G:onko helpompaa olla kotiäitinä vaiko töissä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mututuntumaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja r u u s a:
Alkuperäinen kirjoittaja vierastaja:
Kertokaa mulle, miten voi olla helpompaa olla töissä kuin kotona? Siis jos teet töitä 8h ja sitten vielä kaikki kotityöt päälle ja lapsillekin pitäisi aikaa olla, niin miten se voi olla helpompaa??


Voi kuule, se työn rauha, kahvitauko, lounastauko ja kahvitauko. Se on jotain mikä auttaa jaksamaan sen illan kaaoksen.

Vaikken siltikään sitä helpompana pidä, vain yhtä helppona.

Sähän olit kotona kauan? Oletko ollut töissä vasta nyt erosi jälkeen? Lapsethan eivät luonasi asu, joten et voi tietää millaista on arki-illat lasten kanssa kun tulee väsyneenä töistä?

 
Kaiketi se kumman kokee raskaammaksi riippuu vähän siitäkin, millaista työtä tekee ja millaisia lapsia omaa sekä tietysti äidin persoonasta ja siitä osallistuuko toinen vanhempi kotitöihin. Itsellä on yksi lapsi ja koen kyllä ajoittain yhdenkin lapsen kanssa touhuilun 24/7 raskaaksi, vaikka isä osallistuukin aivan kaikkiin kotipuuhiin ja lapsen asioihin. Helmikuussa aion palata työhöni, ja sitten sen näkee, kumpi on minulle raskaampaa näin yhden lapsen perheessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ruusalle:
Alkuperäinen kirjoittaja r u u s a:
Alkuperäinen kirjoittaja vierastaja:
Kertokaa mulle, miten voi olla helpompaa olla töissä kuin kotona? Siis jos teet töitä 8h ja sitten vielä kaikki kotityöt päälle ja lapsillekin pitäisi aikaa olla, niin miten se voi olla helpompaa??


Voi kuule, se työn rauha, kahvitauko, lounastauko ja kahvitauko. Se on jotain mikä auttaa jaksamaan sen illan kaaoksen.

Vaikken siltikään sitä helpompana pidä, vain yhtä helppona.

Sähän olit kotona kauan? Oletko ollut töissä vasta nyt erosi jälkeen? Lapsethan eivät luonasi asu, joten et voi tietää millaista on arki-illat lasten kanssa kun tulee väsyneenä töistä?


Ensinnäkin mä olin töissä silloinkin kun mulla oli vasta kolme lasta. Ja toisekseen täällä mä asun, äijällä, vieläkin. (ja toki ne tulevat olemaan mulla kymmenen päivää kuukaudesta silloinkin, kun asumme erossa)

Ja kolmanneksi, toki olin töissä jo ennen yhtä ainutta lasta. (semuuten oli helppoa :whistle: :p , töistä saattoi painua suoraan baariin ja toisinpäin, kukaan ei sinä aikana edes sotkenut kotona)

 
kyllä minusta on helpompaa olla kotona.

Olen hoitanut NELJÄÄ lasta YKSIN , kun mies opiskeli muualla ( hän tuli kotiin silloin vain 2-3kk välein, kotona ollessaan oli paikalla vain kaks päivää ja meni taas.)

Pienimmät oli vielä vaippaikäisiä.
Helpompaa se oli kuin työssäolo. Paljon kivempaa, vaikka pää ei aina kestänytkään, mutta eihän pää kestä aina työssäoloakaan.
 
Ai niin... niitä perusteluja....

Mä olen ollut kummankin lapseni kanssa niin kauan kotona kuin kotihoidontukea on maksettu. Eli likan kanssa 1 v 10 kk ja junnun kanssa 3 v.Luultavasti olin jo silloin 24 veenä jossain määrin "luomuihminen". Eli arvostin sitöä, että meidän perheen päivärytmi oli vain ja ainoastaan meistä itsestämme kiinni eikä työnantajasta ja päiväkodista.

Olen aina vihannut herätyskelloa. Musta ihmisen ja ihmislasten kuuluu herätä sitten, kun ei enää väsytä. Ei sen mukaan, mitä työnantaja sanoo, milloin päiväkoti aukeaa tai milloin bussi lähtee. Syödäkin mun mielestä pitää silloin, kun on nälkä, eikä silloin, kun on mahdollista pitää 20 minuutin tauko.

Mä nautin kiireettömyydestä ja elämisestä fiiliksen mukaan. Sitä ei voi tehdä, jos pomo pitää hiilihankoa peräsuolessasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Ai niin... niitä perusteluja....

Mä olen ollut kummankin lapseni kanssa niin kauan kotona kuin kotihoidontukea on maksettu. Eli likan kanssa 1 v 10 kk ja junnun kanssa 3 v.Luultavasti olin jo silloin 24 veenä jossain määrin "luomuihminen". Eli arvostin sitöä, että meidän perheen päivärytmi oli vain ja ainoastaan meistä itsestämme kiinni eikä työnantajasta ja päiväkodista.

Olen aina vihannut herätyskelloa. Musta ihmisen ja ihmislasten kuuluu herätä sitten, kun ei enää väsytä. Ei sen mukaan, mitä työnantaja sanoo, milloin päiväkoti aukeaa tai milloin bussi lähtee. Syödäkin mun mielestä pitää silloin, kun on nälkä, eikä silloin, kun on mahdollista pitää 20 minuutin tauko.

Mä nautin kiireettömyydestä ja elämisestä fiiliksen mukaan. Sitä ei voi tehdä, jos pomo pitää hiilihankoa peräsuolessasi.


