G
-galluppii pukkaa-
Vieras
Siinäpä se tulikin kysymys. Ketkä kuuluvat teidän tukiverkostoonne? Keneltä saa tukea/ vertaistukea lastenhoidossa ja muutenkin?
A
aamu73,
Vieras
Omat vanhemmat ja sisko ovat tällä hetkellä päivisin kotona ja aina käytettävissä jos apua tarvitsen (lapsen hoito, kahviserutaa ym.). Molemmat asuvat 20km säteellä. Miehen kanssa ollaan myös jaettu lapsenhoitovastuu niin, että minä hoidan lasta kotona neljä päivää viikossa ja mies yhden päivän (siis arkena) ja viikonloppuna yhdessä. Meillä on siis jaettu vanhempainvapaa.
M
Mirkku32
Vieras
Ei tukiverkkoa.
Sukulaiset asuvat sen verran kaukana tai ovat iäkkäitä, ettei heiltä voi odottaa tukena olemista missään muodossa. Toki jos tulee jokin ongelmallinen tilanne, voin soittaa esim.äidilleni kysyäkseni neuvoa, mutta fyysinen tuki on siis olematon.
Emme ole mieheni kanssa kertaakaan lasten syntymän jälkeen käyneet missään yön yli reissulla kahdestaan, ja ulkona aikuisten kesken noin kymmenen kertaa. Esikoisella ikää nyt 7v. Minä hoidan pääasiassa yksin lapset arkipäivisin tarhan ja koulun jälkeen, isä ehtii työmatkojensa takia olla vain pari tuntia illassa lasten kanssa. Viikonloppuna on minulla sitten enemmän aikaa puuhastella omianikin juttuja, perheen yhteisten hommien lisäksi.
Sukulaiset asuvat sen verran kaukana tai ovat iäkkäitä, ettei heiltä voi odottaa tukena olemista missään muodossa. Toki jos tulee jokin ongelmallinen tilanne, voin soittaa esim.äidilleni kysyäkseni neuvoa, mutta fyysinen tuki on siis olematon.
Emme ole mieheni kanssa kertaakaan lasten syntymän jälkeen käyneet missään yön yli reissulla kahdestaan, ja ulkona aikuisten kesken noin kymmenen kertaa. Esikoisella ikää nyt 7v. Minä hoidan pääasiassa yksin lapset arkipäivisin tarhan ja koulun jälkeen, isä ehtii työmatkojensa takia olla vain pari tuntia illassa lasten kanssa. Viikonloppuna on minulla sitten enemmän aikaa puuhastella omianikin juttuja, perheen yhteisten hommien lisäksi.
I
ihan sopivasti
Vieras
Meillä on eläkkeellä oleva anoppi ja opiskeleva sisko, jotka asuu 20 kilometrin säteellä ja ovat valmiita tulemaan tarvittaessa kellon ajasta viis. Yleensä sovitaan etukäteen hoitopäivät ja niitä tulee n. kerran kuussa että lapset ovat yötä hoidossa. Miehen työpaikka on melkein kivenheiton päässä, joten pääsee kesken päivän tarvittaessa kotiin ja on muutenkin joustava työaika, eli on käytännössä aina lähellä. Illat hän on myös kotona. Serkkua ja tyttökaveria on kourallisen verran, joihin en lastenhoidossa turvaudu mutta jotka ovat muuten tukiverkostona ja vertaisseurana ja ulkoiluttavat minua säännöllisesti =)
M
Milla Maqia
Vieras
Appivanhemmat ovat kotona päivisin ja varsinkin anopista on ollut hyvin paljon apua. Esim kun olen joutunut olemaan sairaalassa synnytysten yhteydessä niin anoppi on ollut meillä. Auttelee muutenkin aika paljon. Käy kaupassa ja apteekissa kriisitilanteissa. Nykyisin myös siskoni on kotona lasten kanssa ja hänen kanssa kahvitellaan aika usein. Asutaan melkein naapurissa. Koko lähi suku asuu lähellä, joten apuja kriisissä on aina saatavilla. Onneksi sellaisia tilanteita sattuu harvoin.
