G: Millä tavalla reagoisit jos teinisi ilmoittaisi nämä eri asiat sulle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja galluppii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

galluppii

Vieras
Millä tavalla suhtautuisit ja mitä kenties sanoisit, jos lapsesi jonain päivänä ilmoittaisi että:


1.) Hän haluaa muuttaa sekä etunimensä että sukunimensä? Sitten hän vielä lisää inhoavansa erityisesti nykyistä etunimeään, se on ehdottomasti vaihdettava?

2.) Hän kokee syntyneensä väärään kehoon ja aikoo käydä sukupuolenkorjausleikkauksessa?

3.) Hän on rakastunut johonkin australialaiseen tyyppiin ja aikoo muuttaa tämän kanssa Australiaan pysyvästi?

4.) Hän kertoo sulle tehneensä murhan ja että ei ole vielä tähän mennessä jäänyt kiinni ja sinä olet ainoa joka tietää nyt...?

5.) Hän haluaa aloittaa klassisen baletin koska haaveilee olevansa sellainen kabareetyttö tai miksikä niitä kutsutaan jotka tanssivat vaikka Moulin Rougessa?

6.) Hän aikoo korjauttaa silmiensä värin toiseksi jollakin uudella amerikkalaisella lasertekniikalla?
-----------------------------------------------------

:D
 
Tuota eikös näitä samoja ole ollut ennenkin.

1. Sukunimi on ja pysyy. Sitä ei vaihdeta siinähän pyöris iso-isät haudoissaan. Etunimestä voidaan keskustella. Ehdottaisin että aluksi kutsutaan joksikin muuksi ja myöhemmin vaihdetaan jos siltä sitten vielä tuntuu.

2. No tästä keskusteltas pitkään ja syvästi ja pohdittas. Jos lapsi oikeasti tuntee olevansa väärässä niin toivottavasin onnea tulevaan ja olisin tukena tulevissa karikoissa.

3. Eikun unelmia kohti vaan. Äitille tulee ikävä mutta ainahan sitä saa unelmiaan tavoitella. Äiti voi sitten tulla käymään.

4. Pitäsin hemmetin huonona pilana.

5. Anna mennä vaan, kannustasin.

6. Ei tule kuuloonkaan. Ei ole sen arvosta vaihtaa väriä jos ei riskejä tiedä.
 
Joulu on taas, joulu on taas,
kattilat täynnä puuroo.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo.

Joulu on taas, joulu on taas,
voi, kuinka meill´ on hauskaa!
Lapsilla on, lapsilla on
aamusta iltaan hauskaa.
 
En omista lapseja, mutta vastaan kuitenkin jos semmoinen olisi, ei vaan tuu koskaan olemaan.

1.) Vaihtakoot sitten itse kun on 18v ja ihan omalla kustannuksella.

2.) Okei, mutta sitten ihan kunnon tutkimukset, ettei mistään hetken mielijohteesta.

3.) Edelleen sitten kun on 18v niin saa tehdä mitä huvittaa.

4.) Mennään samantien poliisiasemalle.

5.) En oikeen baleteista välitä ja en haluisi alkaa maksamaan kalliita tanssitunteja, kerätköön itse varat kesätöillä.

6.) Siitä vaan kunhan maksaa sen omilla roposillaan.
 
Ihan kuin minäkin olisin nämä samat kysymykset jossain nähnyt aiemminkin, mutta mietitääs silti...

1.) Siinäpähän vaihtaa ihan vapaasti sitten kun täyttää 18. Lupaisin yrittää kutsua häntä toivomallaan nimellä, mutta varmasti olisi aluksi hankalaa muistaa. :)

2.) Tuskinpa tämä ihan täytenä yllätyksenä tulisi, on se oma sukupuoli-identiteetti kuitenkin aika iso asia. Olisin surullinen, koska kyseessä on niin iso ja dramaattinen toimenpide ja koska luulen, että transsukupuolisen elämässä on enemmän vaikeuksia ja ennakkoluuloja ulkopuolisten taholta kuin keskivertoihmisellä. Kyseistä operaatiota ei kuitenkaan tehdä heppoisin perustein eikä sitä sukupuolta voida noin vain "käydä korjauttamassa" vaan kyseessä on pitkäaikainen prosessi jota edeltää psykologiset tutkimukset, joten luottaisin lääkärien ammattitaitoon ja harkintaan tässä asiassa, ts. jos se katsottaisiin tarpeelliseksi ja hyödylliseksi hänelle niin sitten se olisi niin eikä siinä voisi olla kuin tukena.

