Voisiko jo valottaa vähän? En ymmärrä.

[Ap]

Itse olen sen verran hakenut apua ja työskennellyt itseni kanssa, että tuntuu, että jotenkin jaksaisinkin arjen pakerrusta lasten kanssa, mutta kun kaiken päälle vielä tulee huollettava mies, jolta kuitenkin alitajuisesti ainakin toivoisin apua, ymmärrystä ja ainakin huudottomuutta, tuntuu, etten jaksa. Miehen huudoista ja pahasta olosta hajoan, mutta en tiedä, mitä tehdä. En voi auttaa sairaudentunnotonta tai jos itse olen ainoa sairas, niin miksi mies ei sitten tajua sitä ja ole huutamatta ja/tai auttaisi edes joskus ja vaikka ihan pyyteettömästi??

Missäpäin Janssoni asustelette te?

Miehen vanhemmille ei saa puhua mitään. Heitä täytyy suojella. Ainoa murhe heillä tuntuu olevan, mitä naapurit ajattelevat, kun aikuinen, pienten lasten isä heillä aina majailee. Joulunakin mies tuli kotiin sen vuoksi. Vanhemmat eivät kestäneet naapurien mahdollista ihmettelyä. Mulla oli aika rankkaa, kun yritin touhuta joulutunnelmaa ilman apua, mutta omatekemistä laatikoista, joulukarkeista jne riitti sanomista ja joulupäivän vonkasi :''(

 

[LisaMarie]

Minusta tuntuu, että teillä ei ole parisuhdetta vaan riippuvuus suhde. Ne ovat ihan oikeasti hengen vaarallisia! Koko perheelle, myös lapsille!
Kerroit hakeneesi itsellesi apua. Oletko kertonut oikeasti lääkärillesi, mikä tilanteesi on? Omasta kokemuksesta tiedän, etä jotenkin vaan, jos sinne lääkäriin ei päässyt just sillon kun se totaalinen romahdus ja tilanne oli päällä, siellä kaikki oli aina "ihan hyvin, en vaan nyt oikein saa kiinni mistään..."

 

[kohtalotoveri]

Voimia sulle niitä todella tarvitset! Hankkiudu eroon tuosta tilanteesta, lastes ja ittes takia. Hae asuntoa muualta, ja pyydä keskusteluapua ittelles. Sä oot liian arvokas että joudut sietää tuollaista!! Mulla on muuten sama tilanne mutta odotan että mies muuttaa pois.

 

[LisaMarie]

Miehen vanhemmille ei saa puhua mitään. Heitä täytyy suojella. Ainoa murhe heillä tuntuu olevan, mitä naapurit ajattelevat, kun aikuinen, pienten lasten isä heillä aina majailee. Joulunakin mies tuli kotiin sen vuoksi. Vanhemmat eivät kestäneet naapurien mahdollista ihmettelyä. Mulla oli aika rankkaa, kun yritin touhuta joulutunnelmaa ilman apua, mutta omatekemistä laatikoista, joulukarkeista jne riitti sanomista ja joulupäivän vonkasi :''(

Kuulostaa ihan alkoholisti perheen elämältä. Tai siis ylipäänsä pahasta läheisriippuvuudesta kärsiviltä ihmisiltä, kyllähän sitä muutkin asiat aiheuttaa, mä nyt vaan tunnen oman kokemuksen kautta parhaiten tuon alkoholismin.
Kun normaali ihmiseltä ei suju tuo, että pitää poikaa luonaan asumassa ja laittaa silmät kiinni syiltä. Kyllä tasapainoinen, terve ihminen ymmärtää, että siihen on joku syy.

 

[Pesky Pixie]

Tiedätkö, ap, ei sun tartte mitään seksiä ruveta harrastamaan tai läheisyyttä tarjoamaan vain siksi, että mies niin haluaa. Seksiä harrastetaan ja lähellä ollaan siksi että halutaan osoittaa rakkautta ja kunnioitusta kumppania kohtaan. On tosi itsekästä mieheltä sellaista sinulta vaatia. Ei teidän suhteesta voi tulla mitään ennnen kuin kumpikin hoitaa oman itsensä kuntoon. Niin kuin Lisa Marie tuossa sanoo, riippuvuussuhteesta tuntuu olevan kyse. :/

 

[pelasta itsesi]

Se tekee tuon tahallaan,hänellä itsellään on niin paljon ongelmia et yrittää sysätä niitä jollain tapaa sulle.Saa sut uskomaan et olisi kyllä muuten tullut ja ollut ja tehnyt vaikka mitä,mutta kun SINÄ.
Tekee sinustakin sairaan,hyvää vauhtia oletkin jo antanut hänen tuhota itseäsi.
Älä edes yritä ymmärtää häntä,älä mieti mistä mikäkin johtuu ja mitä nyt teit väärin.Tee kaikkesi että pääset pois tuosta oravanpyörästä.

