G: Kelpuutatko alle 180cm pitkää miestä?

[QUOTE="jjj";30181412]Mulle pituutta tärkeämpää on yleinen ruumiinrakenne, eli pitää olla "isompi" kuin minä. Itse olen sen perus 168 cm pitkä ja harvemmin ajattelen kenestäkään miehestä, että oho miten lyhyt. Poikkeuksena tietty oikeasti lyhytkasvuiset. Enemmän katson esim. käsiä ja jos kyynärpää on käden paksuin kohta niin kuin jollain 15-vuotiaalla niin se kyllä vähän häiritsee.[/QUOTE]

Mä näin muuten Jumbossa yks päivä ihan törkeen hyvännäköisen lyhytkasvuisen miehen. Vaikka se oli mua ihan rutkasti lyhempi, niin silti se oli tavallaan paljon isompi. Näytti siltä, että jos olis ollut syntynyt ns. normaalina, olis ollut joku kaksmetrinen.

Oon varattu, niin pelkästään katsoin.

 

Siis oliko tässä tutkittu vain naimisissa olevia pareja? Muiden tutkimusten mukaan avioliitossa elävät ovat keskimäärin konservatiivisempia kuin avoliitossa elävät, ja voisi kuvitella, että konservatiivinen parisuhdekäsitys suosisi perinteistä "pitempi mies, lyhyempi nainen" -kaavaa vieläpä niin, että mahdollisimman iso pituusero olisi hyvä. Toiseksi britit ovat konservatiivisempia kuin suomalaiset.

Uskon silti että tuo on varmaan suuntaa-antava, mutta entäs sitten? Yksilötasolla mikään tutkimus ei kerro yhtään mitään. Kyllähän suurin osa ihmisistä haluaa "ihan tavallisen" kumppanin, mutta se ei silti tarkoita, että jos on erilainen ja persoonallinen, että olisi epäsuosittu. Todennäköisesti tällöinkin se erilainen persoona ei edes haluaisi ketään siitä suuresta enemmistöstä - ja päinvastoin jos joku on oman olemuksensa kautta oppinut, ettei pituuden tarvitse noudattaa jotain tiettyä kaavaa, tuskin hänkään haluaa jotain sellaista, jolla on kauhean tarkat pituusrajat ihmisille.

Se pitää aina paikkansa, että mitä enemmän poikkeaa suuresta massasta, sitä epätodennäköisempää on, että kuka tahansa vastaantulija olisi potentiaalinen kumppani. Mutta ei sitä silloin pidä ongelmana - siihen tottuu, että etsii harvinaisuutta ja että itsekin on kenties sellainen, eikä silloin edes haluaisi olla suurta enemmistöä.

Tuossahan sanottiin, että 2000- luvulla lapsen saaneiden pariskuntien kohdalla tehty tutkimus?

Ei siinä mitään sitten. Se onkin suuntaa antava tutkimus.
Tosin en ymmärrä logiikkaasi, että jos jotakin valitaan mielummin, kuin jotakin toista, niin miten niin se jota ei valita olisi mukamas yhtä suosittu kuin se, joka useammin valitaan?
Esim. jos salmiakki aakkosia myydään enemmän, kuin hedelmä aakkosia, niin eikö salmiakkiaakkoset ole silloin suositumpia noin yleisesti, vaikka joku tykkäiskin hedelmäaakkosista enemmän?

Eikä kyse ole siitä, kuka hakee mitäkin vaan ketkä on suositumpia valtaväestön keskuudessa. Se on vallan hieno asia, että on myös harvinaisuuksia, jotka kohtaavat toisensa. Sitä ei käsittääkseni tuo tutkimus millään tavalla kiellä, kuten en minäkään. Enkä edes väitä, että siinä olisi jotain huonoa.

 

Oon varattu, niin pelkästään katsoin.

Asian vierestä, tuo kuulostaa siltä että "varattu, toistaiseksi" tai "kunnes toisin sanotaan".

Jees, mullon mahikset!

 

Asian vierestä, tuo kuulostaa siltä että "varattu, toistaiseksi" tai "kunnes toisin sanotaan".