3.) "Kiva juttu, Australia on ihana maa, äiti tulee sit käymään joka talvi..." Tottakai tulis hirveä ikävä kun on noin kaukana, mutta unelmat on tehty toteutettaviksi ja elämä elettäväksi. Ja jopa Australiasta pääsee halutessaan pois. :D

4.) Olisin ihan tavattoman järkyttynyt ja surullinen. Kokisin epäonnistuneeni kasvattajana ihan täysin. Suostuttelisin tunnustamaan. Lähisukulaisenahan en syyllistyisi rikokseen vaikka itse en asiasta ilmoittaisi poliisille mitään, mutta vastuunkanto on tuollaisessa tilanteessa ainoa vaihtoehto.

5.) No siitä vaan, luulin kyllä että klassinen baletti täytyisi aloittaa jo lapsena jos siitä uran tahtoo. Unelmia saa olla, mutta suosittelisin miettimään myös varavaihtoehtoja... :D Harrastukset tottakai maksetaan lapsille kaikki, oli ne mitä vaan (laillisen rajoissa).

6.) Pitäisin vähän outona valintana, mutta aikuisena saa tottakai tehdä kuten parhaaksi katsoo. Alaikäiselle en antaisi lupaa tuollaiseen toimenpiteeseen, ja jos aikuisena haluaisi minun mielipidettäni kuunnella niin en suosittelisi, mutta oma asiansa siinä vaiheessa tottakai.
 
1.) Hän haluaa muuttaa sekä etunimensä että sukunimensä? Sitten hän vielä lisää inhoavansa erityisesti nykyistä etunimeään, se on ehdottomasti vaihdettava?
- Siitä vaan! Sukunimen vaihtoa en ihan ymmärtäisi, mutta jos hän haluaisi esimerkiksi ottaa tyttönimeni tai jonkin muun suvussa kulkevan nimen, niin ihan vapaasti. Ehkä tuo etunimen vaihtaminen vähän kirpaisisi, mutta jos lapsi ei sitä kerta kaikkiaan omakseen kokisi, niin vaihtoon vaan. Olenhan itsekin tehnyt saman tempun jokunen vuosi sitten.

2.) Hän kokee syntyneensä väärään kehoon ja aikoo käydä sukupuolenkorjausleikkauksessa?
- Eiih, sitten en saa biologisia lapsenlapsia! :'( Mutta mikäs minä olisin estämään, täysi-ikäisenähän hän saisi tehdä mitä haluaisi. Tärkeintähän on kuitenkin lapsen onni elämässä, ei isovanhemmuuteni laatu.

3.) Hän on rakastunut johonkin australialaiseen tyyppiin ja aikoo muuttaa tämän kanssa Australiaan pysyvästi?
- Sallisin tämän täysi-ikäiselle lapselle enkä kamalasti vastustelisi, kunhan työpaikka, asuntoasiat sun muut olisivat kunnossa. Ikävä tulisi.

4.) Hän kertoo sulle tehneensä murhan ja että ei ole vielä tähän mennessä jäänyt kiinni ja sinä olet ainoa joka tietää nyt...?
- Vaikea sanoa, miten pitkälle sitä oikeesti menis suojellakseen lastaan. Jos murhattu henkilö olis ollu esim. joku pedofiili tai vastaava, niin luultavasti pitäisin lapsen salaisuuden. Jos taas kyseessä olisi joku ihan toisenlainen tapaus, niin en tiedä, kestäisikö pää asian salaamista.

5.) Hän haluaa aloittaa klassisen baletin koska haaveilee olevansa sellainen kabareetyttö tai miksikä niitä kutsutaan jotka tanssivat vaikka Moulin Rougessa?
- Sopii, itsekin haaveilen moisesta!

6.) Hän aikoo korjauttaa silmiensä värin toiseksi jollakin uudella amerikkalaisella lasertekniikalla?
- Siitä vaan, jos maksaa itse koko lystin (ja jos on todettu, ettei tekniikkaan sisälly näkökyvyn kannalta oleellisia riskejä).
 
1. Antaa palaa jos on 18 plakkarissa. Jos ei pidä nimestään niin mikä olen estämään, tosin sukulaiset ja itse kutsuisin edelleen entisellä nimellä lastani. Yksi kaverini on vaihtanut nimeää, serkkuni sukunimeään. No big deal

2.Okei. Mikäs siinä. Tunnen ihmisiä, jotka näin ovat tehneet. Parempi se on tunnustaa ja korjauttaa sitten, jos sellainen olo on. Tietenkin se voisi olla hienoinen järkytys silloin, mutta toistaiseksi en uskoisi olevan

