G: uskotko jumalaan?

Luulen että kaikki uskovat johonkin, jotkut ovat nimenneet sen jonkin Jumalaksi. Minä uskon Jumalaan.
Otan osaa rakkaan poismenosta. Usko on tällaisessa asiassa koetuksella mutta antaa myös lohdun sillä että tietää hänen olevan hyvässä huomassa.
Voimia :hug:

 

Jokainen joka vastaa "uskon": perustelkaa miksi uskotte, miten pystytte siihen älkääkä alkako vain latomaan niitä oppejanne heti siihen uskon -sanan perään. Koitan oikeasti ymmärtää teitä mutten pysty...

Usko annetaan, se ei voikaan tulla meistä itsestämme. Kun ihminen pyytää Jeesusta vilpittömästi elämäänsä, ilman ehtoja, Jumala antaa uskon ja samalla Pyhä Henki tulee ihmiseen. Silloin myös alkaa ymmärtämään niitä asioita, jota ovat "salattu".

Ei pysty tajuamaan. Voisin hyväksyä jos joku myöntäisi että uskon, koska olen heikko enkä jaksa ottaa kaikkea vastuuta itselleni ja haluan jotain lohtua elämääni, oli se kuinka valheellista vain: niin on helpompaa. Tuohan se syy on mutta ette te voi sitä myöntää. Olisi niin paljon helpompi ymärtää teitä jos olisitte rehellisiä itsellenne.

Äitini on ainoa joka on tuon myöntänyt, hän on siis kristitty, ja annan hänen olla rauhassa uskonsa kanssa kun on kerran myöntänyt rehellisesti miksi. Mutta te muut.. Anteeksi nyt vain mutta tuo on mielen laiskuutta.

Kyllähän se on ihan raamatullista, että kun minä olen heikko, Jumala voi olla suuri. Jos on omissa voimissaan suuri, ei tarvitse Jumalaa. Eli myönnän kyllä olevani heikko. Äo on kyllä normaali, 124 ja koen ajattelevani asioita paljonkin. Usko antaa sisäisen rauhan ja luottamuksen. Ei ajattelu ja usko sulje toisiaan pois .

Juuri näin minäkin ajattelen.

Ei myöskään heikkona olo ole jotenkin "huonompaa" yleisesti ihmisten keskuudessa. Moni voi pitää itseään "heikkona" ja tarvita Jumalaa, vaikka elämä hymyilee varsin hyvin, on hyvässä työssä, jossa on paljon vastuuta jne. Yleensä tästä vielä kiitetään Jumalaa, että on antanut niin hyvän elämän ja elämä hymyilee täällä maailmassa. Eli heikkona olo ei tarkoita, että on ns. tyhmä ajattelematon ja välttämättä "heikko" ihmisten keskuudessa.

 

en usko :|

 

Uskon. Ei Jumalan tehtävä ole pitää meillä kaikki läheiset loputtomiin. Uskoon ryhtyessä, ei kai kukaan ajattele että kun uskoo, ei kukaan koskaan kuole?!!!
Surullista ja hirveetä tuollainen kokemus mutta hän on nyt Jeesuksen sylissä ja sinun lähelläsi juuri nytkin. Et vain näe ja koe sitä . Se näkymätön maailma eli "taivas" on n. 1m maanpinnasta tässä ympärillä . Siksi enkelitkin monesti nähtyinä leijuvan n. metrin maasta. Pääset vielä pikkuisesi luo, sitten kun Jumala sanoo että aika on. Näitä on vaikea ymmärtää mutta niin se on.
VOIMIA sulle hirveesti. Lapsesi käy sinua katsomassa välillä, et vain tunne sitä. Ehkä jonain päivänä tunnet

Tämä ei liene aivan luterilaisen opin mukainen käsitys tuonpuoleisesta? Liekö raamatunkaan.

 

Uskon. Ei Jumalan tehtävä ole pitää meillä kaikki läheiset loputtomiin. Uskoon ryhtyessä, ei kai kukaan ajattele että kun uskoo, ei kukaan koskaan kuole?!!!
Surullista ja hirveetä tuollainen kokemus mutta hän on nyt Jeesuksen sylissä ja sinun lähelläsi juuri nytkin. Et vain näe ja koe sitä . Se näkymätön maailma eli "taivas" on n. 1m maanpinnasta tässä ympärillä . Siksi enkelitkin monesti nähtyinä leijuvan n. metrin maasta. Pääset vielä pikkuisesi luo, sitten kun Jumala sanoo että aika on. Näitä on vaikea ymmärtää mutta niin se on.
VOIMIA sulle hirveesti. Lapsesi käy sinua katsomassa välillä, et vain tunne sitä. Ehkä jonain päivänä tunnet

Tämä ei liene aivan luterilaisen opin mukainen käsitys tuonpuoleisesta? Liekö raamatunkaan.

