G: Isä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tärkeää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tärkeää

Vieras
Isä, isä, isä! Mitä on isä? Mitä on ollla ilman isää? Miltä se tuntuu? Oletko joutunut selittelemään? Onko oma lapsesi (oikeasti) ilman isää? Sinä itse? Oletko isätön? Mitä merkitsee isyys? Milloin isä saa olla olematta isä? Miksi isyys on pienempi asia, kuin äitiys? Onko sinusta riittävää isyyttä jos maksaa vain elatusmaksut, mutta ei tapaa lastaan(lapsiaan koskaan? Onko hän silloin ISÄ? Mitä isyys sinulle merkitse? Millaisen puolison sinä valitsit liityen omaan isäsuhteeseesi? Onko hän samankaltainen?
 
Oho, ruusa, näin äitimyytin vallitessa aika rohkea veto! Mistä moinen? Kuinka traumaattinen sinun lapsuutesi oli? Oliko Isä tässä tapaukseesa todellakin se parempi vanhempi? Eikö sinusta lapset ansaitse molempia vanhempia? Miten itse suhtaudut äitiyteen? Miten lapsesi suhtautuvat sinuun ja mitä odotat heiltä? :flower: rohkeasta vastauksesti.
 
Mulla ei oo ikinä ollu isää joten mulla ei myöskään oo hajuakaan mitä isä merkitsee tai mikä isän rooli on..Isä ei ole isä jos maksaa elarit muttei nää lapsiaan, elarit mustakin saatiin kelan kautta mut ei mulla siltikään ole isää ollut. Monesti törmää kysymykseen että mitäs sitten kun isäsi kuolee?No mitä sitten?Sit se kuolee, kuinka surra ihmistä jota et tunne kun ulkonäöltä ja nimeltä. Tietyt asiat tekevät katkeraks, mutta niiden kanssa oppii elämään, sitä oppii myös arvostamaan niitä ihmisiä jotka ovat ja pysyvät sun tukena. Tottakai puolisoo valitessa sitä kattoo vähän että millanen se toinen on, esim. alkoholin reipas käyttö on mulle punainen vaate, osittain isäni takia. Oma puolisoni on isäni vastakohta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maira:
Mulla ei oo ikinä ollu isää joten mulla ei myöskään oo hajuakaan mitä isä merkitsee tai mikä isän rooli on..Isä ei ole isä jos maksaa elarit muttei nää lapsiaan, elarit mustakin saatiin kelan kautta mut ei mulla siltikään ole isää ollut. Monesti törmää kysymykseen että mitäs sitten kun isäsi kuolee?No mitä sitten?Sit se kuolee, kuinka surra ihmistä jota et tunne kun ulkonäöltä ja nimeltä. Tietyt asiat tekevät katkeraks, mutta niiden kanssa oppii elämään, sitä oppii myös arvostamaan niitä ihmisiä jotka ovat ja pysyvät sun tukena. Tottakai puolisoo valitessa sitä kattoo vähän että millanen se toinen on, esim. alkoholin reipas käyttö on mulle punainen vaate, osittain isäni takia. Oma puolisoni on isäni vastakohta.

Maira. Jotekin tää oli ihankuin mun näppikseltä. Just se isyys? Mitäh? Mua loukkaa se kun mun "isää sanotaan mun isäks vaikkei se ole sitä, muuta kuin paperilla? Se on loukkaus! Mun läheiset silti vaan loukkaa mua sillä, sanomalla sitä mun isäks vaikken ole edes nähnyt häntä (kuin liiton alussa)!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Maira:
Mulla ei oo ikinä ollu isää joten mulla ei myöskään oo hajuakaan mitä isä merkitsee tai mikä isän rooli on..Isä ei ole isä jos maksaa elarit muttei nää lapsiaan, elarit mustakin saatiin kelan kautta mut ei mulla siltikään ole isää ollut. Monesti törmää kysymykseen että mitäs sitten kun isäsi kuolee?No mitä sitten?Sit se kuolee, kuinka surra ihmistä jota et tunne kun ulkonäöltä ja nimeltä. Tietyt asiat tekevät katkeraks, mutta niiden kanssa oppii elämään, sitä oppii myös arvostamaan niitä ihmisiä jotka ovat ja pysyvät sun tukena. Tottakai puolisoo valitessa sitä kattoo vähän että millanen se toinen on, esim. alkoholin reipas käyttö on mulle punainen vaate, osittain isäni takia. Oma puolisoni on isäni vastakohta.