Muutenkin tavataan usein. Ja hoitoapuja saa aina kun tarvitsee.
Mulla on myös kavereita joilla pieniä lapsia. Nykyään ovat jo töissä, mutta heidän kanssaan voi jakaa kokemuksia "hikisitä päivistä."
Muutenkin tavataan usein. Ja hoitoapuja saa aina kun tarvitsee.
Mulla on myös kavereita joilla pieniä lapsia. Nykyään ovat jo töissä, mutta heidän kanssaan voi jakaa kokemuksia "hikisitä päivistä."
P
plaah
Vieras
olen yh ja vanhempani ja sisarukseni asuvat 200km päässä.. yksi kummi on jolta saan tarvittaessa apua..
J
Janae
Vieras
Molemmat isovanhemmat, joista omat vanhempani jo pois työelämästä auttavat tosi paljon. Veli ja avovaimonsa asuvat 200 km päässä, mutta miehen sisarukset ovat lähempänä, jonkin verran saa apua sieltä. Aina on hoito tarvitteassa järjestynyt.
Vertaistukea tulee eniten perhekerhon muilta äideiltä, yhden kanssa tutustuttu hyvinkin kun asuu lähellä ja on samanikäiset lapset.
Vertaistukea tulee eniten perhekerhon muilta äideiltä, yhden kanssa tutustuttu hyvinkin kun asuu lähellä ja on samanikäiset lapset.
O
onnimannimatikki
Vieras
Meillä on työelämässä olevat, mutta lähellä asuvat ja mielellään osallistuvat isovanhemmat. Lapselle on aina järjestynyt hoitopaikka tarvittaessa, ja pyytelevät hoitoon, vaikka tarvetta ei olisikaan. Käyn myös välillä iltaisin omien vanhempieni luona "olemassa" jos miehellä menoja, eikä muutakaan tekemistä ole. Lapsi tykkää niin kovasti olla siellä, ja hoitajia siis riittää. Puistossa ja perhekahvilassa saa vertaistukea ja purkaa kaikkia arkipäivän tilanteita muiden äitien kanssa, nämä hetket olen kokenut erittäin tärkeiksi ja ihaniksi. Ystävillä samassa kaupungissa ja ympäri Suomen on myös monilla pieniä lapsia, joten heidän kanssaan kahvitellaan ja kyläillää välillä. Kyllä sellainen olo on, että hyvä verkko on, kriisitilanteissa saisimme varmasti apua.
M
Mankuksi
Vieras
Molemmat työelämässä olevat isovanhemmat asuvat parinsadan kilometrin päässä. Toiset ovat suoraan ilmoittaneet, että hoitoapua ei tipu ja toiset taas hoitavat viikoittain uuvuksiin asti miehen siskon lapsia... Joten sinnekään en omiani aio viedä, vaikka auttaisivat kyllä pyydettäessä. Sisarukset asuvat vielä kauempana omine lapsikatraineen tai elämineen eikä muitakaan sopivia sukulaisia ole. Kaksin siis miehen kanssa ollaan sumplittu, mutta tämä oli toki jo etukäteen tiedossa eikä muiden varaan meidän lapsista huolehtimista laskettu =) Kaikkien luona toki kyläilemme säännöllisesti. Olen jo kovin otettu ihan siitäkin, kun joku joskus katsoo lapsia sen aikaa, että päästään miehen kanssa kaksistaan käymään saunassa. Sitäkään en tosin pyydä jos ei tarjouduta.
V
vähän huono fiilis,
Vieras
Edelliselle:
Miksi et hoitoapua pyydä edes saunassa käynnin ajaksi? Onko se jotenkin huono asia sinun mielestäsi? Viestistäsi huokuu jotenkin sellanen fiilis, että lasta ei saisi muut hoitaa kuin omat vanhemmat tilanteessa kuin tilanteessa.
