G: Minkä ikäisen antaisit ottaa lävistyksen kasvoihin?

14-16 vuotiaana..
siis lävistys ja tatuointi asia..
(itse otin ekan lävistykseni nenään 14 vuotiaana)
Mutta jos mun tyttäreni haluais alaikäisenä tatuoinnin ni se olis vaan kovemman harkinnan ja puheen takana
En haluis et joskus sit katuis

Tää muuten varas just ajan tatuoijalle

 

No en minkään ikäisen. Toivon ettei mun lapset halua lävistyksiä yhtään mihinkään. Ei mullakaan oo.

Mutta sun lapsilla on omat aivot ja oma tahto, vaikka sulla ei ole niin he voivat haluta silti.

Kaipa se nyt ihan selvää että jokaisella oma tahto,toivomushan tuo on Rukoilijasirkalta.

Eipä se kaikille vanhemmille ole ihan selvää. Jotkut odottaa, että lapsen pitäisi haluta elää ihan samalla kaavalla ja haluta sitä mitä vanhemmatkin. Niin se ei mene. Miten voi edes toivoa sellaista, että lapsi samaistuisi äitiinsä ulkonäkötoiveisiin, eikä haluaisi näyttää siltä persoonalta miltä hän tahtoo näyttää.

Se miten sitä vanhempi/vanhemmat yrittää muovata on ihan eri asia kuin se että käsittää jokaisella olevan oma tahto.
Eiköhän jokainen vanhempi toivo lapselleen erinäisiä asioita,jotkut toteutuu jotkut ei.
Toivehan kuitenkin on eri asia kuin mitä saattaa loppujen lopuksi olla lopputulos.
Toiset lapset muovautuu vanhempien tahtoon herkemmin toiset pitää oman päänsä.

 

No en minkään ikäisen. Toivon ettei mun lapset halua lävistyksiä yhtään mihinkään. Ei mullakaan oo.

Ai siksi lapsetkaan ei saisi haluta, ku sullakaan ei oo? No.. Onhan se ajatusmaailma tuokin

En mäkään halunnut, ku vanhemmat toivo niin.

Ai, et kaikki pitäisi tehdä vanhempien mukaan... Just. No toivottavasti onnistut tavoitteissas...

Monet onnistuukin. Kylmä totuus on, että hyvin toimeentulevissa akateemisissa piireissä (yrityselämä, juristit, teknologiateollisuus) ei noita läväreitä/tatskoja edelleenkään juuri näy. Itse työskentelen alaikäisten omaisuuden parissa ja kyllä se karua todellisuutta on, että toimitusjohtajien ja lakimiesten teinit harrastaa tennistä ja laskettelua ulkomailla eikä niillä läväreitä tai tatskoja ole eivätkä ne niitä itse edes harkitse ottavansa. Joillekkin se teinien kasvaminen vanhempien odotusten mukaan on totisinta totta. Että paskempana juttuna pidän sitä kun kaksivuotiaita lävistetään (korvikset) vanhemman tahdosta tai että vanhempi esimerkillään rohkasee johonkin, josta ei niin vaan eroon pääse (tatskat, joiden ottamisluvan yhteydessä mielestäni pitäs vanhemman jemmata riittävä summa sen poistattamiseen jos lapsi sitä katuu). On se vaan kumma kun tuon rukoilijasirkan kommentit saa nää ex-kovismammat seinille..

Nyt on aikamoista yleistystä, eiköhän niitä tatuointeja ota niiden lääkäreiden ja tuomareidenkin lapset. Ja mikäs siinä jos haluaa vapaaehtoisesti pelata tennistä tai harrastaa balettia, ettei se ole pelkästään vanhempien unelmaa. Jokainen meistä elää oman elämänsä ja nuoruutensa, se mikä minusta on sääli, jotkut ovat vanhempiensa vallassa ja tekevät pienetkin valinnat (pukeutuminen, ulkonäkö) juuri siten kuinka vanhemmat toivovat heitä mielistelläkseen. Minusta yksi tai kaksi lävistystä ei kenestäkään kovista tee. Lapsesta ei myöskään kasva ihmisenä huonompaa kuin tennistä harrastavasta tuomarin lapsesta.

