tuskafestarit
Eli siis: tähän mennessä mikä vastoinkäymiknen on satuttanut sinua henkisesti pahiten?
Varmaan veljeni sairastuminen äkilliseen 3-kertaiseen aivoverenvuotoon 25 v iässä vailla mitään takeita henkiin jäämisestä tai siitä, että hän toipuisi ennalleen.
Miehen veljen vaimon kuolema rajussa kolarissa otti myös koville, etenkin kun tiesin hänen suojanneen lastaan omalla kropallaan, ja lapsi oli kuolleen äitinsä ruumiin & veren peitossa :'(
Isovanhempien kuolemat ovat koskettaneet tottakai myös, mutta vanhojen ihmisten poismenoa tavallaan odottaa, tai siis tietää että se on pian väistämättä edessä, nuorten kohdalla kuolema taas tulee täysin yllättäen, shokkina.
Miehen veljen vaimon kuolema rajussa kolarissa otti myös koville, etenkin kun tiesin hänen suojanneen lastaan omalla kropallaan, ja lapsi oli kuolleen äitinsä ruumiin & veren peitossa :'(
Isovanhempien kuolemat ovat koskettaneet tottakai myös, mutta vanhojen ihmisten poismenoa tavallaan odottaa, tai siis tietää että se on pian väistämättä edessä, nuorten kohdalla kuolema taas tulee täysin yllättäen, shokkina.
Kyllä tämä isän hiljainen mutta varma hiipuminen ja askel askeleelta syövälle häviäminen on ollut uuvuttavan tuskaista.
Välillä jo toivoo, että loppuisi jo. :ashamed: Ja pääsisi surutyötä tekemään.
Välillä jo toivoo, että loppuisi jo. :ashamed: Ja pääsisi surutyötä tekemään.
vieras
Äidin kuolema ja se, kun mies petti luottamukseni erittäin pahasti. Nämä kaksi sattuivat samoihin aikoihin ja siksi varmaan oli tuplatuska...
vieras
Sama minulla. Minullakin oli kai vikaa päässä, koska en halunnut kuulua heidän lahkoonsa. =) Kätevää. Olen kuulemma niin kieroon kasvanut ja häijy, että saan pärjätä yksin. Näin minulle sanottiin, mutta kenellekään sitä ei myönnetä. Olisi kuulemma paremoi, että olisin kuollut jo lapsena, että vanhempieni ei tarvitsisi minua hävetä.Alkuperäinen kirjoittaja sattuu:
Tuo on minun tuska. Valtava tuska. Näin perheellisenä se kirpaisee vieläkin.