G: monessako neliössä asut/te?

Meillä 57,5neliön vuokrakämppä. Täällä asustaa minä, mies ja neiti 1,5kk. Hyvin mahdutaan.

 

Meillä myös 57 neliötä ja vuokralla asustellaan (minä, mies ja poitsu 6 vkoa). Hyvin mahtuu pikkuisen kanssa. Tietysti sitten kun poika hiukan kasvaa, niin ahdasta tuleepi, mutta ajatuksissa ainakii tämä vuosi vielä tässä asustaa ellei kivaa omaa asuntoa löydy ennen sitä.

 

IhmeHommaa: Minä ainakin tarkoitin sitä, kuinka jotkut erikseen mainitsevat - kuten sinäkin - tienaavansa hyvin. Eihän tässä kyselyssä sitä kysytty, vaan niitä neliöitä vaan. Aika monessa vastauksessa kuuluu kovin ylpeä ääni tavoitetuista eduista. Totta, saahan niistä USEIN kiittää itseään ja hyviä valintojaan, mutta melkein yhtä usein rikkaita vanhempiaan ja hyvää tuuriaan.

No, niin tai näin, kiinnostava tämä nuorten suomalaisten hinku suuriin ja ylisuuriin omakotitaloihin metsän keskellä. Minusta kaupunkiasuminen on tosi mukavaa. Helsingistäkin löytyy kauniita ja rauhallisia kaupunginosia, mutta palvelut ovat lähellä eikä tarvitse ajella ympäriinsä autolla ja saastuttaa....

 

Asun mieheni kanssa vajaa 100 neliöisessä rivarissa (omistusasunto) ja reilun vuoden päästä olisi tarkoitus muuttaa siihen "hinkumaani ylisuureen omakotitaloon" (silloin neliöitä runsas 100) , jossa mahtuu sitten asumaan myös "hinkumani" perheenlisäys.

 

Tuurilla ja vanhempien rahoilla aika harva tässä maassa lopulta rikastuu, onhan meillä esim. huikea perintöverotus. Sijoittamisella rikastunetkin yleensä ovat aika tavalla opiskelleet asiaa, esim.rahoitusta, ja laittaneet alusta asti säästönsä sijotuksiin. Joitakin rikkaita sukuja toki löytyy, yleensä vaan niissäkin pyritään siihen, että lapset saavat opetella pärjäämään itse ja pappa auttaa vain hädässä.

Kyllä se raha lähes aina tulee kovalla työllä ja mun tapauksessa myös nuoruuden kuluttamisessa vaativien opintojen parissa.

Totta hitossa sitä saa olla ylpeä siitä mitä on omalla työllään saanut aikaan! Njoo...toisaalta Suomessahan pätee: "kel onni on, se onnen kätkeköön".

 

Ihmehommaa puhuu ihan totta. Mieheni suku on rikas ja osa omaisuudesta on siirtynyt miehelleni. Vanhemmat kuitenkin edelleen päättävät että mitä sillä omaisuudella tehdään. Että eipä oo hyötyy meille niistä rahoista. Piheimpiä ihmisiä en ole ikinä tavannut!
Meillä on velkaa kohtuullisesti mutta meillä molemmilla on hyvinpalkattu työ joka mahdollistaa sen. Eikä ole tarvinnut sen eteen tuhlata nuoruuttaan vaativien opintojen parissa

 

75 neliötä, omistuasunto. Esikoinen syntynee huhtikuussa ja tuossa asunnossa asumme vielä ainakin muutaman vuoden. Haaveena meilläkin se omakotitalo, mutta toistaiseksi aiomme näihin vähäisiin neliöihin mahtua (pienet makuuhuoneet, muut tilat isohkot), sillä keskivertotuloilla emme halua toistaiseksi liian suurta velkataakkaa osaksemme. Työtilanteesta kun ei ikinä tiedä.

