Gallup: kuinka ottaisit jos teinityttösi olisi raskaana

mnu teinin kohdalla olisin sekaisin huolesta
siitä, kuinka käy vauvan jos hän päättää sen pitää
siitä kuinka käy teinin jos hän päätyy aborttiin...

teinin elämä ihan hukassa juuri nyt ja raskaus olisi katastrofi

 

C. Olisin iloinen lapsesta koska lapsi on aina lahja, mutta harmittaisi lapseni puolesta koska joutuisi luopumaan omasta nuoruudestaan monilta osin lapsen vuoksi. Itse olen saanut lapseni pitkän lapsettomuuden jälkeen enkä mitenkään voisi kuvitella että ehdottaisin aborttia vaan toivon että osaan kasvattaa lapseni niin että kunnioittaa elämää niin paljon ettei haluaisi sitä tehdä.

 

C ja varmaan tekisin kaikkeni, että voisi käydä koulut loppuun ja elää vielä nuoruuttaan, etc. Eli varmaan joko itse auttaisin häntä niin paljon kun mahdollista tai sitten palkkaisin hänelle apua.

 

C.
Vaikka olisihan tuo hurjaa tulla alle 40v mummoksi... Mutta tuskinpa nuo nuoret multa "lupaa" kysyis"...

 

A.

Mä olen jo lapseni saanut ja hoitanut, enkä haluaisi yhtään lasta enää hoitaa. Olettaisin siis, että teini hoitaa lapsensa itse. Ja huolestuttaisi, mitäköhän siitäkin tulis.

just näin.

 

D. varmaan kyselisin mitä teini itse haluaa ja olisin sitten tukena päätöksessä. jos haluaa pitää lapsen niin toki vähän huolettaisi mutta apuna olisin.

 

Täällä aina tuomitaan miehet jotka painostavat naistaan aborttiin, mutta äidiltä tuleva painostus on ok? Just.

 

varmaan vaikuttaisi vastaukseeni se, onko teini vahingossa raskautunut jonkulle miehelle, vai onko lapsi kaivattu ja harkittu (parhaimman kykynsä mukaan, sehän vaihtelee).

itse olin 19v kun sain esikoiseni ja olen naimisissa lapsen isän kanssa (olin jo silloin) ja ihan hyvin mennyt ja ilman lapsen isovanhempien rahallista tai ajallista panostusta sen enempää kuin yleensäkään isovanhemmat osaa ottaa (tottakai saavat lahjoa lastamme, mutta rahaa ei olla pyydetty laskuihin tms.). tähän toki vaikuttaa pitkälti se että aviomieheni on vakituisessa työpaikassa ja ollaan hoidettu raha-asiat niin että tulot on isommat kuin menot.
teinitytön raskautuminen siis voi olla myös harkittu vuosien yrittämisen tulos, mutta huolestuneisuudestasi, ap, päättelen ettei näin ole. :/
että näillä eväin mitä mulla nyt on ja ajattelen tulevaisuuteen että tyttäreni raskautuisi about saman ikäisenä kuin minä ja häneltä jäisi koulu kesken, valitsisin varmaan C ja D, ja se D vaihtoehto olisi että puhuisin tyttäreni kanssa siitä mitkä tulevaisuuden kuvitelmat hänellä on, haluaako hän tämän lapsen ja missä roolissa tuleva isä olisi, missä hän haluaisi asua ja millä pärjätä - tarjoaisin rahallista avustusta mm. mahdollisiin sairaalalaskuihin, lastenvaunuihin tai pinnasänkyyn jne, mutta jos asuu muualla, katsoisin että itse hoitaa vuokralaskunsa kunnialla eikä jää velkaantuneeksi (opastamalla, ei itse rahoittamalla kaikkea), enkä suostuisi vastasyntynyttä sen enempää hoitamaan kuin muitakaan tulevia lapsenlapsia... eli aikani puitteissa (itse olisin vielä työelämässä) koittaisin olla mahtava mummu, antaa lapselle vähän omaa aikaa silloin tällöin kun sitä pyytää ja viettää aikaa nuoren perheen kanssa, autellen, jos apua kaipaavat, silleen ku mummot yleensäki, en sen suuremmin stressaisi. kyllä se äitiytyminen opettaa kovasti myös.