 

No tatuointi vasta kun on 18v ..mutta kyllä mä lävistyksen voisin antaa ottaa jo 15 kesäisenä jos tahtoo.

Samaa mieltä

 

No en minkään ikäisen. Toivon ettei mun lapset halua lävistyksiä yhtään mihinkään. Ei mullakaan oo.

Ai siksi lapsetkaan ei saisi haluta, ku sullakaan ei oo? No.. Onhan se ajatusmaailma tuokin

En mäkään halunnut, ku vanhemmat toivo niin.

Ai, et kaikki pitäisi tehdä vanhempien mukaan... Just. No toivottavasti onnistut tavoitteissas...

Monet onnistuukin. Kylmä totuus on, että hyvin toimeentulevissa akateemisissa piireissä (yrityselämä, juristit, teknologiateollisuus) ei noita läväreitä/tatskoja edelleenkään juuri näy. Itse työskentelen alaikäisten omaisuuden parissa ja kyllä se karua todellisuutta on, että toimitusjohtajien ja lakimiesten teinit harrastaa tennistä ja laskettelua ulkomailla eikä niillä läväreitä tai tatskoja ole eivätkä ne niitä itse edes harkitse ottavansa. Joillekkin se teinien kasvaminen vanhempien odotusten mukaan on totisinta totta. Että paskempana juttuna pidän sitä kun kaksivuotiaita lävistetään (korvikset) vanhemman tahdosta tai että vanhempi esimerkillään rohkasee johonkin, josta ei niin vaan eroon pääse (tatskat, joiden ottamisluvan yhteydessä mielestäni pitäs vanhemman jemmata riittävä summa sen poistattamiseen jos lapsi sitä katuu). On se vaan kumma kun tuon rukoilijasirkan kommentit saa nää ex-kovismammat seinille..

Nyt on aikamoista yleistystä, eiköhän niitä tatuointeja ota niiden lääkäreiden ja tuomareidenkin lapset. Ja mikäs siinä jos haluaa vapaaehtoisesti pelata tennistä tai harrastaa balettia, ettei se ole pelkästään vanhempien unelmaa. Jokainen meistä elää oman elämänsä ja nuoruutensa, se mikä minusta on sääli, jotkut ovat vanhempiensa vallassa ja tekevät pienetkin valinnat (pukeutuminen, ulkonäkö) juuri siten kuinka vanhemmat toivovat heitä mielistelläkseen. Minusta yksi tai kaksi lävistystä ei kenestäkään kovista tee. Lapsesta ei myöskään kasva ihmisenä huonompaa kuin tennistä harrastavasta tuomarin lapsesta.

Ja kuinkahan paljon juuri akateemisesti kouluttautuvilla nuorillakin näkyy lävistyksiä olevan. Monen tyyliin näyttää kuuluvan nimenomaan joku huulilävistys tai muu.

 

no vaikka heti jos joku niistä haluis.

 

Kyllä jonkun pienen lävärin voisin ihan hyvin antaa ottaa 15v =)

 

Tekisi mieli sano etten minkään ikäisen, mutta silloin tulee taas vaara että tekevät noita itse ikävin seurauksin.

Sanotaan vaikka että jos 15-16v iässä on jotain jo pitkään halunnut ja osaa järkevästi perustella, voitaisiin neuvotella joku sopivan siisti kohta ja etsiä yhdessä asianmukainen liike joka tekee nuo aseptisesti ja antaa hoito-ohjeet mukaan.

 

Ainakin siihen 15v on odotettava.

 

No en minkään ikäisen. Toivon ettei mun lapset halua lävistyksiä yhtään mihinkään. Ei mullakaan oo.

Ai siksi lapsetkaan ei saisi haluta, ku sullakaan ei oo? No.. Onhan se ajatusmaailma tuokin

En mäkään halunnut, ku vanhemmat toivo niin.

Ai, et kaikki pitäisi tehdä vanhempien mukaan... Just. No toivottavasti onnistut tavoitteissas...