Miksi et hoitoapua pyydä edes saunassa käynnin ajaksi? Onko se jotenkin huono asia sinun mielestäsi? Viestistäsi huokuu jotenkin sellanen fiilis, että lasta ei saisi muut hoitaa kuin omat vanhemmat tilanteessa kuin tilanteessa.
M
maija79
Vieras
Asuu isomummi,mummit ja pappa sekä kolme setää ja kolme tätiä samassa kaupungissa. hoitoapua yms on tarjolla AINA ja itseasiassa yksi tädeistä hoitaa tyttöä 1v 4kk päivisin, kun olemme töissä. Mummit ovat työelämässä, mutta silti jaksavat tytön kanssa puuhastella ja suorastaan vaativat saada hänet silloin tällöin yökylään, mikä sopii kyllä meille!!!Tukiverkosto on siis laaja ja meille käsite perhe on myös laajempi kuin monella. Jos läheiset eivät asuisi lähellä, en olisi lapsen tekoon ryhtynyt, asuinpaikkakunnan vaihto ei tule meillä kysymykseenkään.
4
4:n äiti
Vieras
appivanhemmille parisataa, minun vanhemmilleni nelisen sataa. Kaikki isovanhemmat töissä, tulevat hoitamaan lapsia muutamia kertoja vuodessa kun kummallakin on vkolopputöitä. Yhteisiä kahdenkeskisiä matkoja / lomia / öitä ei ole ollut 12 vuoteen. Kerran Viipurissa kävimme yhden yön reissulla kun vanhin oli 1 v.
T
tiinaliisa
Vieras
Tätejä ja mummu asuu samalla paikkakunnalla, mutta ovat töissä, joten päivisin ei heistä ole seuraa/lastenhoitoapua. Illalla sitten taas toisaalta on mieskin yleensä kotona, joten omiin iltamenoihin en ole tarvinnut lapsenvahtia kun tosi harvoin. Enemmän ongelmia on siis päästä esim. hammaslääkäriin, kun sinne pitäisi mennä päiväsaikaan. Miehen kanssa kahdestaan ei ole paljoa oltu ilta- tai yömenoissa, aluksi ei pientä vauvaa raaskinut viedä yökylään ja nyt kun esikko on jo vähän isompi niin olen taas raskaana, joten ei oikein jaksa bilettää... Ehkä sit kun tuo pikkukakkonenkin vähän kasvaa, tulee käytyä enemmän miehenkin kanssa jossain, nyt vietetään sitä kahdenkeskistä aikaa enemmän kotosalla.
M
Mii83
Vieras
Onneksi on hyvä verkosto:
Oma äiti 2km päässä, miehen vanhemmat 16km päässä, sisko 10km päässä. Miehen vanhemmat ovat paljon hoitaneet lapsiamme, jotta olen päässyt mm. opiskelemaan. Äitini mielellään olisi enemmän lasten kanssa, mutta hän on töissä ja opiskelee, niin tunnit ei vuorokaudessa riittä. Päivisin jos haluan kauppaan yksin, niin hetkeksi voin pyytää äitiäni tänne lasten kanssa. Miehen vanhemmat ovat kyllä myös työelämässä, mutta heillä työpaikka on omassa kodissa ja voivat siksi ottaa esikoista hoitoon viikollakin.
Jos hätä tilanne iskee ja mummot eivät pääse apuun, niin samalta paikkakunnalta löytyy vielä mun täti, pari serkkua ja mun mummo sekä pappa.
Päiväseuraa saadaan perhekahvilasta, yhdeltä ystävältä ja mun serkulta.
Oma äiti 2km päässä, miehen vanhemmat 16km päässä, sisko 10km päässä. Miehen vanhemmat ovat paljon hoitaneet lapsiamme, jotta olen päässyt mm. opiskelemaan. Äitini mielellään olisi enemmän lasten kanssa, mutta hän on töissä ja opiskelee, niin tunnit ei vuorokaudessa riittä. Päivisin jos haluan kauppaan yksin, niin hetkeksi voin pyytää äitiäni tänne lasten kanssa. Miehen vanhemmat ovat kyllä myös työelämässä, mutta heillä työpaikka on omassa kodissa ja voivat siksi ottaa esikoista hoitoon viikollakin.
