G:Mitä sinä vuokralla asuja jätät lapsellesi perinnöksi?

Etenkin jos olet jo yli 35v ja sinulla on useampia lapsia.

 

Pari huvilaa isohkon järven rannalla. Lapsia tosin ei ole monta, eikä monta tulekaan. Mikä tän pointti on?

 

Vaikea sanoa, kun elämää on edessä vielä arviolta noin 50 vuotta. Kenties annan perinnöksi sen, mitä mulla olisi antaa myös juuri nyt. Tai paljon enemmän. Tai vaihtoehtoisesti paljon vähemmän.

Tilanne olisi täysin sama, vaikka en asuisikaan vuokralla. En tietäisi tuolloinkaan, mitä tulen 50 vuoden kulutua jättämään lapsilleni perinnöksi. Tuskin ainakaan sitä taloa, jossa parhaillani asuisin. Luultavasti sekä talo että auto ehtivät vaihtumaan 50 vuoden aikana aika monta kertaa.

 

En mitään. Aivan kuten eivät minunkaan vanhempani jättäneet minulle. Miksi pitäisi - onko perinnön jättäminen velvollisuus? Suunnitteilla on ostaa oma asunto/talo, ja sekin ideana myydä pois eläkepäivien kynnyksellä ja muuttaa lämpimään - kyllä, kuluttaa ne rahat ihan itse. Ajatella, itse hankkimat rahat voi jopa "tuhlata" omassa käytössä. Hui.

 

Mistäs sitä vielä vois tietää?

Jos ny ajatellaan et mä kuolen vaikka 65 vuotiaana niin siihen on vielä melkein kolkyt vuotta.
Todennäköisesti sitä ennen saan isohkon perinnön mutta toisaalta ei sitäkään voi varmaksi mennä sanomaan. Tai voinhan mä vaiks voittaa lotos. Tai voin menettää senkin kaiken mitä nyt on.

Miksi pitäisi jättää jotain perintöä ylipäänsä?

 

En mitään. Aivan kuten eivät minunkaan vanhempani jättäneet minulle. Miksi pitäisi - onko perinnön jättäminen velvollisuus? Suunnitteilla on ostaa oma asunto/talo, ja sekin ideana myydä pois eläkepäivien kynnyksellä ja muuttaa lämpimään - kyllä, kuluttaa ne rahat ihan itse. Ajatella, itse hankkimat rahat voi jopa "tuhlata" omassa käytössä. Hui.

Näin. Olen aina ihmetellyt miksi elää koko elämä lainaa maksaen, välillä pennejä laskeskellen jotta voi paperilla omistaa ne seinät ympärillään sitten hautaan kaatuessaan. Jos joku päivä ostan asunnon aion myös myydä ja elellä niillä rahoilla vanhempana. Tietysti jos lotossa voitan on sitten varaa jättää lapsillekin

 

Etenkin jos olet jo yli 35v ja sinulla on useampia lapsia.

Olen 35v ja lapsia. Asun vuokralla. Enhän mä voi vielä tietää, mitä jätän perinnöksi, mutta tällä hetkellä lapsella on indeksirahastossa noin 40 000e, kasvaa koko ajan korkoa korolle, 20v päästä sen arvo olisi ainakin 200 000e. Lisäksi meillä on merenrantakiintiestö PK-seudulla.

 

Etenkin jos olet jo yli 35v ja sinulla on useampia lapsia.

Varmaan sovin kriteereihisi, kun olen 36-vuotias, asun vuokralla, lapsia on kaksi ja perheen tulot vain vähän yli köyhyysrajan.
Täytyy sanoa, että en ole ihan varma mitä jätän perinnöksi. Siihen on toki toivottavasti vielä pitkä aikakin. Mutta näillä näkymin metsää kahdella eri paikkakunnalla, puolikkaan kesähuvilan (ei ole mökki, vaan 5 huonetta ja keittiö omakotitalo järven rannalla - vapaa-ajan asunto siis), puolikkaan omakotitalon ja lisäksi vanhemmillani on jotain sijoituksia tai säästöjä, joista en tiedä tarkemmin.

Itse en usko juuri omaisuutta keräileväni, mutta onhan tuossa selusta kuitenkin joten kuten turvattu, vaikka vaatimaton saldo tuokin tietysti on ainakin joihinkin muihin verrattuna. Ja puolikkaita taloja siksi, että minullakin on yksi sisarus - joten voi olla, että nuo jaetaan eri tavalla, jotain varmaan myydäänkin, mutta sillä rahalla ostetaan sitten jotain muuta. Vaikka asunto.

 

Eiköhän paras perintö ole se, että kannustat ja avitat lapsiasi kouluttautumaan ja pärjäämään elämässä. Jos he saavat hyvät ammatit ja pärjäävät omillaan, se on oikein hyvä perintö. Vielä jos voit tarjota kodin, että aikuiset lapset voivat tulla kyläilemään, tuoda toisinaan lapsenlapsia kylään ja autatte sekä neuvotte elämään, niin sekin on jo iso perintö.

Minä en saanut perintönä kotoa mitään. Heitettiin pihalle kotoa 16-vuotiaana, eikä kannustettu edes opiskelemaan. Jos ette muuta jätä niin jättäkää lapsille edes sen verran rahaa että voivat kuopata teidät ja peittää hautajaiskulut. Tuntui pahalta maksella hautajaiskuluja omasta pussista kun vanhemmat jätti kaiken omaisuuden toiselle sisarukselle (siihen lisättynä vielä henkinen mielipaha ja kyvyttömyys vanhemmuuteen). Tuollaista perintöä en olisi halunnut.