Ikävä kyllä mä olisin mieltä a) myös jos se olisi harkittu teko. Ja jos olisi vuosien yrittämisen tulos, niin koettaisin puhua pois siitä (jos siis tietäisin). Ja sitten soimaisin kyllä itseänikin. Siis jos kesken lukiota olisi niin pakko ryhtyä äidiksi.

tuosta vastauksesta tulee pakostikin mieleen että olet vain ahdasmielinen ja luotat liian vähän tyttäreesi.
lukio ei välttämättä ole juuri tyttäresi paikka ja on onneton siellä - ja jos ei ole niin ei elämä siihen lopu! lukiota voi käydä raskaanakin (ne siellä kyllä vääntään henkilökohtaisen opintosuunnitelman) ja kirjoittaa voi, jos oikeasti haluaa jatkaa lukiota muttei halua yhden opiskelun takia päättää pientä elämää aborttiin.
lukiota voi käydä etänäkin, vaikka vastasyntyneen kanssa jos haluaa, vuosien opiskelu EI mene hukkaan! sinuna ennemminkin kannustaisin lasta enkä miettisi sitä mitä hän mahdollisesti missaa elämässään. eikä lukio ole mikään "tie elämään" nykyään, ammattikoulut on ihan yhtä hyvä mesta jos ei ole lukutoukkatyyppinen ihminen ja ei valkolakilla mitään töitä saa! se vasta typerää onkin ajatella niin.
sun mieltä ei varmaan millään muuteta, uskoisin että sulla on jotain omia käsittelemättömiä juttuja josset osaa toisen onnesta nauttia laisinkaan vaan pilaat sen huolestumalla ja pelkäämällä että nyt elämä menee täysin takapakkia ja niin edelleen. sellainen ei ole hyvä äiti-lapsi suhde muutenkaan. se ei ole sinun elämäsi.

"Ja teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat teidän kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoitaa heidän ruumistaan, vaan ette heidän sielujaan.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen,
mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä. "
Kahlil Gibran

siinä sinulle mietittävää, äitinä ja (mahdollisesti/tulevana) isoäitinä.

 

Täällä aina tuomitaan miehet jotka painostavat naistaan aborttiin, mutta äidiltä tuleva painostus on ok? Just.

En tiedä onko miten tekopyhää. Äiti tietää mitä äitiys on, mies taas ei voi tietää raskaudesta ja äitiydestä ikinä mitään. Jotenkin tuntuu, että monella loppuu näissä asioissa perspektiivi vauvan syntymään! Ymmärrän sen nuorelta, mutta en aikuiselta. Niin paljon jää kokematta ja näkemättä, jos tulee nuorena äidiksi tai ylipäätään hankkii lapsia.

En olisi itse tyttäriäni painostamassa, mutta olemme puhuneet lasten hankkimisesta, sillä he ovat lähipiirissä tavanneet erään rouvan, jolla paljon lapsia. Olen myös yrittänyt näyttää heille, että elämässä on muutakin kuin parisuhteet ja äitiys jne. 9v kertoi, että leirillä limudiskossa hänen kämppiksensä, samanikäinen tyttö, tanssi jonkun pojan kanssa, mutta omaa tytärtäni moinen ei ainakaan vielä kiinnosta.

Minusta on järkevää nostaa se kissa pöydälle ennen sukukypsyyttäkään. Mitä se merkitsee, että on lapsia? Otan myös sukulaistaaperoita hoitoon, että näkevät millaista pienten lasten kanssa on. Virheiden ei tarvitse kertautua sukupolvesta toiseen.

Varmasti on äitejä, jotka ovat tyytyväisiä osaansa, eikä se tarkoita, että elämä on pilalla. Itse haluan vain osoittaa, että vaihtoehtojakin on.

 

a) surisit miten käy lapsen ja lapsenlapsen tulevaisuuden

b) olisit ihan huoletonna että kyllä ne siitä suttaantuu

c) olisit iloinen lapsenlapsesta, vähän huolettaisi kuitenkin

d) jotain muuta, mitä.

Ja teini on alle 20-vuotias, jolla jää joku koulu kesken, joko peruskoulu tai lukio tai ammatillinen koulu.

c

 

Non compos mentis, jos sinulla ei nykyisessä iässäsi olisi lapsi, "hankkisitko" lapsia ollenkaan?

