Gallup: mistä voimia hoitoputkeen?
- Viestiketjun aloittaja Aamu74
- Ensimmäinen viesti
Minulla takana kolmen vuoden tulokseton hoitoputki vuosilta 2005-2008.
Mutta mulle voimaa antoi oikeastaan viisi isoa ja ihanaa asiaa elämässä! Eli ensiksi tietysti maailman paras mies, joka jaksoi kanssani vatvoa hoitoasioita ihan loputtomasti, toisena meidän ihanat koirat ja niiden myötä into koiraharrastukseen, kolmantena aikaa vievä ja antoisa työ ja neljäntenä puutarhanhoito! Varsinkin näin keväisin tulee aina mieleen ne keväät jolloin olin koko talven ajan piirrellyt ja suunnitellut uusia istutusalueita ja sitten aloin niitä lapion ja kottikärryjen voimin toteuttamaan. Viidentenä kaikenlainen liikunnan harrastaminen. Se vei ajatukset pois hoidoista ja sillä sain myös kroppani kuntoon pitkien hoitojen jälkeen. Näillä konsteilla minä selvisin tuloksettomista hoitovuosista ja lopuksi oli tehtävä se päätös, että hoitoja ei kannata enää jatkaa, loppujen lopuksi se olikin helppo päätös, sillä olimme silloin jo niin väsyneitä kaikkeen siihen, mitä hoidot toivat tullessaan. Tosin jätimme itsellemme takaportin kokeilla yksi hoitokierros vielä myöhemmin ja sen toteutimme tänä keväänä ja kaikkien yllätykseksi olenkin nyt raskaana, tosin vasta rv 6+6, mutta silti olemme hyvin yllättyneitä ja odottavaisia tulevan suhteen!
Eli minun neuvoni on keksiä jotain muuta mielekästä tekemistä, jottei hoidot pyöri mielessä ihan koko aikaa, vaikka tottakai nekin asiat täytyy käsitellä loppuun asti. Koen ainakin itse olevani nyt valtavan paljon vahvempi ihminen tuollaisen hoitorumban ja kahden keskenmenon jälkeen. Oikein paljon voimia ja uskoa tulevaan sinulle Aamu!
Mutta mulle voimaa antoi oikeastaan viisi isoa ja ihanaa asiaa elämässä! Eli ensiksi tietysti maailman paras mies, joka jaksoi kanssani vatvoa hoitoasioita ihan loputtomasti, toisena meidän ihanat koirat ja niiden myötä into koiraharrastukseen, kolmantena aikaa vievä ja antoisa työ ja neljäntenä puutarhanhoito! Varsinkin näin keväisin tulee aina mieleen ne keväät jolloin olin koko talven ajan piirrellyt ja suunnitellut uusia istutusalueita ja sitten aloin niitä lapion ja kottikärryjen voimin toteuttamaan. Viidentenä kaikenlainen liikunnan harrastaminen. Se vei ajatukset pois hoidoista ja sillä sain myös kroppani kuntoon pitkien hoitojen jälkeen. Näillä konsteilla minä selvisin tuloksettomista hoitovuosista ja lopuksi oli tehtävä se päätös, että hoitoja ei kannata enää jatkaa, loppujen lopuksi se olikin helppo päätös, sillä olimme silloin jo niin väsyneitä kaikkeen siihen, mitä hoidot toivat tullessaan. Tosin jätimme itsellemme takaportin kokeilla yksi hoitokierros vielä myöhemmin ja sen toteutimme tänä keväänä ja kaikkien yllätykseksi olenkin nyt raskaana, tosin vasta rv 6+6, mutta silti olemme hyvin yllättyneitä ja odottavaisia tulevan suhteen!
Eli minun neuvoni on keksiä jotain muuta mielekästä tekemistä, jottei hoidot pyöri mielessä ihan koko aikaa, vaikka tottakai nekin asiat täytyy käsitellä loppuun asti. Koen ainakin itse olevani nyt valtavan paljon vahvempi ihminen tuollaisen hoitorumban ja kahden keskenmenon jälkeen. Oikein paljon voimia ja uskoa tulevaan sinulle Aamu!
