G: Minkälainen työn/vastuunjako perheessä?

[Epäreilua]

Minua ihmetyttää kovasti jälleen viikonloppuna saamani haukkumisryöppy.

Mies tuli pitkästä aikaa viikonlopuksi. Viikot hän on kursseilla ja viikonloputkin vanhemmillaan tai asuntolassa. Ennen kurssia lähinnä viettänyt aikaa vanhemmillaan.

Täällä ei kuulema kestä olla, koska hänkin tarvitsdisi vapaa-aikaa,mutta se ei taas kuulu minun sanavarastooni. Minä hoidan kolmea lasta aina yksin ja paljon riittää hommia. Kyllä tähän välillä apua ja tukea kaipaisi, eikä sitä, että poissaollessaan mies on mustasukkainen ja täällä sitten jaksaa pienen hetken jotakin puuhastella ja kysyy kohta oisko mitään ruokaa (eikä mikä tahansa käy,koska hänellä
on pitkä yökensyölista,vaikka lapset olen opettanut syömään kaikkea).

Siivoamiseen mies ei osallistu, koska se on kuulema tässä talossa ihan turhaa.Ruoanlaitto on mun vastuulla. Pyykkihuoltoa ei kuulema osaa. Lasten kanssa ei jaksa tehdä mitään etenkin, kun olen pari kertaa kysynyt,jaksaisiko hetken rakennella legoja. Sellainen kyselemionen on pomottamiosta ja diktaattorin määräilyä ja menee maku koko hommasta. Miesten hommia on ollut hänen vastuullaan,mutta kun ei ole saanut tehtyä, olen tehnyt nekin itse. Esim.polttopuiden hommaamista en uskaltanut talveen asti odottaa, vaan tilasin ja tein itse ja onneksi tein näin.
Mies ei tuo myöskään rahaa taloon, vaan vie.

Miehen jatkuva purnaus on ollut, että hän haluaa kotona olla rauhassa ja levätä. Itse en käsitä, kuinka hän voi puhua minulle noin, kun itse olen lasten kanssa koko ajan yksin, eikä lepoa tai rauhaa ole ikinä.

Olen sairas vaatija ja diktaattori ja siksi hänen mukaansa ansaitsen elää yksin. Alunperin mm.hänen ahkeruuteensa, reippauteensa, aamuvirkkuuteensa, positiiviseen tekemisen- ja elämisennälkäänsä ihastuinkin. Siitä ei ole jälkeäkään jäljellä.

 

["vieras"]

Siis ette ole naimisissa, seurustelette/tapailette?

pistä kierrätykseen, eli jos kerran ei arkiyhdessäolo kiinnosta niin hyvää loppuelämää! Voit toki varoittaa etukäteen että olet tätä mieltä, haluaako mies muuttaa jotain vai todetaanko tilanne yhdessä samantien

 

["A P"]

Perhe meidän pitäisi olla. Yhteinen lapsikin on. Paljon on puhuttu, mutta mikään ei muutu, koska minä vaadin liikaa.

En juuri nalkuta tai jankuta asioista, mutta kyllä pettymykseni olemuksestani varmaan näkyy. Elän todella yksinkertaisesti ja kirpputorillakin mietin monta kertaa ostanko mitään yli parin euron maksavaa, vaikka tarve olisikin. Ruoka ostetaan tarjouksesta oikeastaan kaikki jne. Kun mies on täällä, nukkuu hän pitkään, syö mitä haluaa tai valittaa, jos sellaista ei ole, roikkuu netissä, lähtee yhtäkkiä käymään kaupungissa ilmoittamatta (menee jo pari euroa polttoaineisiin, jotka minä maksan) jne. eli kaikki asioita, joita minä en pysty tekemään ja olen pettynyt. Jos satun mainitsemaan asiasta myös sanallisesti alkaa hänen puoleltaan hirveä haukkuminen ja huuto siitä kuinka sairas olen. Itse en sitä kuitenkaan näe, kun toivon vain hänen jakavan arjen vastuuta ollessaan joskus täällä.

 

[ykf]

Mitä oikeasti SINÄ saat tästä suhteesta? Mitä mies? Kysy myös mieheltä.

 

[SininenSatutar]

Kiertoon pistäisin...

Aika hurjalta tuo kuulostaa. Kyllä sen miehen pitäis osallistua enemmän...

