G: monessako neliössä asut/te?

Nyt ulkomailla 54m2 omistusasunnossa (myyty!) suurkaupungin keskustassa: just muuttolaatikoita pakataan ja viikonloppuna muutto Tukholmaan. Siellä sitten väliaikaisesti 70m2 vuokrakaksiossa kesään asti ja sopivasti esikoisen syntymää ennen 108m2 neliön omakotitaloon pintarempan, vessan ja pesuhuoneen laittamisen jälkeen. Jos useampi lapsi siunaantuu, niin meinataan taloa parilla huoneella laajentaa.

 

ensimmäisen lapsen ja tietysti miehen kanssa luhtitalossa jossa 54m2 ja juuri ennen kuin toinen syntyi niin muutettiin omakotitaloon 120m2. ja tässä siis asutaan nyt kun se kolmas lapsi tekee tuloaan! eli "kohta" 5 henkinen perhe.

 

Ei ole kyllä varaa mihkään taloihin eikä haluakaan pihahommiin, eli 65 m2 (omistus)kolmio saa riittää meille kolmelle. Ihmiset on aika uskaliaita ottamaan velkaa! No, me taas aiomme matkustella jne ja mahdumme ihan hyvin tuohon.

Niin siinähän se, te matkustatte ja kerrytätte muunlaista pääomaa. Itse en niin välitä matkustelusta ja ihana kun on tilava koti, jota saa sisutella ja jossa koko perhe viihtyy. Suurin osa ajastemme olemme kuitenkin kotona ja vielä ollaan jopa voitu kerran parissa vuodessa joko matkustaa tai remontoida asuntoa.Tuntuu, että enemmän selittelet itsellesi miksi olette tehneet sellaisen ratkaisun elämässä, lievä katkeruus paistaa.

Höpsis. Kyllä kolmionkin voi sisustaa nätiksi, ainakin on kehuttu. Ja viihtyäkin, ei siinä lukaalia tarvitse, että kotona viihtyy, ihmiset sen tekee ;-)) Tosiasia on, että kun korot nousee, moni on kusessa omakotitalojensa kanssa. Mutta toki ymmärrän talon hankinnan normaalituloilla jossain muualla kuin pk-seudulla. Täällä ne vaan maksavat satoja tuhansia, joten ei tarvitse edes selitellä itselle, hih, homma on ihan selvä, ettei sellaisia velkoja oteta.

 

Itse kanssa olen ennen asunut suht ahtaahti ja aina karsastanut omakotiasumista ja pihojen hoitoa. Mieheltä olen tivannut asfalttipihaa nykyiseen omakotitaloomme . Vaikka nyt neliöitä tuleekin olemaan yli 100, en haluaisi mitään lukaalia, koska olen armottoman laiska siivoamaan. Siksi syksystä lähtien meille palkataan siivooja, jotta saadaan enemmän aikaa viettää perheen kesken. Jokainen laittakoon taas kerran rahansa miten huvittaa. Itse laitan ne myös mielummin matkusteluun kuin esim. pihan kunnostukseen. Ja sinä vanhempi olet todellakin oikeassa siinä, että ei kyllä kauaa mene, kun tää korkokupla puhkeaa ja monet ovat lainojen kanssa kusessa.

-velaton-

 

... mutta kun täällä keskustellaan korkotasosta, on pakko sanoa, että tottahan ne korot on nousussa. Onneksi on olemassa kiinteäkorkoisia lainoja!! tai vastaavasti korkokattoja!

Esikoisesta haaveillaan, nyt asutaan 80 m2 kämpässä, koiran ja miehen kanssa, mutta vuoden päästä reilu 100 m2, omakotitalo maalla...

nim. velallinen, joka voi nukkua yönsä hyvin korkojen noususta piittaamatta..

 

Ei ole kyllä varaa mihkään taloihin eikä haluakaan pihahommiin, eli 65 m2 (omistus)kolmio saa riittää meille kolmelle. Ihmiset on aika uskaliaita ottamaan velkaa! No, me taas aiomme matkustella jne ja mahdumme ihan hyvin tuohon.

