Marjo Niemi: Juostu maa (samalta kirjailijalta myös Miten niin valo? mutta ensin mainitusta pidin paljon enemmän)
Maarit Verronen: Saari kaupungissa.
Ranya El Ramly: Auringon asema (tää tuntuu aluksi ehkä vaikealta ja sekavalta lukea, mutta siinä on oma kehämäinen rytminsä )
Erlend Loe: Supernaiivi.
Katri Tapolalta voisin suositella jotain, en osaa päättää
Vaikka Näiden seinien sisällä emme näy. Tosin pidin enemmän Kalpeat tytöt -kirjasta, mutta se on ehkä niin lyyrinen että tuo ensin mainittu uppoaa useimpiin paremmin.
Mulla on joku ihme fiksaatio suomalaisiin naiskirjailijoihin, on siellä sentään toi yks norjalainen mies välissä.
Ai niin. Voisin vielä suositella toista norjalaista. Linn Ullman: Ennen unta tai sitten Kun olen luonasi.