 

["A P"]

Olen kysynyt ehkä sata kertaa, mitä mies haluaa/tarvitsee tältä perheeltä ja minulta ja mitä on valmis antamaan itse. Olen pyytänyt kirjoittamaan paperille, jos on liian hankalaa.

Ei ole juuri vastausta tullut, vaan huuto ja arvostelu vain siitä, kuinka lapsellista tuollainen on. Suhteet kuulema toimivat ilman turhaa lätinää.

Hän on painottanut sitä, että haluaisi paikan, kodin, jossa voisi olla rauhassa. Olen kai sitten huono organisoimaan, mutta kolmen pienen lapsen kanssa aina yksin olevana on meillä kyllä touhua ja arjen hommaa aina. Ei täällä voi olla rauhassa kuin lasten nukkuessa ja silloinkin on hyvä tehdä vähän kotihommia vielä.

 

["A P"]

Mies kun valittaa, että tekee älyttömästi. Jos hän on vuorokauden pari kuukaudesta paikalla, niin vaikka senkin ajan tekisi aamusta iltaan, ei sekään olisi minusta paljon, kun muun ajan olen 100% yksin, mutta kun näin ei ole. Hetken jaksaa jotain tehdä, mutta sitten pitääkin jo syödä, sitten on ruokalepo jne.

Vaadinko oikeasti liikaa?

 

[Rytkäätys]

Anteeksi mutta en TAASKAAN voi olla ihmettelemättä että kuinka tyhmä naisen pitää olla että tuollaisessa suhteessa suostuu olemaan? Eiköhän sinullakin olisi kaikin puolin helpompaa ilman koko miehen irvikuvaa? Eroa, herranen aika! Luuletko ettet parempaa löydä vai pelkäätkö yksin jäämistä? Lupaan että yksinhuoltajana et ole noin yksinäinen kuin mitä olet tuossa suhteessa. Yksinäisyys parisuhteessa on varmaan pahinta mitä on.

 

[hmph]

Tämän on pakko olla provo! :O
Herran jestas, että tuollainen paskakasa saisi kengänkuvan perseeseen, itse asiassa olisi saanut jo aikoja sitten.

 

["jrs"]

[QUOTE="A P";23190189]Mies kun valittaa, että tekee älyttömästi. Jos hän on vuorokauden pari kuukaudesta paikalla, niin vaikka senkin ajan tekisi aamusta iltaan, ei sekään olisi minusta paljon, kun muun ajan olen 100% yksin, mutta kun näin ei ole. Hetken jaksaa jotain tehdä, mutta sitten pitääkin jo syödä, sitten on ruokalepo jne.

Vaadinko oikeasti liikaa?[/QUOTE]

Ei tuo teidän järjestely kyllä nyt yhtään toimi, koska molemmat olette ihan yhtä oikeassa. Miehellä on oikeus tulla kotiin "lepäämään", jos niin harvoin edes kotona käy. Ja sinulla on myös oikeus lepoon niinä parina päivänä, kun muuten et saa hengähdystaukoa. Mahdoton yhtälö. Hankkikaa lastenhoito- tms apua niiksi päiviksi, kun mies on kotona?

 

["jrs"]

[QUOTE="A P";23190189]Mies kun valittaa, että tekee älyttömästi. Jos hän on vuorokauden pari kuukaudesta paikalla, niin vaikka senkin ajan tekisi aamusta iltaan, ei sekään olisi minusta paljon, kun muun ajan olen 100% yksin, mutta kun näin ei ole. Hetken jaksaa jotain tehdä, mutta sitten pitääkin jo syödä, sitten on ruokalepo jne.

Vaadinko oikeasti liikaa?[/QUOTE]

Ei tuo teidän järjestely kyllä nyt yhtään toimi, koska molemmat olette ihan yhtä oikeassa. Miehellä on oikeus tulla kotiin "lepäämään", jos niin harvoin edes kotona käy. Ja sinulla on myös oikeus lepoon niinä parina päivänä, kun muuten et saa hengähdystaukoa. Mahdoton yhtälö. Hankkikaa lastenhoito- tms apua niiksi päiviksi, kun mies on kotona? Tietysti mielenkiintoista, jos edes omat lapset eivät kiinnosta sen hetken vertaa.