Jos hätä tilanne iskee ja mummot eivät pääse apuun, niin samalta paikkakunnalta löytyy vielä mun täti, pari serkkua ja mun mummo sekä pappa.
Päiväseuraa saadaan perhekahvilasta, yhdeltä ystävältä ja mun serkulta.
?
...
Vieras
Oma äiti on kuollut, isä tarkkaan työllistetty yrittäjä, joka joskus kyllä ottaa koululaiset mökille viikonlopuksi. Miehen vanhemmat asuvat ulkomailla.
Kummit ovat , jotka pari kertaa vuodessa hoitavat kummitettaviaan.nuorin on meillä vasta vatsassa ja sitten on 1v kuopus koululaisten lisäksi. Koululaiset tapaavat isäänsä 2 x kuussa, pienten isä asuu tässä meidän kanssa.
Kummit ovat , jotka pari kertaa vuodessa hoitavat kummitettaviaan.nuorin on meillä vasta vatsassa ja sitten on 1v kuopus koululaisten lisäksi. Koululaiset tapaavat isäänsä 2 x kuussa, pienten isä asuu tässä meidän kanssa.
K
kkk...
Vieras
appivanhemmat asuu 2km päässä, mutta yrittäjinä täystyöllistettyjä. pyydän vain tod. hätään hoitoapua. omat asuu 300km päässä tosin eläkkeellä, mut huonokuntoisia, jos ollaan käymässä voin puoleksi tunniksi jättää heille isomman muksun.
käytännössä ei pal apua ole :/ mies onneksi hoitaa minkä töiltään kerkee ja ite pääsen kerran viikossa töihin!
käytännössä ei pal apua ole :/ mies onneksi hoitaa minkä töiltään kerkee ja ite pääsen kerran viikossa töihin!
I
Ilona -79
Vieras
Omat n. 15 km päässä asuvat vanhempani osallistuvat sen, minkä töiltänsä pystyvät. Miehen 40 kilometrin päässä vanhemmista ei käytännössä mitään apua; appi töissä ja anoppi ei sairautensa takia pysty juuri vauvan hoidossa auttamaan. Siskoni ovat niin ikään työelämässä molemmat (asuvat n. 10 ja 50 kilometrin päässä) ja auttavat niin paljon kuin vaan suinkin pystyvät. Miehen sisko asuu yli sadan kilometrin päässä ja on nähnyt vauvamme (nyt 7 vkoa) kerran
Vertaistukena on pari niin ikään tänä vuonna äidiksi tullutta ystävää, hekin valitettavasti yli 15 km päässä. Kaipaisin kyllä kieltämättä seuraa ja apukäsiä päivisin! Varsinkin, kun mies on isyyslomansa (2 vkoa) jälkeen tehnyt lähes joka päivä ylitöitä
M
Mallari
Vieras
Huh, kylläpä täytyy olla iloinen omasta verkostosta. Meillä apuna ovat tarvittaessa kummankin vanhemmat, isot siskot ja lähimmät ystävät. (Yleensä lapsi on ainoastaan jommilla kummilla isovanhemmillaan.)Myös naapurin äidin kanssa on yya-sopimus. 
Aina pääsee, mikäli vaan itse "raaskii" olla lapsen luota pois.
Aina pääsee, mikäli vaan itse "raaskii" olla lapsen luota pois.