Monet onnistuukin. Kylmä totuus on, että hyvin toimeentulevissa akateemisissa piireissä (yrityselämä, juristit, teknologiateollisuus) ei noita läväreitä/tatskoja edelleenkään juuri näy. Itse työskentelen alaikäisten omaisuuden parissa ja kyllä se karua todellisuutta on, että toimitusjohtajien ja lakimiesten teinit harrastaa tennistä ja laskettelua ulkomailla eikä niillä läväreitä tai tatskoja ole eivätkä ne niitä itse edes harkitse ottavansa. Joillekkin se teinien kasvaminen vanhempien odotusten mukaan on totisinta totta. Että paskempana juttuna pidän sitä kun kaksivuotiaita lävistetään (korvikset) vanhemman tahdosta tai että vanhempi esimerkillään rohkasee johonkin, josta ei niin vaan eroon pääse (tatskat, joiden ottamisluvan yhteydessä mielestäni pitäs vanhemman jemmata riittävä summa sen poistattamiseen jos lapsi sitä katuu). On se vaan kumma kun tuon rukoilijasirkan kommentit saa nää ex-kovismammat seinille..

Nyt on aikamoista yleistystä, eiköhän niitä tatuointeja ota niiden lääkäreiden ja tuomareidenkin lapset.

Nämä lapset on silti huomattavasti enemmän poikkeus kun valtaväestössä. Toki heillä on monesti paljon kovempi kurikin, mikä voi johtaa entistä pahempaan kapinointiin, mutta yleisemmin alistumiseen, koska lähipiiri noudattaa samoja sääntöjä.

Ja mikäs siinä jos haluaa vapaaehtoisesti pelata tennistä tai harrastaa balettia, ettei se ole pelkästään vanhempien unelmaa. Jokainen meistä elää oman elämänsä ja nuoruutensa, se mikä minusta on sääli, jotkut ovat vanhempiensa vallassa ja tekevät pienetkin valinnat (pukeutuminen, ulkonäkö) juuri siten kuinka vanhemmat toivovat heitä mielistelläkseen.

Usein kun kysymys ei ole mistään mielistelystä. Kyllä moni 15-v harrastas musiikkikoulua, tennistä, laskettelua ja jääkiekkoa (äskeisen asiakkaani kuukausittain maksetut harrastukset). Ja siinä saattaa ainakin siirtyä se kapinointivaihe.


Minusta yksi tai kaksi lävistystä ei kenestäkään kovista tee.
Ei tietenkään varsinkaan tänä päivänä, mutta äitien ollessa teinejä tilanne oli vähän erilainen..

Lapsesta ei myöskään kasva ihmisenä huonompaa kuin tennistä harrastavasta tuomarin lapsesta.

Tää taas oli palstan tyypillisin kommentti, johon on varmaan turha vastata mitään. Mutta uskallan väittää myös niin, että jos asiaa tutkittaisi niin lävistyksiä ja tatuointeja välttäneet ilmoittavaisivat aikuisiällä eläneensä onnellisempaa ja tasapainoisempaa nuoruutta kuin ne jotka ovat ottaneet. Monen sosioekonomisenkin syyn tuloksena. Se, että kasvoiko heistä sen parempia aikuisia on taas aivan eri asia. Mutta ei se tasapainoinen ei-lävistelty/tatuoitu nuoruus VOI olla huono asia.

 

No en minkään ikäisen. Toivon ettei mun lapset halua lävistyksiä yhtään mihinkään. Ei mullakaan oo.

Ai siksi lapsetkaan ei saisi haluta, ku sullakaan ei oo? No.. Onhan se ajatusmaailma tuokin

En mäkään halunnut, ku vanhemmat toivo niin.

Ai, et kaikki pitäisi tehdä vanhempien mukaan... Just. No toivottavasti onnistut tavoitteissas...

Monet onnistuukin. Kylmä totuus on, että hyvin toimeentulevissa akateemisissa piireissä (yrityselämä, juristit, teknologiateollisuus) ei noita läväreitä/tatskoja edelleenkään juuri näy. Itse työskentelen alaikäisten omaisuuden parissa ja kyllä se karua todellisuutta on, että toimitusjohtajien ja lakimiesten teinit harrastaa tennistä ja laskettelua ulkomailla eikä niillä läväreitä tai tatskoja ole eivätkä ne niitä itse edes harkitse ottavansa. Joillekkin se teinien kasvaminen vanhempien odotusten mukaan on totisinta totta. Että paskempana juttuna pidän sitä kun kaksivuotiaita lävistetään (korvikset) vanhemman tahdosta tai että vanhempi esimerkillään rohkasee johonkin, josta ei niin vaan eroon pääse (tatskat, joiden ottamisluvan yhteydessä mielestäni pitäs vanhemman jemmata riittävä summa sen poistattamiseen jos lapsi sitä katuu). On se vaan kumma kun tuon rukoilijasirkan kommentit saa nää ex-kovismammat seinille..