Menee Raamatun ohi.

 

Jokainen joka vastaa "uskon": perustelkaa miksi uskotte, miten pystytte siihen älkääkä alkako vain latomaan niitä oppejanne heti siihen uskon -sanan perään. Koitan oikeasti ymmärtää teitä mutten pysty...

Usko annetaan, se ei voikaan tulla meistä itsestämme. Kun ihminen pyytää Jeesusta vilpittömästi elämäänsä, ilman ehtoja, Jumala antaa uskon ja samalla Pyhä Henki tulee ihmiseen. Silloin myös alkaa ymmärtämään niitä asioita, jota ovat "salattu".

Ei pysty tajuamaan. Voisin hyväksyä jos joku myöntäisi että uskon, koska olen heikko enkä jaksa ottaa kaikkea vastuuta itselleni ja haluan jotain lohtua elämääni, oli se kuinka valheellista vain: niin on helpompaa. Tuohan se syy on mutta ette te voi sitä myöntää. Olisi niin paljon helpompi ymärtää teitä jos olisitte rehellisiä itsellenne.

Äitini on ainoa joka on tuon myöntänyt, hän on siis kristitty, ja annan hänen olla rauhassa uskonsa kanssa kun on kerran myöntänyt rehellisesti miksi. Mutta te muut.. Anteeksi nyt vain mutta tuo on mielen laiskuutta.

Kyllähän se on ihan raamatullista, että kun minä olen heikko, Jumala voi olla suuri. Jos on omissa voimissaan suuri, ei tarvitse Jumalaa. Eli myönnän kyllä olevani heikko. Äo on kyllä normaali, 124 ja koen ajattelevani asioita paljonkin. Usko antaa sisäisen rauhan ja luottamuksen. Ei ajattelu ja usko sulje toisiaan pois .

Juuri näin minäkin ajattelen.

Ei myöskään heikkona olo ole jotenkin "huonompaa" yleisesti ihmisten keskuudessa. Moni voi pitää itseään "heikkona" ja tarvita Jumalaa, vaikka elämä hymyilee varsin hyvin, on hyvässä työssä, jossa on paljon vastuuta jne. Yleensä tästä vielä kiitetään Jumalaa, että on antanut niin hyvän elämän ja elämä hymyilee täällä maailmassa. Eli heikkona olo ei tarkoita, että on ns. tyhmä ajattelematon ja välttämättä "heikko" ihmisten keskuudessa.

Ei ole huonompi olla heikko, ja hienoa että te kaksi olette vaivautuneet asiaa ajattelemaan. Valitettavasti suurin osa ei vain pääse siihen asti että ajattelee että kuinka sellainen voisi olla olemassa, ja kuinka hullulta lastensadulta se kuulostaakaan. Jos sen jälkeen haluaa vielä uskoa ja tietää itse miksi haluaa, niin sellaisia kristittyjä kunnioitan.

Sitten on näitä: "Uskon. Ei Jumalan tehtävä ole pitää meillä kaikki läheiset loputtomiin. Uskoon ryhtyessä, ei kai kukaan ajattele että kun uskoo, ei kukaan koskaan kuole?!!!
Surullista ja hirveetä tuollainen kokemus mutta hän on nyt Jeesuksen sylissä ja sinun lähelläsi juuri nytkin. Et vain näe ja koe sitä . Se näkymätön maailma eli "taivas" on n. 1m maanpinnasta tässä ympärillä . Siksi enkelitkin monesti nähtyinä leijuvan n. metrin maasta. Pääset vielä pikkuisesi luo, sitten kun Jumala sanoo että aika on. Näitä on vaikea ymmärtää mutta niin se on.
VOIMIA sulle hirveesti. Lapsesi käy sinua katsomassa välillä, et vain tunne sitä. Ehkä jonain päivänä tunnet "

Elikkäs on eksytty jonnekin ajatuspolulle ajattelematta asioita ollenkaan ja vedetään vielä muitakin mukaan niihin. Ei pysty kunnioittamaan.

Ja itse en siis voi uskoa enkä näe tarvetta, eikä minulla ole tarvetta puuttua ensimmäisessä tapauksessa mainitsevien henkilöiden uskoon - tuossa toisessa tapauksessa kyllä vähän säälittää.