Muoks: äh, huonosti muotoiltu... siis tuo nykyisessä iässä... Tarkoitan, niillä tiedoilla ja kokemuksilla mitä sulla nyt on, haluaisitko lapsia jos sinulla ei sellaisia vielä olisi?

 

Mä toivoisin ettei se tekisi aborttia ja auttaisin tietysti. Saattaisin olla surullinenkin, jos tyttö olisi vielä alaikäinen. Kyllä me selvittäisiin siitä asiasta. Mäkin sain paljon apua, kun tulin raskaaksi. Toivon olevani sellainen äiti, että minulle uskaltaa kertoa asiasta.

 

a) surisit miten käy lapsen ja lapsenlapsen tulevaisuuden

b) olisit ihan huoletonna että kyllä ne siitä suttaantuu

c) olisit iloinen lapsenlapsesta, vähän huolettaisi kuitenkin

d) jotain muuta, mitä.

Ja teini on alle 20-vuotias, jolla jää joku koulu kesken, joko peruskoulu tai lukio tai ammatillinen koulu.

SURISIT?

Mä oon saanu peruskoulun jälkeen lapset, sitten käynyt koulut ja elämäni ON TÄYDELLINEN.
3 lasta, vakituinen työpaikka, sama mies, asunto, auto KAIKKI.

 

Non compos mentis, jos sinulla ei nykyisessä iässäsi olisi lapsi, "hankkisitko" lapsia ollenkaan?

Tuskinpa vaan. Lapset tulivat siihen saumaan, kun yritin epätoivoisesti olla samanlainen kuin kaikki muutkin ja itsetuntoni oli niin matalalla, että pitkään ajattelin, että kelpaan ainoastaan miehen kynnysmatoksi.

Noh, he ovat olemassa ja ovat minulle tärkeitä ihmisiä. Kasvaessaan tulevat läheisemmiksi ja minusta on jo nautittavaa olla heidän seurassaan. Jos tulevaisuus tuo tullessaan sen, että heistä tulee peräti kollegojani, niin onhan tämä sitten ollut vaivan väärti. *vitsi*

Minulla ei olisi mitään lapsia vastaan, jos heidät voisi saada suoraan kouluvalmiina. Silti aion syöttää lapsilleni sitä propagandaa, että työnteko, opiskelu, reissaaminen jne. menevät lapsiperheenä olemisen yli milloin tahansa. En näillä sanoilla, vaan tarjoten heille ne elämykset, joita ei voi suurperheen äitinä saada.

 

Jos tulevaisuus tuo tullessaan sen, että heistä tulee peräti kollegojani, niin onhan tämä sitten ollut vaivan väärti. *vitsi*

Vapaaehtoisesti lapsettomien palstalla olisit apaut sankari. :xmas:

 

varmaan vaikuttaisi vastaukseeni se, onko teini vahingossa raskautunut jonkulle miehelle, vai onko lapsi kaivattu ja harkittu (parhaimman kykynsä mukaan, sehän vaihtelee).

itse olin 19v kun sain esikoiseni ja olen naimisissa lapsen isän kanssa (olin jo silloin) ja ihan hyvin mennyt ja ilman lapsen isovanhempien rahallista tai ajallista panostusta sen enempää kuin yleensäkään isovanhemmat osaa ottaa (tottakai saavat lahjoa lastamme, mutta rahaa ei olla pyydetty laskuihin tms.). tähän toki vaikuttaa pitkälti se että aviomieheni on vakituisessa työpaikassa ja ollaan hoidettu raha-asiat niin että tulot on isommat kuin menot.
teinitytön raskautuminen siis voi olla myös harkittu vuosien yrittämisen tulos, mutta huolestuneisuudestasi, ap, päättelen ettei näin ole. :/
että näillä eväin mitä mulla nyt on ja ajattelen tulevaisuuteen että tyttäreni raskautuisi about saman ikäisenä kuin minä ja häneltä jäisi koulu kesken, valitsisin varmaan C ja D, ja se D vaihtoehto olisi että puhuisin tyttäreni kanssa siitä mitkä tulevaisuuden kuvitelmat hänellä on, haluaako hän tämän lapsen ja missä roolissa tuleva isä olisi, missä hän haluaisi asua ja millä pärjätä - tarjoaisin rahallista avustusta mm. mahdollisiin sairaalalaskuihin, lastenvaunuihin tai pinnasänkyyn jne, mutta jos asuu muualla, katsoisin että itse hoitaa vuokralaskunsa kunnialla eikä jää velkaantuneeksi (opastamalla, ei itse rahoittamalla kaikkea), enkä suostuisi vastasyntynyttä sen enempää hoitamaan kuin muitakaan tulevia lapsenlapsia... eli aikani puitteissa (itse olisin vielä työelämässä) koittaisin olla mahtava mummu, antaa lapselle vähän omaa aikaa silloin tällöin kun sitä pyytää ja viettää aikaa nuoren perheen kanssa, autellen, jos apua kaipaavat, silleen ku mummot yleensäki, en sen suuremmin stressaisi. kyllä se äitiytyminen opettaa kovasti myös.

