G: Mitä kamalaa olette saaneet anopiltanne? :D

Mun anoppi on kyllä onnistunu ostaan ihan kivoja lahjoja, kun on pysytellyt Iittalassa ja Hackmannissa Ehkä kamalimman näkönen oli se tekokukkajuttu minkä sain synnärille missä oli sinisessä muovikupissa se pölyyntyny tyyny ja pari muovikukkaa siihen iskettynä. Lapsille sitte on vaikka mitä outouksia mutta neki on hautautunu lelulaatikkoon tai vaatekaapin perälle

 

yhdys sana.

Ewi ite ei yhdys sanoista välitä= sanoo pikku pää??????????????? on turhaa työtä---------------------> turhaa hienostelua................eikä tartte pohtia=helpompi vaan kirjottaa erikseen kaikki!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!????????????????

 

Joululahjaks vessaharjan, tiskirättejä, ja siskonsa vanhat alushousut (sisko vanhainkodissa)...

 

ei edes puolisolle. ei edes häälahjaa. vaikka aina sinne viety.

Ihan totta? No on kyllä aika surku! Miten voi olla!

 

Mun anoppi antaa vain laatulahjoja= arabiaa, iittalaa yms arvokasta ja käytännöllistä. Jos tätä kysyttäisiin mun ukolta niin olisi lahjat hippasen eri sorttia!

 

Suolakidelampun *oksennus*

musta noi on kivoja.tykään.

 

Semmoinen erittäin - siis ERITTÄIN -etäisesti kissaa muistuttavan puisen kapistuksen, jonka käyttötarkoitusta emme keksineen vaikka pari viikkoa pohdimme. Se oli vain painava, ja täynnä teräviä kulmia (koivua). Totesimme sen erittäin vaaralliseksi ympäristössä, jossa on pikkulapsia.
Pakko se sitten oli kysyä, että mikä se on. Ovistoppari.
Ahaa. Ja me tarvitaan sitä -mihin? Jos meillä olis ovi, jota ei koskaan suljeta, niin se olis nostettu saranoilta ja viety varastoon keittiön oven kaveriksi.
Ei kai sitä vielä ole poltettu - voihan sen ottaa käyttöön ehkä kymmenen vuoden päästä.

 

Joululahjaksi mm. koiranoksennuksen värinen tekokuituinen "villapaita" by Halpahalli, Valituilta Paloilta tilattuja rannekelloja, meikkipusseja sun muuta sälää. Niin ja vaaleanpunainen Barbie-kylpypyyhe. Jee!

 

Ainiin, ja todella kiva kuulla, että muillakin anopit osaa lahjojen ostelemisen taidon!

 

ei edes puolisolle. ei edes häälahjaa. vaikka aina sinne viety.

Ihan totta? No on kyllä aika surku! Miten voi olla!

Meilläkin näin... :/

Tai jouluisin kyllä saan jotakin, esim. kylkiäisinä tulleita "kullitettuja" koruja, tai näytepulloja jotain shampoota ja rasvaa jostain postimyynnistä.
Ukolle jotain vastaavaa dödöä.

Ei mua itseni puolesta harmita pätkääkään, vituttaa vaan kun se ei muista ainoota poikaansakaan edes kun täytti 30. Tais soittaa ja muistaa mainita ettei ole ainakaan varaa mihinkään.

Tosi on, että anoppi on työtön ja köyhä, mutta varmaan saisi tupakkarahoistaan nipistettyä edes ajatuksen tasolla johonkin muistamiseen.

 

siis anoppi tuo mitä oudompia juttuja käydessään meillä. Mm. kerran 3 talouspaperirullaa "kun hän ei itse käytä", kerran yhden vessapaperirullan "kun tätä ne mainosti, että voitte nyt kokeilla ettei oo niin hyvää kun mainostettiin". Vauvalle tuonut kyllä tosi ihania vaatteita! Mulle tuo vaan karseita, haluaa itsepintaisesti ostaa sellaisia mistä ite tykkäis.

 

ei edes puolisolle. ei edes häälahjaa. vaikka aina sinne viety.

Ihan totta? No on kyllä aika surku! Miten voi olla!

Meilläkin näin... :/

Tai jouluisin kyllä saan jotakin, esim. kylkiäisinä tulleita "kullitettuja" koruja, tai näytepulloja jotain shampoota ja rasvaa jostain postimyynnistä.
Ukolle jotain vastaavaa dödöä.

Ei mua itseni puolesta harmita pätkääkään, vituttaa vaan kun se ei muista ainoota poikaansakaan edes kun täytti 30. Tais soittaa ja muistaa mainita ettei ole ainakaan varaa mihinkään.

