G: Kuritettiinko sinua ruumiillisesti lapsena?

Meillä ei harrastettu luunappeja tai tukistamista, mutta kerran muistan saaneeni piiskaa.

En hyväksy, en sitten ollenkaan. Siitä jäi kauhean nöyryytetty olo. Häpeä on ihmiselle muutenkin niin vaikea tunne, sen kanssa pitäis olla varovainen. Se, että alkaa häpeämään omaa kehoansa kun huomaa sen koskemattomuuden olevan poissa, ei ole hyvä asia.

 

Kyllä sain selkääni!Tukistusta,remmiä,risua,sähköjohtoa...Tulinko "kiltiksi"?En.Kasvoiko luonto ja bastarinta?Kyllä!

Mutta vielä pahempaa oli myöhemmin vuosikausia jatkunut henkinen väkivalta.

 

Luunappeja ja tukistamisia muistan muutaman kerran saaneeni, joista en osaa olla mitenkään pahoillaan tai koe traumatisoituneeni. Olimme isonsiskoni kanssa aika villejä tapauksia...

 

Kurjan kuulosia juttuja

Meitä ei ikinä kuritettu fyysisesti enkä muista, että edes ääntä ois korotettu.
Meillä päti jonkinlainen syyllisyys tai häpeä tai joku sellanen, että ei saanu tuottaa pettymystä vanhemmille. Pelkkä isän "tietty rykäisy" tiesi, että nyt ei oo tehty, niin ku pitäis.

Itte kyllä korotan ääntäni ja en oo yhtään niin kärsivällinen ku äitini. Mutta väkivaltaa, ei.....

 

Muutaman kerran isä tukisti pikaistuksissaan. Ja muistan joka kerran, miten se sattui ja miten nöyryyttävää se oli. Kyllähän se oppi kuitenkin tavallaan meni perille, koska tiesin tehneeni/sanoneeni todella pahasti kun isä suuttui niin että tukisti, en takuulla tehnyt niin toiste. Mutta toisaalta se söi luottamusta ja sai myös pelkäämään koska taas tukistetaan.

Itse en tarkoituksella tukista tai muutenkaan käytä väkivaltaa. Voi olla että sekin päivä eteen tulee etten pysty hillitsemään itseäni, mutta säikähdän varmasti itseäni pahan kerran ja kadun välittömästi. Ainakin pyydän lapselta anteeksi ja kerron ettei kukaan saa koskaan satuttaa. Toivotaan ettei koskaan käy niin.

 

lievästi, ei noista fyysisistä tapauksista kuitenkaa oo traumoja jääny, toinen juttu taas on sanallinen väkivalta.

 

Tukkapöllyä sain. Muutaman kerran isä myös löi kunnolla, mutta ne kerrat jäivät onneksi aika vähäisiksi.

 

Kyllä.

 

Mutsi antoi vyöllä muutaman kerran, osui jalkoihin ja kyllä muistan vieläkin sen kirvelyn. Pari tukkapöllyä ja luunappia olen myös varmasti saanut.
Mutta pahinta on kuitenkin se väkivalta, mitä näin isän toimesta äitiä kohtaan.

 

saatiin tukkapöllyä ja risulla kintuille jos muuten ei uskottu.

 

no ei varsinaisesti koskaan kuritettu vaikka joskus sain luunapin ja nyrystystä..myöskään mulle ei koskaan huudettu.

 

Muistaakseni jokunen tukkapölly ja ainakin luunappi-uhkauksia, myöskin uhkauksia antaa selkäsauna vyöllä (en muista saaneeni selkäsaunaa)...ei oo jäänyt traumoja tai katkeruutta vanhempiani kohtaan.

 

Kyllä. Siksipä oma lapseni ei tule ikinä "edes" luunappia saamaan.

juuri näin!

 

Tukkapöllyä sain, vähän läimäytyksiä ja selkäsaunan risuilla.

En laita vahinkoa kiertämään, omia lapsiani en tahallisesti satuta.

 

muutama tukkapölly ja luunappi.
ukko saanu kahdesti selkäänsä.

 

Tukistettiin välillä. Myöhemmin sain hyppynarusta mummiltani pari kertaa.. se on ainoana jäänyt mieleen, että oli pahoinpitelyä, sattu pirusti ja jäi mustelmat jalkoihin. Mutta tukistus mun mielestä ok ja muistan että äitini antoi mulle 'piiskaa' siis läpsäs kädellä vähän pyllylle, en usko että on edes sattunut, mutta itkin hysteerisenä pelkkää ajatustakin silloin.

 

kyllä,monet kerrat sai kintuille *koivuniemen herralla*...en muistele pahalla,eikä jäänyt trumoja
omia lapsia ei ole tarvinnut kurittaa(isäänsä tulleet,kilttejä olleet)

 

Kyllä. Siksipä oma lapseni ei tule ikinä "edes" luunappia saamaan.

juuri näin!

Sama juttu. Miehen perheelle olen sanonut että jos kukaan heistä ikinä tukistaisi tai antaisi luunappia lapsilleni niin tasan tarkkaan antaisin ihan samat asiat takaisin. Pitäisiköhän anoppi siitä että kiskoisin häntä tukasta.

Minuun ei koskaan ole kotonani kajottu tai millään lailla satutettu henkisesti tai fyysisesti ja tuntuu järkyttävältä miten miestä on pienenä poikana satutettu niin kovin :'(

 

olen saanut selkääni.. Traumoja ei ole jäänyt mutta omaani en ikinä löisi.

 

Tukkäpöllyä ja luunappeja. Nurkassa seisottaminen oli niitäkin pahempaa.
Omille lapsilleni en ikinä tekisi samaa.

 

Kyllä,opin juoksemaan karkuun ja mitään hyötyä ei sellasesta kurituksesta ollut. Omaa lastani en kurita fyysisesti.

 

Tuskistuksia, luunappeja, selkäsaunoja ynnä muita oon saanu ihan riittämiin. Ja eipä oo mitään traumoja jääny. Onkohan se väärin kun ei muistele pahalla tollasia?

Peesi joka sanalle! Kaikki rangaistukset oli kyllä taatusti ansaittuja eikä mitään traumoja ole jäänyt. Ansaittuja siis siinä mielessä ettei meillä kakaroja rangaistu koskaan huvin vuoksi.
Sen sijaan vieläkin ahdistaa jos mokaan jotain isän silmissä, se henkinen mollaaminen ja haukkuminen vaivaa vieläkin...

 

Remmillä perseelle, tukkapöllyä, luunappeja.

 

joo mun äiti on alkoholisti, mielenterveysongelmainen ja väkivaltainen. lisäksi ei osannut näyttää tunteitaan. tai on vieläkin arvoitus onko sillä edes tunteita mua kohtaan. onneksi ei tarvinnut säännöllisesti asua sen luona, mutta tapaamisoikeudet oli. Masennuin ja ahdistuin nuorena ja kävin terapiassakin. Osasyynä äitini käyttäytyminen.

 

Joo Mulla oli ilkeä isäpuoli... noin laimeasti ilmaistuna.