Nyt on aikamoista yleistystä, eiköhän niitä tatuointeja ota niiden lääkäreiden ja tuomareidenkin lapset. Ja mikäs siinä jos haluaa vapaaehtoisesti pelata tennistä tai harrastaa balettia, ettei se ole pelkästään vanhempien unelmaa. Jokainen meistä elää oman elämänsä ja nuoruutensa, se mikä minusta on sääli, jotkut ovat vanhempiensa vallassa ja tekevät pienetkin valinnat (pukeutuminen, ulkonäkö) juuri siten kuinka vanhemmat toivovat heitä mielistelläkseen. Minusta yksi tai kaksi lävistystä ei kenestäkään kovista tee. Lapsesta ei myöskään kasva ihmisenä huonompaa kuin tennistä harrastavasta tuomarin lapsesta.

Ja kuinkahan paljon juuri akateemisesti kouluttautuvilla nuorillakin näkyy lävistyksiä olevan. Monen tyyliin näyttää kuuluvan nimenomaan joku huulilävistys tai muu.

Puhuinko jotain humanisteista, taideopiskelijoista tai ympäristötieteilijöistä??

 

Monet onnistuukin. Kylmä totuus on, että hyvin toimeentulevissa akateemisissa piireissä (yrityselämä, juristit, teknologiateollisuus) ei noita läväreitä/tatskoja edelleenkään juuri näy...

Todellakin on.

Ei mustakaan ulospäin näy että mulla on lävistyksiä ja 1 tatuointi koska ovat sellaisissa pakoissa että näytän vain jos haluan.

 

ehkä se on tosissaan on myös riippuvainen siitä onko vanhemmilla tatuointeja ja läväreitä että miten he antaisivat oman lapsensa ottaa..

Monellakohan nykypäivän teinin vanhemmalla on läväreitä, en ole nähnyt. Silti niitä on lastensa naamat täynnä =) Minulla ei ole kuin tatuointi, mutta lävärin lapsi saisi ottaa 15 vuotiaana jos itse tykkää.

Eiköhän tämä ole just se pointti, siksi teinit niitä ottaa kun vanhemmilla ei ole. Muistelen ainakin omasta nuoruudesta, että haluttiin olla erinäköisiä kun vanhemmat ja tehdä asiat erilailla. Se on sitä kapinointia! Tästä tulikin mieleen konsti mitä pitää varmaan kokeilla kun omat lapset on sitten joskus teini-ikäisiä. Itse en pidä lävistyksistä ja toivon ettei lapsenikaan niitä ota. Kun ekan kerran lävistyksistä tulee teinin kanssa keskustelua, marssin heti ottamaan itselleni napin naamaani. Tuskinpa teini enää sen jälkeen sellaista itselleen haluaa kun äidilläkin on samanlainen? =)

 

15 vuotiaana on saanut ottaa kulmalävistyksen, vuoden miettimisajan jälkeen yhä tahtoi, niin sitten annettiin lupa ottaa.

En minäkään siitä tykkää, mutta kuten sanoin hänelle, en voi hänen kehostaan määrätä... etenkin kun hän ei tehnyt sitä hetken mielijohteesta.

 

En minkään ikäisen, mutta 18v täyttänyttä on paha mennä estelemään.

 

ehkä se on tosissaan on myös riippuvainen siitä onko vanhemmilla tatuointeja ja läväreitä että miten he antaisivat oman lapsensa ottaa..

Monellakohan nykypäivän teinin vanhemmalla on läväreitä, en ole nähnyt. Silti niitä on lastensa naamat täynnä =) Minulla ei ole kuin tatuointi, mutta lävärin lapsi saisi ottaa 15 vuotiaana jos itse tykkää.