Niin siinähän se, te matkustatte ja kerrytätte muunlaista pääomaa. Itse en niin välitä matkustelusta ja ihana kun on tilava koti, jota saa sisutella ja jossa koko perhe viihtyy. Suurin osa ajastemme olemme kuitenkin kotona ja vielä ollaan jopa voitu kerran parissa vuodessa joko matkustaa tai remontoida asuntoa.Tuntuu, että enemmän selittelet itsellesi miksi olette tehneet sellaisen ratkaisun elämässä, lievä katkeruus paistaa.

Höpsis. Kyllä kolmionkin voi sisustaa nätiksi, ainakin on kehuttu. Ja viihtyäkin, ei siinä lukaalia tarvitse, että kotona viihtyy, ihmiset sen tekee ;-)) Tosiasia on, että kun korot nousee, moni on kusessa omakotitalojensa kanssa. Mutta toki ymmärrän talon hankinnan normaalituloilla jossain muualla kuin pk-seudulla. Täällä ne vaan maksavat satoja tuhansia, joten ei tarvitse edes selitellä itselle, hih, homma on ihan selvä, ettei sellaisia velkoja oteta.

On sen verran hyvät tulot että ei ole tarvinnut tinkiä asumisesta eikä harrastuksista.
Meidän omakotitalo on 150m2 ja kauniisti sisutettu. Piha on myös nätisti laitettu, pihassa on mm. puutarha-allas jne.
Matkustamme monta kertaa vuodessa kotimaassa tai ulkomailla.

 

meillä on kerrostalo kolmio 76neliötä. Täällä asustaa siis avo ja hänen 5,5v poika, minä, "isohko"koira, pari jyrsijää ja sitten uusi tulokas..
Omakotitalo on haaveena, mutta ei varmaan ihan heti ole "varaa"

 

Muutimme pari vuotta sitten malle ja asuinkustannukset kyllä laskivat roimasti. Kaupungissa meillä oli 110 neliötä, jossa asui 5 lasta ja kaksi aikuista ja koira. Meille se kävi ahtaaksi. Kovan etsinnän jälkeen löysimme talon 417 neliötä (vanha kyläkoulu) ja nyt meillä asuu vakituiseen 2 aikuista, 7 lasta, koira ja 3 lasta käy viikonloppuisin. Uusi tulokas saapuu ( jos kaikki menee hyvin) la lokakuussa.
Muutto maalle oli kyllä hyvä päätös kaikkien mielestä. Lapset on sopeutuneet, harrastuksia on löytynyt ja kavereita myös. Iso puutarha on aivan upea enkä siitä luopuisi millään!!!
Kaikella on tietysti puolensa mutta pakko sanoa että kaupunkiin en enää muuttaisi.
Se mikä on toiselle hyväksi ei tietenkään ole toiselle sama. Ymmärrän hyvin ihmisiä jotka haluavat asua kaupungissa tai lähiössä.
Me emme voisi kuvitellakkaan asuvamme vuokralla koska meidän perheen asunto olisi sitä luokkaa että lainaa sillä vuokralla maksaa jo pitkälle.
Toivon että ihmiset pitäisivät maalle muuttoa varteenotettavana vaihtoehtona koska se todella on niin että maalla on mukavaa ; ))))

 

Asutaan rivitalo kolmiossa, 75 m2, mieheni kanssa. Tiimimme täydentyy esikoisella (jos kaikki menee hyvin) ensi syksynä.

 

Meillä on 100m2, jossa2 mh, oh ja iso aula, josta tehdään pian vauvanhuone seiniä rakentamalla. Asutaan miehen kanssa kahden vielä 5kk.

Kerrostalokämppä siis.

 

... mutta kun täällä keskustellaan korkotasosta, on pakko sanoa, että tottahan ne korot on nousussa. Onneksi on olemassa kiinteäkorkoisia lainoja!! tai vastaavasti korkokattoja!