Ikävä kyllä mä olisin mieltä a) myös jos se olisi harkittu teko. Ja jos olisi vuosien yrittämisen tulos, niin koettaisin puhua pois siitä (jos siis tietäisin). Ja sitten soimaisin kyllä itseänikin. Siis jos kesken lukiota olisi niin pakko ryhtyä äidiksi.

tuosta vastauksesta tulee pakostikin mieleen että olet vain ahdasmielinen ja luotat liian vähän tyttäreesi.
lukio ei välttämättä ole juuri tyttäresi paikka ja on onneton siellä - ja jos ei ole niin ei elämä siihen lopu! lukiota voi käydä raskaanakin (ne siellä kyllä vääntään henkilökohtaisen opintosuunnitelman) ja kirjoittaa voi, jos oikeasti haluaa jatkaa lukiota muttei halua yhden opiskelun takia päättää pientä elämää aborttiin.
lukiota voi käydä etänäkin, vaikka vastasyntyneen kanssa jos haluaa, vuosien opiskelu EI mene hukkaan! sinuna ennemminkin kannustaisin lasta enkä miettisi sitä mitä hän mahdollisesti missaa elämässään. eikä lukio ole mikään "tie elämään" nykyään, ammattikoulut on ihan yhtä hyvä mesta jos ei ole lukutoukkatyyppinen ihminen ja ei valkolakilla mitään töitä saa! se vasta typerää onkin ajatella niin.
sun mieltä ei varmaan millään muuteta, uskoisin että sulla on jotain omia käsittelemättömiä juttuja josset osaa toisen onnesta nauttia laisinkaan vaan pilaat sen huolestumalla ja pelkäämällä että nyt elämä menee täysin takapakkia ja niin edelleen. sellainen ei ole hyvä äiti-lapsi suhde muutenkaan. se ei ole sinun elämäsi.

"Ja teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat teidän kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoitaa heidän ruumistaan, vaan ette heidän sielujaan.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen,
mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä. "
Kahlil Gibran

siinä sinulle mietittävää, äitinä ja (mahdollisesti/tulevana) isoäitinä.

Mulla ei siis oikeasti ole raskaana olevaa teinityttöä, vaan kuten jo kirjoitin, toisessa ketjussa sanoin että "itkisin jos teini-ikäinen tyttöni tulisi raskaaksi kesken lukiota."Ja sain kuulla erään jolla oli tämä tilanne (ilmeisesti suunniteltuna) että olen vanhanaikainen. Mutta tämän ketjun myötä huomaan, että on muitakin yhtä vanhanaikaisia.

Mulla on 3 tyttöä, vanhin teini, yläkoululainen ja omasta halustaan kovasti menossa erääseen lukioon erikoislinjalle (harrastuksensa kautta). Sinne on vaikeaa päästä ja koettaa tsempata numeroitaan jo nyt. 2 muusta en vielä tiedä, mitä aikovat, toinen on alakoulussa ja nuorin eskari-ikäinen.

 

Jos tulevaisuus tuo tullessaan sen, että heistä tulee peräti kollegojani, niin onhan tämä sitten ollut vaivan väärti. *vitsi*

Vapaaehtoisesti lapsettomien palstalla olisit apaut sankari. :xmas:

Tuskin olisin, minähän en ole vapaaehtoisesti lapseton. Olen ennemmin sarjaa "nuori, joka yritti liian kovaa sulautua massaan ja teki typeriä ratkaisuja, mutta ainoana kantaa vastuunsa ja on omasta mielestäänkin tehnyt aika helvetin hyvää työtä tällä saralla, muttei halua omien lastensa joutuvan kokemaan samaa".

