G: Miksi et imetä? (vauva korvikkeella)

Kertokaapa siis miksi imetys loppui tai ei sujunut alkuunsakaan.

Minä itse jouduin aina antamaan lisämaitoa ensimmäisten muutamien elinpäivien jälkeen aina monta kuukautta ja sitten totesin, että tämä sirkus saa loppua. Surullistahan se oli. Maito ei siis noussut kunnolla koskaan! En tiennyt että se olisi mahdollista...

 

meillä samanlaista pelleilyä!

 

Minulla olisi tyssännyt varmasti imetys myös tuon lisämaidon antamisen takia jos olisin joutunut kotiin yhtä nopeassa tahdissa kuin normisynnyttäjät (itsellä sektio).
Maito ei meinannut nousta ja tyttö totuttuaan pulloon raivosi. Onneksi sairaalassa oli ihana lastenhoitaja joka sai itkevän äidin ja vauvan rauhoittumaan (useamman kerran) ja avusti imetyksessä koska totisesti tarvittiin lisäkäsiä yhden pienen vauvan ruokkimiseen.

 

Meillä pojalla lyhyt ja kireä kielijänne jonka takia ei imetyskään sit ottanu sujuakseen,ei raukka jaksanu imee.Vajaa 3kk kuitenkin sinniteltiin tosi useilla syötöillä sit loppu kokonaan

 

Jo sairaalassa annettiin lisämaitoa, sitten lähettivät kotiin uskoen minun tisseihini mikä ei ehkä olisi kannattanut... :/ maitoa ei vain riittänyt ja niimpä osittaisimetin n.1,5kk. Enää en siis edes haluaisi imettää vaikka maitoa tulisi, tyttö kohta 9kk.

 

Minä täysimetin 1 kk ja siitä osittais imetin vielä 2 vkoa. Maito loppui yhtäkkiä. Oma syyni, sillä en syönyt mitään, join vain. Paino tippuikin kolmessa viikossa 15 kg. Kaikki ruoka mitä söi, tuli oksennuksena ulos. Mutta haluaisin kovin imettää vieläkin, poika 7 kk.

 

lisämaitoa ja sitten kotona mun maito ei riittänyt.........toisesta rinnasta tuli tosi vähän...imetin noin kuukauden.

 

Maito ei koskaan kunnolla noussut, olin niin huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen että kaikki energia kropassani meni minun kuntoon saamiseen.
Lisäksi imetys oli todella tuskallista, rintakumien kanssa pelleilin, sitten josta taas tuli sitä että rinnat ei tyhjentyneet kunnolla-> rintatulehduskierre.
Lisäksi kumi-imetys vähensi maidon määrää entisestään.
Ja poika lopetti yösyömisen 1,5kk iässä-> maitomäärä väheni siitäkin (en todellakaan heräillyt öisin pumppaamaan)
Mut 4kk ikäseksi kuitenkin osittainimetin. Vaikka joka päivä ajattelin että tää saa olla viimenen päivä.

 

Imetin noin 3-4 kk, vaikka vähitellen totutin myös pulloon. Menin olosuhteista johtuen töihin 4 kk:n jälkeen ja isä jäi hetkeksi kotiin. Aluksi imetin vielä osittain ja öisin, mutta se jäi kun vauva alkoi nukkumaan yöt kokonaan. Vähitellen maidontuotanto hiipui itsestään, eikä se enää riittänyt vauvalle.

Imetys oli minulle alkuun yllättävän kipeää, hankalaa ja rinnat olivat niin kipeät, että nukuin koko ajan rintaliivit pääll' ja vain selälläni. Loppuvaiheessa imetyksestä tuli helpompaa. Hiukan on joskus ikävä sitä aikaa.

 

En halunnut imettää ja sentakia korvikkeella.

 

Niin tuttua juttua täällä!

Synnytyksen jälkeen poika joutui teholle, imetyksen aloittaminen viivästyi: minut kehotettiin pumpun kimppuun tyyliin "ai niin sekin!" Ja kaiken huipuksi pojan temperamentti... Pulloon tottuneena raukka huusi rinnalla kuin henkeä olis viety.