Esikoisesta haaveillaan, nyt asutaan 80 m2 kämpässä, koiran ja miehen kanssa, mutta vuoden päästä reilu 100 m2, omakotitalo maalla...

nim. velallinen, joka voi nukkua yönsä hyvin korkojen noususta piittaamatta..

Näihän tuo menee, ja 100 m2 maalla maksaa samanverran kuin kaksio kaupungissa, joten eipä huolta koroista olekaan;-)))) Iso talo ei tuo onnea. Tiedän monta perhettä, joilla nämä ovat vain kulisseja. Asuin elämäni onnellisimman ajan 54 m2 kaksiossa pikku perheeni kanssa. Aiemmassa avioliitossani ei ollut edes lapsia, vaikka iso asunto (miehen perimä) olikin. Eikä onnea!

 

Me etsittiin pitkään pesueelle vanhaa kyläkoulua tai vastaavaa, mutta ei vaan löytynyt. Oltiin aikaisessa, nykyään niitä olis vaikka kuin)
Maalla asutaan omakotitalossa, keskellä ei mitään. Neliöitä on 245. Virallisesti meillä asuu kuusi henkinen perhe. Isot lapset ovat opiskelupaikkakunnilla viikot ja kotona on vain kuopus....lisää mahtus, ja pikku-viitonen onkin tulollaan, jos kaikki hyvin menee.

 

Ihania tällaiset gallupit, kun ihmiset pääsevät kertoilemaan omaisudestaan... Meillä toinen tulossa ja 74m2 kerrostalossa, ei hissiä. Yritettiin ostaa samalta alueelta hissillinen neliö (81,5m2), mutta hävittiin hintatarjouskilpailussa. Olis pitänyt maksaa 215000€. No, Kauemmas ei haluta vielä muuttaa minun liikkuvien töiden vuoksi, joten ollaan nyt sisustettu asunto niin, että uusi vauva mahtuu meidän kanssa nukkumaan. Muuten on todella kiva asunto älyttömän isolla parvekkeella, mutta se hissin puuttuminen on aika iso miinus. Isompaan siirrytään siis vasta ehkä vuoden tai parn päästä. Maksetaan samalla tämän asunnon lainaa halvemmalla (pienemmät korot) pois. Kyllähän sitä välillä tule ihalitua, kuinka kaverit ostaa Seinäjoelta 300m2 omakotitalon maksamalla saman kuin me tästä kolmiosta silloin kaksi vuotta sitten. No, kkukin valitsee oman asuinalueensa. Me laskettiin myös olemvamme onnellisempia, kun emme ota ylisuurta lainaa ja joudu jatkuasti laskemaan rahoja. Mieluummin pienempi asunto ja käyttörahaa, jos sitä tarvitsee. Näin meillä tällä hetkellä. Mutta mielihän voi taas huomenna muuttua

 

Me asumme aika pohjoisessa, pienessä kaupungissa. Perheessämme on puolinoni lisäksi kaksi lasta ja koira. Asuinpintalaa omakotitalosamme on 136 , jos kylmätkin tilat lasketaan mukaan neliöitä noin 170. Kaupunkiin on lyhyt matka, palveluita lähellä ja lainaa vähän alle 160 000, mies töissä minä kotona lasten kanssa. Maksamme lainalyhennystä noin 800 euroa kuussa, vuokraa maksaisimme varmaan samaa täällä, jos vuokraisimme vaikka rivari kolmion. Olemme tyytyväisiä ratkaisuumme, joskus 23 vuoden päästä tämä on meidän oma .

Kertokaa tekin hieman paljon maksatte lainojen lyhennyksi, olisi mukava sellainenkin tietää.

 

Meillä menee noin 1200 e/kk lainaan ja yhtiövastikkeeseen 300 e/kk. PK-seudulla siis asutaan ja 100 m2, joten varmaan suht. normalin hirveät kulut täällä. Velkaa taitaa olla noin 190 000 euroa, eli paljon.