Jees, mullon mahikset!

No ei oikeestaan oo mahiksii. Se oli vaan huomatravan näköinen mies ja tosi semmonen nallukka. Varattu ei tarkota, et on sokee.

 

No ei oikeestaan oo mahiksii. Se oli vaan huomatravan näköinen mies ja tosi semmonen nallukka. Varattu ei tarkota, et on sokee.

Mutta olet kuitenkin täällä usein maininnut, että sulle on tärkeätä se, että sun miehesi on tuolla tavalla sokea. Eli että se ei saisi huomata niitä erittäin hyvän näköisiä naisia, lyhyitä tai pitkiä.

 

kelpuutin. mieheni on 175. Voin käyttää korkeitakin korkoja eikä haittaa.

 

En käsitä tätä järjetöntä pettämisen pelkoa, mikä täällä palstalla jatkuvasti nousee esiin. Ei hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen sellaisia mieti.

Ai nousee? No onhan se luonnollista, että jossain vaiheessa parisuhdetta tuntee myös toisen menettämisen pelkoa. :/

 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän vaan kiinnitän huomiota moisiin seikkoihin Eli syystä jos toisesta jos joutuisin elämässäni vielä uutta katsomaan, ei pituudella, painolla, kaljuudella tms. olisi sen pienintäkään merkitystä.

 

[QUOTE="jjj";30181412]Mulle pituutta tärkeämpää on yleinen ruumiinrakenne, eli pitää olla "isompi" kuin minä. Itse olen sen perus 168 cm pitkä ja harvemmin ajattelen kenestäkään miehestä, että oho miten lyhyt. Poikkeuksena tietty oikeasti lyhytkasvuiset. Enemmän katson esim. käsiä ja jos kyynärpää on käden paksuin kohta niin kuin jollain 15-vuotiaalla niin se kyllä vähän häiritsee.[/QUOTE]

Just näin :flower: Makuasioita kai nämä, mutta kyllä väittäisin et keskivertonainen haluaa tuntea olevansa fyysisesti pienempi ja hennompi. Vaikka mun poikaystävä ei ole kun vähän minusta pidempi (oon 169cm) niin hän on silti sopivasti lihaksikas, jalat on isot jne. Siitä tulee se turvallinen ja hyvä olo, eikä se tulisi jos olisin häntä kookkaampi. Ja samoin poikkeuksia lukuunottamatta miehet tykkää sirommista naisista, ei lihaskimpuista/lihavista.

 

Tuossahan sanottiin, että 2000- luvulla lapsen saaneiden pariskuntien kohdalla tehty tutkimus?

Ei siinä mitään sitten. Se onkin suuntaa antava tutkimus.
Tosin en ymmärrä logiikkaasi, että jos jotakin valitaan mielummin, kuin jotakin toista, niin miten niin se jota ei valita olisi mukamas yhtä suosittu kuin se, joka useammin valitaan?
Esim. jos salmiakki aakkosia myydään enemmän, kuin hedelmä aakkosia, niin eikö salmiakkiaakkoset ole silloin suositumpia noin yleisesti, vaikka joku tykkäiskin hedelmäaakkosista enemmän?

Niin, mietin vaan kun kirjoitit "liitoista", että tarkoititko avioliittoja vai käytitkö sitä sitten vaan parisuhteen synonyyminä. Mutta sivuseikkapa tuo on.

Niin, sitä en kiistäkään etteikö varmaan suurin osa naisista haluaisi mieluiten itseään pitemmän miehen. Mutta tässäkin on variaatioita - joku haluaa vain hiukan pitemmän, joku jonkun itseään melkein tuplasti suuremman. Eli ei se niin mene, että mitä pitempi, sen parempi. Ja karkkiesimerkki ei toimi, koska tuolla ei silti ole yksilötasolla mitään merkitystä, koska suurimman osan kohdalla se pituus ei ole tärkein ominaisuus ihmisessä. Ja kun suurin osa ei todellakaan valitse tuhannesta tarjokkaasta sitä, joka sopii omiin kriteereihin ja geeneihin parhaiten (kuten ketjun perusteella voisi kuvitella), vaan suurin osa rakastuu ja pariutuu itselleen mahdollisen kumppanin kanssa vieläpä aika lailla sattumanvaraisesti. Suurin osa ei voi todellakaan saada ketä vaan (itse asiassa kukaan ei voi, mutta suurin osa ei voi saada edes melkein ketä vaan). Näin ollen tietty pituus voi olla toive, mutta on eri asia, toteutuuko se. Jos nainen haluaa itseään pitemmän miehen, se toive toteutuu todennäköisesti, jos itse on keskimittainen nainen tai lyhyempi.

