G: uskotko jumalaan?

  • Viestiketjun aloittaja vIv
  • Ensimmäinen viesti
vIv
sori, näitä on ollu täällä tosi paljon, mutta on pakko taas kysyä..
mä en tiedä voinko enää luottaa ja uskoa jumalaan..sen jälkeen kun se vei minun pienen pojan! :'(
 
Uskon, että Jumala ei sinällään koskaan tee tai toivo ihmiselle pahaa koska hän on hyvyys ja oikeudenmukaisuus. Jos uskot Jumalaan niin tiedät, että lapsesi on paremmassa paikassa. Olen itse usein ajatellut, että minulla ei ole lapsilleni tai miehelleni mitään niin hyvää tarjottavaa kuin mitä Taivaasta löytyy...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vIv:
Alkuperäinen kirjoittaja Himpulat ja Vimpulat:
ei Jumala aiheuta pahoja asioita.
osanottoni! :hug: :hug: :(
mikä niitä pahoja asioita sitten aiheuttaa?
no mää uskon että Paholainen vaikuttaa asioihin.. :/
ja sitten tietysti ihan sattuma; väärässä paikassa väärään aikaan jne.
Maapallon saastuminen, ympäristötekijät, perintötekijät jne. lisäävät sairauksia, valitettavasti :(
 
vieras
Uskon ja usko sinäkin vaikka nyt juuri on vaikeaa,sure poikaasi niinkuin kuuluukin, mutta muista Jumala ei tee pahaa, kaikella on tarkoituksensa, kliseitä ehkä mutta kuitenkin totta,kun pyydät lohdutusta Jumalta rukoillen saat varmasti. Lämmin osanottoni suureen suruusi, pienelläsi on varmasti nyt hyväolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sectiomumx3:
Uskon, että Jumala ei sinällään koskaan tee tai toivo ihmiselle pahaa koska hän on hyvyys ja oikeudenmukaisuus. Jos uskot Jumalaan niin tiedät, että lapsesi on paremmassa paikassa. Olen itse usein ajatellut, että minulla ei ole lapsilleni tai miehelleni mitään niin hyvää tarjottavaa kuin mitä Taivaasta löytyy...
kyllä juu, siinä mielessä lapsi on "paremmassa" paikassa ettei hän tunne enää kipua. mutta kyllä mun mielestä se paras paikka lapselle on aina omien vanhempiensa luona :heart:
mikä tuska ja suru vanhemmille kun lasta ei enää ole :(
 
ateisti
En usko, ei löydy sellaista tarvetta antautua jonkin ylemmän voiman käsiin vaan otan kyllä ihan itse vastuun omasta elämästäni ja hyväksyn että menetyksetkin kuuluvat elämään. En ole koskaan uskonutkaan vaikka lapsena yritin.
 
sss
Uskon. Ei Jumalan tehtävä ole pitää meillä kaikki läheiset loputtomiin. Uskoon ryhtyessä, ei kai kukaan ajattele että kun uskoo, ei kukaan koskaan kuole?!!!
Surullista ja hirveetä tuollainen kokemus :( mutta hän on nyt Jeesuksen sylissä ja sinun lähelläsi juuri nytkin. Et vain näe ja koe sitä :). Se näkymätön maailma eli "taivas" on n. 1m maanpinnasta tässä ympärillä :). Siksi enkelitkin monesti nähtyinä leijuvan n. metrin maasta. Pääset vielä pikkuisesi luo, sitten kun Jumala sanoo että aika on. Näitä on vaikea ymmärtää mutta niin se on.
VOIMIA sulle hirveesti. Lapsesi käy sinua katsomassa välillä, et vain tunne sitä. Ehkä jonain päivänä tunnet :)
 
ateisti
Jokainen joka vastaa "uskon": perustelkaa miksi uskotte, miten pystytte siihen älkääkä alkako vain latomaan niitä oppejanne heti siihen uskon -sanan perään. Koitan oikeasti ymmärtää teitä mutten pysty...
 
minä
Alkuperäinen kirjoittaja ateisti:
Jokainen joka vastaa "uskon": perustelkaa miksi uskotte, miten pystytte siihen älkääkä alkako vain latomaan niitä oppejanne heti siihen uskon -sanan perään. Koitan oikeasti ymmärtää teitä mutten pysty...
Usko annetaan, se ei voikaan tulla meistä itsestämme. Kun ihminen pyytää Jeesusta vilpittömästi elämäänsä, ilman ehtoja, Jumala antaa uskon ja samalla Pyhä Henki tulee ihmiseen. Silloin myös alkaa ymmärtämään niitä asioita, jota ovat "salattu".
 