N
Nala :)
Vieras
Henkinen tukiverkosto on vahva => keskusteluseuraa ym. tukea löytyy paljon mutta "käytännön" tukiverkko on aika hepponen. Omat vanhemmat asuvat 2h ajomatkan päässä (ottavat muutamia kertoja vuodessa "yli yön hoitoon"), appivanhemmat 3h (ovat hoitaneet muutaman tunnin kerrallaan n. kerran vuodessa). Jälkimmäinen on oma valintani, koska en uskalla jättää poikia anoppilaan. Paikkakunnalla (väliaikainen) tuttuja on pari naapuripariskuntaa sekä toisen lapsen kummit. Nämä vievät muutaman kerran viikossa isompaa jonnekin. Naapureilta voi pyytää katastrofiapua muutamaksi tunniksi kerrallaan. Eli kyllä järjestyy hoitaja, jos etukäteen hyvissä ajoin suunnittelee. Välillä vain kaipaisi sitä, että vois mennä pimpottamaan jonkun ovikelloa ihan ilman kovaa suunnittelemista.
E
eipäole
Vieras
tukiverkosto, mikä se on ?...
meillä elossa vain mun äiti ja miehen isä molemmat asuu kaukana ja äitillä ei ajokorttia, molemmat myös yli 70vee joten kauheesti ei niiden varaan hoitoapuja voi laskee. Molempien sisarukset asuu >300km. Miehen sukua asuu paikkakunnalla mutta heillä omien lasten ja töiden kanssa täys tekeminen. Yksi täti on nyt esikoista hieman hakenut välillä "jonnekin" , ekat kerrat siis kolmeen vuoteen. Vauvaikäisenä ei kukaan koskaan ole tarjoutunut hoitamaan kauppakäynnin saatikka vaikka elokuvissakäynnin ajan. Ystäviä on ja heistä yksi on tarjoutunut hoitamaan lapsiani jos minulla tulee tarvetta mutta hällä on sit samanikäsiä lapsia iso liuta itellään ja autoton joten en millään ilvellä keksi niiiiiin tärkeää asiaa että veisin omani vielä hänelle painolastiksi.
Mutta siis tämä oli meillä tiedossa jo ennen lasten hankkimista ja sen mukaan on eletty. Ja kyllähän sitä saunaan kahdestaan pääsee, meillä harvoin lapset on olleet sen esteenä, saunoa voi sit kun ne on nukkumassa mut nykyään menee noi työt niin kovilla miehellä että ihan naatti kun tulee kotiin.
Mut tosi tärkeä on toi henkinen tukiverkosto, eli muutama ystävä ja kotiäiti jonka kanssa edes soitella/viestitellä tai ees nähdä hiekkiksellä.
...meillä elossa vain mun äiti ja miehen isä molemmat asuu kaukana ja äitillä ei ajokorttia, molemmat myös yli 70vee joten kauheesti ei niiden varaan hoitoapuja voi laskee. Molempien sisarukset asuu >300km. Miehen sukua asuu paikkakunnalla mutta heillä omien lasten ja töiden kanssa täys tekeminen. Yksi täti on nyt esikoista hieman hakenut välillä "jonnekin" , ekat kerrat siis kolmeen vuoteen. Vauvaikäisenä ei kukaan koskaan ole tarjoutunut hoitamaan kauppakäynnin saatikka vaikka elokuvissakäynnin ajan. Ystäviä on ja heistä yksi on tarjoutunut hoitamaan lapsiani jos minulla tulee tarvetta mutta hällä on sit samanikäsiä lapsia iso liuta itellään ja autoton joten en millään ilvellä keksi niiiiiin tärkeää asiaa että veisin omani vielä hänelle painolastiksi.
Mutta siis tämä oli meillä tiedossa jo ennen lasten hankkimista ja sen mukaan on eletty. Ja kyllähän sitä saunaan kahdestaan pääsee, meillä harvoin lapset on olleet sen esteenä, saunoa voi sit kun ne on nukkumassa mut nykyään menee noi työt niin kovilla miehellä että ihan naatti kun tulee kotiin.
Mut tosi tärkeä on toi henkinen tukiverkosto, eli muutama ystävä ja kotiäiti jonka kanssa edes soitella/viestitellä tai ees nähdä hiekkiksellä.