 

Hih, kun nauratti. 75 neliötä ja näihin vähäisiin neliöihin... ai kun oiskin noin tilava. Meitä asuu 3 hlöä 50 neliön kaksiossa. Ihan hyvin mahdutaan. No, itse aloitin taipaleeni vanhempieni kanssa yksiössä eli ehken vaadi liiokoja.
Hui sitten kun melkein puolet eroaa ja omakotitalot menee jakoon!

 

meilläkin oli aikoinaan 50 neliötä ja kolme henkeä, hyvin meni .... sitten joiskus myöhemmin aikaa kului, ja oli liki sata neliötä eron tullen myytävänä ja jaettavana, ettei se omaisuus ja maallinen mammona, tai velkataakka ainakaan sitä onnea tuo, nyt taas uudelleen isompi asunto, ja uudet kuviot elämässä, mutta ei ne neliöt tosiaan niin isot ole nytkään, mutta pääasia kuitenkin, ainakin minulla on, että perusasiat ovat jälleen kunnossa. Asian vieresytä taas meni, no pääseehän joku siitäkin taas niuhoomaan...

 

Ei minua naurata meidän 75 neliötä yhtään. Meidän makuuhuoneet on tosi pienet, tilaa "asumiselta" vievät myös iso kylpyhuone, sauna, eteinen sekä kaksi vaatehuonetta. On sitä pienemmässäkin asuttu, mutta ahtaalta nuokin neliöt alkaa tuntua. Itsekin olen lapsena asunut vanhempien kanssa yksiössä.

 

"Tuurilla ja vanhempien rahoilla aika harva tässä maassa lopulta rikastuu, onhan meillä esim. huikea perintöverotus. Sijoittamisella rikastunetkin yleensä ovat aika tavalla opiskelleet asiaa, esim.rahoitusta, ja laittaneet alusta asti säästönsä sijotuksiin. Joitakin rikkaita sukuja toki löytyy, yleensä vaan niissäkin pyritään siihen, että lapset saavat opetella pärjäämään itse ja pappa auttaa vain hädässä."

Harva rikastuu perinnöillä? Rikkaus on aika suhteellinen käsite, eikä 200 neliön talon omistaminen jossain maalaispitäjässä osoita rikkautta, mutta kyllä se vaan niin on, että rikkaiden sukujen vesat perii vanhempansa ja veroista huolimatta vaurastuu ihan sitäkin kautta. Pappa kun ei voi tehdä perinnöttömäksi. Ja tässähän puhutaan kuitenkin vain omistusasunnoista. Suomessa muuten aika moni on vaurastunut tuurilla, omistamalla mm. Nokiaa. Mutta aika moni on hävinnyt rahansa, vaikka kuinka olisi sijoittamista opiskellut. Tuurilla tarkoitin sitäkin, että korkeasti koulutettukin on suhdanteiden armoilla. Aina ei voi varmaksi tietää, mikä ala on "tulevaisuuden ala". Ja on niitäkin, joilla on korkea koulutus, joka ei kuitenkaan mahdollista hyväpalkkaista duunia.

Itse olen ostanut asuntoni lahjarahoilla. Vanhemmat eivät ole rikkaita, mutta hyvävaraisia ja anteliaita. Ennakkoperinnöstä ei tarvitse maksaa suuria summia. Aika monet tuttuni ovat samassa tilanteessa eikä ilman pesämunaa oikein olisi mahdollisuutta ostaa perheasuntoja Helsingistä.

 

Omistuskerrostalo 3h+k+s, 72,5m2. Minä, mies, 4-v. tyttö ja syksyllä tulee toinen lapsi. Kyllä ahdasta meinaa olla mutta ei näillä asuntojen hinnoilla uskalla isompia lainoja ottaa.

 

90 neliötä 5h+k+wc/kylppäri. Vauva, minä ja avomies. Entäs tällanen gallup: mitä on teillä lainaa tai tilillä rahaa? Ja oletteko/jäättekö hoitovapaalle? Meillä lainaa 0 euroa, tileillä n. 45000 euroa ja 16000 euroa osakkeita, kesämökki ja sijoitusasunto. Olen hoitovapaalla.

