G: Isä!

[r u u s a]

Juu, ei mitään.

Oikeasti meillä käytännön asiat olivat ne ratkaisivimmat. Eli eksä halusi jäädä siihen taloon missä silloin asuttiin ja jos lapset olisivat muuttaneet kanssani olisivat joutuneet vaihtamaan koulua ja erossa jo sinällään oli muutosta kylliksi...

Ja mä näen noita sentäs joka viikko, saan osuuteni vaikka tietty ikävä joskus vaivaakin.

Sä olet uskomaton. Siis toi rohkeus! Kyllähän äitiyteen tietyt myytit kuuluu. Hienoa, että sä ja sun lastesi isä ja myös lapset olette löytäneet hienon, suht ainutlaatuisen tavan, tässä melko kankeassa yhteiskunnassa =) Kun en sen enempää teistä tiedä, niin, onnea ja toivottavasti kaikki sujuu tulevaisuudessakin yhtä hyvin =)

Kiitos. =)

Ja tämä sujuu loistavasti. (ikävää lukuunottamatta)

Oikeasti on aika helpottavaa kun uskaltaa myöntää itselleen että joku muukin kykenee hoitamaan minun lapseni arjen. Ja mä voin sitten hemmotella niitä kun ovat minun luonani. :saint:

 

[Tärkeää ap]

Mä löysin mun puolikkaat siskon ja veljen fb enkä tiedä mitä tehdä. Siskosta mulle ei edes ilmoitettu mitään (siis hänen syntymästään). Onko hän todella mun sisko? Siinäkö hän todella on? Kaikkien näiden vuopsien jälkeen? Munn sisko??? Mulla on sisko???

Mä ootan jännityksellä sitä päivää kun "isä" kuolee ja tulee aika selvitellä kuolinpesää...Tällä tietoo minä olen ainoa tunnustettu lapsi, mutta saa nähä sikiääkö niitä jostain lisää, isäkun on noudattanu tätä "ei kyntömies vakoaan valitse" politiikkaa...

Oih vitsi... Siinä kärsii yleensä eniten ne jotka on menettänytkin, eli mullahan on hylkäämiskokemus varhaislapsuudessa ja jokainen kunnon vanhempi tietää mitä se merkitsee... äh... anyway.. mitä mä sanoisin? Mitä mun sun mielestä pitäis tehdä?

 

[vieras]

Minun isäni on Isien esikuva :heart:

Vanhempani erosivat 14 vuotta sitten, mutta suhde isääni ei ole muuttunut millään lailla.
Isä oli jo lapsena kanssani paljon ja lapsuudesta on pelkästään hyviä muistoja.
Isä on alkoholisti, mutta hänen ollessa jurrissa emme ole tekemisissä.

Olen hänelle tehnyt selväksi, että meille saa soittaa ja meillä saa tulla käymään koska vain, kunhan on SELVINPÄIN.

Isä välittää ja käy katsomassa usein. Minua ja lapsenlapsiaan. Olemme hänelle tärkeitä, vaikka alkoholi suurtaosaa hänen elämässään näytteleekin .

Oma mieheni on myös maailman paras isä meidän lapsillemme. On ollut mukana molempien ensimetreiltä asti. Vnahemman kanssa käy harrastuksissa, uimassa, ktlpylässä, huvipuistoissa, kirjastossa, kaupassa...YMS, elää arjessa mukana. Hoitaa ja huolehtii. Tekee ruokaa, tarkistaa läksyt, kuskaa kouluun kun ilmat vaativat yms...

Olen onnekas =)

 

[aamuntorkku]

Musta on surullista lukea, että niin monella on huono/olematon isäsuhde
Mun onni on maailman paras isä, jonka edelleen tiedän tukevan mua ja mun perhettä kaikissa tilanteissa hyvässä ja pahassa. Ja mää todella toivon, että omat lapseni vois joku päivä ajatella samoin omasta isästään :heart:

 

[Pum]

Mun isäni on aina ollut hyvä isä. :heart: Isäni kannusti ja tuki mua aina lapsena ja nuorena. Hän oli kiinnostunut harrastuksestani ja kuskasi mua treeneihin ja peleihin. Isä oli myös sopivasti tiukka ja piti kuria siten, että mulla ei ollut esim. lupaa luuhata yömyöhään kaupungilla ja koulu piti hoitaa huolellisesti. Isä oli kiinnostunut siitä missä liikuin ja kenen kanssa. Mutta vaikka meillä pidettiin kuria lapsille, ei väkivaltaa tai älytöntä huutamista ollut koskaan. En myöskään ole koskaan nähnyt isääni humalassa. Rajojen vastapainona, isä tuki ( ja tukee ) mua aina vaikeuksissa ja murheissa.

Nyt mun omilla lapsillani on erittäin hyvä isä, joka on aidosti kiinnostunut lapsistaan, hoitaa heitä, leikkii, ulkoilee ja harrastaa heidän kanssaan.

Tämän minä haluan! Miten mä teen sen? Omista rikinäisistä lähtökohdistani käsin? Mulle isyys ei ole idylli, kuten ei äitiyskään. Miten, millainen mies, mitä se tekee, luonteenpirteet? Mä haluan rikkoa kaavan!

Ainakin sekä mun oma isäni että mieheni ovat sellaisia rehellisiä vastuunsa kantavia ihmisiä - niin työssään kuin myös perheensä ja muidenkin ihmisten suhteen. He auttavat, jos joku tarvitsee apua, mutta eivät anna käyttää itseään hyväksi negatiivisessa mielessä. Molemmilla on terve itsetunto, jota ei tarvitse pönkittää muiden ihmisten kustannuksella. He kohtelevat kaikkia ihmisiä hyvin, eivät ilkeile, mutta toisaalta sanovata asiallisesti suoraan, jos joku menee rajan yli ja kohtelee törkeästi heitä tai muita ihmisiä.

Kumpikaan ei ole tippaakaan väkivaltainen vaan molemmat ovat tasaisia, rauhallisia ja huumorintajuisia. He rakastavat läheisiään, mutta eivät halua omistaa ja hallita näitä, siis ei mitään järjetöntä mustasukkaisuutta tai kontrolloimisen tarvetta.

He suhtautuvat ympäristöönsä ja muihin ihmisiin positiivisesti eivätkä ole herkästi haukkumassa ja tuomitsemassa muita.