Talousihminen
Ajatusta on:lle:
Mua otti niin koteloon kersana, kun vanhempani eivät osanneet säästää pahan päivän varalle ja jos esim. pesukone hajosi oli perheessä taloudellinen grande katastrofi. Se oli myös lapsen kannala ahdistava ja epävarmuutta sisältävää elämää. Juuri siitä johtuen mä hamstraan ja säästän aina kaiken ylimääräisen enkä laita kaikkea mahdollista rahaa haisemaan, kuten vanhempani tekivät (Silti nautin elämästäni). JOten joskus tiukat taloudell. olosuhteet lapsena saavat sitten aikuisena hamstraamaan. Tai meillä kutsuisin sitä sijoittamiseksi ja backupin varaamiseksi. Mikäli sairaus tai työttömyys yllättää, on mielestäni hyvä olla varalla sen verran rahaa, että saa asiat järjestettyä (esim. pystyy selviytymään laskuista pidemmän aikaa tai voi maksaa sairaalakulunsa...ennen kuin ne tulee vakuutusyhtiöltä).
Mä en itse voi käsittää ihmisiä, jotka omasta vapaasta tahdostaan kuluttavat aina viimeisin pennin. Itse en luottaisi, että esim.sosiaaliturvamme on niin hyvä, että se pelastaa hädän sattuessa. Mutta jokainen tavallaan ja tiedän, että jotkut ovat niin tiukoilla, että mitään ei jää säästöön. Silloinkin kannataisi tehdä pitkän ajan suunnitelma siitä, kuinka tilanteeseen tulee muutos.
Lapsille on henkisesi tosi raskasta, kun perhe elää taloudellisessa epävarmuudessa. Itse olen sen kokenut ja en halua sitä omalle lapselleni tarjota.
Mua otti niin koteloon kersana, kun vanhempani eivät osanneet säästää pahan päivän varalle ja jos esim. pesukone hajosi oli perheessä taloudellinen grande katastrofi. Se oli myös lapsen kannala ahdistava ja epävarmuutta sisältävää elämää. Juuri siitä johtuen mä hamstraan ja säästän aina kaiken ylimääräisen enkä laita kaikkea mahdollista rahaa haisemaan, kuten vanhempani tekivät (Silti nautin elämästäni). JOten joskus tiukat taloudell. olosuhteet lapsena saavat sitten aikuisena hamstraamaan. Tai meillä kutsuisin sitä sijoittamiseksi ja backupin varaamiseksi. Mikäli sairaus tai työttömyys yllättää, on mielestäni hyvä olla varalla sen verran rahaa, että saa asiat järjestettyä (esim. pystyy selviytymään laskuista pidemmän aikaa tai voi maksaa sairaalakulunsa...ennen kuin ne tulee vakuutusyhtiöltä).
Mä en itse voi käsittää ihmisiä, jotka omasta vapaasta tahdostaan kuluttavat aina viimeisin pennin. Itse en luottaisi, että esim.sosiaaliturvamme on niin hyvä, että se pelastaa hädän sattuessa. Mutta jokainen tavallaan ja tiedän, että jotkut ovat niin tiukoilla, että mitään ei jää säästöön. Silloinkin kannataisi tehdä pitkän ajan suunnitelma siitä, kuinka tilanteeseen tulee muutos.
Lapsille on henkisesi tosi raskasta, kun perhe elää taloudellisessa epävarmuudessa. Itse olen sen kokenut ja en halua sitä omalle lapselleni tarjota.