G: Kumpi raskaampaaa, odottaa esikoista vai odottaa toista lasta esikoisen kanssa?

Esikoista odottaessa sain keskittyä vain siihen raskauteen ja itseeni. Kakkosta odottaessa olikin jo huomattavasti raskaampaa, vaikeampi raskaus sekä vauva hoidettavana. Puhumattakaan kolmas raskaus, vielä edellistäkin hankalampi ja kaksi pientä hoidettavana.

 

Meillä lapsilla ikäero 1v7kk.
Minusta oli raskaampaa odottaa esiokoista, juuri sen takia että häntä odottamalla odotti. Oli niin paljon aikaa itselleen, niin se odottaminen kävi sitten pitkäksi.

Toinen raskaus meni kun siivillä, en aina tiennyt millä viikolla olen ja ykskaks sitä huomasikin olevan jo loppusuoralla

 

Raskaampaa odottaa toista, jos on töissä. Tietty jos ois vaan kotona, niin menishän se sitten varmaan.

Tämä taas riippuu ihan täysin työstä, ei tollain voi yleistää.

Mä esimerkiks olisin päässyt töissä HUOMATTAVASTI helpommalla, kun kotona hoitaen esikoista, joka oli 11kk kun kuopus syntyi..

 

tieto lisää tuskaa..
eli toista on raskaampi odottaa..
tosin mulla oli vähän yli 1v edellisestä synnytyksestä ku rupesin toista odottamaan..
neideillä ikää siis 1v11kk

 

Sehän riippuu varmaan siitäkin, miten sä voit raskauksien aikana. Mulle henk.koht. oli raskaampaa kakkosen odotus koska oksensin ensimmäiset 28viikkoa monta kertaa päivässä ja esikoinenkin oli vain 1v7kk kun kakkonen syntyi.

 

Ensimmäinen oli raskaampaa. Murehti ja huolehti kaikenlaista ja oli vain aikaa ihmetellä omaa raskauttaan. Kun lapsia on ennestään, kaikki käy sutauksessa eikä ehdi miettimään mitään ylimääräistä.

Lasten ikäero 5v, senkään takia ei ollut erityisen raskasta kun toinen raskauskin oli helppo. En tekisi toista jos pienellä ikäerolla jos olisi jaksamisen kanssa jo valmiiksi ongelmia.

 

Mun mielestä toisen odottaminen on ollut rankempaa. Tosin en hoitovapaalla enää ollutkaan, vaan sairaslomalla suunnillee puolesta välistä raskautta. Esikoista odottaessa sai levättyä, kun kroppa sitä vaati. Toista odottaessa esikoinen kuitenkin vaatii normaalit puuhat huolimatta siitä, kuinka väsynyt tai kipeä äiti on.

 

No odottaa toista, tietysti B)

Ensimmäistä odottaessa pystyi keskittymään vapaa-ajan itseensä, huilailemaan ja ottamaan rennosti. Nyt ei auta vaikka kuinka väsyttäisi tai olisi kuvottava olo, lapsen kanssa on silti touhuttava normaalijutut.
Toisaalta se taas on positiivista, että ei ehdi tarkkailla itseään ja omia tuntemuksiaan liiaksi

Jees, tähän tyyliin.

Mun esikoinen on kohta 2 ja oon vielä hoitovapaalla, ja muutamina aamuina on tosissaan saanut taistella pahoinvointia vastaan että pystyy hoitamaan normaalit ulkoilut yms. Ja sitten toisaalta esim. raskausviikkojaan ei edes muista, kun on niin paljon touhua jokaisessa päivässä

 

No mulla oli ehdottomasti raskaampaa esikoisen odotus. Opiskelin viimeistä vuotta ja oli järkyttävä stressi kaikista koulujutuista, pitkä työharjoittelujakso ja opinnäytetyö sekä näyttökokeet, sen lisäksi tein vielä iltatöitä niin että päivistä tuli 13-tuntisia. Sitten mulla todettiin ihan lopussa paha raskausdiabetes, joka oli ollut kuukausia hoitamatta, koska en ole riskiryhmää joten mitään testejä ei mulle tehty... sekin oli vielä lisännyt väsymystä ja pahaa oloa... no ohhoh, tulipa valitettua :ashamed:

Kakkosta kun odotin, niin oli tosi helppoa verrattuna ekaan =) Toki siinä lopussa alkoi olla raskasta nostella esikoista, pepun pesu ei ollut kovin "miellyttävää" kun olin tosi hajuherkkä... ja sitten neuvola-ja lääkärikäynneissä piti joko ottaa mukaan laps tai sitten miehen otettava pekkanen, kun meillä ei hoitajia lapselle ole. Mutta muutoin oli tosi leppoisa raskausaika, ja nautinkin kovasti Nyt vauvakuumetta pukkaa taas.

Niin, meillä on lasten ikäero 1v1kk, nyt ovat 1v11kk ja 9,5kk.

 

cukkis (vierailija)

meillä tuli ikäeroksi 2v3kk ja kyllä tää toinen meni ihan sivussa raskaus aika vaikka talon rakennuskin oli siinä sivussa....enh edes viikkoja tiennyt mikä viikko on menossa.....

peesin
mun mielestä on raskaampaa odottaa ekaa kuin tätä tokaa 2½vuotiaan kanssa.

lisään vielä
no mä olin ekaa odottaessa piiiiitkällä kesälomalla+lomalla ennen varhennettua äippälomaa jne ja nyt töissä äippälomaan asti ja kotona juuri tuo 2½vuotias.. ja eka oli paljon raskaampi.
mä unohdan välillä olevani raskaana ja tää menee siinä sivussa kaiken ohella.

 

raskaampi toinen raskaus.
Molempien raskauksien aikana kävin palkkatöissä.
Mutta ekan raskauden ajan sai huomata itsensä sen työpäivän jälkeen, nostaa jalat kattoon. Levätä.
Toisen raskauden aikana piti ottaa esikoinen mukaan kontrolleihin ja varsinkin loppuraskauden aikana kun olin jo äitiyslomallaja mies töissä, oli tosi raskasta viihdyttää esikoinen yksin. olimme juuri muuttaneet eikä tuttuja ollut.

 

Esikoisen odottaminen oli moninverroin rankempaa.

Kuopusta odottaessa ei ollut aikaa keskittyä omaan napaan, kun oli vuoden vanha esikoinen hoidettavana. Se raskaus meni kuin siivillä, huomaamatta.

 

Esikoisen odottaminen oli moninverroin rankempaa.

Kuopusta odottaessa ei ollut aikaa keskittyä omaan napaan, kun oli vuoden vanha esikoinen hoidettavana. Se raskaus meni kuin siivillä, huomaamatta.

Mulla taas eka raskaus oli huomaamaton. Mutta toinen raskaus supisteli ja olin kipeä ja silti esikoinen hoidettavana aina kun en töissä ollut.

 

Sanoisin että riippuu raskaudesta. Mun kohdalla oli raskaampaa odottaa esikoista kuin tokaa lasta (ikäeroksi tuli 1v6kk). Ekassa raskaudessa oli lähes alusta asti kivulaita supistuksia, jotka vain pahenivat loppua kohden. Ihan yhtä kipeitä supistuksia kun sitten synnyttämässä paitsi sitten tietysti ihan loppusynnytyksestä. Olin aivan raato niiden kipujen kanssa. Liskäksi vielä kaikenlaisia muita kipuja. Kätilö tosin ilmoitti että ensisynnyttäjä ei tunne ennakoivia supistuksia :/

Toisessakin raskaudessa niitä oli mutta ei yhtä hirveinä. Seuraavat raskaudet ovat olleet myös omalla laillaan tosi rankkoja mutta ei niin kivuliaita kun tuo eka.

 

Hmm... No mulla esikoisen odotus oli alusta asti hankala ja kaikki vaivasi koko ajan.

Nyt odotan kakkosta jonka laskettu aika on heinäkuun puolessa välissä ja ikäeroa tulee n.2v1kk ja olen päässyt kyllä niin helpolla, että ei voi kun olla tyytyväinen...