Koskaan en täysimettänyt ja sitä pullorallia, tissin repimistä, huutoa, itkua ja tappelua kestin kaks kuukautta kunnes siirryttiin korvikkeeseen (helpotus, kaiho ja epäonnistuminen yhtaikaa...)

Jos joskus vielä lapsia tulee, niin kauhon synnärillä kaksin käsin kotikaljaa ja teen vaikka mitkä temput, joista en ekalla kerralla tiennyt mitään.

:|

 

Olisin niin mielelläni imettänyt, mutta tyttö sai alusta alkaen hirveitä raivareita, eikä suostunut imemään! Yritin uskollisesti joka syötöllä aikansa, mutta ei näkynyt valoa tunnelissa Aikaisemmin en ollut kuullutkaan että noin voi käydä. Jaksoin jonkin aikaa pumpata ja syötin pullosta, mutta oma maidontuotanto alkoi pikkuhiljaa hiipua ym ym. Jos joskus saan vielä lapsen, toivoisin että asiat menisi toisin tai ainakin osaan varautua pahimpaan.

 

Meillä vauva sai jo synnärillä pullosta maitoa kun ei itseltä tullut ja vauvan sokerit laski liikaa. Osastolla ensimmäinen hoitaja vaan moitti, että vauva imee väärin enkä mä ees tajunnut että mikä siinä oli vikana. Toinen hoitaja sit keksi rintakumit, niiden avulla imu oli parempi. Maito ei kuitenkaan koskaan noussut, primperanit söin kahteen kertaan. Yritin imettää runsaat kaksi viikkoa, joka syötöllä vauva sai myös pullosta. Ensin annoin pullosta, sitten imetin ja taas pullosta. Välillä vaihdettiin vaippaa jotta vauva heräsi ja oli virkeämpi imemään. Siinä pullojen ja kumien kanssa säheltäessä meni tunti yhdellä syöttökerralla, siis myös öisin. Olin todella väsynyt. Sain lainaan neuvolasta sähköpumpun. Sillä useampia kertoja yritin pumppailla, molemmista rinnoista yhteensä puolen tunnin pumpauksella sain 10 ml maitoa. Samanaikaisesti poika joi 80 ml 4 tunnin välein. Pakkasin pumpun ja kiikutin sen takas neuvolaan, se oli sitten siinä. Olin todella surullinen ja pettynyt, samalla helpottunut kun hommalle tuli piste. Vieläkin alkaa itkettämään kun tuota muistelen :'( Sen olen päättänyt, että jos meille vielä toinen vauva tulisi, eikä maito silloinkaan alkaisi kunnolla nousta, siirtyisin suosiosta korvikkeeseen, en enää tuhlaisi kahta viikkoa siitä niin kovin lyhyestä vastasyntyneisyyskaudesta tuollaiseen ja väsyttäisi itseäni aivan loppuun. No, ainakin tiedän yrittäneeni.

 

Kertokaapa siis miksi imetys loppui tai ei sujunut alkuunsakaan.

Minä itse jouduin aina antamaan lisämaitoa ensimmäisten muutamien elinpäivien jälkeen aina monta kuukautta ja sitten totesin, että tämä sirkus saa loppua. Surullistahan se oli. Maito ei siis noussut kunnolla koskaan! En tiennyt että se olisi mahdollista...

Näin kävi meilläkin, molempien lasten kohdalla.

 