 

["vieras"]

No kyllä suomenmaa vaan kantaa päällään naisia joka lähtöön. 1. Minun mieheni ei viettäisi viikonloppuja asuntolassa tai vanhemmillaan 2. Minun mieheni ottaisi vastuun jälkikasvustaan 3. Mies tuo taloon leivän 4. Jos ruoka ei kelpaa, ei oo pakko syödä 5. Meiltä ei lähdetä kaupungille jos sinne ei ole tarvetta, ja jos on, lähtee kaikki mukaan 6. En kattelisi miestä jolla ei ole edes housut jalassa

 

["A P"]

Näin olen todella yksin, koska mies kontrolloi kyllä kaikki kontaktini naispuolisiinkin ystäviin ja vannottaa, etten kerro heille mitään mistään. Häntä huolettaa, mitä ystäväni hänestä tai meistä ajattelevat ja ettei hänestä vain tule laiska kuva ja ettei vain kukaan saa tietää työttömyydestä. Olen siis todella yksin.

 

["vieras"]

Olet kyllä tossukka reppana, koeta nyt nostaa edes häntää sieltä maan rakosesta, ettei ihan kaikki kävele sun yli.

 

["vieras"]

SIIS ET ENÄÄ OLE TUOMMOSEN KANSSA!!Kengänkuva perseeseen vaan ja ala ELÄÄ !!

 

["A P"]

Mies ei ole poissa kotoa sen takia, että olisi ylityöllistetty kurssistaan tai muuten olisi oltava pois, vaan hän ei jaksa tulla tänne, kun pitäisi osallistua. Hän on asuntolassa netin ja telkkarin ääressä iltapäivät ja illat ja yöt saa nukkua rauhassa ilman lasten herätyksiä. Opiskelu ei ole monituntista. Vanhemmillaan nukkuu pitkään, saa ruoat valmiina, voi saunoa jo päivällä ja illalla toistamiseen, on viinit ruoan kanssa ja konjakit illalla, mutta siellä alkaa seinät välillä kaatua päälle, kun on vain kaksio ja naapuritkin ihmettelevät, miksi isähenkilö on aina ilman lapsia vanhemmillaan niin usein ja pitkiä aikoja.

Silti pitää täällä saada levätä. Minä en saa saada lapsivapaata ikinä, koska en saa käydä yksin missään. Onneksi en sillä tavalla sitä kaipaakaan. En kuitenkaan kaipaa tänne ketään lepäämäänkään, kun en itsekään sitä voi tehdä.

 

["vieras"]

1) Mies pihalle!
2) Päivitä ystävýyssuhteet ja kerro totuus jos kysyvät (ei heti alussa kannata ehkä purkautua täysillä)
3) nauti elämästäsi arjessa! Elämme vain kerran ja siitä täytyy osata ottaa ilo irti (järkevissä määrin toki)
4) unohda miehet joksikin aikaa, ja kun se taas tulee mieleen, ota huomioon myös ystävien kommentit seuraavasta

5) jos miehesi haluaisi pysyä perheessäänne, häne tulisi haluta ymmärtää mitä tekee väärin ja käydä ammattiauttajalla pidemmän aikaa, mutta tuo 8:28 viestisi kyllä kertoo että joko hänellä on muuten vaan narsistisia piirteitä, on kontrollifriikki tai "muuten vaan varottava tapaus"

:hug:

 

[Rytkäätys]

[QUOTE="A P";23190230]Näin olen todella yksin, koska mies kontrolloi kyllä kaikki kontaktini naispuolisiinkin ystäviin ja vannottaa, etten kerro heille mitään mistään. Häntä huolettaa, mitä ystäväni hänestä tai meistä ajattelevat ja ettei hänestä vain tule laiska kuva ja ettei vain kukaan saa tietää työttömyydestä. Olen siis todella yksin.[/QUOTE]

No siis anteeksi vain mutta oma moka! Mikään ei pakota aikuista ihmistä tuollaisessa suhteessa olemaan. Ihan naurettavaa valittaa kun tiedät itekin miten tuosta eroon pääset. Lusikat jakoon ja ala elää elämääsi! Huoh....

 

["vieras"]

[QUOTE="A P";23190230]Näin olen todella yksin, koska mies kontrolloi kyllä kaikki kontaktini naispuolisiinkin ystäviin ja vannottaa, etten kerro heille mitään mistään. Häntä huolettaa, mitä ystäväni hänestä tai meistä ajattelevat ja ettei hänestä vain tule laiska kuva ja ettei vain kukaan saa tietää työttömyydestä. Olen siis todella yksin.[/QUOTE]


Just.Mitenkäs se mies pystyy kontrolloimaan kaikkea, vaikka ei olekaan paikalla kuin yhden vuorokauden kuukaudessa??

