G:Mitä sinä vuokralla asuja jätät lapsellesi perinnöksi?

Minä olen nyt 33-vuotias. Jos terveenä saan olla ja elää, niin saatan vielä 50 vuotta porskuttaa. Kun minä olen 83-vuotias, on lapset yli 50-vuotiaita. Tuskin noita enää siinä iässä kiinnostaa, mitä minulta perivät.

 

Eniten onnea tuo se materiaalinen hyvä, minkä on itse uurastuksellaan ansainnut.

 

Hassua miten sitkeässä on ihmisten mieliin taottu se, että jotain perintöä pitää lapsilleen jättää. Jos mä elän 80 vuotiaaksi niin mun lapset ovat silloin noin 50 vuotiaita ja toivon tosiaan, että heidän elämänsä on jo siten järjestyksessä, etteivät ole perinnön tarpeessa... Enemän mietin heidän (?) lapsiaan, jotka siinä vaiheessa ovat ehkä vasta opiskelemassa tai ehkä perustavat perhettä.. ovat siis ehkä enemmän sen rahan tarpeessa kuin omat lapseni.
Kamala muutenkin ajatella, että omat lapset vain jotain perintöä odottaisivat.. Enemmän olen ajatellut siten, että jätän lapsilleni kokemuksia, muistoja ja ehkä jotain elämän viisauksia.. ( ) Niin kliseistä kuin se onkin..

 

[QUOTE="Utelias";30337780]Miten voi jättää koko omaisuuden vain toiselle lapselle koska lakiosuus kuuluu kyllä myös sille toiselle.[/QUOTE]

Koko omaisuuden voi jättää helpostikin toiselle lapselle. Nimittäin myymällä omaisuutensa toiselle sisarukselle elinaikanaan pilkkahinnalla, eikä kerro sille toiselle lapselle mitään.

 

Tuulenhuuhtomanperseen oliko vielä muuta kysyttävää?

 

En mitään. Toiv. hyvät muistot itsestäni ja elämisen taidot pärjätäkseen.

Itse sain perintönä talon josta ei ole ollut muuta kuin riesaa ja harmaita hiuksia. Velkaisen yrityksen ja ulosottoon menossa olevan auton. Jeah,siinä elää lastaan pyöräyttäessä olikin kivaa yhtäkkiä miettiä toisen velkaista omaisuutta.

 

Eiköhän paras perintö ole se, että kannustat ja avitat lapsiasi kouluttautumaan ja pärjäämään elämässä. Jos he saavat hyvät ammatit ja pärjäävät omillaan, se on oikein hyvä perintö. Vielä jos voit tarjota kodin, että aikuiset lapset voivat tulla kyläilemään, tuoda toisinaan lapsenlapsia kylään ja autatte sekä neuvotte elämään, niin sekin on jo iso perintö.

Minä en saanut perintönä kotoa mitään. Heitettiin pihalle kotoa 16-vuotiaana, eikä kannustettu edes opiskelemaan. Jos ette muuta jätä niin jättäkää lapsille edes sen verran rahaa että voivat kuopata teidät ja peittää hautajaiskulut. Tuntui pahalta maksella hautajaiskuluja omasta pussista kun vanhemmat jätti kaiken omaisuuden toiselle sisarukselle (siihen lisättynä vielä henkinen mielipaha ja kyvyttömyys vanhemmuuteen). Tuollaista perintöä en olisi halunnut.

Hautajaislulut maksetaan niistä vainajan varoista ennenkuin niitä kenellekään jaetaan, joten ei ole mahdollista jättää kaikkea toiselle sisaruksella niin että perinnöstä paitsi jäänyt joutuisi maksamaan hautajaiskuluja.

 

Voihan omistusasunnossa asuva sairastua myös vaikkapa viisissäkymmenissä ja joutua käyttämään lapsille tarkoitetut perintörahat hoitoonsa.

 

Omakotitalon, mökin ja asunnon Helsingistä Ja jos nyt ehtii vielä jotain kerätä ennen kuin kuolen.

 

Hautajaislulut maksetaan niistä vainajan varoista ennenkuin niitä kenellekään jaetaan, joten ei ole mahdollista jättää kaikkea toiselle sisaruksella niin että perinnöstä paitsi jäänyt joutuisi maksamaan hautajaiskuluja.