 

Meillä oma kerrostaloasunto 3 h+k+s 80m2. Minä, mies, tytär 4.5 kk sekä kissa ja mahdutaan oikein hyvin. Haaveissa on kylläkin se omakotitalo (soppelin kokoinen ei ylisuuri), mut se sit joskus tulevaisuudessa.

Tohon näin meillä aloittamaan galluppiin en kehtaa edes vastata...Tuskinpa on tollaista tilannetta monellakaan parikymppisellä joka ei ole syntynyt kultalusikka suussa...ja jos on niin kivat sille...

 

Ei olla kultalusikka suussa synnytty. Omalla työllä on saatu vaikka palkka ei ole niin suurensuuri. Kun ei havittele liikoja kuten nykynuorilla on tapana. Halutaan suuret omakotitalot ja uudet kalusteet ja hienot uudet autot, merkkivaatteet ja ulkomaan matkat kaikki yhtäaikaa ja vielä lainarahalla. Vanha kunnon säästömeininki on kaikkein paras. Ehkä et saa kaikkea yhtä aikaa mutta et maksa myöskään korkoja pankille ja ylisuuria lainoja. Kun lainaa on liikaa, perhe-elämä kärsii kun isi tekee ylitöitä ja vastuu kodista jaa äidille.

 

Ellien meininki on taas hiekkalaatikkotasoista. Eikä uutta
Kenellä on tällä kertaa hienoimmat lapiot ja kakkumuotit? Onko ostettu iskän rahalla vai ihan omalla?
Hahaaaa!
Elämä ei ensinnäkään ole ihan näin mustavalkoista, mitä täällä Elleissä välillä näyttää.

 

Ensin kysytään miten asutaan ja jos joku sattuu asumaan isommassa talossa, niin vedetään johtopäätökset materialistisista arvoista ja jopa leimataan huonoksi kasvattajaksi ja huonojen arvojen eteenpäin saattajiksi! Todella huvittavia ja naiiveja nämä kommentit tyyliin, että iso talo on kulissia ja siellä _ei vain voi_ asua onnellisia ja täyspäisiä ihmisiä, joilla on arvot kohdallaan.

Mäkin olen opiskeluvuodet kituuttanut ja ahkeroinut, jotta olen päässyt kiinnostaviin hommiin. Työ ei ole kuitenkaan kaikki kaikessa. Mieluummin vain vietän sen reilut 7 tuntia päivässä työssä josta pidän kuin työssä joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Aikaa ja energiaa siis jää lapsille ja kaikki tärkein on todellakin kotona ja ihmissuhteissa. Palkka ja sen suoma mahdollisuus ostaa isompi talo, tulevat siinä sivussa ja sen olen todellakin ansainnut. Ihan itse.

 

170m2 ja minä, mieheni ja yksi lapsi. Toinen lapsi on tulossa ja olemme vaihtamassa huviksemme isompaan taloon (225m2). Lainaa on ja saa olla! Autoja monta ja maailmaa kierretty.
Elämä on kivaa - se on tärkeintä!

 

Ei ole perintöjä saatu eikä muutakaan tukea. Molemamat hyväpalkkaisissa töissä.

 

Huomauttausin vielä että vaikka lainaa on paljon, ei meillä kumpikaa tee mitään ylitöitä, sillä ei ylemmillä toimihenkilöillä/johtajilla nouse se palkka yhtään siitä vaikka ylitöitä tekisi. Itse tein 2 krt viime vuonna ylitöitä!

 

Kukaan ei tee haudassa säästöillään mitään. Kukaan ei arvosta sitä että "kaikki on säästäen ja kituuttaen hankittu" -asennetta. Tärkeintä on miten olet elänyt, mitä olet saanut aikaan, mitä olet nähnyt ja kuinka paljot rakastanut ja saanut rakkautta. Oletko oikeasti nauttinut elämästäsi.