Eiköhän tämä ole just se pointti, siksi teinit niitä ottaa kun vanhemmilla ei ole. Muistelen ainakin omasta nuoruudesta, että haluttiin olla erinäköisiä kun vanhemmat ja tehdä asiat erilailla. Se on sitä kapinointia! Tästä tulikin mieleen konsti mitä pitää varmaan kokeilla kun omat lapset on sitten joskus teini-ikäisiä. Itse en pidä lävistyksistä ja toivon ettei lapsenikaan niitä ota. Kun ekan kerran lävistyksistä tulee teinin kanssa keskustelua, marssin heti ottamaan itselleni napin naamaani. Tuskinpa teini enää sen jälkeen sellaista itselleen haluaa kun äidilläkin on samanlainen? =)

Tää ei sit päde kyllä munhun, eikä meillä omiin lapsiinkaan. Itellä on useammat korvalävistykset, mutta en kasvoihin voi ottaa ammattini takia. Meillä lapset haluaa monenlaista just semmosta mitä äidillä on...

 

Ei läväreitä kasvoihin. Tätä mieltä oli äitini ja tätä mieltä olen minäkin. Saa ottaa vaikka mihin muualle kyllä =D

 

No en minkään ikäisen. Toivon ettei mun lapset halua lävistyksiä yhtään mihinkään. Ei mullakaan oo.

Ai siksi lapsetkaan ei saisi haluta, ku sullakaan ei oo? No.. Onhan se ajatusmaailma tuokin

En mäkään halunnut, ku vanhemmat toivo niin.

Ai, et kaikki pitäisi tehdä vanhempien mukaan... Just. No toivottavasti onnistut tavoitteissas...

Monet onnistuukin. Kylmä totuus on, että hyvin toimeentulevissa akateemisissa piireissä (yrityselämä, juristit, teknologiateollisuus) ei noita läväreitä/tatskoja edelleenkään juuri näy. Itse työskentelen alaikäisten omaisuuden parissa ja kyllä se karua todellisuutta on, että toimitusjohtajien ja lakimiesten teinit harrastaa tennistä ja laskettelua ulkomailla eikä niillä läväreitä tai tatskoja ole eivätkä ne niitä itse edes harkitse ottavansa. Joillekkin se teinien kasvaminen vanhempien odotusten mukaan on totisinta totta. Että paskempana juttuna pidän sitä kun kaksivuotiaita lävistetään (korvikset) vanhemman tahdosta tai että vanhempi esimerkillään rohkasee johonkin, josta ei niin vaan eroon pääse (tatskat, joiden ottamisluvan yhteydessä mielestäni pitäs vanhemman jemmata riittävä summa sen poistattamiseen jos lapsi sitä katuu). On se vaan kumma kun tuon rukoilijasirkan kommentit saa nää ex-kovismammat seinille..

Nyt on aikamoista yleistystä, eiköhän niitä tatuointeja ota niiden lääkäreiden ja tuomareidenkin lapset.

Nämä lapset on silti huomattavasti enemmän poikkeus kun valtaväestössä. Toki heillä on monesti paljon kovempi kurikin, mikä voi johtaa entistä pahempaan kapinointiin, mutta yleisemmin alistumiseen, koska lähipiiri noudattaa samoja sääntöjä.

Ja mikäs siinä jos haluaa vapaaehtoisesti pelata tennistä tai harrastaa balettia, ettei se ole pelkästään vanhempien unelmaa. Jokainen meistä elää oman elämänsä ja nuoruutensa, se mikä minusta on sääli, jotkut ovat vanhempiensa vallassa ja tekevät pienetkin valinnat (pukeutuminen, ulkonäkö) juuri siten kuinka vanhemmat toivovat heitä mielistelläkseen.

Usein kun kysymys ei ole mistään mielistelystä. Kyllä moni 15-v harrastas musiikkikoulua, tennistä, laskettelua ja jääkiekkoa (äskeisen asiakkaani kuukausittain maksetut harrastukset). Ja siinä saattaa ainakin siirtyä se kapinointivaihe.


Minusta yksi tai kaksi lävistystä ei kenestäkään kovista tee.
Ei tietenkään varsinkaan tänä päivänä, mutta äitien ollessa teinejä tilanne oli vähän erilainen..