 

En kyllä asu vuokralla, mutta en oikein ymmärrä kysymystä. Nyt koitetaan kartuttaa jotain eläkevaroja itselle ja eiköhän ne lapset aikoinaan kerää itse omansa. Toki nyt varmaan sit se asunto, jossa asutaan jää, mutta muuten on tarkoitus jäädä aikaisin eläkkeelle, olla läsnä lasten elämässä, hoitaa lasten lapsia ja pikkuhiljaa realisoida omaisuutta.

 

Onneksi lasteni isä on älyttömän rikas. Siltä tulee hyvät perinnöt lapsille, joten mun ei tarttee miettiä noita asioita.

 

hyvän omaisuuden jonka ansiosta heillä ei tule rahahuoliaan olemaan.

 

Kauniita muistoja.

 

Eiköhän paras perintö ole se, että kannustat ja avitat lapsiasi kouluttautumaan ja pärjäämään elämässä. Jos he saavat hyvät ammatit ja pärjäävät omillaan, se on oikein hyvä perintö. Vielä jos voit tarjota kodin, että aikuiset lapset voivat tulla kyläilemään, tuoda toisinaan lapsenlapsia kylään ja autatte sekä neuvotte elämään, niin sekin on jo iso perintö.

Minä en saanut perintönä kotoa mitään. Heitettiin pihalle kotoa 16-vuotiaana, eikä kannustettu edes opiskelemaan. Jos ette muuta jätä niin jättäkää lapsille edes sen verran rahaa että voivat kuopata teidät ja peittää hautajaiskulut. Tuntui pahalta maksella hautajaiskuluja omasta pussista kun vanhemmat jätti kaiken omaisuuden toiselle sisarukselle (siihen lisättynä vielä henkinen mielipaha ja kyvyttömyys vanhemmuuteen). Tuollaista perintöä en olisi halunnut.

Miten voi jättää koko omaisuuden vain toiselle lapselle koska lakiosuus kuuluu kyllä myös sille toiselle.

 

En mitään. Aivan kuten eivät minunkaan vanhempani jättäneet minulle. Miksi pitäisi - onko perinnön jättäminen velvollisuus? Suunnitteilla on ostaa oma asunto/talo, ja sekin ideana myydä pois eläkepäivien kynnyksellä ja muuttaa lämpimään - kyllä, kuluttaa ne rahat ihan itse. Ajatella, itse hankkimat rahat voi jopa "tuhlata" omassa käytössä. Hui.

juuri näin ! mä toivon että mun vanhemmat törsää omaisuutensa itseensä, koska mä en ole sitä ollu kartuttamassa. aion iteki käyttää rahani ite, se mitä jää ni se jää. ei voi oikein 50 vuoden päähän ennustella mitä sillon on vai onko mitään

 

Kaikki, mitä olen elämäni aikana saanut haalittua, kuuluu vain minulle. Sori kakrut.
Eivät he edes odota, että minun pitäisi jättää heille jotain.

 

Enpä osaa vielä sanoa.
Jos nyt kuolisin niin 50000e, auto ja mitä nyt kodista ja varastosta löytyy.

 

Mä jätän perinnöksi sen mikä jää. Mistäs mä tiedän mitä se on. Mahdollisimman vähän krääsää luultavasti.

 

Asun omassa, mutta myyn kun jään eläkkeelle ja matkustan koko rahalla ja ostan delux vaippoja. Lapset voi tehdä ihan itse oman omaisuutensa. No, pitäkööt mökin, metsän ja rantatontin. Muut hassaan minuun! Tämä on minun elämä, lapsilla on oma elämä ja tulevaisuus jonka itse itselleen rakentavat jos tahtovat ja viitsivät..

 

Vanhan auton romun joka tuski nsillon enää menee katsastuksesta. Mulla ei oel mitään jätettävää. Ei omaisuutta minkäänlaista. Kaks koiraa. ja romua varaston täydeltä.

 

Hirveä kysymys. Siis minun kannaltani. Lääkäri antoi elinajaksi ~3 vuotta ja elän vielä neljän vuoden jälkeen.

 

Nykyään kun jengi elää yli 80v niin se lutuinen taapero tuppaa olemaan vähintään 40v. Eli eiköhän ne "lapset" itse pärjää.

 

Ton voisi kääntää myös niin, että mitä mun vanhemmat jättää minulle. Molemmat potkii edelleen ihan täysillä, ovat noin seittemänkymppisiä ja mä olen asuntolainani maksanut joten en tekis hittojakaan heidän perinnöllään. Tarkoitus oisi, että myös mun lapset on vahvasti omillaan kun minä liityn suorasääristen klubiin

 

Eiköhän se nykyään mene niin, että perinnöistä hyötyy lapsenlapsi eikä oma lapsi.
Itse en ole isovanhemmilta mitää saanu niin en kyllä minäkään mitään jätä.

 

Sanoisin, että äitini ei jätä minulle kuin kasan arvotonta romua, jota on elämänsä aikana vuokra-asuntoonsa kerännyt. Ihan työssäkäyvä ihminen on... mutta raha-asiat on mitä on, kaikki menee mitä tulee. Mulle jää sitten kai hautajaisetkin maksettavaksi. Kiitos äiti!