G: Onko miehesi myös paras ystäväsi?

On. Itse asiassa se taitaa olla mun ainoa oikea ystävä, muut on sit vaan kavereita.

 

On, ehdottomasti. Ja joo, uskon että tuo syvä ystävyys ja toki sitä tukeva rakkaus on pitkän ja ennen kaikkea onnellisen suhteen perusta.

 

kyllä on. ehdottomasti

 

[QUOTE="elle";22440293]No mitä se sulle tarkoittaa? Mulle se tarkoittaa, että jaetaan joitain asioita/ajatuksia, ollaan tukena ja tehdään yhdessä asioita, parhaan ystävän kanssa enemmän joitain "omia" juttuja.
Miten se eroaa siitä, että mies olisi paras ystävä?
Minusta on hienoa että ihmisillä on joku todella läheinen ystävä, oli se puoliso tai ei. Itse en ole toisista tällaisia ystäviä saanut, läheisin ystävä on mies.[/QUOTE]

Mä jaan ystävien kanssa asiat syvällisemmällä tasolla mitä mieheni kanssa. Mun mies on mulle läheinen ihminen, lasteni isä, henkilö jonka kanssa pyöritetään arkea. Ei mun miestä kiinnosta ns naisten jutut mitkä sitten jaan ystävien kesken.
Se jos jollain mies on paras ystävä niin fine. Mutta totesin tossa ylhäällä että mun kriteerien mukaan se että joku on tukena synnytyksessä tai sairastaessa ei välttämättä riitä siihen parhaan ystävän titteliin.

 

En koe, että mieheni olisi ENÄÄ paras ystäväni. Luulin, että hän on, mutta huomasin kymmenen yhteisen vuoden jälkeen, että tunnen mieheni vain hyvin pintapuolisesti. Hän päästää iholleen, mutta ei mieleensä ja sieluunsa, ja tässä vaiheessa suhdetta se ei ole enää kiehtovaa, vaan pelkästään murskaavaa ja tympivää. En tunne häntä, enkä luota häneen.

 

Mä jaan ystävien kanssa asiat syvällisemmällä tasolla mitä mieheni kanssa. Mun mies on mulle läheinen ihminen, lasteni isä, henkilö jonka kanssa pyöritetään arkea. Ei mun miestä kiinnosta ns naisten jutut mitkä sitten jaan ystävien kesken.
Se jos jollain mies on paras ystävä niin fine. Mutta totesin tossa ylhäällä että mun kriteerien mukaan se että joku on tukena synnytyksessä tai sairastaessa ei välttämättä riitä siihen parhaan ystävän titteliin.

Ymmärsin mitä tarkoitit.
Mä jaan syvällisemmin asiat mieheni kanssa kuin olen ikinä jakanut kenekään muun kanssa. Ja tuolla mä ihmettelinkin etten tiedä niistä naisten jutuista ilmeisesti.
Mutta oletan, että tässäkin on kyse erilaisista miehistä ja erilaisista naisista.

 

On. Oon aina tullut paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa, ne on niin paljon selkeämpiä ja suorempia, ei sellaisia selkäänpuukottajia kuin naiset keskimäärin.. Mieheni oli paras ystäväni jo ennenkuin rakastuttiin, eikä se ole mihinkään muuttunut, suhteeseen on vain tullut paljon uusia ulottuvuuksia

 

On. Oon aina tullut paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa, ne on niin paljon selkeämpiä ja suorempia, ei sellaisia selkäänpuukottajia kuin naiset keskimäärin.. Mieheni oli paras ystäväni jo ennenkuin rakastuttiin, eikä se ole mihinkään muuttunut, suhteeseen on vain tullut paljon uusia ulottuvuuksia

Mä olen samaa mieltä, miehet on niin ihanan normaaleja ja tasapainosia.
Naisilla on aina näitä juoruriitoja jne...plaah, vaikka toki mulla on ihania naispuolisia ystäviä. Mutta jos yleistetään

 

En ole ikinä ymmärtänyt tätä logiikkaa. Mieheni on rakastettuni, mutta ei paras ystäväni. Hänen kanssaan puhun kaikesta, mutta harrastan myös seksiä. Ystävänkin kanssa puhun melkein kaikesta, höpöttelen ja harrastan naisten juttuja, mutta en harrasta seksiä. Rakkaussuhde on syvempi ja kätkee sisäänsä tuon kaveruudenkin. Se on monimuotoisempi. Ystävyyssuhde vastaa erilaisiin tarpeisiin. Miksi niitä edes pitäisi yhdistää?

Ei ole mieheni paras ystäväni.
Aa vastasi kuten ajattelen eli peesaan.

 

Mä olen samaa mieltä, miehet on niin ihanan normaaleja ja tasapainosia.
Naisilla on aina näitä juoruriitoja jne...plaah, vaikka toki mulla on ihania naispuolisia ystäviä. Mutta jos yleistetään

Voi kuule mulla on ollut miespuolisia kavereita, jotka on olleet pahempia bitchejä mitä plussalaiset yhteensä

 

Voi kuule mulla on ollut miespuolisia kavereita, jotka on olleet pahempia bitchejä mitä plussalaiset yhteensä

Toi on jo paha!:xmas:

 

Kyllä.
Tässä lienee pohjimmiltaan kyse siitä miten kukin ystävyyden käsittää.

 

On se <3

 

Me ollaan oltu 16 vuotiaista asti yhdessä. Tavallaan mies on myös jollain tavalla semmoinen minun kasvinveli, kun ollaan tavallaan osa lapsuuttakin oltu yhdessä. Murrosiän kiukuttelut purkautu meillä toisiimme.

Sä oot kyllä mun lemppari palstalla Kaikesta samaa mieltä kun minä :O

 

Mieheni ei suostu olemaan ystäväni. Muistuttaa tästä jokikinen kevättalvi kun ystävänpäivä lähestyy. Eipä siis ole paras ystävänikään.
Mun paras ystävä on mun äiti. <3
Enkä ole mikään nuori hupakko vaan reilusti keski-ikäinen...

 

Parhaat ystävät erikseen, ja mies erikseen. Eli ei ole mies mun paras ystäväni, ja minusta se on tosi hyvä juttu ettei ole.