Oho Joanna, kylläpä teillä kävi tuuri! Onnea todella paljon. Olen kyllä kuullut toisistakin jotka ovat päässeet maaliin vasta kun ovat lopettaneet hoidot ja käsitelleet mahdollisen lapsettomuuden. Onpa hieno juttu jos saa tuollaisen bonusmahdollisuuden.
Meilläkin ollaan jo kerran luovuttu hoidoista ja siirrytty adoptioon, mutta siihen polkuun on nyt tullut mutkia ja päätimme siksi kokeilla vielä luovutettujen solujen polkua. Onhan se outoa hypätä taas tähän rumbaan ja pistää oma keho taas likoon. Toivoisin voivani nyt heittäytyä vähän kevyemmin, mutta jää nähtäväksi tekeekö hormoonit tehtävänsä ja alkaako sitä taas antamaan alkioille nimiä jne eli sitoutumaan hoitoihin taas tunnetasolla.
Nuo mainitsemasi keinot kuulostaa järkeviltä ja helposti toteutettavilta. Mullakin koirat on henkireikä ja niihin saa purkaa hoivaviettiä. Oma ongelmani on ollut että olen elänyt omaa elämääni hoitojen rinnalla vähän liikaakin eli jatkanut samaa tahtia kuin ennen hoitoja ja unohtanut, että hoidot vie voimia ja tarvitsen niiden vastapainoksi kivaa puuhaa, en lisärasitteita. Viime vuonna oli esimerkiksi remonttia, muuttoa ja opintoja töiden ohella ensimmäisen punktion kanssa päällekkäin. Ihan kamala tilanne. Siitä seurannut väsymys ei ainakaan auttanut pääsemään yli seuraavista negatiivisista kierroksista. Loppuvuoden jaksoin vetää läpi hoidot, mutta töissä olin tuskin työkykyinen. Jos jotain on opinnut niin se että hoitojen lisäksi pitää olla paljon kivaa tekemistä, jotka voi jättää keskenkin jos on sattunut yliarvioimaan voimavaransa...jota mulle käy usein...
Onko muilla vinkkejä, miten pysyä järjissään hoitojen aikana?
Meilläkin ollaan jo kerran luovuttu hoidoista ja siirrytty adoptioon, mutta siihen polkuun on nyt tullut mutkia ja päätimme siksi kokeilla vielä luovutettujen solujen polkua. Onhan se outoa hypätä taas tähän rumbaan ja pistää oma keho taas likoon. Toivoisin voivani nyt heittäytyä vähän kevyemmin, mutta jää nähtäväksi tekeekö hormoonit tehtävänsä ja alkaako sitä taas antamaan alkioille nimiä jne eli sitoutumaan hoitoihin taas tunnetasolla.
Nuo mainitsemasi keinot kuulostaa järkeviltä ja helposti toteutettavilta. Mullakin koirat on henkireikä ja niihin saa purkaa hoivaviettiä. Oma ongelmani on ollut että olen elänyt omaa elämääni hoitojen rinnalla vähän liikaakin eli jatkanut samaa tahtia kuin ennen hoitoja ja unohtanut, että hoidot vie voimia ja tarvitsen niiden vastapainoksi kivaa puuhaa, en lisärasitteita. Viime vuonna oli esimerkiksi remonttia, muuttoa ja opintoja töiden ohella ensimmäisen punktion kanssa päällekkäin. Ihan kamala tilanne. Siitä seurannut väsymys ei ainakaan auttanut pääsemään yli seuraavista negatiivisista kierroksista. Loppuvuoden jaksoin vetää läpi hoidot, mutta töissä olin tuskin työkykyinen. Jos jotain on opinnut niin se että hoitojen lisäksi pitää olla paljon kivaa tekemistä, jotka voi jättää keskenkin jos on sattunut yliarvioimaan voimavaransa...jota mulle käy usein...
Onko muilla vinkkejä, miten pysyä järjissään hoitojen aikana?
