G: Oletko saanut apua psykologilta?

[surua]

Elämässäni on nyt pahin mahdollinen kriisivaihe, lapseni on kuollut. Monet sanovat että psykologi voisi auttaa jotenkin, mutta en vain pysty käsittämään kuinka?

Mitä käynneillä tapahtuu, mitä siellä tehdään? Kuinka vieras ihminen pystyy auttamaan surussa?

Voisitteko kertoa hieman kokemuksistanne, mietin vielä ajan varaamista..

 

[samperi]

Miä oon käynyt ja käyn nytkin psykologilla. Siellä vain puhutaan asioista, auttaa selventämään ajatuksia ja saat tukea. Kannattaa kokeilla
:hug: :hug:

 

[Alaston lohikäärme]

:hug:
Mä en kyllä kovasti saanut apua, mut tilanne oli se, että kärsin lapsettomuudesta ja mut ohjattiin psykologille, joka oli raskaana.

Voimia sun tilanteeseen.

 

[samperi]

:hug:
Mä en kyllä kovasti saanut apua, mut tilanne oli se, että kärsin lapsettomuudesta ja mut ohjattiin psykologille, joka oli raskaana.

Voimia sun tilanteeseen.

Voi hitsi miten huono tuuri :hug:

 

[Cassyput]

Ehdottomasti menet. Ei siitä voi haittaakaan olla. Olen todella pahoillani menetyksestäsi.

 

[feger]

:hug:
Mä en kyllä kovasti saanut apua, mut tilanne oli se, että kärsin lapsettomuudesta ja mut ohjattiin psykologille, joka oli raskaana.

Voimia sun tilanteeseen.

:|
Olen käynyt miltei saman asian tiimoilta psykologin juttusilla. 2 kertaa kävin, eipä siitä apua ollut.
En vaan jotenkin luottanut siihen ihmiseen.

 

[dudu]

Psykologille olet vain asiakas, siinä missä muutkin. Ekaksi kyllä keskustelisin saman kokeneiden ihmisten kanssa, he ovat parhaita asiantuntijoita ja osaavat varmasti neuvoa miten eteenpäin surussa.

 

[dudu]

Jos totta puhutaan, niin enemmän olen saanut selkoa ongelmiini Tarot-korteilla kuin jossain psykologilla.. Jokainen tyylillään.

 

[Tirlittan1968]

Olen käynyt ja saanut apua. Otan osaa suruun- sen kanssa ei kannata jäädä yksin. Kovasti voimia :hug:

 

[ap]

joo enköhän siellä ainakin kerran käy.. toivottavasti auttaa, vaikka vieläkin hieman ihmettelen että kuinka se on mahdollista. (ja toiset käyvät tosiaan vuosia terapiassa..)

mitähän maksuja tuosta tulee? Julkiselle puolelle olen menossa, kunhan lapsi saadaan haudattua ensin..

 

[mie]

Olen saanut apua. Olin ihan kriisissä, mies oli pahoinpidellyt ja raiskannut minut, olin ihan loppu, halusin tappaa itseni, enkä jaksanut hoitaa pieniä lapsiani. Huomasin myös olevani raiskauksen jäljiltä raskaana. Vastoin kaikkea mitä uskoin tein abortin, sillä huomasin ajattelevani sitä että mitä jos me kaikki vain kuolisimme pois, koko jäljellä oleva perhe. Psykologi + lääkitys poistivat aika pian itsetuhoiset ajatukset ja sain elämän kerättyä kasaan. Tästä aikaa jo useampi vuosi nyt on kaikki paremmin.

 

[vieras]

:hug:
Mä en kyllä kovasti saanut apua, mut tilanne oli se, että kärsin lapsettomuudesta ja mut ohjattiin psykologille, joka oli raskaana.

Voimia sun tilanteeseen.

:|
Olen käynyt miltei saman asian tiimoilta psykologin juttusilla. 2 kertaa kävin, eipä siitä apua ollut.
En vaan jotenkin luottanut siihen ihmiseen.

Minä kävin monta kuukautta ennen kuin alkoi olla hyötyä. Ja paljon olikin. Mitä ihmeen ihmejippoja te kuvittelette psykologeilla olevan että jo kerrassa, parissa jotain tapahtuu?