Maira. Jotekin tää oli ihankuin mun näppikseltä. Just se isyys? Mitäh? Mua loukkaa se kun mun "isää sanotaan mun isäks vaikkei se ole sitä, muuta kuin paperilla? Se on loukkaus! Mun läheiset silti vaan loukkaa mua sillä, sanomalla sitä mun isäks vaikken ole edes nähnyt häntä (kuin liiton alussa)!

Tämä oli siis minulta
 
Alkuperäinen kirjoittaja Täerkeää ap:
Oho, ruusa, näin äitimyytin vallitessa aika rohkea veto! Mistä moinen? Kuinka traumaattinen sinun lapsuutesi oli? Oliko Isä tässä tapaukseesa todellakin se parempi vanhempi? Eikö sinusta lapset ansaitse molempia vanhempia? Miten itse suhtaudut äitiyteen? Miten lapsesi suhtautuvat sinuun ja mitä odotat heiltä? :flower: rohkeasta vastauksesti.

Höm, no, tuota. :D

Siis mun isäni on alkoholisti. Ja toki on hyviäkin muistoja lapsuudesta, mutta...

Mutta miten niin ansaitse molempia vanhempia? Enkö mä sitten ole etä-äitinä oikea vanhempi? Onko etä-isä sitten oikea vanhempi? Enkä mä paremmasta puhunut. Miksi pitäisi vertailla?
 
Mun isäni on aina ollut hyvä isä. :heart: Isäni kannusti ja tuki mua aina lapsena ja nuorena. Hän oli kiinnostunut harrastuksestani ja kuskasi mua treeneihin ja peleihin. Isä oli myös sopivasti tiukka ja piti kuria siten, että mulla ei ollut esim. lupaa luuhata yömyöhään kaupungilla ja koulu piti hoitaa huolellisesti. Isä oli kiinnostunut siitä missä liikuin ja kenen kanssa. Mutta vaikka meillä pidettiin kuria lapsille, ei väkivaltaa tai älytöntä huutamista ollut koskaan. En myöskään ole koskaan nähnyt isääni humalassa. Rajojen vastapainona, isä tuki ( ja tukee ) mua aina vaikeuksissa ja murheissa.

Nyt mun omilla lapsillani on erittäin hyvä isä, joka on aidosti kiinnostunut lapsistaan, hoitaa heitä, leikkii, ulkoilee ja harrastaa heidän kanssaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja r u u s a:
Alkuperäinen kirjoittaja Täerkeää ap:
Oho, ruusa, näin äitimyytin vallitessa aika rohkea veto! Mistä moinen? Kuinka traumaattinen sinun lapsuutesi oli? Oliko Isä tässä tapaukseesa todellakin se parempi vanhempi? Eikö sinusta lapset ansaitse molempia vanhempia? Miten itse suhtaudut äitiyteen? Miten lapsesi suhtautuvat sinuun ja mitä odotat heiltä? :flower: rohkeasta vastauksesti.

Höm, no, tuota. :D

Siis mun isäni on alkoholisti. Ja toki on hyviäkin muistoja lapsuudesta, mutta...

Mutta miten niin ansaitse molempia vanhempia? Enkö mä sitten ole etä-äitinä oikea vanhempi? Onko etä-isä sitten oikea vanhempi? Enkä mä paremmasta puhunut. Miksi pitäisi vertailla?