A
Aq*
Vieras
Ei meilläkään oikein ole ollut. Anoppi on joka keta kysellyt, että "milloin Pekka tulee kylään? Tule sitten ensi kesänä kun olet vähän isompi" tämä siis joka vuonna =D Ei olla nykyään enää väleissäkään, kun itsellä on jotenkin kasvanut niin suuri kauna häntä kohtaan.
Oma äitini on ns. ikinuori, jolta ei kovin usein voi kysyä apua. Käy töissä ja ymmärrettävästi haluaa viikonloppuisin levätä. Hänellä lisäksi on yhteensä kolme 4v lapsenlasta, joista siskoni tyttö tuntuu olevan suosituin. Jotenkin esikoisen lapsi on "erikoisin" tms. Meillä myös 2v5kk ikäinen, jonka hoitoon menemisestä ei ole edes neuvoteltu. En pahemmin viitsi kysellä, ottaisi ehkä silloin tällöin. (valittaisi siitä varmasti sisaruksilleni =D)
Monilapsisessa perheessä se huono puoli, ettei kukaan halua ottaa kaikkia kerrallaan =D Silloin tällöin joku lapsista on "hoidossa" ihan sen takia, että lapsi siitä nauttii. Muu perhe on sitten kotona viettämässä normaalia arkea =D.
Viimeksi tammikuussa, kun mies täytti tasavuosia, äitini oli hoitamassa lapsia. Ts laittoi nukkumaan, siinä se. Aamulla lähti heti kun vain suinkin pääsi..
Oma äitini on ns. ikinuori, jolta ei kovin usein voi kysyä apua. Käy töissä ja ymmärrettävästi haluaa viikonloppuisin levätä. Hänellä lisäksi on yhteensä kolme 4v lapsenlasta, joista siskoni tyttö tuntuu olevan suosituin. Jotenkin esikoisen lapsi on "erikoisin" tms. Meillä myös 2v5kk ikäinen, jonka hoitoon menemisestä ei ole edes neuvoteltu. En pahemmin viitsi kysellä, ottaisi ehkä silloin tällöin. (valittaisi siitä varmasti sisaruksilleni =D)
Monilapsisessa perheessä se huono puoli, ettei kukaan halua ottaa kaikkia kerrallaan =D Silloin tällöin joku lapsista on "hoidossa" ihan sen takia, että lapsi siitä nauttii. Muu perhe on sitten kotona viettämässä normaalia arkea =D.
Viimeksi tammikuussa, kun mies täytti tasavuosia, äitini oli hoitamassa lapsia. Ts laittoi nukkumaan, siinä se. Aamulla lähti heti kun vain suinkin pääsi..
O
omni.
Vieras
meillä asuu mun sisko ja esikoisen yksi kummi samalla paikkakunnalla ja heiltä saa runsaasti apua -pyydettäessä varmasti ja aika usein ilmankin. kavereita täällä olisi, mutta he ovat kaikki vielä lapsettomia tai sitten asuvat kaukana, joten heitä ei olla apuna käytetty. (en siis tarkoita, että lapseton olisi huono apua -ei todellakaan! vaan, että menoja on paljon ja baanalla ovat tiheään tahtiin)
mun vanhemmat, etenkin isä on auttanut tosi paljon, vaikka asuvat reilun 100 km päässä. on ollut hoitoapuna tms.
appivanhemmat asuu niin kaukana, etteivät sen vuoksi ehdi, mutta aina kun nähdään, ottavat he lapset hoivaansa vaikka usein "päävastuu" onkin meillä. mun on kiva joskus vaan istua ja katsoa kun joku juoksee lapsien perässä
mun vanhemmat, etenkin isä on auttanut tosi paljon, vaikka asuvat reilun 100 km päässä. on ollut hoitoapuna tms.
