Gallup: Miten nukutatte lapsenne?

[QUOTE="huhhuh";24991598]Vaikein vaihe nyt isompana oli isoon sänkyyn siirtyminen. 3 kk kesti vaihetta, että juoksi pois sängystä ja/tai vaati aikuisen sinne sängyn vierelle makaamaan kahdeksi tunniksi. Lienee selvää, ettei kukaan jaksa tuollaista iltaisin... Joten sekin lopetettiin. Nykyisin 2-vuotias menee iltapalan ja iltapesujen jälkeen itse sänkyynsä ja jää sinne unilelujen kanssa nukahtamaan. Joskus juttelee itsekseen pitkiäkin pätkiä ja unentulo kestää sen tunnin-kaksi, joskus nukahata alle puolen tunnin. Mutta illat ovat jälleen rauhoittuneet.

Itse en ala tanssia lapsen pillin mukaan noissa nukahtamisasioissa yhtään. Tietysti jos on kyse peloista tms. itkemisestä illalla, se on eri asia. Mutta meillä rääytään vaan sitä palvelua ja huomiota, ja huuto loppuu hyvin lyhyeen kun saa selvitettyä lapselle, miten tässä nyt toimitaan. Yli 1,5-vuotias ymmärtää jo puhetta sen verran.[/QUOTE]

3kk?? huhhuh, en jaksaisi tuollaista varmaan kuin 3pv max. Meillä hankittiin lapselle isompi sänky, mutta säilytettiin pinnis. Lapsi on mennyt isompaan sänkyyn nukkumaan kun on ollut siihen valmis. Kun sänky tuli, se kiinnosti, mutta lapsi yritti alkaa ravaamaan siitä pois, laitoin lapsen pinnasänkyyn. Jonkin ajan päästä iso sänky alkoi kiinnostamaan uudestaan ja silloin sanoin, että jos tulee kerrankin pois niin joutuu vauvasänkyyn nukkumaan. Siitä asti on nukkunut kiltisti isommassa sängyssä ilman mitään ramppaamisia.

 

Ei se oikein helpota. Mä en näe syytä alkaa tappelemaan kirjahyllyllä, että EI OTETA KUIN MUUMI JA AKU ANKKA. EI MUITA!! Kuten jo tuolla eiemmin kerroin, luen ihan mielelläni enemmänkin kun sen jälkeen se nukkuminen sujuisi ja alkaisi suht pian.
Rasittaa, kun monesti kaavailemani ohjelmat on lapsen suunnalta romutettu kun koko ilta menee kädestä kiinni pitämiseen ja lapsen vieressä makaamiseen.
Tiedän että lapsi on pieni ja monesti illalla voi pelottaa. Olen ihan suosiolla hänen vieressään ja odotetaan yhdessä unta, mutta tuo nukuttamiseen kestänyt aika sieppaa joskus toden teolla.

Lapsen kanssa pääsee "keskustelemalla" jo hyvin pitkälle. Mies yleensä on lyhytpinnaisempi ja sammuttaa yhtäkkiä valon ja sanoo hyvin "kylmästi"; NYT NUKUTAAN! Tottahan lapsi aloittaa huumaavan huudon pimeässä huoneessa ja nukahtaa omaan itkuunsa. Sitä en halua. Minusta lapsen pitää aina illalla viimeiseksi nauraa. Siksi yleensä tuppaan kutittamaan lasta vielä illalla viimeiseksi. Pyytääkin hyvin usein, että ;Äiti kutittaa!
Minusta on kaikille mukavampaa jos lapsi nukahtaa onnellisena kuin omaan itkuunsa.

Tuotakaan en koe ongelmana, että luettuani kirjat lapsi vielä hetken niitä selailee ja minä luen omaa kirjaani, sitten lapsi sanoo ihan oma-aloitteisesti, että Valot pois. Ja ne laitetaan. Ei se ole mitään "lapsen päättämistä" minun mielestäni =).