 

[mamma ja pojat]

Soita ap heti maanantaina omalle sosiaalityöntekijälle. Sitä kautta saatte apua ja kun uudellamaalla asutte niin on hyvät mahdollisuudet saada perhetyöntekijä avuksi ja tueksi.

 

[LisaMarie]

Se tekee tuon tahallaan,hänellä itsellään on niin paljon ongelmia et yrittää sysätä niitä jollain tapaa sulle.Saa sut uskomaan et olisi kyllä muuten tullut ja ollut ja tehnyt vaikka mitä,mutta kun SINÄ.
Tekee sinustakin sairaan,hyvää vauhtia oletkin jo antanut hänen tuhota itseäsi.
Älä edes yritä ymmärtää häntä,älä mieti mistä mikäkin johtuu ja mitä nyt teit väärin.Tee kaikkesi että pääset pois tuosta oravanpyörästä.

Totta on, että tekee toisestakin sairaan, mutta oman toipumisen kannalta on tärkeää ymmärtää, että sairas ihminen, kuten ap:n mies, ei tahallaan pilaa läheistensä elämää. Eikä itseasiassa pilaa muuta kuin oman elämänsä, jos läheiset jää sitä sivusta suraamaan ja kanssasairastumaan, vastuu ja valinta siitäkin on jokaisen oma.
Mutta totta on, että tuossa tilanteessa on tehtävä kaikkensa päästäkseen siitä pois.
Kun toista ei voi auttaa, on tajuttava, että parempi yksi ruumis kuin kansi ja varsinkin kun kuvassa on lapsia, niitä "kuolleita" siis tässätapauksessa sisältä tuhoutuneita ihmisiä tulee enemmänkin.

 

[Ap]

Minulle tämä ei ole parisuhdetta, vaan yritän kaikkeni, jotta mies ei syyllistäisi minua. Olen kuitenkin vähitellen ymmärtämässä, että vaikka mitä tekisin, en saa kuin syytöksiä ja koko ajan mies voi vain huonommin. Toisaalta haluaisin kuitenkin nähdä viat itsessäni, jotta olisi mahdollisuudet muutokseen ja parempaan, koska vain minä pystyn yrittämään muutosta. Mies tarpoo koko ajan syvemmässä suossa ja ilkeilee minulle avun hakemisestani. En vain tiedä, mitä tehdä.

 

[usva]

Mietin ensin että muutto voisi olla liian rankkaa tuon kaiken päälle vielä mutta pitäisihän sinulla olla oma koti johon ei voi joku lampsia sisälle noin vaan huutamaan. yms.
Miehesi on sanoutunut irti perheestänne niin ei hänellä ole mitään oikeutta tulla "napsimaan rusinoita pullasta" silloin kun sattuu huvittamaan ja muistamaan et hänellä perhekin on.

Kuullostaa kyllä että miehesi ainoa ongelma ei ole masennus. Ei masennus tee täysin empatia kyvyttömäksi. :/

 

[mamma ja pojat]

Soita ap heti maanantaina omalle sosiaalityöntekijälle. Sitä kautta saatte apua ja kun uudellamaalla asutte niin on hyvät mahdollisuudet saada perhetyöntekijä avuksi ja tueksi.

Teet näin!

 

[LisaMarie]

Toisaalta haluaisin kuitenkin nähdä viat itsessäni, jotta olisi mahdollisuudet muutokseen ja parempaan, koska vain minä pystyn yrittämään muutosta.