Oh! Sori! Lankesin itse siihen mitä kovasti yritin vältellä! Tottakai isä voi olla täysin petevä vanhempi :D tottakai! Ongelmahan ei ole siinä! Mun oma äiti on oman äitinsa HYLKÄÄMÄ! siis huonosti toisin sanoen kävi, jäi isälleen, huonolle sellaiselle ja äiti oli hyvin vähissä yhteyksissä. Jotenkin vaan, mä en vaan itselleni vaikka suhteet molempiin vanhempiin on vinossa niin, en silti näe että voisini jättää laapsen isälle.. se vaan...
En halua tuomita, mä vaan omista lähtökohsita en ymmärrä sitä, sori.. kyllä mä tajuan että se on joissan tapaukissa parempi ja ihan yksilötasolla ei paperilla... u know..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pum:
Mun isäni on aina ollut hyvä isä. :heart: Isäni kannusti ja tuki mua aina lapsena ja nuorena. Hän oli kiinnostunut harrastuksestani ja kuskasi mua treeneihin ja peleihin. Isä oli myös sopivasti tiukka ja piti kuria siten, että mulla ei ollut esim. lupaa luuhata yömyöhään kaupungilla ja koulu piti hoitaa huolellisesti. Isä oli kiinnostunut siitä missä liikuin ja kenen kanssa. Mutta vaikka meillä pidettiin kuria lapsille, ei väkivaltaa tai älytöntä huutamista ollut koskaan. En myöskään ole koskaan nähnyt isääni humalassa. Rajojen vastapainona, isä tuki ( ja tukee ) mua aina vaikeuksissa ja murheissa.

Nyt mun omilla lapsillani on erittäin hyvä isä, joka on aidosti kiinnostunut lapsistaan, hoitaa heitä, leikkii, ulkoilee ja harrastaa heidän kanssaan.

Tämän minä haluan! Miten mä teen sen? Omista rikinäisistä lähtökohdistani käsin? Mulle isyys ei ole idylli, kuten ei äitiyskään. Miten, millainen mies, mitä se tekee, luonteenpirteet? Mä haluan rikkoa kaavan!
 
Ihan lisäyksenä, äitini meni 5v sitten naimisiin miehen kanssa jonka koen enemmän isäkseni kun oikean isäni, tää äitin mies on kaikkee mitä vois isältä toivoa, se auttaa, kuuntelee jne jne..Siinäpä syy minkä takia ko. mies saatteli mut joulukuussa alttarille. Biologinen isäni ei saanut edes hääkutsua.
 
Juu, ei mitään.

Oikeasti meillä käytännön asiat olivat ne ratkaisivimmat. Eli eksä halusi jäädä siihen taloon missä silloin asuttiin ja jos lapset olisivat muuttaneet kanssani olisivat joutuneet vaihtamaan koulua ja erossa jo sinällään oli muutosta kylliksi...

Ja mä näen noita sentäs joka viikko, saan osuuteni vaikka tietty ikävä joskus vaivaakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maira:
Ihan lisäyksenä, äitini meni 5v sitten naimisiin miehen kanssa jonka koen enemmän isäkseni kun oikean isäni, tää äitin mies on kaikkee mitä vois isältä toivoa, se auttaa, kuuntelee jne jne..Siinäpä syy minkä takia ko. mies saatteli mut joulukuussa alttarille. Biologinen isäni ei saanut edes hääkutsua.

Ei saisi hääkutsua minunkaan isäni. Nämä asiat vaan tuntuu toistuvan sukupolvelta toisellle. Sitä jatkaa niitä samoja asioita.. tiedostamattaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja r u u s a:
Juu, ei mitään.

Oikeasti meillä käytännön asiat olivat ne ratkaisivimmat. Eli eksä halusi jäädä siihen taloon missä silloin asuttiin ja jos lapset olisivat muuttaneet kanssani olisivat joutuneet vaihtamaan koulua ja erossa jo sinällään oli muutosta kylliksi...

Ja mä näen noita sentäs joka viikko, saan osuuteni vaikka tietty ikävä joskus vaivaakin.

Sä olet uskomaton. Siis toi rohkeus! Kyllähän äitiyteen tietyt myytit kuuluu. Hienoa, että sä ja sun lastesi isä ja myös lapset olette löytäneet hienon, suht ainutlaatuisen tavan, tässä melko kankeassa yhteiskunnassa =) Kun en sen enempää teistä tiedä, niin, onnea ja toivottavasti kaikki sujuu tulevaisuudessakin yhtä hyvin =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tärkeää:
Isä, isä, isä! Mitä on isä? Mitä on ollla ilman isää? Miltä se tuntuu? Oletko joutunut selittelemään? Onko oma lapsesi (oikeasti) ilman isää? Sinä itse? Oletko isätön? Mitä merkitsee isyys? Milloin isä saa olla olematta isä? Miksi isyys on pienempi asia, kuin äitiys? Onko sinusta riittävää isyyttä jos maksaa vain elatusmaksut, mutta ei tapaa lastaan(lapsiaan koskaan? Onko hän silloin ISÄ? Mitä isyys sinulle merkitse? Millaisen puolison sinä valitsit liityen omaan isäsuhteeseesi? Onko hän samankaltainen?