 

[feger]

:hug:
Mä en kyllä kovasti saanut apua, mut tilanne oli se, että kärsin lapsettomuudesta ja mut ohjattiin psykologille, joka oli raskaana.

Voimia sun tilanteeseen.

:|
Olen käynyt miltei saman asian tiimoilta psykologin juttusilla. 2 kertaa kävin, eipä siitä apua ollut.
En vaan jotenkin luottanut siihen ihmiseen.

Minä kävin monta kuukautta ennen kuin alkoi olla hyötyä. Ja paljon olikin. Mitä ihmeen ihmejippoja te kuvittelette psykologeilla olevan että jo kerrassa, parissa jotain tapahtuu?

Niin, no tarve meni pois kun huomasin olevani raskaana.

 

[Rigel]

:hug:
Mä en kyllä kovasti saanut apua, mut tilanne oli se, että kärsin lapsettomuudesta ja mut ohjattiin psykologille, joka oli raskaana.

Voimia sun tilanteeseen.

:|
Olen käynyt miltei saman asian tiimoilta psykologin juttusilla. 2 kertaa kävin, eipä siitä apua ollut.
En vaan jotenkin luottanut siihen ihmiseen.

Minä kävin monta kuukautta ennen kuin alkoi olla hyötyä. Ja paljon olikin. Mitä ihmeen ihmejippoja te kuvittelette psykologeilla olevan että jo kerrassa, parissa jotain tapahtuu?

No kyllä feger on sikäli oikeassa, että kahdessa käyntikerrassa näkee kyllä, jos ei kemiat synkkaa psykologin kanssa. Ja jos ei synkkaa, ei siitä kyllä mitään tule, ei vaikka kävisi kuinka monta kertaa.

ap:lle voimia.

 

[feger]

joo enköhän siellä ainakin kerran käy.. toivottavasti auttaa, vaikka vieläkin hieman ihmettelen että kuinka se on mahdollista. (ja toiset käyvät tosiaan vuosia terapiassa..)

mitähän maksuja tuosta tulee? Julkiselle puolelle olen menossa, kunhan lapsi saadaan haudattua ensin..

Voi älä mieti rahaa! Se nyt on kaikista pienin asia tuossa tilanteessa.
Otan osaa! Voimia!

 

[Jaanuska]

Nuoruudessa sain kun tilanne oli mikä oli.. helppo puhua vieraalle ja ammatti-ihmiselle.

 

[Jaanuska]

Nuoruudessa sain kun tilanne oli mikä oli.. helppo puhua vieraalle ja ammatti-ihmiselle.

 

[Horuksen silmä]

:hug: Osannottoni suruusi.

Itse keskustelin psykoterapeutin/mielenterveystyöntekijän kanssa kokiessani vaikean kriisin. Tai oikeammin keskustelussa oli myös mieheni mukana. Tiedä sitten auttoiko se, mutta ainakin vähensi omia syyllisyydentunteitani joita koin ( vaikkei poistanut niitä ) Olisi ollut mahdollista mennä keskustelemaan hänen kanssaan uudestaan, mutta en kokennut sitä parhaaksi mahdollisuudeksi. Juttelin tosin hänen kanssaan vielä uudemman kerran puhelimessa.

 

[potilaan näkökulmasta]

Parin eri psykologin juttusilla olen käynyt muutaan kerran elämäni aikana. Tällä hetkellä käyn psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla ja tulosta alkaa pikkuhiljaa näkymään... Kaikkien kanssa ei kemiat vaan kohtaa, vaikka kyseessä olisikin ammattilainen, ja musta sen tidostaminen on ollut hyvä juttu. Pitkä prosessi mielenhäiriöistä toipuminen jokatauksessa on.

 

[ap]

Kiitos

Voisiko joku kertoa konkreettisesti, mitä siellä tapahtuu? Ja kuinka eroaa käynti psyk.sairaanhoitajan tai psykologin luona?

 

[viksi]

Kiitos

Voisiko joku kertoa konkreettisesti, mitä siellä tapahtuu? Ja kuinka eroaa käynti psyk.sairaanhoitajan tai psykologin luona?