Hei joo, pikkulapsiaika olikin helpompaa kotona. Mutta nyt kun on jo kolme kouluikäistä, on turha kuvitella etteikö kelloa tarvitsisi, vaikka kotona olisikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Ai niin... niitä perusteluja....

Mä olen ollut kummankin lapseni kanssa niin kauan kotona kuin kotihoidontukea on maksettu. Eli likan kanssa 1 v 10 kk ja junnun kanssa 3 v.Luultavasti olin jo silloin 24 veenä jossain määrin "luomuihminen". Eli arvostin sitöä, että meidän perheen päivärytmi oli vain ja ainoastaan meistä itsestämme kiinni eikä työnantajasta ja päiväkodista.

Olen aina vihannut herätyskelloa. Musta ihmisen ja ihmislasten kuuluu herätä sitten, kun ei enää väsytä. Ei sen mukaan, mitä työnantaja sanoo, milloin päiväkoti aukeaa tai milloin bussi lähtee. Syödäkin mun mielestä pitää silloin, kun on nälkä, eikä silloin, kun on mahdollista pitää 20 minuutin tauko.

Mä nautin kiireettömyydestä ja elämisestä fiiliksen mukaan. Sitä ei voi tehdä, jos pomo pitää hiilihankoa peräsuolessasi.

Ai miten ihanasti kirjoitettu. Juuri tuon kaltaisia ajatelmia täälläkin. Elää elemää oman rytmin ja arvomailman mukaan.
Ja niin, olen tehnyt ihan niitä oikeitakin töitä, mutta valitsen silti kotonaolon, vaikka ei se ratkaisu helppouteen perustu.
 
No olihan kotona olokin aikansa kivaa mut mun pää ei kolmannellakaan kerralla kestänyt kuin 1,4 vuotta,kaks vanhempaa vein hoitoon jo 10kk iässä.Eli vastaan että töissä helpompaa ja siten jaksaa kotonakin paremmin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja r u u s a:
Hei joo, pikkulapsiaika olikin helpompaa kotona. Mutta nyt kun on jo kolme kouluikäistä, on turha kuvitella etteikö kelloa tarvitsisi, vaikka kotona olisikin.
Totta. Mutta mä nautin jostain kumman syystä edelleenkin - kuopus siis 17 v - enemmän näistä etätyöpäivistä kuin työpäivistä toimistolla. Ja lopettaisin työnteon tähän paikkaan, jos jostain tulisi rahat elämiseen muutenkin. Jos musta kotona oleminen ei olisi helpompaa kuin töissä käynti, olisin varmasti jo vuosia sitten ottanut kesälomani rahana enkä vapaana.

 
Paljon helpompaa ja kätevämpää oli olla kotona. Sai hoitaa neuvolat, puheterapiat, hammaslääkärit, sairastelut, kehityskeskustelut, vanhempainvartit, kauppa-asiat, kirpparirundit ja muut niin käsittämättömän paljon kivuttomammin.

Kotona ei ollut aina ruusuista, mutta eipä se töissäkään ole. Molemmissa on puolensa, mutta mieluummin olisin edelleen kotona.
 
Duunissa on helpompaa. Kotona on 3 tappelevaa kakaraa...välillä tulee mietittyä että miten hitossa olen pystynyt olemaan kotona muutaman vuoden...huh huh! En tiiä, meillä 2 koululaista (8v ja 9v) ja nuorin on 3,5v. Hirveä melu, draamaa, aina joku kiukuttelee tai mesoaa...arggghhh.
Kotona oleminen oli tavallaan fyysisesti helppoa, mutta henkisesti raskasta ja yksitoikkoista. Silloin oli tietty enemmän aikaa tehdä kotihommia päivällä. Silti sanon, että duunissa käynti käy terapiasta ;)
 
Molemmissa on puolensa, ne helpommat ja raskaammat. Mutta kai se on myös sidoksissa siihen, mitä työtä tekee. Tällä en halua arvottaa jotain toista työtä toista arvollisemmaksi tai raskaammaksi. Lähinnä tarkoitin sitä, että tuoko työ sille kotonaololle vastapainoa.

Mä koen työssäkäynnin kuitenkin kokonaisuudessaan raskaammaksi. Oma työni ei juurikaan tuo kaivattua vastapainoa, eikä juuri edistä intoa olla omien lasten kanssa :ashamed:

Jos olisi mahdollista olisin mieluusti vieläkin kotona, tai tekisin jotakin vain osa-aikaisesti.
Kotona oli aikatauluttomampi vapaus tehdä tai olla tekemättä asioita. Ja ainakin mulla oli paljon enemmän aikaa olla lasten kanssa. Illat ovat nykyään kovin lyhyitä-
ja kun iltoihin sisältyy ruoanlaitto, pyykkihuoltoa jne. tuntuu, että se aika jonka lapset saavat minulta on hyvin lyhyt. Ja he näkevät äitinsä vaan väsyneenä ja valittavana :ashamed:
 
Molemmissa miinuksensa. Kotona raskainta on yksinäisyys ja yksitoikkoisuus.

Mutta valitsen silti työn jos käy töissä kun lapset ovat pieniä. Jatkuva kellon kanssa juokseminen sekä töissä että vapaalla, huono omatunto sekä töistä että lapsista, kiire ja venyminen, tekemättömät kotityöt eikä aikaa tehdä mitään virkistävää. Etenkin jos työ on kiireistä, yhdistelmä on ehdottomasti hirveämpi kuin kotona olo.
 

Yhteistyössä