Ja yksilötaolla karkkiesimerkki ja tilastot eivät päde senkään vuoksi, että ihmisistä aina joku yksilö on lyhyydestään huolimatta niin ylivertainen, että hän on silti suositumpi kuin ne pitkät, vaikka tilastojen mukaan hänen pitäisi olla epäsuosittu. Silti tilastojen mukaan naiset suosivat enemmän pitkiä - vaikka he suosisivat silti mieluiten häntä. Koska tämä lyhyt suosittu mies ei kuitenkaan ole näiden kaikkien kanssa, jotka haluaisivat hänet, ei tämä kiinnostus näy tilastoissa - ja hänen kumppaninsa pituus voi sitten taas keikuttaa tilastoa mihin suuntaan vaan.

 

Ai nousee? No onhan se luonnollista, että jossain vaiheessa parisuhdetta tuntee myös toisen menettämisen pelkoa. :/

Se menettämisen pelko ymmärrettävää jossain määrin tietyissä tilanteissa. Se nousee esiin etenkin, jos toisella on vaikka huolestuttavia oireita tai hän nousee lentokoneeseen kohti levottomana tunnettua aluetta. Mutta pettämisen pelko on eri asia, koska se kertoo siitä, että ei luota toiseen (eikä itseensä). Kepsis tuolla aiemmin kirjoitti, että se on ymmärrettävää, jos on hiljattain tullut petetyksi, ja sen toki ymmärrän. Mutta noin muuten sellainen ei ole normaalia, vaan se on toisen epäilemistä. Ja se on myös niitä asioita, jotka voivat joskus jopa pilata suhteen tai ainakin suhteen ilmapiirin.

 

Se menettämisen pelko ymmärrettävää jossain määrin tietyissä tilanteissa. Se nousee esiin etenkin, jos toisella on vaikka huolestuttavia oireita tai hän nousee lentokoneeseen kohti levottomana tunnettua aluetta. Mutta pettämisen pelko on eri asia, koska se kertoo siitä, että ei luota toiseen (eikä itseensä). Kepsis tuolla aiemmin kirjoitti, että se on ymmärrettävää, jos on hiljattain tullut petetyksi, ja sen toki ymmärrän. Mutta noin muuten sellainen ei ole normaalia, vaan se on toisen epäilemistä. Ja se on myös niitä asioita, jotka voivat joskus jopa pilata suhteen tai ainakin suhteen ilmapiirin.

Mä taas luin jokin aika sitten jostain, että miehet eivät uskalla hyvin kauniin, menestyneen ja suositun naisen kanssa pariutua koska hänellä olisi jatkuvasti kilpailijoita. Sama käy minusta toisinkin päin. Mutta niin tai näin, pitää luottaa, sillä ei míes ala pettämään kun suhde voi hyvin. Ei siihen mahdu kolmansia osapuolia.

 

Sinä et ole oikeastaan yhtään mitään ilman muita ihmisiä. Joten on jokseenskin turha vähätellä muiden mielipiteiden tai näkemysten vaikutusta siihen, miten itse näet itsesi. On kornia väittää, ettetkö mukamas vertaisi itseäsi muihin. Tietysti vertaat. Ihmiset on sosiaalisia eläimiä. Sosiaalisuuden ja laumahenkisyyden vuoksi meihin vaikuttaa muiden mielipiteet. Optisissa harhoissa ole mitään vikaa.

