Lapsena ei juurikaan kyseenalaista. Ei ainakaan aikakautena, jolloin kyseenalaistamisesta saisi karttakepillä sormilleen. Koti, kirkko ja isänmaa...siihen perustui koko kansakouluopetus. Lapsi uskoi, mitä aikuiset sanoivat, koska aikuiset olivat aina oikeassa.
Mulla oli kyllä sikäli ikäluokkaani nähden ehkä hieman erilainen uskonnollinen kasvatus, että isoäitini sekä isoisotätini olivat vielä näennäisestä evankelisluterilaisuudestaan huolimatta vanhoja suomalaisia pakanauskovaisia. Kuulin siis maahisista, haltijoista, sauna- ja riihitontuuista sekä Tapiosta, Ahtista ja kumppaneista jo heiltä.