Meillä vauva sai jo synnärillä pullosta maitoa kun ei itseltä tullut ja vauvan sokerit laski liikaa. Osastolla ensimmäinen hoitaja vaan moitti, että vauva imee väärin enkä mä ees tajunnut että mikä siinä oli vikana. Toinen hoitaja sit keksi rintakumit, niiden avulla imu oli parempi. Maito ei kuitenkaan koskaan noussut, primperanit söin kahteen kertaan. Yritin imettää runsaat kaksi viikkoa, joka syötöllä vauva sai myös pullosta. Ensin annoin pullosta, sitten imetin ja taas pullosta. Välillä vaihdettiin vaippaa jotta vauva heräsi ja oli virkeämpi imemään. Siinä pullojen ja kumien kanssa säheltäessä meni tunti yhdellä syöttökerralla, siis myös öisin. Olin todella väsynyt. Sain lainaan neuvolasta sähköpumpun. Sillä useampia kertoja yritin pumppailla, molemmista rinnoista yhteensä puolen tunnin pumpauksella sain 10 ml maitoa. Samanaikaisesti poika joi 80 ml 4 tunnin välein. Pakkasin pumpun ja kiikutin sen takas neuvolaan, se oli sitten siinä. Olin todella surullinen ja pettynyt, samalla helpottunut kun hommalle tuli piste. Vieläkin alkaa itkettämään kun tuota muistelen :'( Sen olen päättänyt, että jos meille vielä toinen vauva tulisi, eikä maito silloinkaan alkaisi kunnolla nousta, siirtyisin suosiosta korvikkeeseen, en enää tuhlaisi kahta viikkoa siitä niin kovin lyhyestä vastasyntyneisyyskaudesta tuollaiseen ja väsyttäisi itseäni aivan loppuun. No, ainakin tiedän yrittäneeni.

Aika lailla tutun kuuloinen tarina! :hug: sulle! Mie imetin kuukauden verran osittain. Tissiä ensin ja sitten pulloa kun lapsella oli vielä nälkä. Tissillä tosin saatettiin olla toista tuntiakin ja molemmista rinnoista imetin. Pumpulla ei irronnut (vaikka se ei kerro irtoaako vauvan imiessä ) minkään vertaa eikä minullakaan maito noussut lainkaan. Samaa lääkettä söin kuin Merikukkakin. Siinä vaiheessa lopetin yrittämisen kun lapsi rupes raivoamaan pelkästään tissin näkemisestäkin, totta kai kun oli oppinut jo pullolle. Vaikea paikka oli ja on vieläkin...

Kuopus taas syntyi keskosena hätäsektiolla, joten siinä mielessä lähtökohta oli eri, mutta lopputulos sama kuin esikon kohdallakin. Tosin nyt imetin vain kolme kertaa, pumppailin kyllä ahkerasti mutta eihän tuo auttannu. Vaikea paikka jälleen...

 

Maito ei noussut vaikka päällään olisi seisonut. Näin kävi molempien kanssa. Tässä toisessa lisäekstraa toi vielä kun päästiin synnäriltä kotiin niin isompi tytöistä sairastui ja hänen kanssaan sai käydä sairaalassa. Se taisi olla viimeinen piikki tuohon maidonnousuun. Niin ja sairaalassa annettiin jo lisämaitoa kun ei rinnoista mitään herunut.

 

mulla edellisesta ei noussu maito ollenkaan, ja naitten viimesten valilla on nelja vuotta ikaeroakin. Alussa rinnat kipeyty niin etten tienny miten pain olisi ja rintakumin kanssa meni molemmilla hermot! Osaimetin sitten parin viikon ikaisesta ja 2kk 3vk ikaisesta pelkastaan korviketta kun maito loppui.
3kk aloitettiin jo kiinteatkin...
( 5 muksusta esikko soi 2vk rintaa, kakkonen imetyksella 7kk, kolmonen taysimetysta 6kk ja imetysta 1v3kk, nelonen ei ollenkaan ja viitonen sen 2.5kk)

 

Meidän tarina. Tyttöni syntyi käynnistyksellä, yliaikaisena. Synnytys oli rankka myös vauvalle, sai 5 pistettä ja oli hetken valvontayksikössä . Kaiken tämän lisäksi sokeriarvot laskivat eikä maito noussut heti. Sokeriarvojen takia pullosyötimme, jotta arvot nousisivat eikä tyttö joutuisi letkuun.
Kotiin päästyämme ohjeena oli pumpata ja antaa loput korviketta, näin pystyimme katsomaan että söi riittävästi. Pumppaamalla ei tullut kuin max 40ml/kerta. Kun yritin siirtyä pullosta rintaruokintaan, vauva piti tissiä huvina, oliko kenties oppinut siihen, että pullosta syöminen oli helppoa? En osannut (vauva on esikoisemme) siis toimia. 3 viikkoa jaksoin pumpata.
Raskausaikana päätin etten ota stressiä imetyksestä, mutta toisin kävi. Ne kerrat kun imetin, en unohda vauvani silmien tuiketta enkä sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Nyt tyttöni on 2kk ja vieläkin aika-ajoin olen suruissan isiitä ettei imetys onnistunut. Nyt toimisin toisin, hakisin enemmän apua.
Onneksi tyttö kasvaa ja näyttää voivan hyvin, vaikkakin on korvikkeella.
Täytyy todeta tässä vielä, että kyllä on moni ihminen kysynyt ja ihmetellyt miksen imetä. Itselle on tullut vähän sellainen selittämisenmaku, onko se sitä että asia on kuitenkin itselle arka ja pettymys oli suuri.

