G:Miten olet 'muokannut itseäsi' miesten takia elämäsi aikana?

Yritin tuoda esille sitä, että mitä muut pitävät normaalina itsestään huolehtimisena, ei sitä kaikkien mielestä ole. Kutense karvojen ajelu, meikkaaminen ja kauniiden vaatteiden pukeminen. Nuo kommentit ovat eräästä toisesta ketjusta, jossa on oltu sitä mieltä, että ei miestä tarvitse miellyttää eli ei sheivata, pukeuduta miestä miellyttäviin vaatteisiin jne.
Mutta mitä en vaan voi käsittää on se asenne, että oman miehen miellyttäminen olisi jotenkin tuomittava asia. Minusta se ei ole.

Ihmiselle ei ole hyväksi olla jotain mitä ei sisimisään ole.

 

Yritin tuoda esille sitä, että mitä muut pitävät normaalina itsestään huolehtimisena, ei sitä kaikkien mielestä ole. Kutense karvojen ajelu, meikkaaminen ja kauniiden vaatteiden pukeminen. Nuo kommentit ovat eräästä toisesta ketjusta, jossa on oltu sitä mieltä, että ei miestä tarvitse miellyttää eli ei sheivata, pukeuduta miestä miellyttäviin vaatteisiin jne.
Mutta mitä en vaan voi käsittää on se asenne, että oman miehen miellyttäminen olisi jotenkin tuomittava asia. Minusta se ei ole.

Sekoitatkohan sinä nyt asioita keskenään? Tässä ketjussa puhutaan itsensä muuttamisesta. On ihan eri asia laittaa omasta kaapista se miehen lempimekko päälle tätä ilahduttaakseen kuin hankkia itselleen oman tyylin vastaisia vaatteita miestä miellyttääkseen. Itse asiassa jo selähtökohta on jotenkin häiriintynyt, että parisuhteessa pitäisi jotenkin muuttaa itseään - eikö helpointa olisi alunperinkin pariutua itselleen sopivan ihmisen kanssa, ettei tarvitse alkaa toivoa tämän muuttuvan joksikin toiseksi?

Esim. kauniit vaatteet on mielipidekysymys. Yhden miehen mielestä kukkamekko on kaunis, toisen mielestä joku goottimekko korsetteineen. Varmaan fiksuinta, että jälkimmäinen pariutuu gootin ja ensimmäinen kukkamekkonaisen kanssa - eikä niin, että otetaan vaan joku ja sitten aletaan toivoa, että tämä alkaisi miellyttääkseen pukeutua halutun tyylin mukaan. Sama koskee karvojen ajelua - joku haluaa ajaa itseltään kaikki mahdolliset karvat, joku toinen vaan vaikkapa kainalot. Jos karvat ovat miehelle kynnyskysymys, niin miksi ratkaisuksi nähdään se, että nainen muuttaa omaa toimintaansa? Mitä jos tulee ero ja seuraava mies noudattaa ihan toisenlaista karvapolitiikkaa - pitäisikö naisen muka aina mukailla miestä? Entä, jos nainen haluaisi ajaa kainalokarvat, mutta mies jostain syystä vastustaa ja tykkäisi karvaisista kainaloista - pitäisikö naisen pitää karvaisia kainaloita, vaikka kokisi ne inhottaviksi?

Ei kannata sekottaa keskenään normaalia toisen ilahduttamista ja omaan itseen kohdistuvaa järjestelmällistä muuttamista. Ne ovat kaksi eri asiaa.

 

Lisään vielä tämän, koska tuli kirjoituksistanne mieleen.

Olen exän aikoinin ajanut tämän tahdosta alapääkarvat ohueksi kiitoratamaiseksi viivaksi. Nyksän tahdosta olen antanut olla natural siistittynä piituudelta lyhyemmäksi tasaisin väliajoin siistien.

 

No esim en käytä enää korkokenkiä paljoakaan. Kiitos mieheni. Ja tässä kiitos tarkoittaa todellakin sitä. Meinaan käyttelin niitä kipkop kenkiä kun luulin näyttäväni niissä pidemmältä ja paremmalta. En tosin koskaan niistä tykännyt enkä kyllä osaa niillä kunnolla kävelläkään. Mutta silti käytin. Kun mieheni tuli kuvioihin hän joskus kysyi asiasta...kun kerroin syyn, niin hän totesi että olen ihan kaunis, naisellinen ja seksikäs ilman mitään korkojakin. Ja niin mä vapauduin korkokenkien tuskasta.

 

No mä vetäsin kaljuks ihan sen takia, kun tiesin että miestä ärsyttää (on aina tykänny ns. malli-kauniista mimmeistä.) Melkein rupeskin itsee ärsyttämään, kun totes että "sulla on kyllä niin kauniit kasvot että ei haittaa".
Eksän kanssa muokkaannuin ihan liiaksikin toiveiden mukaisesti ja voinkin pitkään tosi huonosti siinä. Mutta kyllä mä tepastelen näteissä alusvaatteissa huvikseen ja hellin ja hoivaan toista. Mielestäni parisuhteessa pitää kuitenkin olla isolla sijalla se, että saa toiselle hyvän olon ja iloisen mielen. Ei mun pakko ole, mutta siitä tulee itsellekin kiva olo.

 

Olen pitänyt pitkät hiukset koska menin lupaamaan miehelleni muutama vuosi sitten etten leikkaa niitä pois ennen kuin olen 45. Tiedän että hän tykkää naisellisista pitkätukkaisista naisista, joten eipä tuo ole kovinkaan iso uhraus kun ajattelee mitä kaikkea mieheni on tehnyt minun toiveesta.

 

Voin sanoa täällä palstalla kasvottomana, että minä kyllä sheivaan alapääkarvat (kokonaan) mieheni takia, mutta en pidä sitä pahana, päinvastoin...mutta jos minulla ei olisi parisuhdetta ja seksielämää niiin en varmaankaan sheivaisi...mutta tätähän ei sopisi myöntää, enkä kasvotusten myönnäkään....