 

- tuossa toisessa tapauksessa kyllä vähän säälittää.

siinä toisessa taisikin olla kyseessä ihan oma provosi...

 

Ei ole huonompi olla heikko, ja hienoa että te kaksi olette vaivautuneet asiaa ajattelemaan. Valitettavasti suurin osa ei vain pääse siihen asti että ajattelee että kuinka sellainen voisi olla olemassa, ja kuinka hullulta lastensadulta se kuulostaakaan. Jos sen jälkeen haluaa vielä uskoa ja tietää itse miksi haluaa, niin sellaisia kristittyjä kunnioitan.

Elikkäs on eksytty jonnekin ajatuspolulle ajattelematta asioita ollenkaan ja vedetään vielä muitakin mukaan niihin. Ei pysty kunnioittamaan.

Ja itse en siis voi uskoa enkä näe tarvetta, eikä minulla ole tarvetta puuttua ensimmäisessä tapauksessa mainitsevien henkilöiden uskoon - tuossa toisessa tapauksessa kyllä vähän säälittää.

Minusta se ei kuulosta ollenkaan hullulle lastensadulle vaan hyvinkin järkevälle, joka selittää paljon kysymysmerkkejä maailmassa Mutta ei siitä sen enempää.

Minusta turhaan säälit ihmisiä, jotka ovat saaneet jonkun asioiden kautta rauhan elämäänsä, vaikka ajattelisivatkin jotenkin hyvin erilailla. Järkevyyttä ja fiksua on myös se, että sallii ja hyväksyy toisten ajatukset, vaikka ne poikkeaakin omista ajatuksista voimakkaasti. Nyt olet luonut vain yhden ajatuksen, jolla ns. "sallit" toisen uskoa, etkä näköjään hyväksy mitään muita ajatuksia. Itse olen nähnyt tuonlaisen aina jotenkin oudolle, ettei pysty kunnioittamaan ihmistä, jos ajatukset eivät mene yksi yhteen.

 

Uskon

 

- tuossa toisessa tapauksessa kyllä vähän säälittää.

siinä toisessa taisikin olla kyseessä ihan oma provosi...

Ei kyllä ollut minun, valitettavasti.

Liian monimutkaisesti taisin itseni selittää. Eli: minun on HELPOMPI hyväksyä ihmiset jotka ovat päätyneet omaan ratkaisuunsa ajattelemalla ja pistämällä ne omat ajatukset ja uskon koetukselle, kuin ne jotka eivät "jaksa", koska on helpompi uskoa vain koska jotain on sanottu. Päätyivät sitten mihin lopputulokseen tahansa.

ITSE en voisi päätyä muuhun lopputulokseen, enkä voi oikeasti ymmärtää miksi joku muu päätyy, mutta voin heitä kunnioittaa.

 

Ateistille: usko ei ole järjen asia, ihmisen joka luottaa liikaa järkeensä asettaa itsensä Jumalan paikalle ja hänen on usein vaikea omaksua uskoa. Uskonelämässä on myös kokemusperäisyyttä - kun saa kokea Pyhän hengen kosketuksen, tietämällä tietää että Jumala on olemassa, vaikka aiemminkin olisi uskonut Häneen.

 

Ateistille: usko ei ole järjen asia, ihmisen joka luottaa liikaa järkeensä asettaa itsensä Jumalan paikalle ja hänen on usein vaikea omaksua uskoa. Uskonelämässä on myös kokemusperäisyyttä - kun saa kokea Pyhän hengen kosketuksen, tietämällä tietää että Jumala on olemassa, vaikka aiemminkin olisi uskonut Häneen.

Eikös tutkimuksia ole, että uskova ihminen sijoittaa jumalan jonnekin sellaiselle aivolohkolle, joka on erikoistunut tällaisiin tunnepitoisiin kokemuksiin? Joillakin ihmisillä on vain suurempi _tarve_ uskoa kuin toisilla. Ja jos Jumala on kaiken luonut, on hän luonut meidätkin, joilla ei ole häneen tarvetta uskoa. Mot.