Tosi on, että anoppi on työtön ja köyhä, mutta varmaan saisi tupakkarahoistaan nipistettyä edes ajatuksen tasolla johonkin muistamiseen.

Ja häälahjasta tuli mieleen, et mun olis pitänyt hakea hänet hääpäivän aamuna autolla 70 km. päästä hääpaikalle ja järjestää vielä kyyti takaisin. Omaan piikkiini tietenkin.

Silloin sanoin ukolle aika painokkaasti, että jää mummolta tulematta jos ei vähän äkkiä hoida ite saattojaan.
Ja hoituihan se sitten miehen kavereiden matkassa =)

 

ei edes puolisolle. ei edes häälahjaa. vaikka aina sinne viety.

Ihan totta? No on kyllä aika surku! Miten voi olla!

Meilläkin näin... :/

Tai jouluisin kyllä saan jotakin, esim. kylkiäisinä tulleita "kullitettuja" koruja, tai näytepulloja jotain shampoota ja rasvaa jostain postimyynnistä.
Ukolle jotain vastaavaa dödöä.

Ei mua itseni puolesta harmita pätkääkään, vituttaa vaan kun se ei muista ainoota poikaansakaan edes kun täytti 30. Tais soittaa ja muistaa mainita ettei ole ainakaan varaa mihinkään.

Tosi on, että anoppi on työtön ja köyhä, mutta varmaan saisi tupakkarahoistaan nipistettyä edes ajatuksen tasolla johonkin muistamiseen.

Ja häälahjasta tuli mieleen, et mun olis pitänyt hakea hänet hääpäivän aamuna autolla 70 km. päästä hääpaikalle ja järjestää vielä kyyti takaisin. Omaan piikkiini tietenkin.

Silloin sanoin ukolle aika painokkaasti, että jää mummolta tulematta jos ei vähän äkkiä hoida ite saattojaan.
Ja hoituihan se sitten miehen kavereiden matkassa =)

Ainoa äiti pojalleen ja tuollainen kamala ämmä. aika tympeää.

 

Pellavaisia pöytäliinoja, kaitaliinoja yms...Siis ihan ok ne on, mutta kun en käytä semmoisia, turhaa tilaa vie kaapissa kalliit liinat...jos sanon eikiitos, loukkaantuu :/.

Samoin tyynyliinoja ja pussilakanoita pilvinpimein, ei me niitä niin paljoa tarvita. Käyttelen samoja muutamia vanhoja tyynyliinoja + pussilakanoita, ei tarvita sataaviittäkymmentä erilaista settiä. Kymmeniä on vaatehuoneessa avaamattomina...ostelee niitä jatkuvasti jouluna yms.


Itse en anna arvoa millekään tärkätyille pitsiliinoille saati semmoisia käytä...harmittaa, kun anoppi ostelee semmoisia kalliista käsityöliikkeistä. Olen minä helvetistä, mutta ottaisin ne tuhat kertaa mieluummin rahana :ashamed:

 

ei edes puolisolle. ei edes häälahjaa. vaikka aina sinne viety.

Ihan totta? No on kyllä aika surku! Miten voi olla!

Meilläkin näin... :/

Tai jouluisin kyllä saan jotakin, esim. kylkiäisinä tulleita "kullitettuja" koruja, tai näytepulloja jotain shampoota ja rasvaa jostain postimyynnistä.
Ukolle jotain vastaavaa dödöä.

Ei mua itseni puolesta harmita pätkääkään, vituttaa vaan kun se ei muista ainoota poikaansakaan edes kun täytti 30. Tais soittaa ja muistaa mainita ettei ole ainakaan varaa mihinkään.

Tosi on, että anoppi on työtön ja köyhä, mutta varmaan saisi tupakkarahoistaan nipistettyä edes ajatuksen tasolla johonkin muistamiseen.

Ja häälahjasta tuli mieleen, et mun olis pitänyt hakea hänet hääpäivän aamuna autolla 70 km. päästä hääpaikalle ja järjestää vielä kyyti takaisin. Omaan piikkiini tietenkin.

Silloin sanoin ukolle aika painokkaasti, että jää mummolta tulematta jos ei vähän äkkiä hoida ite saattojaan.
Ja hoituihan se sitten miehen kavereiden matkassa =)

Ainoa äiti pojalleen ja tuollainen kamala ämmä. aika tympeää.

No, täytyy sanoa ettei anoppi ole ilkeä.