Psykologin käynnillä keskustellaan siihen asiaan liittyvistä aiheista, jonka takia menet sinne. Ensin hän varmaan kyselee miksi olet tullut hänen juttusilleen, mitä on tapahtunut, miten olet voinut, oletko saanut nukutuksia, syödyksi, onko sinulla kotona tukena muita aikuisia jne jne päällä olevaan tilanteeseen liittyvää. Sitten sen pohjalta mistä itse haluat puhua, hän juttelee sinun kanssasi. Ei psykologeilla ole mitän valmista käsikirjoitusta keskustelua varten, vaan hän johdattelee keskustelua sen mukaan mitä puheissa ilmenee.

Psykolgi on ammattitaitoisempi auttaja sinun tilanteeseesi kuin psyk.sairaanhoitaja. Psykolgilla on tähän asiaan 6 vuotta kestänyt yliopistokoulutus, sairaanhoitajalla on lyhempi koulutus ja siitä suuri osa käsittelee jotain ihan muuta kuin ihmisen mieltä ja kriisejä.

Jos saat valita, mene ehdottomasti psykologille. Jos hänellä on lisäksi terapeutin koulutus, se olisi parasta. Tosin kunnallisella puolella taitaa pääosin työskennellä psykolgeja, joilla on terapeutin koulutus vasta menossa tai suunnitelmissa.

Yksi tai kaksi kertaa ei auta vielä. Tarvitset muutamia käyntikertoja, jotta voit alkaa luottaa psykolgiin ja avautumaan hänelle. Vasta sitten hyöty sinulle alkaa näkyä.

Voimia!

t. psykolgi

 

[ap]

no mitä eroa on sitten psykologilla ja terapeutilla.. ?

Kyselen ehkä tyhmiä, mutta kun ei ole aiemmin tarvinnut näitä miettiä..

 

[vieras]

Minä koin saavani enemmän apua psyk.sairaanhoitajan kanssa juttelusta kuin oikean psykologin kanssa. Psykologi meni suoraan vaan minun lapsuuteeni ja perhesuhteisiini, eikä sillä hetkellä pinnalla olevia ongelmia suoraan käsitelty. Toki ymmärrän, että lapsuus vaikuttaa, mutta ei muutenkaan kemiat psykologin kanssa kohdannut ja käynnit siellä alkoivat lähinnä ahdistaa entisestään..
Mutta siis samaa mieltä olen, ettei yksi tai kaksi kertaa vielä mitään auta, kyllä vaatii pidemmän hoitosuhteen+ mahdollisesti lääkityksenki.

 

[ExPotilas]

Olen saanut apua. Vuoden psykoterapian olen käynyt lävitse ja ilman olisin ihan hukassa, ehkä kuollut. Aluksi tuntui ettei tuo hiirulainen voi mitenkään tajuta, että se on ihan erilainen kuin minä. Mutta sinnikkäästi menin uudelleen ja yritin puhua. Siitä se lähti. Terapeuttiinkin pitää tutustua. Nyt välillä melkein kaipaan häntä. Vaikeissa kriisitilanteissa varaan aina muutaman käyntikerran selvittääkseni ajatuksiani ja vain tietääkseni että vaikean paikan tullessa on paikka mistä saa apua. Kuitenkin psykologi ei varsinaisesti paranna ihmistä, vaan ohjaa ihmisen parantamaan itse itsensä. Olen usein kuullut ihmisten valittavan että psykologi ei auta. Työ on tehtävä itse, terapeutti auttaa siinä.

Olet kohdannut kauheimman mahdollisen surun! Iso lohtuhalaus täältä! Hae ihmeessä apua. Vaikka kuinka tuntuisi turhalta sanoa ajatuksia ja tuntemuksia ääneen niin sano ne. Pikkuhiljaa kipu muuttuu kohtuulliseksi kestää. Vertaisryhmätkin on hyviä!

 

[vieras]

Mä aloin kuukausi sitten käymään neuvolapsykologilla. En tiedä onko se auttanut, mutta ei ole ainakaan tilannetta pahentanutkaan ja ihan mielelläni sinne vielä menen, kun on ihan mukava ihminen kyseessä. En usko että siitä sinulle haittaakaan ole, että pääset jollekin ulkopuoliselle ihmiselle puhumaan tunteista ja ajatuksistasi, joka on siellä vain sitä varten että hän sinua kuuntelee. Paljon jaksamisia sinulle!