Lapsesta ei myöskään kasva ihmisenä huonompaa kuin tennistä harrastavasta tuomarin lapsesta.

Tää taas oli palstan tyypillisin kommentti, johon on varmaan turha vastata mitään. Mutta uskallan väittää myös niin, että jos asiaa tutkittaisi niin lävistyksiä ja tatuointeja välttäneet ilmoittavaisivat aikuisiällä eläneensä onnellisempaa ja tasapainoisempaa nuoruutta kuin ne jotka ovat ottaneet. Monen sosioekonomisenkin syyn tuloksena. Se, että kasvoiko heistä sen parempia aikuisia on taas aivan eri asia. Mutta ei se tasapainoinen ei-lävistelty/tatuoitu nuoruus VOI olla huono asia.

No tee sinä toki omat tutkimuksesi ja päätelmäsi =) Se tasapainoinen nuoruus kun ei taas riipu minun mielestäni lävistyksestä eikä vastaavasti tennisharrastuksestakaan. Vanhemmilla koulutuksestaan riippumatta on vastuu lapsen kasvatuksesta, kurista ja pärjäämisestä yhteiskunnassa, sitä tärkeää perustaa että teinillä on kotona asiat mallillaan ja asetetut rajat ei tuhoa se, että antaa lapsensa vaikuttaa hieman ulkonäköönsä ottamalla sen lävistyksen tai valita harrastuksensa =)

Asun yliopstokaupungissa ja näen päivittäin sinne kulkevia opiskelijoita, jos sinun päätelmäsi mukaan lävistämätön on tasapainoisempi ja onnellisempi taitaa tuolla yliopsitossa opiskella siinä tapauksessa aika tasapainotonta ja onnetonta nuorta. Minusta kun juuri tuntuu että nimenomaan näille nuorille monellekin tyypillinen tunnus on se lävistys. "Mutta ei se tasapainoinen ei-lävistelty/tatuoitu nuoruus VOI olla huono asia." Ei aina olekkaan, mutta yhtä hyvin kuin lävistetty voi olla, kyllä sekin voi olla. Jos nuoruus on liian tasapainoinen ja syy löytyy osittain vanhemmista, voi sekin kostautua joskus myöhemmin aikuisiällä. Kun se tarve räväyttää ja pistää elämä risaiseksi yllättää, jos se ei pää enää kestäkkään sitä pelkkää tasaista tasapainoa vuoesta toiseen. Kyllä ihminen on sellainen olento että pelkkä tasapainoinen ja tavallinen ei meille riitä eikä se elämä sitä tasapainoa olekkaan, pitää olla niitä ylä ja alamäkiä, sitähän se ihmiselämä on.

 

Minä olen sitä mieltä että niin kauan kun lapsi on alaikäinen tai asuu minun kattoni alla, ei tarvi lävistyksiä eikä tatuointeja, tarvii olla sen verran ikää että tajuaa mitä tekee.
Itse otin ensimmäisen tatuointini 16 vuotiaana, tietysti salaa, ja täytyy sanoa että virhe oli. Kaikki muut tatuoinnit ja lävistykset olen ottanut aikuisena mutta harmittaa tuo teininä otettu kuva, kun se on huonossa paikassa ja lisäksi se on näitä kuvia joita näkee joka toisella vastaan tulijalla,
Voin olla liian tiukkis ja nipo mutta en halua että omat lapset ottaa teininä tatskoja tai lävistyksiä siksi kun se on "cool" vaan mieluummin vasta kun järkeä on niin paljon että tietää mitä tekee.

 

No en minkään ikäisen. Toivon ettei mun lapset halua lävistyksiä yhtään mihinkään. Ei mullakaan oo.

Ai siksi lapsetkaan ei saisi haluta, ku sullakaan ei oo? No.. Onhan se ajatusmaailma tuokin

En mäkään halunnut, ku vanhemmat toivo niin.

Ai, et kaikki pitäisi tehdä vanhempien mukaan... Just. No toivottavasti onnistut tavoitteissas...