Äippäloma selvitään hyvin, hoitovapaalla joudutan ehkä käyttämään säästöjä jonkun verran. Tavoite olis silti hoitaa vauva 3-vuotiaaksi.

Kallistahan tämä asuminen on. Täällä vaan ei voi asua, missä sattuu, kun osa alueista on hirveistä slummeja ja ei sovellu lapsille. Hyvät alueet taas on kalliita.

Minkäs teet! Duunit on täällä.

 

Omakotitalo 150m2 ja lainanlyhennys 800e/kk. Velkaa n. 160000e. Vuokrakämpästä saa maksaa samanverran ellei enemmänkin. Asutaan keskisessä suomessa suht suuressa kaupungissa 15 min. päässä keskustasta.

 

Ei pk-seudulla tarvitse kuitenkaan valita slummin tai 190 000 euron velan välillä;-) Täällä on myös ihan mukavia, viihtyisiä pienkerrostaloalueita jne. 190 t. laina on jo sen verran iso, että kyseessä pitää olla ainakin uudehko asunto tai rivitalo. Me saimme siistin ja nätin 80-luvun kolmion kivalta paikalta 140 000 eurolla. Velkaa tosin ei ole läheskään koko summa, koska asunto oli aiemminkin.

 

Huh, mitä hintoja. Me asumme 105/130m2:n talossa, omalla ihan kivankokoisella tontilla vajaa 3 km keskustasta. Lainaan menee 620 € kuussa. Vuokraan menisi sama puolta pienemmässä asunnossa.

 

Me asutaan vuokralla 79 m2:n 3 h + k -asunnossa vielä tällä hetkellä kahdestaan miehen kanssa, mutta heinäkuussa sitten kolmistaan Myytiin syksyllä oma rivitaloasunto pois - vuokra-asuminen sopii paremmin tähän elämäntilanteeseen. Katsotaan sitten parin vuoden päästä uudestaan.

 

Kerrostalo neliö 107m2 mutta isompaa tarvitaan noin vuoden kuluttua koska ei ole vapaata huonetta vauvalle koska yksi huoneista on työhuone ja toinen on miehen pojan huone joka asustaa meillä joka kolmas viikko mutta alku pärjätään tässä ihan hyvin kun vauva ei vielä tarvii omaa huonetta. Sitten luultavasti muutto omakotitaloon jossa vähintään 4 tai 5 makuuhuonetta koska lapsia tarkoitus hankkia vielä muutama lisää

 

Pk-seudulla on myös välimuodolle: Juu, olet ihan oikeassa, asunto voi löytää halvemmalla myös ihan jees alueilta. Meillä oli pohjilla kämppä Hkin keskustasta (ei sovi mielestäni alueena lapsille), joten saatiin siitä käsiraha + osa hintaa. Asunto oli noin 300 000 e ja on tosiaan pari vuotta vanha kerrostalon kattohuoneisto. Halvemmallakin olis päästy, myönnetään.

Meillä kävi vaan niin, että asunto löysi meidät eikä me asuntoa ...tuli vastaan unelmien koti, joka oli PAKKO saada, vaikka olikin tyyris.

Joka tapauksessa näillä hinnoilla asuis melkosessa luxux-kämpässä muualla Suomessa. Onneksi myös palkat on vähän parempia.

 

Jotenkin surullista huomata, miten ihmiset vastailevat tälläisiin kyselyihin, kun siihen nimettömänä tilaisuus tarjoutuu. Jos raha ja omistaminen on noin tärkeää, voi kuvitella millaisia arvoja jälkikasvulle välitetään. Kunhan nyt olisi jokaiselle katto päälle, lämmintä ruokaa ja vaatetta.