Ne omatkin virheesi näet paremmin, kun saat asiaan etäisyyttä.
Ihmisen pitää oppia asettamaan itseen rajoja. Siis itselleen, ei esim. sille miehelle. Eli "minä en jaksa...minä en pysty..." eikä niin että "Sinä et koskaan... sinä aina..." Asiat voi olla samoja, mutta on eri asia, teetkö jotain hoitaaksesi itseäsi vai kontroloidaksesi toista. Vaikka tarkoitus on hyvä, se on kontrollointia, kun aletaan kertomaan mitä toisen täytyy tehdä tai mitä toinen ei saa tehdä.
Myös se viesti, jonka annat itsellesi on aivan toinen silloin kun kerrot mitä sinä haluat tai mitä et voi sietää tai jos vaadit toista muuttumaan. Kun vaadit toiselta, sidot oman hyvinvointisi tuohon toiseen, kun asetat rajat sille, miten sinua saa kohdella, olet oma yksikkösi.
Parisuhteessa nuo ovat vaikeita asioita, mutta esim. Irene kristerin kisrjasta rakkaus ja riippuvuus parisuhteessa saa näkökulmaa siihen, mikä on rakkautta, mikä riippuvuutta. Ja itsehän jo myönnät, että kyse ei ole rakkaus suhteesta, vaan siitä, että olet riippuvainen miehen hyväksynnästä, et halua että hän syyllistää sinua. Ja hänhän voi vaan yrittää syyllistää, sinun ei ole pakko syyllistyä. Sinä itse valitset, syyllistytkö vai toteatko, että ikävä kyllä mies on niin sairas, ettei näe todellisuutta.
Sinä ymmärrät, että tämä on vain sinun näkökulmasi, miehen tarina voi olla aivan toinen. Et vaikuta katkeralta, vain hieman jumissa olevalta (olisko kyseessä ihmiselle luontainen muutoksen pelko) joten sinulla on mahdollisuus toipua tuosta niin, että saat vielä elämän etkä jää rypemään vääryyksissä, joita olet joutunut tuossa suhteessakokemaan.

 

[Ap]

Viisaita kommentteja. Kiitos niistä!

Suurimpia ongelmia lienee, että olen ymmärtänyt, että minulla olisi kai oikeus ajatella, mitä jaksan ja mitä en. Viimeisen parin viikon aikana olen sanonut miehellekin, että anteeksi, tarvitsen apua, anteeksi, kaipaisin halausta ja tsemppausta, enkä tunne niitä saavani. Mies on saanut näistä aivan hallitsemattomat raivarit. Olen kuulema itsekäs, julma, laskelmoiva, kaksoiselämää elävä akka, kun kaikki on vain minäminäminä eli minulla ei tunnu olevan oikeutta sanoa omista rajoistani mitään ja sitten syyllistyn taas. Tiedän, etten jaksa aikuista, joka ei kahteen vuoteen hae apua, koska omat voimani eivät kerta kaikkiaan riitä. Mun kuitenkin pitäisi miehen mukaan jaksaa. Mitä teen, kun näin ei ole??

 

[Hankey]

Viisaita kommentteja. Kiitos niistä!

Suurimpia ongelmia lienee, että olen ymmärtänyt, että minulla olisi kai oikeus ajatella, mitä jaksan ja mitä en. Viimeisen parin viikon aikana olen sanonut miehellekin, että anteeksi, tarvitsen apua, anteeksi, kaipaisin halausta ja tsemppausta, enkä tunne niitä saavani. Mies on saanut näistä aivan hallitsemattomat raivarit. Olen kuulema itsekäs, julma, laskelmoiva, kaksoiselämää elävä akka, kun kaikki on vain minäminäminä eli minulla ei tunnu olevan oikeutta sanoa omista rajoistani mitään ja sitten syyllistyn taas. Tiedän, etten jaksa aikuista, joka ei kahteen vuoteen hae apua, koska omat voimani eivät kerta kaikkiaan riitä. Mun kuitenkin pitäisi miehen mukaan jaksaa. Mitä teen, kun näin ei ole??

Ei tuo ole ongelma vaan uuden paremman elämän alku. Eikä tarvitse anteeksi pyytää kun ei ole mitään pahaa tehnyt.

 

[vieras]

Taitaa olla niin, että ap on sairastuttanut ukkonsa masennukseen jatkuvalla omalla valituksellaan.

Voi vi..u.

 

[LisaMarie]

Tiedän, etten jaksa aikuista, joka ei kahteen vuoteen hae apua, koska omat voimani eivät kerta kaikkiaan riitä. Mun kuitenkin pitäisi miehen mukaan jaksaa. Mitä teen, kun näin ei ole??