 

Lopetin imetyksen pojan ollessa reilu 5kk, koska imetysdietistä huolimatta poikaa ei saatu oireettomaks ja oma vointi ei sallinut dietin tiukentamista. Poika oli synnärillä alkuun tehohoidossa ja sillon harjoteltiin tissittelyä aina kun kävin pojan luona. Sen jälkeen menin pumppaamaan ja kotona ei sit lisämaitoo tarvittukaan ku ihan muutaman kerran. Mun pois ollessa annettiin yleensä korviketta, mut siitä piti sit jossain vaiheessa luopua allergian takia ja sit vaan tissiteltiin kiinteiden ohella.

Mielelläni olisin kauemmin imettäny ja haikeena muistelen sitä aikaa, vaikka alkuun oli tosi vaikeeta, kun poika oli totutettu pullolle. Kätilöt autto osastolla ja kotona jatkoin taistelua... Sitkeesti yritin, join kotikaljaa ja paljon vettä yms, imetin tiheesti ja kauan (melkein asuin sohvalla) ja lopulta se kannatti. Rintakuminkin sain pois parin ekan viikon jälkeen ja sit tarttesin vaan muutaman satunnaisen kerran. Pumpulle mulla ei oikein herunu pitemmän päälle, mutta muuten riitti ihan kivasti... Paitsi sitte piti alkaa antaan kiinteitä, kun ei allergian takia tullu kasvua tarpeeks.

Seuraavaa toivon voivani imettää kauemmin.

*Muoks* Poika nyt 8kk1vk+

 

Mä en ole imettänyt käytännössä päivääkään.
Raskausmyrkytysoireiden (2 pvää synnytyksen jälkeenkin) takia mä en ois voinut hoitaa vauvaa ja se oli myös itse tehohoidossa muutaman päivän lastenosastolla. Sai siellä pullosta joten tissittely sai aikaan raivareita eikä osaa imeä&kärsivällisyys ei riitä odottamiseen.

Maitoa herui alkupäivinä kotona noin 40 ml mutta nyttemmin loppunut kokonaan. Mulla on lisäksi verenpainelääkitys edelleen päällä, mikä voi olla vaikuttanut maidon ehtymiseen. Kaiken lisäksi mä taidan joutua vielä antibioottikuurille joten se ois lopettanut viimeistään imetyksen..

Aluksi mä koin huonoa omatuntoa, muutenkin alkuaika on ollut mulle raskasta. Sit mä päätin lopettaa itseni kiusaamisen edes jossain asiassa, korvikkeella tulee ihan hyviä lapsia.
Aina ei voi voittaa..

Tytöllä ikää nyt vajaa 3vkoa.

 

Poika joutui valvontaosastolle heti synnytyksen (kiireellinen sektio) jälkeen ja pääsin itse katsomaan pikkuista vasta vuorokausi syntymän jälkeen alhaisen hemoglobiinin takia. Poika oli lämpökaapissa ja ravinto meni nenä-mahaletkun kautta. Lapselle oli tarjottu jo pulloa, mutta raukka ei jaksanut imeä. Minulla ei ollut maito vielä noussut, joten alussa annettiin vain pullosta, se pienenpieni määrä, jonka lapsi söi. Vasta 2vrk syntymästä tissiteltiin ensi kerran ja silloin vasta sain ohjeen käydä pumppaamassakin. En ollut itse edes älynnyt kysyä mitään aiheesta, koska kyseessä esikoinen ja olin niin sekaisin vielä kaikesta.