Monet onnistuukin. Kylmä totuus on, että hyvin toimeentulevissa akateemisissa piireissä (yrityselämä, juristit, teknologiateollisuus) ei noita läväreitä/tatskoja edelleenkään juuri näy. Itse työskentelen alaikäisten omaisuuden parissa ja kyllä se karua todellisuutta on, että toimitusjohtajien ja lakimiesten teinit harrastaa tennistä ja laskettelua ulkomailla eikä niillä läväreitä tai tatskoja ole eivätkä ne niitä itse edes harkitse ottavansa. Joillekkin se teinien kasvaminen vanhempien odotusten mukaan on totisinta totta. Että paskempana juttuna pidän sitä kun kaksivuotiaita lävistetään (korvikset) vanhemman tahdosta tai että vanhempi esimerkillään rohkasee johonkin, josta ei niin vaan eroon pääse (tatskat, joiden ottamisluvan yhteydessä mielestäni pitäs vanhemman jemmata riittävä summa sen poistattamiseen jos lapsi sitä katuu). On se vaan kumma kun tuon rukoilijasirkan kommentit saa nää ex-kovismammat seinille..

Nyt on aikamoista yleistystä, eiköhän niitä tatuointeja ota niiden lääkäreiden ja tuomareidenkin lapset. Ja mikäs siinä jos haluaa vapaaehtoisesti pelata tennistä tai harrastaa balettia, ettei se ole pelkästään vanhempien unelmaa. Jokainen meistä elää oman elämänsä ja nuoruutensa, se mikä minusta on sääli, jotkut ovat vanhempiensa vallassa ja tekevät pienetkin valinnat (pukeutuminen, ulkonäkö) juuri siten kuinka vanhemmat toivovat heitä mielistelläkseen. Minusta yksi tai kaksi lävistystä ei kenestäkään kovista tee. Lapsesta ei myöskään kasva ihmisenä huonompaa kuin tennistä harrastavasta tuomarin lapsesta.

Ja kuinkahan paljon juuri akateemisesti kouluttautuvilla nuorillakin näkyy lävistyksiä olevan. Monen tyyliin näyttää kuuluvan nimenomaan joku huulilävistys tai muu.

Puhuinko jotain humanisteista, taideopiskelijoista tai ympäristötieteilijöistä??

No jatka sinä tuota yleistämistä, minä kun en todella tiedä mitä tiedettä kukin lukee kun en ole tullut kysyneeksi koskaan. Mutta väitänpä ettei kaikki suinkaan ole taideopiskelijoita, sinähän voit kuvitella toki niin =)

 

Minulta ei lupaa heru siihen ollenkaan !!

 

No en minkään ikäisen. Toivon ettei mun lapset halua lävistyksiä yhtään mihinkään. Ei mullakaan oo.

Ai siksi lapsetkaan ei saisi haluta, ku sullakaan ei oo? No.. Onhan se ajatusmaailma tuokin

En mäkään halunnut, ku vanhemmat toivo niin.

Ai, et kaikki pitäisi tehdä vanhempien mukaan... Just. No toivottavasti onnistut tavoitteissas...

Monet onnistuukin. Kylmä totuus on, että hyvin toimeentulevissa akateemisissa piireissä (yrityselämä, juristit, teknologiateollisuus) ei noita läväreitä/tatskoja edelleenkään juuri näy. Itse työskentelen alaikäisten omaisuuden parissa ja kyllä se karua todellisuutta on, että toimitusjohtajien ja lakimiesten teinit harrastaa tennistä ja laskettelua ulkomailla eikä niillä läväreitä tai tatskoja ole eivätkä ne niitä itse edes harkitse ottavansa. Joillekkin se teinien kasvaminen vanhempien odotusten mukaan on totisinta totta. Että paskempana juttuna pidän sitä kun kaksivuotiaita lävistetään (korvikset) vanhemman tahdosta tai että vanhempi esimerkillään rohkasee johonkin, josta ei niin vaan eroon pääse (tatskat, joiden ottamisluvan yhteydessä mielestäni pitäs vanhemman jemmata riittävä summa sen poistattamiseen jos lapsi sitä katuu). On se vaan kumma kun tuon rukoilijasirkan kommentit saa nää ex-kovismammat seinille..