 

Ihmisellä on henki, sielu ja ruumis. Hengen kautta olemme yhteydessä Jumalaan. Siksi pelkkä sielu(järki ja tunteet) ei riitä ymmärtämään Jumalan olemassaoloa. Ateisti uskoo järkeensä ja pyrkii sen avulla hallitsemaan elämää ja asettaa näin itsensä Jumalan asemaan. Tässä kamppailussaan hänen on mahdotonta heittäytyä uskon ja Jumalan varaan. Usein ihmiset tulevat uskoon silloin kun menettävät järkiperäisen elämänhallintansa jonkun syvän kriisin kautta ja joutuvat syvien eksistentiaalisten kysymysten äärelle. Kun heille selviää etteivät voi hallita elämää, he ehkä alkavat etsiä Jumalaa. Monet ateistit ovat kyynikkoja, koska eivät voi itse armahtaa itseään. Siihen pystyy vain Jeesus ja Jumala. Uskon kautta löytyy todellinen pohja elämälle, sitä kautta löytyy aito lähimmäisenrakkaus, koska voimme todella rakastaa vasta kun tiedämme Jumalan rakastavan meitä.

 

Ateistille: usko ei ole järjen asia, ihmisen joka luottaa liikaa järkeensä asettaa itsensä Jumalan paikalle ja hänen on usein vaikea omaksua uskoa. Uskonelämässä on myös kokemusperäisyyttä - kun saa kokea Pyhän hengen kosketuksen, tietämällä tietää että Jumala on olemassa, vaikka aiemminkin olisi uskonut Häneen.

Eikös tutkimuksia ole, että uskova ihminen sijoittaa jumalan jonnekin sellaiselle aivolohkolle, joka on erikoistunut tällaisiin tunnepitoisiin kokemuksiin? Joillakin ihmisillä on vain suurempi _tarve_ uskoa kuin toisilla. Ja jos Jumala on kaiken luonut, on hän luonut meidätkin, joilla ei ole häneen tarvetta uskoa. Mot.

Niin on. Jokaisella on oma tahtonsa ja halunsa. Kukin saa tehdä elämällään mitä haluaa. Jumala ei pakota uskomaan, eikä väkisin uskoa anna, jos sitä ei halua.

 

Sanotaan että ihmisessä on Jumalan mentävä aukko, ehkä se sitten on tuo tietty aivoalue johon hengelliset kokemukset sijoittuvat. Kaikki eksistentiaalinen etsintä on Jumalan etsintää, koska meidät on luotu elämään yhteydessä Luojaamme. Meillä on siis luontainen tarve etsiä koko elämämme ajan tavalla tai toisella. Uskoa ei voi järjellä käsittää, se pitää elää todeksi. Yksi osa sitä on saada kokea Pyhän hengen kosketus. Jeesus sanoo: kukaan ei tule Isän luo muuta kuin minun kauttani. Vaikka kaikki ovat Jumalan luomia, vain uskomalla Jeesukseen voi päästä taivaaseen ja takaisin Jumalan luo.

 

Sanotaan että ihmisessä on Jumalan mentävä aukko, ehkä se sitten on tuo tietty aivoalue johon hengelliset kokemukset sijoittuvat. Kaikki eksistentiaalinen etsintä on Jumalan etsintää, koska meidät on luotu elämään yhteydessä Luojaamme. Meillä on siis luontainen tarve etsiä koko elämämme ajan tavalla tai toisella. Uskoa ei voi järjellä käsittää, se pitää elää todeksi. Yksi osa sitä on saada kokea Pyhän hengen kosketus. Jeesus sanoo: kukaan ei tule Isän luo muuta kuin minun kauttani. Vaikka kaikki ovat Jumalan luomia, vain uskomalla Jeesukseen voi päästä taivaaseen ja takaisin Jumalan luo.

Miten tämä sitten selitetään niille kristityille, jotka ovat aina juutalaisia paapomassa? Juutalaisethan p*skat nakkaa kristittyjen uskonnosta, ja tämän esittämäsi käsityksen mukaan juutalaisilla ei ole tilaa kristittyjen tuonpuoleisessa.

 

Sanotaan että ihmisessä on Jumalan mentävä aukko, ehkä se sitten on tuo tietty aivoalue johon hengelliset kokemukset sijoittuvat. Kaikki eksistentiaalinen etsintä on Jumalan etsintää, koska meidät on luotu elämään yhteydessä Luojaamme. Meillä on siis luontainen tarve etsiä koko elämämme ajan tavalla tai toisella. Uskoa ei voi järjellä käsittää, se pitää elää todeksi. Yksi osa sitä on saada kokea Pyhän hengen kosketus. Jeesus sanoo: kukaan ei tule Isän luo muuta kuin minun kauttani. Vaikka kaikki ovat Jumalan luomia, vain uskomalla Jeesukseen voi päästä taivaaseen ja takaisin Jumalan luo.

Miten tämä sitten selitetään niille kristityille, jotka ovat aina juutalaisia paapomassa? Juutalaisethan p*skat nakkaa kristittyjen uskonnosta, ja tämän esittämäsi käsityksen mukaan juutalaisilla ei ole tilaa kristittyjen tuonpuoleisessa.