Olen koittanut tosi monasti tuota etten vastaa, mutta jankutuslevy kytkeytyy päälle.Kun vastaan tyytyy hetkeksi siihen, kunnes taas aloittaa uudesta aiheesta ...:ashamed:

Oppiminen ottaa joskus koville - et sinä ikuisuutta voi tanssia lapsen pillin mukaan ja odottaa aina vain hymyä. Tulee elämässä kuule vielä monta tilannetta jolloin lapsi pettyy ja päätyy itkuu. Se vaan on fakta.

Sinä olet selkeästi nyt vaan päättänyt tanssia lapsen pillin mukaan. Piste. Ei sen tarvitse mennä noin kuin lapsen isä tekee - mutta teidän tavoissa on välimalli. Jos lapsi jää itkemään huoneeseensa menet hetken päästä ja sanot että nyt on ilta ja käydään nukkumaan. Ja sitten taas pois. Tuo tilanne tulee muuten menemään vaan hullummaksi ja hullummaksi.¨

Mä en usko että lapsesi itkee illalla pahaa oloa vaan itkee sitä ettei saa mitä tahtoo.

 

Iltarutiinien jälkeen viedään sänkyynsä ja toivotetaan hyvää yötä, riippuen kummassa nukkuu, pinniksessä vai jatkettavassa, jatkettavaan käydään taluttamassa n. 15 kertaa takaisin ennenkuin sinne jää nukkumaan, pinniksessä mölisee hetken, joskus saattaa vähän karjahdellä ja nukahtaa..

Poika 1v5kk

 

1v lapsi. Meidän sänkyyn viereen makaamaan 19.30, nukahtaa viimeistään 21.00. Karjuu hullun lailla vähän väliä. Anneetaan maitoa sängyssä. Nukkuu yön välissä ja heräilee 2 kertaa syömään ja muutaman kerran muuten vaan. Ja on nukutettu vauvana omaan sänkyyn. Muutaman kuukauden iässä ei nukahtanut kun meidän sänkyyn, josta taas palasi omaan saänkyyn pariksi kuukaudeksi. Josta taas meidän sänkyyn. Päiväunet samalla kaavalla, mutta nukahtaa alle 30min.

 

Meillä tehdään iltatoimet, eli kylpy, pukeminen, iltapuuro ja maito. Vien omaan sänkyyn tuttisuuhun riepu viereen ja peittelen. Siellä hakee unen itse. Poika 6,5kk.

 

[QUOTE="Anne";24991903]3kk?? huhhuh, en jaksaisi tuollaista varmaan kuin 3pv max. Meillä hankittiin lapselle isompi sänky, mutta säilytettiin pinnis. Lapsi on mennyt isompaan sänkyyn nukkumaan kun on ollut siihen valmis. Kun sänky tuli, se kiinnosti, mutta lapsi yritti alkaa ravaamaan siitä pois, laitoin lapsen pinnasänkyyn. Jonkin ajan päästä iso sänky alkoi kiinnostamaan uudestaan ja silloin sanoin, että jos tulee kerrankin pois niin joutuu vauvasänkyyn nukkumaan. Siitä asti on nukkunut kiltisti isommassa sängyssä ilman mitään ramppaamisia.[/QUOTE]

En mäkään olisi jaksanut, ellei olisi ollut pakko. Mutta meillä kävi niin, että lapsella kun oli paha korvakierre siinä 1 v 6 kk - 1 v 9 kk välillä, niin lopulta ei suostunut enää pinnasänkyyn ollenkaan, kun yhdisti sen sinne menemisen korvakipuun. Tehtiin sitten niin, että kun korviin laitettiin tuubit, niin samalla siirryttiin lasten sänkyyn, että saatiin tyttö edes jonnekin nukkumaan ilman hysteeristä huutoa. Sen takia tuo nyt meni vähän pitkän kaavan kautta... Eikä ollut kivaa, mutta onneksi siitäkin selvisi eikä tarvinnut pelätä sitä kipua pinnasängyssä.

Vieläkin muuten osoittelee esim. serkun pinnasänkyä ja toteaa, että "xxx ei mene enää vauvasänkyyn" ihan vakavana ja itku kurkussa. Hän siis vain päätti sen silloin, kun se kipu vaan jatkui ja jatkui...