Parin avioliittovuoden jälkeen toivottu lapsi syntyy, eikä äiti saa edes onnitteluja uudelta isältä. Muut naiset saavat kukkia synnärillä ja tämä tuore äiti saa itkeä yksikseen verhojen takana. En minä sitä lapsilleni halua.

 

Tuskin olisin, minähän en ole vapaaehtoisesti lapseton.

Mutta jos lapsellinen sanoo lapsettomuuden olevan houkuttelevampi vaihtoehto, niin siellä saa kovasti taputuksia selkään.

 

C. Olisin onnellinen lapsenlapsesta ja auttaisin kaikin puolin, rahallisesti, hoitoapua antaisin jne. =)

 

Tuskin olisin, minähän en ole vapaaehtoisesti lapseton.

Mutta jos lapsellinen sanoo lapsettomuuden olevan houkuttelevampi vaihtoehto, niin siellä saa kovasti taputuksia selkään.

Mjaa... Minusta on ihan järkeenkäypää, että itse kukin voi katsella elämäänsä taaksepäin ja miettiä, että voisi olla tyytyväinen, vaikka olisi elänyt toisinkin. Sitä en ymmärrä, että omaa elämänmuotoa vahvistavia esimerkkejä sankarillistettaisiin (onkohan edes sana?). Mutta minähän nyt en tajua mitään muutakaan.

 

[Silti aion syöttää lapsilleni sitä propagandaa, että työnteko, opiskelu, reissaaminen jne. menevät lapsiperheenä olemisen yli milloin tahansa. En näillä sanoilla, vaan tarjoten heille ne elämykset, joita ei voi suurperheen äitinä saada.

Mä oon osittain syöttänyt tätä propagandaa, en silleen että lapsiperheenä on surkeaa (koska mä todella halusin äidiksi). Mutta silleen, että kannattaa ottaa näistäkin iloa irti ennen kuin ryhtyy äidiksi. Olen näyttänyt kuvia reissuistani, mitä oon tehnyt ennen äitiyttä ja onhan ne toisenlaisia kuin on perheenä tehty . Haluaisin siis että näkevät vähän maailmaa + tutustuvat itseensä ennen kuin ryhtyvät vanhemmiksi.

 

No saimme lapsettomuushoidoilla vauvan kun olin 22 ja mies 26.
Mulla oli sillon lukio kesken, kun kävin aikuislukiota ja tätä ennen olin tehnyt kolmea työtä.
Kirjotin sen 6kk vauvan syntymän jälkeen ja hain ammattikorkeaan.
Teinkö siis väärin?
Luulin ihan tosissaan että olen onnistunut tosi hyvin elämässäni jaolin ylpeä saavutuksista...en sitten saakaan olla?

Vai onko se maaginen 20?
Tässä kun keskityttiin koulujen kesken olemiseen niin voihan ne koulut olla kesken millä iällä vaan. Miehen siskokin tuli kesken lukion raskaaksi. 32vuotiaana. Tätä ennen hänellä oli ammatillinen tutkinto ja huippuduuni ja miehellä hyvä firma. Tekikö hänkin siis väärin saadessaan lapset?

 

Sitä en ymmärrä, että omaa elämänmuotoa vahvistavia esimerkkejä sankarillistettaisiin (onkohan edes sana?).

Yksi kolmesta syystä miksi jaksan kyseistä palstaa vain ajottain ja pieninä annoksina.

 

koulua jatkamaan heti kun mahdollista, vaikka tenttimällä, voimavarojen mukaan aluks. Vauva-aikana mulla oli ekan kans ainakin paljon luppoaikaa millon olis ehtinyt lukemaan tenttikirjoja kun vauva nukkui. Olisin tukena. Perusasiat patistaisin saamaan kuntoon, eli opinnot kuntoon että olis sitten jatkossa töitä ja pystyis elättämään pehreensä.

 

Hmm. Monenko tytär uskaltaisi kertoa olevansa raskaana?

Mä en olisi uskaltanut, vaan mun poikaystävä teki sen. Jälkeenpäin tuntui hassulta, etten tuntenut äitiä tarpeeksi, tietääkseni, ettei se jättäisi mua koskaan pulaan, eikä se tuomitsisi mua. Luulin saavani huudot.