Kun lapsi pääsi vierihoitooni 4vrk:n ikäisenä, imetin joka ruokailulla, vaikka maito ei ollut noussutkaan. Lapsen pienipainoisuuden (2390g) takia, minun piti antaa myös lisämaitoa joka aterialla. Kotiinlähtöpäivänä maito nousi. Sairaalan ohjeen mukaan sain imettää silti vain 10min. kerrallaan, että lapsi jaksaisi imeä, sen jälkeen piti antaa aina lisämaitoa pullosta, jotta paino saatiin nousuun. Paino nousikin hyvin, mutta kukaan ei käskenyt luopua lisämaidosta. Näin jälkikäteen ajatellen, oma maitoni olisi tod.näk. riittänyt jo siinä vaiheessa. En osannut edes itse kysyä aiheesta, vaikka neuvolassa ravattiin viikottain painokontrollissa.

Jossain vaiheessa pääsin siihen tilanteeseen, että poika sai korviketta ainoastaan ennen päivä- ja yöunia, muuten mentiin rintamaidolla. Pojan ollessa 5,5kk, soseiden tultua kuvioihin, imetys loppui kuin seinään. Poika yritti imeä aikansa, hermostui ja lopulta kieltäytyi selkä kaarella edes yrittämästä. Vaikutti, että maito yksinkertaisesti loppui, koska yhtään ei rintoja sen jälkeen kivistänyt, en joutunut pumppaamaan, eivätkä rinnat vuotaneet.

Olen tyytyväinen, että onnistuin imettämään 5,5kk, vaikka kaikki todennäköisyys olikin sitä vastaan alussa. Olin kyllä ensin pettynyt ja vihainen, kun en pystynyt täysimettämään, ihan kuin se olisi jokin hyvän äidin mittari! Jossain vaiheessa älysin olla huolehtimatta, kun katsoin pikku rääpäleemme kuvia ensi päiviltä, pieni laiha vauva lämpökaapissa kaikissa letkuissa ja johdoissa, suuri mustelma päässään (vaikea ulosotto imukupilla). Ihan kuin jollain tissimaidolla siinä vaiheessa olisi merkitystä, pääasia että lapsemme selvisi ja on nykyisin terve, hyvinkin pullea =), 8,5kk vanha, iloinen, tyytyväinen, maailman ihanin poika! :heart:

 

Yllättyneenä luin miten monelle on annettu lisämaitoa sairaalassa pullosta. Itse jouduin pahan jälkivuodon takia olemaan erossa pojasta 1,5 vuorokautta, ja sinä aikana pojalle annettiin luovutettua maitoa hörpyttämällä. Uskon sen auttaneen siinä että imetys lähti erosta huolimatta hyvin käyntiin. Mieheni oli kyllä koko ajan vauvaa hoitamassa ja huolehti ettei pulloa anneta, mutta eivät sairaalassa edes sitä ehdottaneet. Tai no, itse asiassa Kättärillä antoivat automaattisesti hörpyttämällä mutta Naistenklinikalle siirryttyämme olivat ekalla kerralla tarjonneet pulloa, jatkossa sitten eivät sitä ehdottaneet.

Voimia kaikille, ei imetys todellakaan ole äitiyden mittari vaikka paineita varmasti joka puolelta tuleekin. Monissa Europan maissa on hyvin tavallista ettei imetetä lainkaan ja hyvin voivat vauvat kuitenkin

 

Heips. En ole vielä kokonaan antanut periksi mutta kohta sekin on edessä. Olen 2 päivää itkenyt silmät päästäni kun neiti raivoaa tissille öisin suostuu syömään kun niistä tulee maitoa. Päivisin ei mitään toivoa. Jos edes 2kk asti päästäis tällä osa imetyksellä.

Mitäs konsteja niitä sitten onkaan että sais maidontuotannon lisääntymään ja maidon nousemaan. Pidän neitiä tissillä aina kun hän sitä hamuaa ja vaihtelen raivo puuskien välissä tissiä että hetkeks rauhottuu tunnin kaks sitä jaksan ja neiti myös mutta sitten alkaa se sydäntä repivä itku kun nälkä jo suuri eikä tisseistäni ole tarpeeksi tullut. joten sitten pullosta 50-100ml päälle.