 

Oma 80m2 kolmio helsingin kantakaupungissa. Täällä meitä asustelee mieheni, kaksospojat (pian 1vee) ja minä. Asunnon vaihtoa ei ole näköpiirissä eikä meinata kasvattaa lapsilukuakaan.

 

ja ihan vuokralla, välillä se keljuttaa kun maksat vuokraa saman verran kuin omaakin maksaisit pois.
eli meillä kanss on saatanan pienet makuuhuoneet ja sitt kaksi tyhmän isoa eteistä. no kaksi vessaa on onneksi ja sauna.
meitä on kohta neljä (toukokuussa) tässä ja vuokra melkein 700 euroa kuussa.
rivitalon pätkä kahdessa kerroksessa.

itse haluaisin kanssa maalle mutta mies ei halua vaan se haluaisi muuttaa viel hesaanpäin ja mulle tää on aivan liian lähellä keskustaa. malle sais hevosia ja koiria, sekä pari lammasta joka olis suuri unelmani.
tulot ovat nyt äitiysraha ja miehen palkka ja millään ei meinaa riittää eli tilillä ei ole kuin tällä hetkellä 200 euroa,.

sitt tässä oli kysely miten asuttiin pienenä, eli olen syntynyt köyhään sukuun... meitä mukuloita oli neljä ja vanhemmat ja ensin asuimme kaksiossa kaikki missä makuuhuone ja olohuone oli samassa, kunnes kaupunki tarjos 4 h keittiön kerrostalosta vuokralle. kun lapset muutti pois kotoa niin vanhemmat osti omakotitalon 100m2 kahdestaan - ilmeisesti tarvitsivat silloin tilaa lapsuuden sain kumminkin nauttia äidin kotona olosta vaikka tiukkaa oli. äiti meni töihin kun nuorin siskoni meni ekalle luokalle ja vain isän tuloilla pärjättiin.

aina perheeseen kuului jonkin näköinen kulkuneuvo vaikka rahat olivat tiukilla. samoin nyt meillä auto oltava ja tytön harrastettava ratsastusta vaikka sitten äiti on syömättä.

kaverini jolla omistusasunto ja paljon rahaa tilillä, ainoa lapsi vanhemmilleen...ei ymmärrä ett miten voi elää ilman rahaa, koska meillä ei ole säästössä mittään niin joudumme ajelee romuilla. en tiedä toisko raha sitä onnea kumminkaan meidänkään perheeseen... no meillä olis omakotitalo maalla jossa olis muutama hevonen ja koira sekä ilmeisesti noita auton romuja piha täys kun mies niistä tykkää. on se parempi näin.

 

Mulla kans kaveri, joka on ainut lapsi, vanhemmat oli hyväpalkkasessa työssä ja lapsi sai aina kaiken minkä halusi. Siksi nykyään on aika itsekeskeinen. Hän ensin ja muille sitten. Ei ymmärrä lapsiperheen arkea kun ei ole lapsista omia kokemuksia. Ihmettelee vaan, etteä ettekö te nyt voi ja miten nyt sillee. Ehkä ne lapsuusmuistot on saaneet hamstraamaan itselle rahaa tilille ja maallista mammonaa. En vaan tälle kaverille kerro niistä asioista. Hykertelen vaan "partaani" kun luulee, että asiat ovat huonosti. Kai ajattelee olevansa parempi kuin me "köyhät".

 

Minäkin olen ainoa lapsi mutta hyvin vaatimattomasti asutaan ja ollaan. Ei ole kasvatettu niin, että olisin saanut kaiken mitä haluan, päinvastoin. Eipä siskot siis taas yleistetä. Itsekkäitä löytyy muistakin, mm. eräs parin isoveljen paapoma tuttuni on ihan mahdoton vieläkin ;-)