3. Kiva juttu, toivottavasti onnistuu ja jos ei, niin Suomessa koti odottaa. Onneksi lentokone kulkee ja vierailemaan pääsee. Ei ongelmaa :) Kysyisin varmaan, postitanko jotakin tavaraa perässä

4. Jaa'a. Olisin varmaan shokissa, mutta kyselisin tarkemmin asiasta. Riippunee jonkun verran, että kenet on tappanut..

5. Antaa palaa vaan :D Mikä minä olen sitä estämään jos niin haluaa tehdä. Kaikkea pitää koittaa paitsi itsemurhaa ja mummoaan

6. No en suosittelisi, varsinkin kun sinisiä silmiä ei sillä voi muokata. Mutta jos ruskeasilmäisestä haluaa sinisilmäiseksi, niin suosittelisin ensin piilareilla leikkimistä ja sitten vasta jos oikeasti niin haluaa,sen tekemistä.
 
1.) Hän haluaa muuttaa sekä etunimensä että sukunimensä? Sitten hän vielä lisää inhoavansa erityisesti nykyistä etunimeään, se on ehdottomasti vaihdettava?
- Saisi vaihtaa etunimen, mutta pitäisi ensin harkita pitkään. Sukunimessä ei oo vikaa, ei saisi vielä vaihtaa, aikuisena sitten :D

2.) Hän kokee syntyneensä väärään kehoon ja aikoo käydä sukupuolenkorjausleikkauksessa?
- Luettaisiin tutkimuksia tällaisesta ja mietittäisiin, sanoisin että pitää odottaa että on aikuinen.

3.) Hän on rakastunut johonkin australialaiseen tyyppiin ja aikoo muuttaa tämän kanssa Australiaan pysyvästi?
- Etäsuhde kuulostaa äidistä mukavalta ;). Isona sitten saa muuttaa.

4.) Hän kertoo sulle tehneensä murhan ja että ei ole vielä tähän mennessä jäänyt kiinni ja sinä olet ainoa joka tietää nyt...?
- Suuttuisin, huono vitsi. Jos totta, soittaisin poliisille.

5.) Hän haluaa aloittaa klassisen baletin koska haaveilee olevansa sellainen kabareetyttö tai miksikä niitä kutsutaan jotka tanssivat vaikka Moulin Rougessa?
- tää olis outoa, meillä on vain poika. Balettiin saisi mennä.

6.) Hän aikoo korjauttaa silmiensä värin toiseksi jollakin uudella amerikkalaisella lasertekniikalla?
- omilla rahoilla saa aikuiset tehdä mitä haluaa, mutta hullun hommaa olisi.
 
1.) Täysi-ikäisenä tehkään mitä haluaa. Olisin kyllä vähän surullinen, mä tykkään meidän sukunimestä ja toivoisin lasten jatkavan sitä eteenpäin omille lapsilleen. esikoisen etunimi on myös sellainen johon olen tykästynyt jo yli 15 vuotta sitten, olisi surku jos hän aikuisena päättäisi vaihtaa sen toiseen. Teini-ikäisen en antaisi varmaan vaihtaa edes etunimeään.

2.) En nielisi siltä istumalta. Ohjaisin keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa identiteetistään, jos ajan kuluttua edelleen olisi sitä mietlä että on väärässä kehossa, niin mikäs siinä, sitten kai hänen pitäisi aloittaasukupuolen korjaus prosessi ja hormonihoidot.

3.) Alaikäisenä ei olisi asiaa lähteä mihinkään toiselle puolelle maapalloa. Olisi kamalan hankala auttaa teiniä elämässä jos asuisi noin kaukana.

4.) Shokki. Ihanne-minäni menisi kertomaan poliisille asiasta. Todellisuudessa en tiedä mitä tekisin, olisi niin kamala asia. Haluaisin uskoa, että saisin taivuteltua teinin itse tunnustamaan tekonsa.

5.) Mulla on vaan poikia :D Mutta jonkinsortin kabareepojaksi tietty voisi haluta (onko sellasia?). Baletti ei ole top10:ssa niissä harrastuksissa joita lasteni soisin alottavan. mutta jos rahallisesti olisi mahdollista, niin miksi ei sitten balettia voisi harrastaa siinä missä jotain muutakin (esikoinen jopa voisi ehkä innostuakin baletista).

6.) Tämä on näit asioita joita voi tehdä sitten aikuisena. Teinille ei lupaa moiseen heruisi.
 
Mun koti, mun säännöt. 18-vuotiaana voi sitten tehdä lainvoimaisesti omia päätöksiään. Olkoon sitten niin. Murhasta kehottaisin ottamaan yhteyttä poliisiin. Ja jos ei itse ottaisi, minä tekisin sen.
 

Yhteistyössä