G: Kun lapsesi on päättänyt peruskoulun, aiotko pakottaa hänet lukioon vaikka hän haluaisi amikseen esim? Eli onko lapsesi opinahj

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ajatus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja nellaa:
No en todella meinaa pakottaa mihinkään, ennemmin minä kannustan heitä omissa valinnoissaan, onpa se sitten amis, lukio tai suoraan työelämä :heart:

täys peesi!! :)
tuskin kukaan meistä haluaa vasten tahtoa tehdä jotain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minusta ei tullutkaan merkonomia:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Yksi hyvä ns. välimuoto lukion ja amiksen rinnalle on mielestäni kauppis :) yleissivistävää, mutta saa kuitenkin ammatin :)

Niin että kauppikseen jos ei se kiinnosta tipan tippaa ja vaikka suunnilleen tietäisi haluavansa vaikka hoitoalalle tai ravintola-alalle :D Eihän ne tietenkään sivistä taas ne, ammattikoulu kun on nimeltään se laitos, kyllä koulun nimi kertoo kaiken.

Onko se pakko alkaa väänteleen mutkia. Esim. yrittäjyyttä ajatellen kauppis on hyvä pohja. Ja sieltä pääsee lukiota helmpommin sinne kaupan kassallekin....
 
Tietenkään en pakota! Valinta on jokaisen oma. Toivon, että lapseni löytää ammatin, jossa on hyvä ja jossa viihtyy. Titteleillä ei ole väliä. Tärkeintä on, että ihminen elättää itsensä ja perheensä rehellisellä työllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Teenlitku:
Sen verran oikaisua kirjoituksiin, että kauppoppilaitos on myös ammattikoulu, ei mikään lukion ja amiksen välimuoto. Sellaista ei olekaan.

Niin on, mutta kauppis on hyvä pohja kaikkiin ammatteihin. Opetataan asiakaspalvelua, yrittäjyyttä...
 
Lapsi saa itse päättää mihin menee peruskoulun jälkeen ja mun tehtävään vanhempana kuuluu tukea lapsen päätöstä oli se mikä tahansa eikä pakottaa lasta menemään kouluun mihin ei halua.
 
minut on pakotettu lukioon ja sai vain sen aikaan että 30v eikä vieläkään ammattia,ikäänkuin siitä syystä että pakotettiin ja kun hain lähihoitaja kouluun niin ennen kuin oli valinta edes selvä,äiti kehui kaikille että meidän pirkosta tulee lähihoitaja.ei kiinostanut koulu enää
 
Itse toivon, että kun joskus lapseni ovat minun ikäisiäni, minä vanhempana tuen heidän valintojaan ja kuuntelen ajatuksia erilaisista koulutusmahdollisuuksista. Omat vanhempani ovat toimineet mielestäni esimerkillisesti ja nyt tuntuu että olen elämässä onnistunut nuori ihminen ;)

Itse mietin tässä lähiaikoina pitkään ja hartaasti tulevaisuuden ammattiani, onneksi molemmat vanhemmat kuuntelivat! Painetta suuntaan tai toiseen ei ole ollut, joten avoimin mielin on ollut helppo etsiä itselleen ammattia. Nyt opiskelen siis kätilöksi ja olen ikionnellinen. Toivon lapsilleni tietenkin samanlaista onnea sitten tulevaisuudessa kun aika koittaa!
 
Mutta tiedän valitettavan paljon ihmisiä, joilla painostus kotoa on suuri. Yksi ystävättäreni on ollut menossa lääkikseen 9 vuotiaasta saakka, koska vanhemmat ovat lääkäreitä. Eipä ole vieläkään tästä luopunut, ei miettinyt mitään muita vaihtoehtoja, ja sairastaa anoreksiaa.
 
En ole kumpaakaan aikuista lastani pakottanut lukioon, eivätkä siis sitä käyneet ja molemmilla hyvä ammatti. Samoin tulen toimimaan myös pienempien lasteni kanssa ja jos resursseja lukion käymiseen riittää niin ei kun sinne vaan, mutta ei pakolla eikä kiristyksellä.
 
Ei ole tittelit tärkeitä, eikä oikeastaan se minne ammattiin tahtoo kouluttautua. Pienellä poikkeuksella siis. Olen melko tylysti ilmoittanut, ettei tyttärestä ole ikinä kampaajaksi, koska kärsii atooppisesta ihosta, joka reagoi helposti eri aineisiin, saippuoihin ja jopa vääriin rasvoihin ja siihen päälle ei kestä voimakkaita hajuja voimatta pahoin ja saamatta päänsärkyä. Sanoin, että luultavasti käy niin, että kouluttauduttuaan ensin kampaajaksi, ei voi koskaan harjoittaa ammattia. SE menisi täysin hukkaan. Siis ihan realistiselta pohjalta yritän tätä kertoa.

Mutta jos tytär sitten päättääkin oikeasti joskus sinne kouluun mennä, niin mikäs minä olen siinä vaiheessa enää estämään. Lukitsen lapsen komeroon, ettei pääse kouluun? Sitten on vain toivottava, että iho ja pää kestää.
 
No mulla on sitten toisenlainen kokemus. Mut joskus "pakotettiin" lukioon ja oon siitä vanhemmille kiitollinen (olin tossa iässä aika pahasti "hukassa" enkä tiennyt mitä oikeesti haluan,vaikka luulin tietäväni).
Omia lapsia en pakottaisi,mutta kannustaisin opiskelemaan mahdollisimman pitkälle, jos vähänkin kiinnostaa.
 
en pakota vaan kuuntelen ja kannustan minne suuntaan itse haluaa

tietysti toivon että lapsilla enemmän järkeä päässä ja lukevat itselleen hyvät ja (mieluisat) ammatit (jos nyt sellaisia on olemassa) :)

Oma isäni joskus pakotti kauppikseen ja mitä siitä seurasi ei mitään hyvää tietylllä tasolla ja lopetinkin koulun kesken ennen joulua koska se ei ollut mieluinen (josta taasen syttyi toinen maailmansota kotona)
 
En arvellu pakottaa. Itte oon nyt ollu siinä onnallisessa asemassa, et jos olisin käyny amiksen niinko itte halusin, enkä lukioo niinko äiree halus, niin en olis nyt ollu 5kk karenssissa vaan olisin koko ajan saanut sitä minimipäivärahaa.. Enkä kyllä näje lukiosta olleen mitään konkreettista hyötyä jos ei huimaa älykkyysosamäärän nousua lasketa :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja spraitti:
en pakota vaan kuuntelen ja kannustan minne suuntaan itse haluaa

tietysti toivon että lapsilla enemmän järkeä päässä ja lukevat itselleen hyvät ja (mieluisat) ammatit (jos nyt sellaisia on olemassa) :)

Oma isäni joskus pakotti kauppikseen ja mitä siitä seurasi ei mitään hyvää tietylllä tasolla ja lopetinkin koulun kesken ennen joulua koska se ei ollut mieluinen (josta taasen syttyi toinen maailmansota kotona)

No siitä on sitten jo vierähtänyt jonkun verran aikaa :saint: *vitsi*
 
Pakottaminen ja opiskelu ei soivi kovin hyvin yhteen.
Jos lapsella on jo jokin toiveammatti ja todellakin tietää yläasteikäsenä mitä haluaa tehdä niin kannustan vaikka mihin suuntaan. Mutta jos ei ole niin tarkkaa tietoa ja kovaa halua niin silloin yrittäisin suunnata lukioon ja yliopostoon mielummin kuin ammattikouluun. Vaikka taideaineita opiskelemaan. ;)
 

Yhteistyössä