin paljon kuin kykenen. Se ei silti ole vienyt omaa mielenterveyttäni tai onnellisuuttani. Onneksi, sillä silloin mulla ei olisi voimia tukea heitä. Osaan suhtautua asioihin terveellä tavalla, olemaan empaattinen ja kuuntelemaan, mutta kykenen psyykkaamaan itseäni siten, etten vello toisten murheissa. Tuskinpa kukaan on minun onnellisuudestani kärsinyt, päinvastoin. Kyse ei ole onnellisuuden tunteessa piilottelusta vaan aidosta onnellisuudesta.
Juuri näin. Kummallista, että joku kritisoi onnellisuutta.
N
Non compos mentis
Vieras
Toisten tilanne vaikuttaa minun mielentilaani. En vaan voi sallia onnellisuutta itselleni, jos jollakulla toisella asiat huonosti. Toisinaan aurinko läpäisee raskaan pilviverhon pääni yllä, mutta sitten jatkuu taas samaan malliin.
Pidän itseäni positiivisena optimistina, joka on miltei aina iloisella mielellä, mutta se ei ole samaa kuin onnellisuus. Joskus on ollut hetkiä, ettei raskas taakka ole ollut sydämelläni ja se on pelottanut minua enemmän kuin sydänkohtauksen oireet. Ei ole luonnollinen olotila minulle sellainen.
Pidän itseäni positiivisena optimistina, joka on miltei aina iloisella mielellä, mutta se ei ole samaa kuin onnellisuus. Joskus on ollut hetkiä, ettei raskas taakka ole ollut sydämelläni ja se on pelottanut minua enemmän kuin sydänkohtauksen oireet. Ei ole luonnollinen olotila minulle sellainen.