Me saimme vauvan vuokrakaksiossa, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Vauva oli koko ajan lähellä. Päätimme kuitenkin ostaa oman isomman asunnon, kun lapsen kasvaessa on mukavaa, että hänelläkin on oma huone. Mutta täytyy sanoa, että kyllä siivoaminen vaan on hankalampaa, kustannukset nousevat ja itse usein mietin, että pyöriikö elämä liikaa materian ympärillä.

 

me asutaan 200 neliön omakotitalossa. mieheni ja yhden lapsen kanssa.edelliseen palaessa: siivoaminen on yllä ihan älytöntä hommaa näin isossa talossa.

 

Juu, mimali, siivominen on kyllä se ainoa negatiivinen asia isossa huushollissa! Tosin, pienemmässä kerrostalokämpässä, nurkat täynnä sälää..
Muutettiin mehtään, oma talo (250m2) puutarhoineen, en vaihtais takas kerrostalo asuntoon, ihana touhuta lasten kanssa puutarhaa ja olla omissa oloissaan.
Lapsia 3, koiria 2 ja kissoja 2, kesällä vuokra lammas!
Näinhän se menee (onneksi) mikä sopii itselle, ei välttämäti sovi toiselle. Ystäväni kanssa olemme juuri tästä puhuneet kun he kyläilevät meillä; hän tulis hulluksi jos asuisi siellä puiden keskellä omassa yksinäisyydessä perheen kanssa. Ja minä taasen siellä asfalttiviidakossa kaikkien silmien alla..

 

Mimalille: Mä en toisaalta ymmärrä, miten näihin kyselyihin pitäis vastata, jos kerran kysymys käsittelee suoraan materiaa.

Mulle raha ei merkkaa mitään. En halua sitä senttiäkään enempää enkä arvosta materiaa, vaan rakkautta ja perhettä. Duunit ja rahat on mulle viimeiseksi tärkeimpiä asioita elämässä. Tämän myös lapseni tulee oppimaan.

Toisaalta jos rahaa on, miksi se pitäisi kätkeä tai miksi siitä ei saisi nauttia. Ei todella tarkoita, että kaikki ns. varakkaat ja hyvin toimeentulevat arvostaisivat vaan rahaa ja materiaa. Itse ainakin satuin opiskelemaan ammatin, jossa nyt vaan tienaa. Miehellä on sama tilanne. Silti emme kumpikaan arvosta materiaa yli perheen, läheisten, humaanisten arvojen, terveyden tai ympäristön. Meillä vaan on sattunut olemaan rahaa sijoittaa myös esim. asuntoon, mikä taas on pidemmällä tähtäimellä fiksua verrattuna esim. vuokra-asumiseen.

Laitamme paljon myös hyväntekeväisyyteen ja annamme läheisille rahanarvoisia lahjoja (kuten matkoja), koska todella toivomme, että rakkaillamme olisi kaikki hyvin.

Raha ja omistaminen ei siis ole minulle tärkeää...omista valinnoistani ja ahkeruudestani johtuen sitä sattuu nyt vaan olemaan. En muuten edes koskaan mieti asiaa...niin vähän se mulle merkkaa. Jos menettäisin kaiken, minulla olisi edelleen perheeni ja läheiseni. Rahaa voi tehdä aina lisää, jos sitä sattuu tarvitsemaan. Läheisiä ja rakkautta ei voi ostaa.

Pitäisikö tällaisiin kyselyihin siis valehdella, jotta välittäisi ns. oikeita arvoja? Omaisuus ei kerro arvoista, ei todellakaan. Luonnollista sen sijaan on se, että jos rahaa nyt vaan sattuu olemaan, tulee sitä hankittua itselle mieluinen asunto, jossa tilaakin ehkä riittää. Hieman luulen, että harva ihan huvikseen mihinkään slummeihin ja luukkuihin lapsia tässä maailmassa tekee. Aika moni valikoi myös materiaalisesti hyvät puitteet tulevalle lapselleen, jos se vain on mahdollista.

Joillakin tämä mahdollisuus on...siitä saa yleensä kiittää ihan itseä.