Pelkään että parisuhteemmekin alkaa kärsimään kun mies tulee töistä/koulusta kotiin niin minä vain itken sohvalla neiti sylissä juomassa tuttelia pullosta.

Jos se vaan on tämän ekan kanssa vaikeeta.

Sairaalassa annettiin lisämaitoa pullosta kun en pystynyt oman vointini vuoksi imettämään. Mutta jos sairaalassa olisin ollut kunnossa maidontulo olisi pysynyt hyvänä kun olisin pystynyt imettää. Ja kotiin kun pääsin niin seuraavana aamuna jouduin takasin sairaalaan kun tila heikkeni minulla ja vauva jäi isovanhempien kanssa kotiin ja sai koko päivän tuttelia. Eli nämä kaikki vissiin vaikutti maidontulon heikkenemiseen.

Kohta luovutan ja toivon ensikerralla parempaa menestystä.

Niisku-neiti & rinsessa 2vko2pv

 

Minä imetin noin 3,5kk ja sen jälkeen imetin öisin. Maitoa ei vain yksinkertaisesti riittänyt meidän pojan tarpeeseen. Olisin halunnut imettää kauemmin jos maitoa olisi tullut enemmän.

 

Heips. En ole vielä kokonaan antanut periksi mutta kohta sekin on edessä. Olen 2 päivää itkenyt silmät päästäni kun neiti raivoaa tissille öisin suostuu syömään kun niistä tulee maitoa. Päivisin ei mitään toivoa. Jos edes 2kk asti päästäis tällä osa imetyksellä.

Mitäs konsteja niitä sitten onkaan että sais maidontuotannon lisääntymään ja maidon nousemaan. Pidän neitiä tissillä aina kun hän sitä hamuaa ja vaihtelen raivo puuskien välissä tissiä että hetkeks rauhottuu tunnin kaks sitä jaksan ja neiti myös mutta sitten alkaa se sydäntä repivä itku kun nälkä jo suuri eikä tisseistäni ole tarpeeksi tullut. joten sitten pullosta 50-100ml päälle.

Pelkään että parisuhteemmekin alkaa kärsimään kun mies tulee töistä/koulusta kotiin niin minä vain itken sohvalla neiti sylissä juomassa tuttelia pullosta.

Jos se vaan on tämän ekan kanssa vaikeeta.

Sairaalassa annettiin lisämaitoa pullosta kun en pystynyt oman vointini vuoksi imettämään. Mutta jos sairaalassa olisin ollut kunnossa maidontulo olisi pysynyt hyvänä kun olisin pystynyt imettää. Ja kotiin kun pääsin niin seuraavana aamuna jouduin takasin sairaalaan kun tila heikkeni minulla ja vauva jäi isovanhempien kanssa kotiin ja sai koko päivän tuttelia. Eli nämä kaikki vissiin vaikutti maidontulon heikkenemiseen.

Kohta luovutan ja toivon ensikerralla parempaa menestystä.

Niisku-neiti & rinsessa 2vko2pv

en muuta neuvoa osaa antaa kun että imetä imetä ja imetä.sillä maito nousee.stimulaatiota(pitkiä sessioita) pitää olla tarpeeksi että maito nousee.lisäksi vauvoilla on tiheän imun kausia jolloin tilaavat maitoa enemmän ja asuvat rinnalla.jos tässä sit menee antamaan joka kerta pullosta niin homma ei toimi.maitomäärä ei vastaa sit enää vauvan tarvetta.

mutta en siis tarkoita tällä mitään pahaa mut itsellä on kahden kanssa homma toiminut vaikka rankkaa on välillä kun lapset asuu tissillä!on aikoja jolloin usko meinas loppua mutta mulla ei ole ollut vaihtoehtoja.kumpikaan ei huoli pulloa...ei auta kun imettää.

sinulla on vielä hyvät mahikset saada homma toimimaan kun alat luottamaan itseesi ja annant vaan asua rinnalla jonkun aikaa.