Tiedän kyllä, että lyhyt mies voi olla reenattu, kireä ja voimakas. Sellainen on oikein viehättävää miehessä. Asia on kuitenkin niin, että useimmiten voima yhdistetään pituuteen. Jos on vaikkapa kaksi vapaapainijaa ja toinen on 2 metriä pitkä ja toinen 170 senttiä pitkä, niin arvaatkos miten siinä käy?

Ja kyllä, jotkut miehet voi tykätä isoista naisista ja jotkut naiset pienistä miehistä. Ei siinä mitään väärää ole.

Minä olen puhunut omasta puolestani. Minusta tuntuu hyvälle näyttää vieläkin pienemmälle mieheni rinnalla. Minusta tuntuu hyvälle, että mieheni on minua selkeästi pidempi, painavampi ja voimakkaampi. Minä nautin siitä. Optinen harha on vain plussaa. Minä voin vaikka lihoa mieheni rinnalla 10 kiloa ja näytän silti pienelle. Jos olisin samanmittaisen miehen kanssa ja painoni jysähtäisi 10 kiloa ylöspäin, niin mähän näyttäisin sen rinnalla ihan hirveelle jyskylle.

Eli kyse on optisesta harhasta - olisit siis oikeasti jysky sen isonkin miehen rinnalla Minulla ei kyllä toimisi tuollainen - jos tietäisin tai uskoisin olevani kauhea jysky ja ylipainoinen, niin ei yhtään lohduttaisi tieto, että mies olisi vielä "jyskympi". Eipä se sitä todellisuutta miksikään muuttaisi. Ja lopulta kuitenkin vertaisin itseäni siihen entiseen hoikkaan minään enkä johonkin isokokoisempaan toiseen ihmiseen.

Tuo vapaapaini on mielenkiintoinen esimerkki. Voisi kuvitella, että joo, isokokoisempi varmaan voittaa. Mutta miten miesten painiesimerkki liittyy (oletettavasti) heteroiden pariutumiseen? Eivät kaikki naiset halua sitä joka painii parhaiten miesten kanssa. Ja ainahan joku parempi painija tai tappelija löytyy, jos tällaisia alkaa kriteerinä pitämään... Minulla taisi olla pointtina ihan muu, kirjoittelin jotain siitä, että pitkä ei ole hyväkroppaisen ja treenatun synonyymi eikä lyhyt mies ole automaattisesti joku heiveröinen ja hintelä. (Ja siinä, miten pärjää ja miten hyvä turvamies on läheisilleen, on ratkaisevaa vähän muut seikat kuin se pituus.)

 

Mä taas luin jokin aika sitten jostain, että miehet eivät uskalla hyvin kauniin, menestyneen ja suositun naisen kanssa pariutua koska hänellä olisi jatkuvasti kilpailijoita. Sama käy minusta toisinkin päin. Mutta niin tai näin, pitää luottaa, sillä ei míes ala pettämään kun suhde voi hyvin. Ei siihen mahdu kolmansia osapuolia.

Höh, huonon itsetunnon omaavat ihmiset eivät luota tarpeeksi omaan vetovoimaansa ja siihen, että kumppani haluaa olla "juuri minun kanssani". Ei tuollaisista epävarmoista miehistä mihinkään olisikaan. Ja sama koskee naisia.

 

Mutta olet kuitenkin täällä usein maininnut, että sulle on tärkeätä se, että sun miehesi on tuolla tavalla sokea. Eli että se ei saisi huomata niitä erittäin hyvän näköisiä naisia, lyhyitä tai pitkiä.

Hyvin keksitty varsinkin kun en ole noin sanonut. Kyllä mun mies saa vaikka sanoa jotain naista kauniiksi. Voidaan vaikka yhdessä jutella.

Se taas on eri asia, jos rupeaa kuolaamaan jotain naisia kadulla, se on huonoa käytöstä ja ällöttävää.

 

Isot ihmiset eivät aina ole voimakkaampia.

