G: Miten puhuttelette miestänne, etunimellä vai jollain muulla ja millä?

Itse kutsun kullaksi kotona ja muuten etunimellä "Kuuultaaa!"

 

porsas

 

Isiks

 

*Herra Söör Isoherra Mestari*
No perkele, ihan etunimeltä jos ei satu vituttamaan. Silloin sanon sitä yleensä apinaksi.

 

hanipöö! älkää sanoko mitään! pliis!

 

Etunimellä yleensä. Samoin puhuessani hänestä tutuilleni, vieraamille käytän ilmaisua mun mies.

 

piisami tai piiseri

 

Etunimellä. Hyvin usein myös, tunnustan! sanon iskäksi.

 

etunimellä

 

Etunimella tai 'Babe'. Toka poika (18v) on nyt alkanut kutsua isaansa etunimella. On se vaan kumman kuuloista. Ei koita olla vitsikas eika mitaan - jotenkin varmaan testailee tata tasa-arvoisuuttaa - on kooltaan isompi kuin isansa.

 

Yleensä huikkaan et "Kultsii" :heart:

 

riippuu missä ollaan, yleensä Senkin Härkä, makkarissa sitten on tietenkin omat jutut...

 

etunimellä. ja kun puhun lapselle hänestä puhun iskänä. en oikee koskaa ole osannut muuksi kutsuakaan.

 

Lempinimellä kutsun, eli samalla millä kaikki. Jonkin verran myös puhun babista, mikä tarkoittaa meidän taloudessa isiä. Niin ja meidän kanille mies on pappa.

 

Etunimellä ja joskus etunimestä johdetulla lempinimellä.

 

Sanon aina joko "musu" tai sit omalla nimellä.. Tai siitä sen nimestä joku lempinimi-väännös..

 

Kultsii ja sit toisinaan etunimellä

 

Joskus etunimellä ja joskus lempinimellä =)

 

Etunimellä yleensä

 

Ensin sanon kullaksi, ja kun tuo ei kuule, sitten uudestaan kullaksi. Kolmannella kerralla sanon etunimellä ja neljännellä kerralla huudan etunimellä. Viidennellä kerralla huudan etunimi per**le. :snotty:

Mies siis viettää paljon aikaa lumoutuneena tietokoneensa äärellä.

 

Etunimellä tai lempinimellä.

 

hanipöö! älkää sanoko mitään! pliis!

Minä sanon janihanipöö Ja nyt kun on toi pieni mies hän on mini-janihanipöö

 

Lempinimellä, niinkuin kaikki muutkin.
Joskus myös jollain ällösiirappisella lässynlää-nimellä, mutta sitä en tietenkään tunnusta julkisesti. :snotty:

Viime päivinä olen nimittänyt sitä sujuvasti myös "heppatytöksi", siitä se tuntuu olevan ihan erityisen "riemuissaan"

Muille puhun usein isännästä tai mörököllistä.

 

Etunimellä jos on muita paikalla tai on jotain "oikeasti" asiaa (siis täytyy keskustella jostain)
Lempinimellä useimmiten ja varsinkin hyvällä tuulella.
Joskus ihan vain leikilläni sotilasarvolla ja tietenkin siihen sukunimi perään

 

Etunimellä, isäksi (lasten kuullen), joskus isännäksi tai jos haluan vähän härnätä ni; kulta rakas mussukka (ja tietty jatkoksi, voisitko pestä tuon kakkapyllyn tms)