Perheen työnjaosta

[Voimat loppuu]

Lapsia on 5v,3v ja yhteinen 4kk vauva ja uusperhe-eloa takana parisen vuotta.Mä hoidan lapset lähes 100% eli yhden kerran olen synnytyksen jälkeen saanut 3h vapaata.Mies on työttömänä,mutta lähes kaiken ajan vanhemmilleen remppaa tekemässä.Mun talossa,mun rahoilla eletään.Kun mies tulee piipahtamaan kotosalla,tekee hän joitakin miesten hommia esim.leikkaa nurmikon,mutta sen jälkeen alkaa tivata seksiä,koska tarvitsee sen tuomia endorfiineja,kun työttömyyskin rassaa yms.Mua vain ei sairaan väsyneenä huvita yhtään ja sieppaa ihan älyttömästi,kun mies on aina päiväkausia vanhemmillaan (60v ja 68v),eikä vauvaperheen arjessa,jossa kuuluisi olla minun mielestäni.Olen kuulema aivan kohtuuton ja sairaskin vaatimuksineni.Mutta olen vain aivan hirvittävän väsynyt.

 

[Peppari]

kuis ette oo alunperin sopineet käytännöstä? Millä hitolla tuutte toimeen jos mies työttömänä ja sinä äitiyslomalla? Tottahelvetissä miehen pitää osallistua lastenhoitoon. Sairasta on se jos ei osaa katkaista napanuoraa vanhempiinsa. Miehen tärkeysjärjestyksessä tulee olla oma perhe ykkösenä.

 

[!!!!]

Nyt yhteistä parisuhdeaikaa suunnittelemaan, lapset hoitoon jos mahdollista ja sitten puhutte!!!! Parisuhde on muutakin kuin seksiä, ja puhumalla asiat selviää useinmiten kun saa rauhassa keskustella

 

[ap]

Mun äitiyspäivärahalla tullaan toimeen.Pihistelen kovasti,mistä mies marisee,kun ei hahmota kunnolla budjettia.Alunperin on sovittu,että mies hoitaa työ-ja raha-asiat,mutta jo vuoden ollut työttömänä,eikä edes sano sitä kenellekään.Ei ole hyväksynyt asiaa,eikä ole suostunut tekemään uusia työnjakoja oman muuttuneen tilanteensa vuoksi.Olen penännyt vastuunkantoa ja osallistumista ihan perheneuvolassakin,mutta mies ei vain tajua.Mä olen vain kamala,kun en hyväksy,että hän auttelee vanhempiaan,koska he ovat vanhoja,tärkeitä ja rakkaita.Mutta mitäs me sitten??

 

[Ap]

Puhuminen kiertää noidankehää.Mä ilmaisen,että tarvitsemme häntä kotona,hän kiivastuu,että hänen on hoidettava asioita vanhemmilleen.Pian hän huutaa,ettei musta ole mihinkään,kun en parista lapsesta edes selviä.Sitten tulee vaatimuksia,että pitäisi tavata enemmän hänen vanhempiaan,pitäisi olla sidotumpi kotiin(vaikka olen aina yksin kotona),pitäisi olla ymmärtäväisempi hänen ahdistuksiaan kohtaan,pitäisi tyydyttää hänet muuten,jos paikat ovat arkana synnytyksen ja imetyksen vuoksi jne.
Tuntuu siltä,että tulee vain vaatimuksia koko ajan,mutta minä en saa vaatia mitään.

 

[N41v]

Kun noin pieni vauva perheessä, niin ei ihme että olet väsynyt. Nuo muutkin muksut on vielä ihan peräänkatsottavia, että touhua varmaan riittää... kokonaisia kunnon yöunia et liene nukkunut vähään aikaan :hug:

Nyt on ensin tehtävä jotain tuolle väsymykselle. Turhaan rasitat itseäsi vääntämällä vastakkainasettelua miehesi kanssa, vielä turhempaa on syyllistää häntä täällä palstalla! Ihan oma elämäsi on kysymyksessä, turha sitä on pilata esittämällä vaatimuksia puolin ja toisin.

Ensimmäiseksi laittelet päivärytmit kuntoon. Nuo vanhemmat muksut kyllä osaa jo huushollihommissa hieman auttaakkin, ainakin korjata lautaset yms ruokapöydästä tiskipöydälle. Ja jätät kaiken TURHAN touhottamisen pois, keskityt vain siihen että muksuilla on hyvä olla. Pari villakoiraa siellä täällä kuuluu lapsiperheen arkeen!

 

[Ap]

Näin olen yrittänyt tehdäkin.Miehen vanhempien luo en ole mennyt,koska se tietäisi minulle vain lisätyötä ja lisävalvomista.Kotona ovat rutiinit kuitenkin suht hallittavissa.Tosin sitten,kun mies taas ilmaantuu paikalle,on ranttalia,eikä hän sitäkään tajua,että menemiset ja tulemiset olisi mukava tietää etukäteen.Kun kyselen,on se kuulema vain merkki kaksoiselämästä eli jos tiedän,koska hän tulee,pystyn heittämään "kilpakosijat" pihalle.Mistään tällaisesta ei tietenkään ole kyse,vaan haluaisin vain tietää ja pitää rutiinit mahdollisimmansäännöllisinä.