Totta, mutta isoilla on aina isompi potentiaali voimakkuuteen, koska lihaksen pinta-ala on suurempi. Esimerkiksi 44 cm paksu hauis, joka on 185 cm ihmisellä, on aina vahvempi tai suorituskykyisempi kuin 44 cm paksu hauis 170 cm ihmisellä, ja miehillä aina enemmän kuin naisilla EDELLYTTÄEN, että kehon rasvaprosentit ovat edes jokseenkin samaa luokkaa (sanotaan plus miinus 8 %).

Tilanne on eri, jos verrataan selvästi lihavamman ihmisen käsivartta vähän lyhyemmän käsivarteen ja ovat saman paksuiset. Silloin lyhyempi on vahvempi.

 

Mä taas luin jokin aika sitten jostain, että miehet eivät uskalla hyvin kauniin, menestyneen ja suositun naisen kanssa pariutua koska hänellä olisi jatkuvasti kilpailijoita.

Tuo on Suomessa tilanne, ja mielestäni molemmilla sukupuolilla. Pitää olla aika hyvä itsetunto, jota ei läheskään kaikilla suomalaisilla ole, että uskaltaa lähestyä esim. ihmistä, joka on hyväkroppainen, komea/kaunis, tosi korkealle koulutettu, kivasti pukeutunut ja luonteelta mukava.

Miehessä haavoittuvuus on naiselle ainakin yhtä tärkeää kuin naisissa miehistä kokemukseni mukaan. Tarkoitan sitä, ettei ole "liian hieno" ja liian hyvin itsenään pärjäävä tapaus, vaan esim. naisen hoivan, tuen ja avun tarpeessa, "projekti". Sellainen "miehestä parempi" -vietti on tosi monella suomalaisnaisella.

 

Tuo on Suomessa tilanne, ja mielestäni molemmilla sukupuolilla. Pitää olla aika hyvä itsetunto, jota ei läheskään kaikilla suomalaisilla ole, että uskaltaa lähestyä esim. ihmistä, joka on hyväkroppainen, komea/kaunis, tosi korkealle koulutettu, kivasti pukeutunut ja luonteelta mukava.

Miehessä haavoittuvuus on naiselle ainakin yhtä tärkeää kuin naisissa miehistä kokemukseni mukaan. Tarkoitan sitä, ettei ole "liian hieno" ja liian hyvin itsenään pärjäävä tapaus, vaan esim. naisen hoivan, tuen ja avun tarpeessa, "projekti". Sellainen "miehestä parempi" -vietti on tosi monella suomalaisnaisella.

Joo en mä ainakaan mitään surkeeta hoivattavaa miestä ottais. Se on joku sairaus, että jotkut naiset ottaa ittelleen miehestä projektin.

 

168 cm manletti panee niin paljon

[video=youtube;iHnDRZuLK8A]https://www.youtube.com/watch?v=iHnDRZuLK8A[/video]

 

Se pitää aina paikkansa, että mitä enemmän poikkeaa suuresta massasta, sitä epätodennäköisempää on, että kuka tahansa vastaantulija olisi potentiaalinen kumppani. Mutta ei sitä silloin pidä ongelmana - siihen tottuu, että etsii harvinaisuutta ja että itsekin on kenties sellainen, eikä silloin edes haluaisi olla suurta enemmistöä.

Tämä on aivan totta. Olen hieman tavallisesta poikkeava mies, ja 80-85 % suomalaisista naisista ei kiinnosta vakavassa mielessä ollenkaan.

 

Tuo on Suomessa tilanne, ja mielestäni molemmilla sukupuolilla. Pitää olla aika hyvä itsetunto, jota ei läheskään kaikilla suomalaisilla ole, että uskaltaa lähestyä esim. ihmistä, joka on hyväkroppainen, komea/kaunis, tosi korkealle koulutettu, kivasti pukeutunut ja luonteelta mukava.

Miehessä haavoittuvuus on naiselle ainakin yhtä tärkeää kuin naisissa miehistä kokemukseni mukaan. Tarkoitan sitä, ettei ole "liian hieno" ja liian hyvin itsenään pärjäävä tapaus, vaan esim. naisen hoivan, tuen ja avun tarpeessa, "projekti". Sellainen "miehestä parempi" -vietti on tosi monella suomalaisnaisella.