 

["Lila"]

Anteeksi mutta en TAASKAAN voi olla ihmettelemättä että kuinka tyhmä naisen pitää olla että tuollaisessa suhteessa suostuu olemaan? Eiköhän sinullakin olisi kaikin puolin helpompaa ilman koko miehen irvikuvaa? Eroa, herranen aika! Luuletko ettet parempaa löydä vai pelkäätkö yksin jäämistä? Lupaan että yksinhuoltajana et ole noin yksinäinen kuin mitä olet tuossa suhteessa. Yksinäisyys parisuhteessa on varmaan pahinta mitä on.

Peesi. Laita mies heti ulkoruokintaan, niin ehkä sitten tajuaa jotain. =)

 

["voi elämä"]

valintahan sun on tehtävä. eihän tuo käytös ikään muutu kun ei suostu edes puhumaan. pisti kuitenkin miettimään, että mies taatusti tietää olevansa vätys kun et kerran saa edes kavereille puhua elämästäsi. minkä takia muuten pelkäis leimautuvansa laiskaksi jos ei tietäis että puheissas on vinha perä. en ite kyllä kattois sekuntiakaan enää. paljon sanoo sekin, että mies on mieluummin äitinsä helmoissa paapottavana tai asuntolassa kun vois viettää perheensä kanssa aikaa. mitä sinä tarvit tuolta mieheltä? kun et näköjään edes mitään saa. olet jo yksinhuoltaja joka saa aina välillä yhden ylimääräisen lapsen hoidettavakseen. munaton on mies kun ei edes osallistu perheensä elättämiseen!

 

["A P"]

Olen ottanutkin etäisyyttä kyllä, mutta sain joku aika sitten huolestuttavaa postia terveydentilastani ja odotan jatkotutkimuksia huolissani. Hän lupasi olla 100% tukena vaikeassa asiassa vaikeana aikana.

Odotin, että olisin saanut jutella ja ehkä nyyhkyttääkin. Eipä niin mennytkään. Mies viittasi aiheeseen kuitenkin epäillen minun keksineen koko jutun, jotta voin vedota siihen, ettei minun tarvitsisi harrastaa seksiä.

Olisin siis tarvinnut ja vaatinut mieheltä jälleen paljon: henkistä tukea, kuuntelemista, välittämistä. En saanut, kun en kai osaa itse mitään antaakaan.

 

["A P"]

En uskalla sijata edes sänkyä, kun mies on jossain vaiheessa noussut, ettei hän ala huutaa, että onko tuo nyt joku vihje, että ei saa mennä enää sänkyyn. Itse ei sitä petaa kuin jos joku ulkopuolinen on näkemässä.

 

["voi elämä"]

siis miksi sitten roikut tuossa "suhteessa"? eihän teillä ole edes parisuhdetta! sulla on sairaudenpelko päällä, mies ei tue, mies kuvittelee sun keksineen sen!! sä et edes saa pedata sänkyäs ilman lupaa!!! MIKSI!!!MIKSI!!!MIKSI!!!

 

["A P"]

MIKSI -kysymykseen on yksinkertainen vastaus: siksi, että jos minä osaisin toimia oikein ja rakastaa oikein, olisi mies ihana, rakastava, luottava, välittävä ja auttavainen, koska auttaminen on omien sanojensa mukaan yhtä kuin hän ja hän laittaa aina muut itsensä edelle.

Meidän perheessämme näin ei käy, koska minä olen niin ärsyttävä.

Kyllä toki osaa laittaa muita edelle, mutta ei välttämättä itsensä, vaan meidän perheen. Vanhemmilleen (reilu 60-kymppisiä) rientää kyllä aina ja heitä täytyy auttaa, täytyy olla hienotunteinen, ei saa huolestuttaa raha-asioilla jne.,mutta minä ja lapset saamme pärjätä yksin ja huutaa vain, että etkö sä luuseri tajua, että junttaat suhteet hänen läheisiinsä. Nytkin pitäisi sinne mennä lasten kanssa hymyssä suin kahvittelemaan, kun haluaisivat lapsia nähdä. Yksin pitäisi pakata, ajaa, huolehtia siellä kaikki, seurustella niitä näitä ja olla hiljaa tosiasioista, kuunnella, kuinka minun pitäisi mennä töihin ja antaa miehelle enemmän vapauksia, kun on niin "villi ja vapaa" jne. kun ei huvita,tulee taas mieheltä haukkumisryöppy.