Juutalaisten asemaa puidaan esim. Roomalaiskirjeen 11 luvussa.

11:25 Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
11:26 ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
11:27 Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."
11:28 Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden.
11:29 Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.

-> Israelilaisten uskotaan ainakin protestanttipiireissä ottavan lopulta vastaan Jeesuksen.

Aplle voimia :hug:

 

En

 

Ap:lle osanottoni :hug:

Ja itse kysymyskeen; uskon. En tiedä miten sen nyt osaisi selittää, se vain on sellainen usko ja luottamus sekä siitä koettu apu. Kyllä, myönnän olevani heikko, varmasti heikompi kuin valtaosa täällä palstailijoista. En ole koskaan ollut mikään vahva taistelija tai selviäjä. Vastoinkäymisiä on kuitenkin ollut jonkunkin verran matkalla ja varsinkin noissa hetkissä olen kokenut vahvasti Jumalan olevan kanssani. Olen saanut vooimia joita en olisi uskonut omaavani ja monet asiat ovatkin kääntyneet hyviksi, tai ainakin paljon paremmiksi miltä alunperin näytti.

Onko sitten jotain vikaa siinä että on tuolloin ottanut vastaan tämän avun ja luottamuksen? :/ Olenhan ottanut niinä vaikeina hetkinä vastaan ihan konkreettista apua muilta ihmisiltäkin (ja jopa yhteiskunnalta), eli tarkoittaako sekin sitä etten ole itse ottanut vastuuta elämästäni? Tai se että jos/kun autan tai tuen itse jotain heikoilla olevaa ihmistä, samalla estän häntä ottamaan vastuuta elämästään ja selviämisestään?

Kyllä uskon että olen kantanut vastuuni ja tehnyt työni ishan siinä kuin olisin tehnyt ilman uskoanikin. Ehkä enemmänkin sillä ilman tuota uskoa nuo epätoivoiset hetket olisivat varmasti tuntuneet pahemmilta ja olisin saattanut siinä jopa menettää työ- ja arjenhallintakykyni, eli vastuu niin työstäni kuin kodin- ja lapsienhoidosta olisi siirtynyt jollekin muulle.

 

Uskon, mutta en persoonalliseen jumalaan.

Meissä on sellainen henki, jota ei voi järjellä selittää, ja jota ei selvästikään ole eläimillä. Joku suurempi voima. Minusta tuntuu, että mä en ole kokonaan tässä, että mulla on jotain voimia, mutta en vain osaa käyttää niitä. On paljo asioita, joita ei voi järjellä selittää, kuten ennaltatietämiset, telepatia jne.
Kun silmät avautuu näkemään hengen, sielun, ni ei niitä silmiä voi enää sulkea näiltä asioilta. Uskon asia, ei järjen. Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää, se voi olla paljon enemmän.

 

Juha Tapio - Minun ikäväni näyt (jos tykkää sen tyylisestä)

http://www.youtube.com/watch?v=5k01xS4u9bI

 

Uskon, mutta en persoonalliseen jumalaan.

Meissä on sellainen henki, jota ei voi järjellä selittää, ja jota ei selvästikään ole eläimillä. Joku suurempi voima. Minusta tuntuu, että mä en ole kokonaan tässä, että mulla on jotain voimia, mutta en vain osaa käyttää niitä. On paljo asioita, joita ei voi järjellä selittää, kuten ennaltatietämiset, telepatia jne.
Kun silmät avautuu näkemään hengen, sielun, ni ei niitä silmiä voi enää sulkea näiltä asioilta. Uskon asia, ei järjen. Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää, se voi olla paljon enemmän.

Kuulutko kirkkoon?

 

No silmäniskuhymiö ei ollut tahallinen, johtuu palstabugista

 

Uskon, mutta en persoonalliseen jumalaan.

Meissä on sellainen henki, jota ei voi järjellä selittää, ja jota ei selvästikään ole eläimillä. Joku suurempi voima. Minusta tuntuu, että mä en ole kokonaan tässä, että mulla on jotain voimia, mutta en vain osaa käyttää niitä. On paljo asioita, joita ei voi järjellä selittää, kuten ennaltatietämiset, telepatia jne.
Kun silmät avautuu näkemään hengen, sielun, ni ei niitä silmiä voi enää sulkea näiltä asioilta. Uskon asia, ei järjen. Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää, se voi olla paljon enemmän.

Kuulutko kirkkoon?

En kuulu.

 

Uskon.