Niin se on. Täydellinen ei saa olla, heitä kun näkee niin tulee heti olo, että huh huh tuohan sais kenet vain! Eipä heihin ole helppo luottaa ja omasta kokemuksesta ne on pelimiehiä.

 

Totta, mutta isoilla on aina isompi potentiaali voimakkuuteen, koska lihaksen pinta-ala on suurempi. Esimerkiksi 44 cm paksu hauis, joka on 185 cm ihmisellä, on aina vahvempi tai suorituskykyisempi kuin 44 cm paksu hauis 170 cm ihmisellä, ja miehillä aina enemmän kuin naisilla EDELLYTTÄEN, että kehon rasvaprosentit ovat edes jokseenkin samaa luokkaa (sanotaan plus miinus 8 %).

Tilanne on eri, jos verrataan selvästi lihavamman ihmisen käsivartta vähän lyhyemmän käsivarteen ja ovat saman paksuiset. Silloin lyhyempi on vahvempi.

Kiitos tästä matemaattisesta lähestymistavasta asiaan. Voisi kuitenkin olettaa, että sen 170cm pitkän ihmisen 44cm:n hauis on myös ihan suorituskykyinen, joten en oikein käsitä, mitä väliä sillä lisäsuorituskyvyllä on ketjun aiheen kannalta. Tuossa esimerkissäsi se lyhyempikään tyyppi ei ole mikään heiveröinen ja perinteisen näkökulman mukaan hänkin on miehekäs ja vahva. Joten tässä mielessä ei tunnu pariutumisen kannalta enää merkittävältä, onko mies 170cm vai 180cm pitkä.

 

Joo en mä ainakaan mitään surkeeta hoivattavaa miestä ottais. Se on joku sairaus, että jotkut naiset ottaa ittelleen miehestä projektin.

No kyl mä sanoisin että aika yleistä tuo on: naisilla on hoivavietti miehiä vahvempi yleensä.

Jos miehellä on asiat "liian hyvin" olemuksessa, se ei ole niin hyvä kuin se, että miehestä huokuu jotain, hänellä on joku puute tai heikkous, jonka nainen saa parantaa tai hoivata. Tähänhän perustuu jo se, että tosi sliipattu mies on harvoin se ihanin mies, kun taas vahvasti laittautunut nainen voi olla suuremmalle joukolle miehiä ihanin tuohon verrattuna, ei toki kaikille läheskään. Tässäkin sukupuolissa on eroja. Tietysti liian "ressukkamies" ei sekään niin toimi.

 

Tämä on aivan totta. Olen hieman tavallisesta poikkeava mies, ja 80-85 % suomalaisista naisista ei kiinnosta vakavassa mielessä ollenkaan.

En muista ihmisistä tiedä, mutta minusta tuo on omalla tavallaan ihan hyvä olotila. Ajattelen itse vähän samoin, paitsi että minulla ne prosenttiluvut ovat vielä pienemmät, sanoisin että 95 prosenttia miehistä ja 90 prosenttia naisista ei kiinnosta minua ollenkaan.

Muokkaus: tai ehkä nuo sanomani prosenttiluvut ovat liiankin optimistiset - ehkä vieläkin harvempi kiinnostaisi.

 

Niin se on. Täydellinen ei saa olla, heitä kun näkee niin tulee heti olo, että huh huh tuohan sais kenet vain! Eipä heihin ole helppo luottaa ja omasta kokemuksesta ne on pelimiehiä.

Nii-in. Meillä ei uskota ihmisen erinomaisuuteen eli, että joku voisi olla paljon hienoja juttuja ilman että sillä on jotain hirveitä juttuja piilossa kanssa Tai suurten tunteiden aitouteen eli, jos joku puhuu tai tuntee voimakkaasti, hänen täytyy valehdella tai teeskennellä.

USA:ssa esimerkiksi yhä paikoin uskotaan täydellisyyteen pyrkimisen olevan tosi jees. Täällä sellainen ei ole suotavaa. Ero on tässä aika iso.