Jos vainaja on myynyt omaisuutensa halvalla elinaikanaan toiselle sisarukselle, ei hänellä kuoltuaan enää välttämättä ole omaisuutta josta kustantaa hautajaiskulut. Tällöin hautajaiskulut jäävät perillisille. Sosiaalitoimi voisikin tuhkata varattoman vainajan, mutta yleensä ennakkoperinnön saanut sisar haluaa isot juhlat ja näyttävät menot, joita sosiaalitoimi ei suostu kustantamaan. Tällöin katseet siirtyy vainajan perillisiin, joiden oletetaan osallistuvan kustannuksiin tasapuolisesti. Joten kyllä se ihan mahdollista on, ja on tapahtunutkin.
Toisekseen, jos perinnön elinaikana ostanut sisar saa valtakirjan hoitaa perikunnan asioita, voi tämä kävellä esim. pankkiin ja maksaa vainajan laskuja ennen hautajaiskuluja - mm. tietämättömyyttään ja tyhmyyttään. Tämä ei lain mukaan pitäisi olla mahdollista, mutta käytännössä näkyy olevan. Näin annetaan tehdä ainakin esim. Pohjois-Savon Nordeassa.

 

No jos elämä menee tähän malliin niin eivät jää perinnöttä, mutta en mä jaksa tollasia miettiä yhtään koska ei kiinnosta ko aihe kauheasti. Ennemminkin toivon ja keskityn siihen, että saavat helpotusta elämään silloin kun sitä tarvitsevat eniten, eli nuorina aikuisina juuri lähdössä siivilleen ja silloin ehkä vielä jonkin verran, kun perustavat perheen.

Toivon nimittäin, että ovat jo itse paiskineet itselleen haluamansa elintason vanhoina eivätkä vain odottele perintönä saatavaa helppoa rahaa. Oletus kuitenkin on, että ovat itsekin melko iäkkäitä meidän kuollessa kun suht nuorina heidät saimme.

 

Scarlett jättää kasan villasukiia likalle =)

 

En asu vuokralla omasta toiveestani, vaan olosuhteiden pakosta. Toivon, että joskus on jotain perinnöksi annettavaa lapsille, mutta jos ei ole, niin sitten ei ole. Lopulta tärkeintä on se millaiset henkiset eväät olen antanut lapsille elämään, joiden avulla lapset voivat itse tehdä elämästään haluamansa kaltaista.

 

Koska ap kritisoi nimenomaan vuokralla asuvien perinnönjättökykyä, ne omistusseinät ei oo kyllä paras mahdollinen perintö. On sitten asunto, omakotitalo tai kesämökki, perintöverot on maksettava vaikka omaisuutta ei syystä tai toisesta olisi saatukaan muutettua rahaksi. Juuri tommosen perinnön takia sitten joillekin on käynyt niin, että ovat kusessa ja veloissa kun on pakko ottaa lainaa saadakseen verot hoidettua

 

Niin ja asumme vuokralla Jenkeissä, mutta omistusasunto on Suomessa odottelemassa, eli en tiedä saanko vastata tähän edes. :|

 

Jätän heille kokemuksia yhdessä tehdyistä matkoista, retkistä ja yhdessä olemisesta. Paljon hyviä neuvoja elämää varten (joiden käyttämisestä tai käyttämättä jättämisestä he saavat itse päättää), välittämistä ja rakastamista.
Jos olisin ostanut asunnon, olisin ollut paljon enemmän pois kotoa. Olisin luultavasti tehnyt kahta työtä ja yhteisiä matkoja ei olisi tehty. perheasunnot ovat Helsingissä niin kalliita, ettei niitä muuten keskituloinen yh osta. Ja minulle ei ole vanhemiltani tulossa myöskään perintöä, jolla rahoittaisin myöhemminkään asuntoa. En ymmärää,miksi vanhempien pitäisi raataa kahta työtä, jotta lapset saavat perinnön. Eikö olisi tärkeämpää olla läsnä ja saada yhteisiä kokemuksia.

 

Niin ja asumme vuokralla Jenkeissä, mutta omistusasunto on Suomessa odottelemassa, eli en tiedä saanko vastata tähän edes. :|

Meillä ei oo vuokra-asuntoa missään mutta vastaan silti koska en ymmärrä tuota logiikkaa että ainoastaan omistusasuminen on ainoa vaihtoehto omaisuuden ja perinnön kerryttämiseen tai että vuokralla asuva on automaattisesti köyhä wt kaupungin vuokrakasarmissa epämääräisellä alueella asuva