 

[QUOTE="huhhuh";24991941]En mäkään olisi jaksanut, ellei olisi ollut pakko. Mutta meillä kävi niin, että lapsella kun oli paha korvakierre siinä 1 v 6 kk - 1 v 9 kk välillä, niin lopulta ei suostunut enää pinnasänkyyn ollenkaan, kun yhdisti sen sinne menemisen korvakipuun. Tehtiin sitten niin, että kun korviin laitettiin tuubit, niin samalla siirryttiin lasten sänkyyn, että saatiin tyttö edes jonnekin nukkumaan ilman hysteeristä huutoa. Sen takia tuo nyt meni vähän pitkän kaavan kautta... Eikä ollut kivaa, mutta onneksi siitäkin selvisi eikä tarvinnut pelätä sitä kipua pinnasängyssä.

Vieläkin muuten osoittelee esim. serkun pinnasänkyä ja toteaa, että "xxx ei mene enää vauvasänkyyn" ihan vakavana ja itku kurkussa. Hän siis vain päätti sen silloin, kun se kipu vaan jatkui ja jatkui...[/QUOTE]

Ikävää Meillä oli 2v:n ikäisenä vaihe, jolloin pinnasänkyyn laittaminen sai aikaan hysteerisen huudon ja kirkumisen, ja jos pinnikseen nukahtikin niin keskellä yötä saattoi saada kohtauksen jolloin säpsähteli ja kirkui. Silloin laitettiin vanhempien sängystä jalat pois ja nukkuma-aikaan valot pois. Lapsi kömpi sitten viereen nukkumaan vähän ajan päästä. Mutta nukkui huonosti. Ja minä nukuin huonosti. Oli varmaan lapsen kanssa elon kamalimmat 3viikkoa, väsymystä ja kiukuttelua. Sitten yhtenä iltana lapsi ottikin vierestäni peiton kainaloon ja meni heittämään sen omaan sänkyynsä, silloin palasi omaan sänkyyn nukkumaan. Oli varmaan joku vaihe? No, tuolla tarkoitin vain sitä, ettei mekään niiiin jyrkkiä olla, kuin parista aikaisemmasta tekstistäni saattaa saada käsityksen.

 

Ihmettelen aina näitä, jotka pystyvät nukuttamaan pienensä omaan sänkyynsä. Miten teette sen?

Meillä opittiin juurikin kymmenkuisena tämä eli kun kuukautta aikaisemmin yritin, niin ei tullut mitään. Tässä kohtaa aika taisi olla juuri oikea uuden rutiinin aloittamiseen.

Ensimmäisenä iltana vein tytön sänkyyn, lauloin iltalaulua ja silittelin siihen asti kun nukahti. Seuraavana iltana sama, mutta lähdin huoneesta aikaisemmin eli jo ennen nukahtamista. Kolmantena iltana lauloin laulun yhden kerran ja silittelin samalla, jonka jälkeen lähdin huoneesta pois. Nykyään jos tyttö ei meinaa saada unen päästä kiinni, käyn silittelemässä vähän aikaa, että rauhoittuu.

 

[QUOTE="Nimetön";24991966]Meillä opittiin juurikin kymmenkuisena tämä eli kun kuukautta aikaisemmin yritin, niin ei tullut mitään. Tässä kohtaa aika taisi olla juuri oikea uuden rutiinin aloittamiseen.

Ensimmäisenä iltana vein tytön sänkyyn, lauloin iltalaulua ja silittelin siihen asti kun nukahti. Seuraavana iltana sama, mutta lähdin huoneesta aikaisemmin eli jo ennen nukahtamista. Kolmantena iltana lauloin laulun yhden kerran ja silittelin samalla, jonka jälkeen lähdin huoneesta pois. Nykyään jos tyttö ei meinaa saada unen päästä kiinni, käyn silittelemässä vähän aikaa, että rauhoittuu.[/QUOTE]

Meillä taas unikoulun aloitus onnistui ilman ongelmia 5kk iässä. Mutta varmasti siinä vaiheessa kun oppii liikkumaan, unet taas huonontuu !

 

10kk nukahtaa maidon juotuaan viereen, siitä nostan omaan sänkyyn... omasta sängystä nostan jossain vaiheessa yötä takas meidän sänkyyn kun haluaa maitoa ja siinä nukkuu sitten loppuyön.