ateisti
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja ateisti:
Jokainen joka vastaa "uskon": perustelkaa miksi uskotte, miten pystytte siihen älkääkä alkako vain latomaan niitä oppejanne heti siihen uskon -sanan perään. Koitan oikeasti ymmärtää teitä mutten pysty...
Usko annetaan, se ei voikaan tulla meistä itsestämme. Kun ihminen pyytää Jeesusta vilpittömästi elämäänsä, ilman ehtoja, Jumala antaa uskon ja samalla Pyhä Henki tulee ihmiseen. Silloin myös alkaa ymmärtämään niitä asioita, jota ovat "salattu".
Ei pysty tajuamaan. Voisin hyväksyä jos joku myöntäisi että uskon, koska olen heikko enkä jaksa ottaa kaikkea vastuuta itselleni ja haluan jotain lohtua elämääni, oli se kuinka valheellista vain: niin on helpompaa. Tuohan se syy on mutta ette te voi sitä myöntää. Olisi niin paljon helpompi ymärtää teitä jos olisitte rehellisiä itsellenne.

Äitini on ainoa joka on tuon myöntänyt, hän on siis kristitty, ja annan hänen olla rauhassa uskonsa kanssa kun on kerran myöntänyt rehellisesti miksi. Mutta te muut.. Anteeksi nyt vain mutta tuo on mielen laiskuutta.
 
minä
Alkuperäinen kirjoittaja ateisti:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja ateisti:
Jokainen joka vastaa "uskon": perustelkaa miksi uskotte, miten pystytte siihen älkääkä alkako vain latomaan niitä oppejanne heti siihen uskon -sanan perään. Koitan oikeasti ymmärtää teitä mutten pysty...
Usko annetaan, se ei voikaan tulla meistä itsestämme. Kun ihminen pyytää Jeesusta vilpittömästi elämäänsä, ilman ehtoja, Jumala antaa uskon ja samalla Pyhä Henki tulee ihmiseen. Silloin myös alkaa ymmärtämään niitä asioita, jota ovat "salattu".
Ei pysty tajuamaan. Voisin hyväksyä jos joku myöntäisi että uskon, koska olen heikko enkä jaksa ottaa kaikkea vastuuta itselleni ja haluan jotain lohtua elämääni, oli se kuinka valheellista vain: niin on helpompaa. Tuohan se syy on mutta ette te voi sitä myöntää. Olisi niin paljon helpompi ymärtää teitä jos olisitte rehellisiä itsellenne.

Äitini on ainoa joka on tuon myöntänyt, hän on siis kristitty, ja annan hänen olla rauhassa uskonsa kanssa kun on kerran myöntänyt rehellisesti miksi. Mutta te muut.. Anteeksi nyt vain mutta tuo on mielen laiskuutta.
Kyllähän se on ihan raamatullista, että kun minä olen heikko, Jumala voi olla suuri. Jos on omissa voimissaan suuri, ei tarvitse Jumalaa. Eli myönnän kyllä olevani heikko. Äo on kyllä normaali, 124 ja koen ajattelevani asioita paljonkin. Usko antaa sisäisen rauhan ja luottamuksen. Ei ajattelu ja usko sulje toisiaan pois :).
 
Nina
Uskovatkin joutuvat ihan samanlaisiin elämänkriiseihin kuin muutkin ihmiset, Jumalalta saavat voimia kestää ne. Ja on tietenkin lohtu jälleennäkemisestä. Erästä lapsensa menettänyttä uskovaa äitiä oli lohduttanut se, että oli surunsa keskellä sattumalta katsellut kristillistä ohjelmaa jossa kerrottiin että pienenä kuolleen lapsen elämä on kuin tie joka alkaa kultaisena Jumalan luona, kulkee pienen matkan maailmassa ja jatkuu taas kultaisena taivaassa. Jumala voi lohduttaa surevaa jonkun ohjelman, kirjan tai ihmisen kautta. Minulle suuri lohtu on se että kaiken taustalla on Jumalan rakkaus ja että saan olla läheisteni kanssa joskus taivaan ilossa ja rakkaudessa vailla näitä maailman murheita ja raskaita menetyksiä. Rukoilen sinulle voimia ja siunausta!
 

Yhteistyössä