Nyt on aikamoista yleistystä, eiköhän niitä tatuointeja ota niiden lääkäreiden ja tuomareidenkin lapset. Ja mikäs siinä jos haluaa vapaaehtoisesti pelata tennistä tai harrastaa balettia, ettei se ole pelkästään vanhempien unelmaa. Jokainen meistä elää oman elämänsä ja nuoruutensa, se mikä minusta on sääli, jotkut ovat vanhempiensa vallassa ja tekevät pienetkin valinnat (pukeutuminen, ulkonäkö) juuri siten kuinka vanhemmat toivovat heitä mielistelläkseen. Minusta yksi tai kaksi lävistystä ei kenestäkään kovista tee. Lapsesta ei myöskään kasva ihmisenä huonompaa kuin tennistä harrastavasta tuomarin lapsesta.

Ja kuinkahan paljon juuri akateemisesti kouluttautuvilla nuorillakin näkyy lävistyksiä olevan. Monen tyyliin näyttää kuuluvan nimenomaan joku huulilävistys tai muu.

Puhuinko jotain humanisteista, taideopiskelijoista tai ympäristötieteilijöistä??

No jatka sinä tuota yleistämistä, minä kun en todella tiedä mitä tiedettä kukin lukee kun en ole tullut kysyneeksi koskaan. Mutta väitänpä ettei kaikki suinkaan ole taideopiskelijoita, sinähän voit kuvitella toki niin =)

YTHS:n tutkimus Helsingin yliopiston opiskelijoista (monitieteinen yliopisto, jossa siis mm. humanisteja ja ympäristötieteilijöitä). 4 %:lla opiskelijoista läväri (hieman eri luokkaa kun teineillä varmaan n. 50 %). Kaikki opiskelijoiden lävärit otettu ennen yliopisto-opiskeluja. Lisäksi diabetesliitto mainitsee, että (juuri tuon YTHS:n tutkimuksen aikaan) lävärit on ollu yleisempiä Etelä-Suomessa kuin muualla eli veikkaan, että HY:n prosenttiluku 4 on sieltä korkeimmasta päästä yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa.

http://www.yths.fi/download.asp?id=tiedote;2065;%7B7038366B-2C4D-4E22-92E0-40C5E9275CE9%7D


rtf

 

Tässä lisäks stakesin artikkeli, jossa lävärit yhdistetään mm. huumeisiin. En tosiaan allekirjota noin jyrkkää yleistystä, mutta on tuossa tekstissä perusteluakin.

http://neuvoa-antavat.stakes.fi/NR/rdonlyres/7B4099A8-4E23-497A-9287-AA483F1A8202/0/koulutus_janhukainen_2000.

 

ehkä se on tosissaan on myös riippuvainen siitä onko vanhemmilla tatuointeja ja läväreitä että miten he antaisivat oman lapsensa ottaa..

Monellakohan nykypäivän teinin vanhemmalla on läväreitä, en ole nähnyt. Silti niitä on lastensa naamat täynnä =) Minulla ei ole kuin tatuointi, mutta lävärin lapsi saisi ottaa 15 vuotiaana jos itse tykkää.

Eiköhän tämä ole just se pointti, siksi teinit niitä ottaa kun vanhemmilla ei ole. Muistelen ainakin omasta nuoruudesta, että haluttiin olla erinäköisiä kun vanhemmat ja tehdä asiat erilailla. Se on sitä kapinointia! Tästä tulikin mieleen konsti mitä pitää varmaan kokeilla kun omat lapset on sitten joskus teini-ikäisiä. Itse en pidä lävistyksistä ja toivon ettei lapsenikaan niitä ota. Kun ekan kerran lävistyksistä tulee teinin kanssa keskustelua, marssin heti ottamaan itselleni napin naamaani. Tuskinpa teini enää sen jälkeen sellaista itselleen haluaa kun äidilläkin on samanlainen? =)

Tää ei sit päde kyllä munhun, eikä meillä omiin lapsiinkaan. Itellä on useammat korvalävistykset, mutta en kasvoihin voi ottaa ammattini takia. Meillä lapset haluaa monenlaista just semmosta mitä äidillä on...

No voi kettu! Luulin keksineeni pomminvarman konstin...

 

Vähintään 16 vuotiaan.Tai ehkä sitten kun 18vuotias sais ite päättää :/ En tiiä,luultavasti tuo 18vee =)