Hän on köyhä, yksinäinen ja täysin monella tapaa hyvin avuton ihminen.
Elää pienessä kylässä pientä elämäänsä, tössöttää siellä ees taas ja ei vaadi paljon muuta.
Mutta ne siirtymiset on hänelle vaikeita, ei voi käyttää junaa tai bussia tai ainakaan maksaa niistä itse.
Aina hänrä sais omaan laskuun viedä ja hakea, mutta toisaalta eipä hän mitään pyydäkään.
On mun mielestä järkyttävän ajattelematon, mutta koska ei kuitenkaan tavallaan tarkoita pahaa niin olen vain lähinnä surullinen miehen puolesta joskus.

Arvaa vaan, onko mieskään oppinut esim. merkkipäiviä paljon huomioimaan, kun on asunut lapsuutensa äidin kanssa kahdestaan, mitään ei juhlita eikä osteta ikinä. Heidän mielestään ei vain tarvitse, eivät kaipaa itsekään.

Kyllä mies sentään yrittää.

 

Kamalinta varmaan oli se sen poika. On se kumma , että äidin pitää kuoria potut kolmekymppiselle miehelle , hakea miehen pyykit sen huoneen lattialta - ja tietenkin äiti tuo pyykit puhtaina ja viikattuina takas kaappiin. Olis pitänyt tuosta jo tietää , ettei mies ole parisuhdekelpoinen , odotti samanlaista kohtelua multa kuin mitä oli saanut äidiltään.

 

Ex-anoppi anto Painonvartioiden lahjakortin Miun BMI oli sillon 22... Suutuin niin paljon, että käskin miehen sanoa, etten ota sitä vastaan.

Nyt olis sille kortille tarvetta

 

Joululahjaks vessaharjan, tiskirättejä, ja siskonsa vanhat alushousut (sisko vanhainkodissa)...

Jestas Oliko niissä edes "värivirheitä"?

 

Itse asiassa en ole koskaan saanut anopilta näiden 13 vuoden aikana kamaluuksia. Kun olin kihloissa poikansa kanssa ja valmistuin ammattiin, hän oli ostanut mulle Kalevalakorun. Häälahjaksi saatiin huonekaluja (itse valitsemiamme). Lasten syntyessä on kutonut villa-asuja, -paitoja sekä -sukkia. Lasten vaatteetkin ovat aina olleet onnistuneita ostoksia. Sitten hän on pikku hiljaa keräillyt meille Pentikin Viinimarja-sarjaa ja 30v-synttäreinäni sain häneltä kyseisestä sarjasta ison teekannun. Samoin on tuonut meille Hackmannin Savonia-aterinsarjan jne.

Meillä on maku mennyt hyvin yksiin.

 

Mua vaan ärsyttää kun mun vanhemmat antoivat mun miehelle uuden pyörän kolmekymppislahjaksi. Mun kolmekymppiset kun tuli niin sain anopilta markettileikkokukkakimpun. Joo, kiitti vaan.. :snotty:

Tää oli kyllä ihmeellisin vertaus aikoihin.
Sen vielä ymmärtäisin jos nää samat vanhemmat (sinun siis) olisivat antaaneet yhdelle pyörän ja toiselle kukkia. Mutta et anoppien pitäis keskenään antaa tasavertasia lahjoja.

Joten mun tartteis soittaa äidilleni ja kertoa "nyt anoppi osti mulle sitä ja tätä ja minkä arvosta" jotta äitini tietäis ostaa mun miehelle samaan tyyliin olevan lahjan. Näinkö? jotta kaikki olis ilosia.

 

Ei olla naimissa joten kyseessä ei ole anoppi mutta ei me/minä/mies/lapsi olla mitään saatu mistä voisi nurista, päinvastoin.

 

Kun olin raskaana (käytin kokoa 40), anoppi yritti antaa mulle sen vanhoja farkkuhaalareita äitiysvaatteiksi.. ei siinä muuten mitään, mutta kun ne oli tyyliin kokoa 46 eikä ollu siis edes mitkään äitiyshousut... En sit ottanu vastaan..

 

En muista että oltais saatu mitään kamalaa, meillä osuu maku aika hyvin yhteen. Tosin eipä anoppi mulle mitään vaatteita tai juuri muutakaan ostele, tuota vähän ihmettelin tosiaan että joidenkin anopit ostaa vaatteita, kun ei mun oma äitikään oo mulle ostanut vaatteita varmaan sen jälkeen kun olen ollut yläasteella.

 

Ekana jouluna sain sukat, jotka olivat selvästi liian pienet. Ja kerran saatiin lahjaksi sellainen kummallinen kipsityö, aivan kaamea. Anoppi kyllä tykkäsi, kun oli ostanut samanlaisen omalle seinälleen..

 

mä sain yks joulu aivan kammottavan, värivirheellisen lakanan. ei muuten kauaa lojunut meidän kaapissa, lahjoitin sen ilomielin veljelleni