Oma isäni oli paska isänä. Vanhemmat erosivat ollessani n. 10-vuotias, näin paljon viinan juomista, hakkaamista, haukkumista sun muuta paskaa, mitä lapsen ei kuuluisi nähdä.
Silti jollain oudolla tavalla tykkään isästäni, vaikka samaan aikaan vihaan häntä esim. sen takia kun isä on tehnyt niin rakkaalle äidilleni paljonpaljon pahaa. Oma isäni oli siis alkoholisti, kuoli muutama kuukausi sitten, 50 vuotiaana. Näkemättä ainutta lapsenlastaan...
Mielestäni isä ei ole ISÄ, jos maksaa pelkät elatusmaksut ja ei ole muuten tekemisissä.
Puolison valitsin hyvin. Jos ajatellaan tätä isäasiaa, hän on maailman paras isä meidän lapselle, rakastava, ja läsnä. Olen onnellinen että lapseni saa kokea miltä tuntuu kun on "oikea" isä, jonka kanssa saa touhuta, ja ennenkaikkea isä joka välittää.

:heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja asdf:
minulla ollut todella hyvä isä, joka ei ole kuitenkaan ollut biologinen isäni.

Mullakin oli ihana isä, joka olisi jopa halunnut adoptoida minut. Se jäi siihen, kun mun bioisä ei suostunut siihen, hän ei myöskään tavannut minua enää koskaan joten. Ei isää. Bio jossain kasvatti jossain... äitini näes ero hänestä hiljattain.



Mä löysin mun puolikkaat siskon ja veljen fb enkä tiedä mitä tehdä. Siskosta mulle ei edes ilmoitettu mitään (siis hänen syntymästään). Onko hän todella mun sisko? Siinäkö hän todella on? Kaikkien näiden vuopsien jälkeen? Munn sisko??? Mulla on sisko???
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tärkeää ap:
Mä löysin mun puolikkaat siskon ja veljen fb enkä tiedä mitä tehdä. Siskosta mulle ei edes ilmoitettu mitään (siis hänen syntymästään). Onko hän todella mun sisko? Siinäkö hän todella on? Kaikkien näiden vuopsien jälkeen? Munn sisko??? Mulla on sisko???

Mä ootan jännityksellä sitä päivää kun "isä" kuolee ja tulee aika selvitellä kuolinpesää...Tällä tietoo minä olen ainoa tunnustettu lapsi, mutta saa nähä sikiääkö niitä jostain lisää, isäkun on noudattanu tätä "ei kyntömies vakoaan valitse" politiikkaa...
 
Kaikilla lapsillani on isä, neljän vanhimman kanssa ollut yhteishuoltajuus ja isä hyvin huolehtinut.
Kuopuksesta en antanut isyyttä tunnustaa mutta tietää isänsä ja tapailevat muutamia päiviä kerrallaan pitkän välimatkan vuoksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tärkeää ap:
Alkuperäinen kirjoittaja asdf:
minulla ollut todella hyvä isä, joka ei ole kuitenkaan ollut biologinen isäni.

Mullakin oli ihana isä, joka olisi jopa halunnut adoptoida minut. Se jäi siihen, kun mun bioisä ei suostunut siihen, hän ei myöskään tavannut minua enää koskaan joten. Ei isää. Bio jossain kasvatti jossain... äitini näes ero hänestä hiljattain.



Mä löysin mun puolikkaat siskon ja veljen fb enkä tiedä mitä tehdä. Siskosta mulle ei edes ilmoitettu mitään (siis hänen syntymästään). Onko hän todella mun sisko? Siinäkö hän todella on? Kaikkien näiden vuopsien jälkeen? Munn sisko??? Mulla on sisko???

Toi mun ekan kappaleen loppu on todella sekava. Siis kasvatti isä kasvatti mut ja bio isää en koskaan enää tavannut. Ja nyään kasvatti-isäni (eli oikea isäni minulle) ja äiti ovat eronneet. Enkä ole enää valitettvasti yhteydessä enää tähän kasvatti-isäänkään (joka olis mulle siis se oikea ISÄ).
 

Yhteistyössä