Lucifeeer, ethän nyt yritä kusettaa heti aamutuimaan? Oikeesti, itkikö hammaslääkärikin voin kuvitella että tuskaa on tehtyt. Hermohan se siinäkin on kyseessä!pahin on ehdottomasti ollut viisaudenhampaan poisto kun oli sen verran tulehtunut ettei maksimimäärä puudutustakaan auttanut. kuvien jälkeen lääkäri päätti poistaa ihan normaalisti eikä kirurgisesti ja 2,5tuntia meni ennen kuin irtosi. oli koukkujuuri joka ei näkynyt väärässä kulmassa otetussa kuvassa.
nuo on elämäni pisimmät tunnit, lääkäriltä loppui usko 2tunnin kohdalla kun huusin kun oikeasti se sattui! mutta sain puhuttua sen jatkamaan ja lopulta se hammas irtosi. oikeasti molemmat itki onnesta siinä vaiheessa.
naama oli turvoksissa ja mustana kuukauden tuon jälkeen ja norsunlääkekuuri piti syödä ja särkylääkkeitä meni muutama kymmentä. mutta hammasläääkärikammoa ei kuitenkaan jäänyt, koska tiedän että mikään ei ikinä tule tekemään noin kipeää enää.
no kuule iksi, oli nainen jonka voimat ilmeisesti joutu hieman äärimmilleen tuossa hommassa sen hemmetin yllätys koukkujuuren takia.vaikka oli minkäläistä aputyökalua niin sanoi että tiukille otti jo sen takia kun tiesi että satuttaa kokoajan.Lucifeeer, ethän nyt yritä kusettaa heti aamutuimaan? Oikeesti, itkikö hammaslääkärikin voin kuvitella että tuskaa on tehtyt. Hermohan se siinäkin on kyseessä!
Kivun mekanismi, ai kun kuulostan fiksulle, kiinnostaa itseäni kovasti. Juurikin jonkun aikaisemmin mainitsema asia, että kipu koetaan subjektiivisesti, on mielenkiintoista. Kaiketi se kivun tuntemus lähtee jo siitä, miten tietty ihminen on rakennettu, miten hermosto toimii ja välittää kivun tuntemusta jne. Siis nyt en tiedä edes mistä puhun, kunhan pohdiskelen. Synnytystä en harmi kyllä pääse kokemaan koskaan, olisin halunnut tuntea ne kivut, vaikka kun synnytyskertomuksia lueskelee, niin toisista tulee kyllä vahvasti olo, että ehkä en sittenkään olisi niin kivun päällä tilanteessa. Mutta se on sellaista kipua ja tunnetta omassa ainutlaatuisuudessaan, mitä ei muuten tule kokemaan. En siis ole masokisti, ainoastaan kokemushaluinen
Mulla on tällainen vastaava kokemus itselläkin. Ainoa ero on että hammas oli juurihoidettu takahammas.pahin on ehdottomasti ollut viisaudenhampaan poisto kun oli sen verran tulehtunut ettei maksimimäärä puudutustakaan auttanut. kuvien jälkeen lääkäri päätti poistaa ihan normaalisti eikä kirurgisesti ja 2,5tuntia meni ennen kuin irtosi. oli koukkujuuri joka ei näkynyt väärässä kulmassa otetussa kuvassa.
nuo on elämäni pisimmät tunnit, lääkäriltä loppui usko 2tunnin kohdalla kun huusin kun oikeasti se sattui! mutta sain puhuttua sen jatkamaan ja lopulta se hammas irtosi. oikeasti molemmat itki onnesta siinä vaiheessa.
naama oli turvoksissa ja mustana kuukauden tuon jälkeen ja norsunlääkekuuri piti syödä ja särkylääkkeitä meni muutama kymmentä. mutta hammasläääkärikammoa ei kuitenkaan jäänyt, koska tiedän että mikään ei ikinä tule tekemään noin kipeää enää.