:hug:
Miehesi on aikuinen ihminen, eikä nyt kuitenkaan holhouksen alainenkaan, eikä ainakaan sinun holhouksessasi. JOten ihan vaan reilusti sanot mitkä on SUN jaksamisen rajat. Sehän on mies, jonka todellisuudentaju horjuu ja joka vaatii sinulta mahdottomia. Sinä et ole vastuussa siitä, mitä hänen päänsä sisällä tapahtuu (syyllistäminen) eikä hän voi syöttää sinulle ajatuksia (et syyllisty, kun tiedät, että aihetta ei ole). Sitäpaitsi, vaikka se olisit sinä, joka näkee tilanteen väärin, niin jos SINÄ et jaksa, kukaan ei voi sinua siitä syyllistää. Tunteet voi joskus perustua vääriin asioihin, mutta ne on aina täyttä tota sille, joka ne tuntee. Jos tunnet että et jaksa, niin sinä et jaksa, sitä ei mikään syyllistämisen maarä voi muuttaa.
Tietysti se sattuu ja tuntu pahalta tehdä isoja muutoksia ja romuttaa oma unelmansa, sitähän parisuhde solittaessa on ollut. :hug:

 

[vieras]

Mitä ihmettä sä roikut tuollasessa miehessä, avioliitto on kyllä tehty kestämään mutta vain silloin kun se on terveellä pohjalla, teidän koko liito on "sairastunut" ja pahasti .Ei kenenkään ole tarkoitus kestää tuollasta henkistä väkivaltaa, joko sinä jatkat entiseen malliin ja tuhoat lapsesi ja itsesi lopullisesti. Tai sitten repäiset kertaheitolla itsesi irti, tyyliin tosta poikki ja pinoon , tee miehelle selväksi että hakeutukoon hoitoon ja nopeasti . Ja sinä lähdet hakemaan tukalaan tilanteeseesi apua , elät lapsillesi ja itsellesi. Mies hoitakoon itsensä kuntoon ja sinä myös, voihan sitä jatkaa sitten jos sattuu vielä kiinnostamaan.

 

[LisaMarie]

Mies hoitakoon itsensä kuntoon ja sinä myös, voihan sitä jatkaa sitten jos sattuu vielä kiinnostamaan.

Tämä on muuten hyvä havainto!
Kahden sairaan ihmisen on usein tosi vaikeaa ja haastavaa toipua yhdessä, voi pästä paljon helpommalla, kun päättää suosiolla, että nyt ollaan ensin jonkun aikaa kokonaan erossa ja sitten ehkä aletaan seurustella uudelleen, jos siltä tuntuu.

 

[usva]

Jos sinun pitäisi muka jaksaa niin millä periaatteella miehesi ei tarvitse jaksaa yhtään mitään?
Mitä jos sinäkin sanoisit et en mä nyt jaksa ja lähtisit vaikka lomalle?
Hoitaisiko mies kodin ja lapset?
+laskut ja kaiken?

Niinpä. Miksi sinun pitäisi olla superihminen? Psykiatri miehellesi? sairaanhoitaja? Täysipalvelu lomahotellin ylläpitäjä aina silloin kun häntä huvittaa tulla kylään?

Joissain tilanteissa esim. toisen sairastuessa voi seistä toisen rinnalla häntä tukien ja siitä on apua, joissain tilanteissa taas tuo tueksi tarkoitettu muuttuu mahdollistamiseksi.

 

[Ap]

Vähän rohkeutta kerättyäni sanoin miehelle juuri, että en halua enää huutoa, en jaksa. Haluan apua ja jos mies ei voi antaa kuin huutoa, en jaksa sitä tällä hetkellä.
Sain kuulla kunniani, kuinka olen itsekäs diktaattori, joka vain yrittää tuhota miehen ja hänen elämänsä. Ja niin on taas vaikeaa pitää itseäni kasassa...

 

[lai-ne]

Vähän rohkeutta kerättyäni sanoin miehelle juuri, että en halua enää huutoa, en jaksa. Haluan apua ja jos mies ei voi antaa kuin huutoa, en jaksa sitä tällä hetkellä.
Sain kuulla kunniani, kuinka olen itsekäs diktaattori, joka vain yrittää tuhota miehen ja hänen elämänsä. Ja niin on taas vaikeaa pitää itseäni kasassa...

olen aivan järkyttynyt tän sun ketjun luettuani!

mulla on yksi oleellinen kysymys: miksi et ole eronnut miehestäsi jo aikaa sitten?

sinä ja lapset sen myötä voitte tosi huonosti. et voi pelastaa miestäsi, EIKÄ SE OLE SINUN TEHTÄVÄ. sinun tehtävä on pelastaa itsesi kauhealta väkivallalta mitä mies sinulle tekee ja pelastaa lastesi lapsuus.

miehesi on muutakin kuin masentunut, hän on itsekäs empatiakyvytön narsistinen niljake. anteeksi kun sanon näin, mutta tuntuu ihan hirveältä sun ja lasten puolesta.

nyt välittömästi viimeiset energianrippeet siihen, että miehestä ero ja teille uusi terve elämä. lasten kanssa jaksaa yksin kun ei ole tuollaista murskaavaa riippataakkaa kannettavana ja syyllistäminen ja huuto loppuu.

onko asunto oma vai vuokra? hae kaupungilta ensi alkuun vaikka kerrostalokoti, loppuu raskaat lämmitys/puutyöt ja muut. anna itsellesi aikaa. olet arvokas ja tehnyt kaikkesi.

