G: Olisitko voinut olla onnellinen ilman lapsia ?

Siinähän se kysymys tuli otsikossa.

Eli jos et olisi tullut raskaaksi, olisitko porskuttanut eteenpäin keksien jotain muuta sisältöä elämään vai olisiko lapsettomuus jäänyt kaivertamaan pahasti ja ehkä katkeroittanut?

 

EN!
Voin ihan suoraan sanoa, etten tosiaan tiedä olisinko maan päällä, jos en olisi saanut esikoistani. :heart:

 

Joo olisi. mun mies on ihana ja voi tehdä muuta

 

Luulen tietäväni että en!

 

Olen sen verran itsekäs kakkiainen, että viihdyn ja olen onnellinen ilman lapsia. Toistaiseksi.

 

Varmasti!

 

Tiedän että löytäisin onnen arjesta olisi elämäni suunnat mitä vain :heart:
Maapallo on nasta paikka hengata!

 

ois kai sitä ehkä voinu olla onnellinen siihen mihin olis ollu tyytyminen,,, mut aina olen lapsia halunnut ja nämä kolme mulle ny maailman tärkeimmät :heart:

 

Jaa-a. Kyllä se lujille olisi ottanut, lapsettomuus. En tiedä, kuinka onnelliseksi olisin tullut ilman lasta, tai onnettomaksi. Vaikea kysymys.

 

EN. Tiesin sen jo ennen miestä ja lapsia, mutta nyt tajuan saman vielä selvemmin. en koskaan olisi ollut onnellinen ilman lapsia. Jotain jäisi puuttumaan.

 

Tuskin. Aina oisin ollu surullinen lapsettomuudestani, kateellinen ja katkerakin.
Onneksi saan olla äiti edes yhdelle lapselle :heart:

 

EN. Tai ehkä jos olisin kaapannut siskoni lapset tms.

Mutta en voi koskaan ymmärtää ihmisiä jotka eivät halua lapsia. En näe elämälle mitään tarkoitusta ilman niitä... Mitä väliä sillä hienolla uralla on jos eläkkeelle jäädessäsi et voi nähdä lastesi uran luontia? Mitä järkeä on maalata viisikymmentämiljoonaa hienoa taulua jos maailmassa ei olee ketään jälkeläistäsi sitä arvostamassa?

En jaksais pyrkiä mihinkään ja yrittää kaikkeani koulussa, töissä, elämässä jos en tekisi sitä osittain lasteni (siis nykyisen ja tulevien) takia. En ymmärtäis miksi pitää ponnistella jos sitten kiikkustuolissa istuskelen yksin ja tuijottelisin seinää ilman että lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset tulisivat joskus käymään...

 

kyllä ajan mittaan varmasti...ei auta elää katkerana. Olisin sitten vaan tehnyt valtavasti töitä lasten parissa ja koettanut sillä tyydyttää hoivaviettiä.

 

Onnellinen voi olla ilman lapsiakin. Mutta tyhjää se elämä olisi. Mutta...kyllä sen tyhjiön täyttää ihminen aina jollakin keinolla.

Hitto, ukko keskeytti ajatuksenjuoksun.

 

Voisin ollakin.
En toki samalla lailla, mutta luulen että olisin etsinyt muuta sisältöä elämääni.
Mies on ihana, uraa olis vóinu luoda eteenpäin, harrastaa enempi ja varsinkin matkustaa ja saada sitä kautta elämyksiä.
En toki tiedä, mutta helppohan se on kuvitella kun on kumminkin noi kaksi lasta eikä¨oo ollut tosipaikan edessä.

 

Olin kyllä onnellinen jo ennen lapsia, joten enköhän olisi ollut onnellinen mieheni kanssa ilman lapsiakin. Lapset kyllä ovat täydentäneet onneamme ja tahaton lapsettomuus olisi ollut surutyön paikka. Loppujen lopuksi asia olisi kuitenkin pitänyt käsitellä loppuun ja keksiä muuta sisältöä elämään. Luultavasti olisimme jatkaneet matkustelua ja ulkomailla asumista ja ehkä tehneet vapaaehtoistyötä lasten parissa.

 

Olisin. Toki eri tavalla kuin nyt.
Minulla on aina ollut paljon mielenkiinnon kohteita. Aika ei meinannut sinkkunakaan kaikkeen riittää

 

Kyllä varmaan, jossain vaiheessa.
Muksut on kuitenkin kasvattaneet mua paljon, ja muksut saatuani on itsetuntokin noussut kohdilleen. Varmaan niin olisi käynyt ilman lapsiakin, mutta koska, sitä en osaa sanoa. :|

 

Elin hyvää elämää, mutta surin kun olin saanut tiedon, etten ehkä äidiksi tulisikaan.. Siinä oli pakko asennoitua ja elää onnellista elämää ilman toivottua lasta. Olin onnellinen monista asioista ilman lastakin. Ihana mies ja kiva työ sekä läheiset auttoivat paljon! Nyt kuitenkin kuin onnenkantamoisena äiti olen minäkin ja onnellisempi kuin koskaan!! Mutta vastaukseni on, että olin onnellinen ja olisin pystynyt olemaan onnellinen ilman lastakin, kun en tiennyt mitä se ONNI lapsesta onkaan... Enää en osaisi kuvitella elämää ilman poikaani.

 

Olisin täyttäynyt elämäni muilla "lapsellisilla" jutuilla.

 

olin onnellinen ennen kun sain lapsia, olen aina ollut. mutta lapset ovat muuttaneet ja opettaneet eniten ja antaneet elamansisaltoa. en voisi kuvitella enaa elamaa ilman lapsia.

 

Mutta en voi koskaan ymmärtää ihmisiä jotka eivät halua lapsia. En näe elämälle mitään tarkoitusta ilman niitä... Mitä väliä sillä hienolla uralla on jos eläkkeelle jäädessäsi et voi nähdä lastesi uran luontia? Mitä järkeä on maalata viisikymmentämiljoonaa hienoa taulua jos maailmassa ei olee ketään jälkeläistäsi sitä arvostamassa?

Toiset voivat saada elämäänsä sisältöä ystävistään ja lemmikeistään. Minä taas en osaa kuvitella elämää lasten kanssa - en ole koskaan pitänyt lapsista. Ja toisekseen... kun niihin menisi hermot, varmaan löisin niitä. Olisko se nyt sitten sen arvoista?

 

En vois olla onnellisempi ilman noita muksuja.. en.. tuntuu et elämä ois aika tyhjää ilman noita

 

Minun on todella vaikeata kuvitella millaista elämäni olisi ilman lapsia. Mitä ihmettä sitä tekisi, että saisi päivät kulumaan. Ehkä olisin reissannut enemmän tai panostanut uraani, mutta en usko, että olisin ollut yhtään onnellisempi.

 

Olisin varmasti onnellinen JOS saisin lapsen, vielä ei ole mutta pärjättävä on, ja kai mä onnellinen olen nytkin.