appivanhemmat asuu niin kaukana, etteivät sen vuoksi ehdi, mutta aina kun nähdään, ottavat he lapset hoivaansa vaikka usein "päävastuu" onkin meillä. mun on kiva joskus vaan istua ja katsoa kun joku juoksee lapsien perässä
G
-galluppii pukkaa-
Vieras
Meillä suurin apu on appivanhemmista. Kerran viikossa saadaan muksut sinne muutamaksi tunniksi ja voidaan tehdä mitä sitten halutaankin yksin tai kahdestaan. Lisäksi käyvät melkein kerran viikossa ja menevät esim leikkikentälle. Apua on saanut paljon molemmilta isovanhemmilta lastentarvikehankinnoissa. Enemmänkin kuin olisi tarvinnutkaan..
Mun vanhemmat asuvat sen verran kaukana, ettei "fyysistä" apua saa, mutta henkistä sitäkin enemmän. Äitini on paras neuvomaan - ei neuvo saarnaavasti tai ärsyttävän kaikkitietävästi, vaan antaa ennemminkin niksejä joista voi ite päättää käyttääkö vai ei.
"Henkistä" tukiverkostoa on paljon koska melkein kaikilla kavereilla on tällä hetkellä pieniä lapsia.
Mun vanhemmat asuvat sen verran kaukana, ettei "fyysistä" apua saa, mutta henkistä sitäkin enemmän. Äitini on paras neuvomaan - ei neuvo saarnaavasti tai ärsyttävän kaikkitietävästi, vaan antaa ennemminkin niksejä joista voi ite päättää käyttääkö vai ei.
"Henkistä" tukiverkostoa on paljon koska melkein kaikilla kavereilla on tällä hetkellä pieniä lapsia.
Z
zippotar
Vieras
Itse asustelen englannissa, omat vanhempani asuvat suomessa.
Mieheni vanhemmat asuvat etela-afrikassa.
Muutimme juuri uudelle paikkakunnalle jossa emme tunne ketaan entuudestaan.
Yhtaan mitaan tukiverkkoja ei ole missaan suunnalla.
Sita on vaan tultava toimeen ihan mitaan apuja.
Mieheni vanhemmat asuvat etela-afrikassa.
Muutimme juuri uudelle paikkakunnalle jossa emme tunne ketaan entuudestaan.
Yhtaan mitaan tukiverkkoja ei ole missaan suunnalla.
Sita on vaan tultava toimeen ihan mitaan apuja.
M
ModestyB
Vieras
Ihan hyvä verkosto on, vaikka välillä tuntuu, että voisi toki olla enemmänkin. Appivanhemmat, isäni, kolme siskoa asuu samassa kaupungissa. Käytännössä isovanhemmat ovat pääasiassa auttaneet, siskoilla on joko omat lapsensa katsottavana tai muita menoja paljon. Kuukausittain lapset ovat yhden työpäivän ja pari iltaa/aamupäivää isovanhempiensa kanssa.
Mies tekee pitkää päivää ja viikkoa, töitä viikonloppuisinkin usein, joten itse pyöritän koko arjen. Illalla voin mennä joskus yksin ruokakauppaan, se on luksusta! Pääsen kuntosalille, kampaajalle tms. kun oikein järjestän.
Henkistä tukea saan siskoilta, muutamalta lapselliselta, töissäkäyvältä kaverilta ja perhekerhotutuilta. Sillä puolella tilanne on hyvä, tuossa käytännön avun saamisessa huonompi. Olen kyllä huono pyytämäänkin.
Mies tekee pitkää päivää ja viikkoa, töitä viikonloppuisinkin usein, joten itse pyöritän koko arjen. Illalla voin mennä joskus yksin ruokakauppaan, se on luksusta!
Pääsen kuntosalille, kampaajalle tms. kun oikein järjestän. Henkistä tukea saan siskoilta, muutamalta lapselliselta, töissäkäyvältä kaverilta ja perhekerhotutuilta. Sillä puolella tilanne on hyvä, tuossa käytännön avun saamisessa huonompi. Olen kyllä huono pyytämäänkin.