 

[vieras]

Olen sanaton. Mä en käsitä naistyyppiä joka jää marttyyrinä tuleen makaamaan.

 

[Ap]

Kun jokaisesta omasta toiveesta ja avunpyynnöstä haukutaan ja syyllistetään, niin aina vain yrittää mennä itseensä ja muuttua. Nyt vain tuntuu, että olen tullut pisteeseen, jossa en näe mitään mahdollisuuksia omaan muuttumiseeni enää eikä mulla ole voimiakaan enää miettiä minkälaisena kelpaisin. Kun tämän kerron miehelle, saan kuulla olevani diktaattori ja se tuntuu järjettömän pahalta. Itsestäni ei tunnu siltä, vaan että olen olosuhteiden uhri, mutta haluan tästä päivästä ja huomisesta paremman. Koen kuitenkin, että mies ei yritä samaa täysillä, kuten minä, vaan vetää syvyyksiin jatkuvasti. On vaikeaa olla sen tietoisuuden kanssa, että mies ei ymmärrä eikä hyväksy minua ja käytöstäni, tarvettani laittaa rajat jaksamiselleni ja suojella lapsia.

 

[lai-ne]

Kun jokaisesta omasta toiveesta ja avunpyynnöstä haukutaan ja syyllistetään, niin aina vain yrittää mennä itseensä ja muuttua. Nyt vain tuntuu, että olen tullut pisteeseen, jossa en näe mitään mahdollisuuksia omaan muuttumiseeni enää eikä mulla ole voimiakaan enää miettiä minkälaisena kelpaisin. Kun tämän kerron miehelle, saan kuulla olevani diktaattori ja se tuntuu järjettömän pahalta. Itsestäni ei tunnu siltä, vaan että olen olosuhteiden uhri, mutta haluan tästä päivästä ja huomisesta paremman. Koen kuitenkin, että mies ei yritä samaa täysillä, kuten minä, vaan vetää syvyyksiin jatkuvasti. On vaikeaa olla sen tietoisuuden kanssa, että mies ei ymmärrä eikä hyväksy minua ja käytöstäni, tarvettani laittaa rajat jaksamiselleni ja suojella lapsia.

edelleenkin kyselen miksi et jo herää ja tajua, että vika ei ole sinussa vaan miehessäsi. miksi olet koettanut muuttua vaikka itsekin tiedät että miehesi on se, joka on erittäin epänormaali.

aiotko lähteä suhteesta vihdoin vai jatkaa oman mielenterveytesi uhalla tuossa tilanteessa? onko lähteminen edes vaihtoehto? voimia sulle toivotan! tajua jo, että syy ei ole sinussa. ja toinen asia, olet vastuussa lapsistasi, koska miehesi ei heistä välitä.

 

[Pesky Pixie]

Mies hoitakoon itsensä kuntoon ja sinä myös, voihan sitä jatkaa sitten jos sattuu vielä kiinnostamaan.

Tämä on muuten hyvä havainto!
Kahden sairaan ihmisen on usein tosi vaikeaa ja haastavaa toipua yhdessä, voi pästä paljon helpommalla, kun päättää suosiolla, että nyt ollaan ensin jonkun aikaa kokonaan erossa ja sitten ehkä aletaan seurustella uudelleen, jos siltä tuntuu.

Tää on mun mielestä viisasta. Mä muistan kun Inhimillisessä tekijässä haastateltiin alkoholistia, joka oli lähtenyt hoitoon. Myös hänen vaimonsa oli alkoholisoitunut, ja hoidon alussa he sopivat, että nyt erotaan, mutta sopivat tietyn ajan, jonka kuluttua voidaan katsoa ja aloittaa suhde uudelleen, jos molemmat ovat hoitaneet itsensä siihen mennessä kuntoon. Toinen ei ollut, ja suhde ei siis alkanut uudelleen.