G: Elämäntilanne esikoisen syntyessä.

kolmekymppisiä töissä ja naimisissa. Omassa rivarissa asuttiin. Tiedettiin kumpi tulee. Mulle avioliitto ja taloudellinen varmuus ja hyvä äitiyspäiväraha olivat tärkeitä asioita eli suunnitellusti raskauduttiin hieman keskimääräistä vanhempina.

 

olin 17v ja yh.

 

Olin 18v opiskelija. Miehen kanssa oltu yhdessä n. 1½ vuotta. Vuokrakolmiossa asuttiin, mies kävi töissä. Raskaus oli suunniteltu ja edelleenkin yhdessä, pari lasta siunaantunut lisää

Toki joskus käy mielessä, että miten ihana olis ollut matkustella kaksin ennen lasten syntymää jne.. Mut hyvinhän tuo perheenäkin onnistuu, vaatii vaan hieman suurempaa budjettia..

 

Itse olin 24v töissä, äitiyslomalla mies 25v ja töissä. Olimme vähän ennen esikoisen syntymää ostaneet ensiasunnon.
Raskaus oli suunniteltu.

 

[QUOTE="harmaana";22060005]Olin 18v opiskelija. Miehen kanssa oltu yhdessä n. 1½ vuotta. Vuokrakolmiossa asuttiin, mies kävi töissä. Raskaus oli suunniteltu ja edelleenkin yhdessä, pari lasta siunaantunut lisää

Toki joskus käy mielessä, että miten ihana olis ollut matkustella kaksin ennen lasten syntymää jne.. Mut hyvinhän tuo perheenäkin onnistuu, vaatii vaan hieman suurempaa budjettia..[/QUOTE]

Niin ja lisäys vielä että sukupuolta ei haluttu selvittää.

 

Mä oon 30 ja mies 38... kihloissa ollaan ja kesällä ostettiin vanha hirsitalo jossa 250 neliöö... oon ollu vakiduunissa jo 9 vuotta, tradenomi koulutukseltani... mies on DI ja sillä on kai vähän niinku määräaikainen projektiluontoinen työ mut siihen on varma jatko ainakin seuraavat 3 vuotta ja se projekti on kestänyt jo jonkun 5 vuotta tms... kolmevuotta on oltu yhdessä ja ihan harkitusti tehty tuo maha-asukki... sukupuolta ei tiedetä varmuudella kun oli lapsukainen niin jalat ristissä, mut todennäköisempää on et tyttö tulossa... kai se on pakko olla valmis tuon lapsukaisen tuloon vaikka välillä vähän päätä kylmää ja tuntuu et älä nyt tänään vielä synny et anna mä vielä totuttelen ajatukseen... en oo uskaltanut missään vaiheessa raskautta pitää itsestäänselvänä et lopputuloksena on lapsi kun kuitenkin niin paljon kaikkee voi sattua matkanvarrella...

 

Minä 21 mies 25, asuttiin omistusasunnossa. Minä opiskelin mies kävi töissä. Raskaus oli yllätys, mies halusi todella kovasti lasta oli halunnut jo kauan itsellä kesti tottua ajatukseen lähes synnytykseen asti. Mutta päivääkään en ole katunut päätöstämme. Sukupuolta emme halunneet tietää, halusimme pitää jönnityksen loppuun asti.

 

Olin 25.v. Opiskelin toista tutkintoa ja vakkari työ oli. Mies oli 30v vakkari työssä. Asumisoikeus asunnossa asuttiin, kihloihin mentiin raskaus aikana ja naimisiin samalla, kun lapsi kastettiin. Rakenneultrassa käytiin, mut 100% varmoja sukupuolesta ei oltu.

 

Mä olin 28v ja mies 29v. Kihloissa. Omassa (pankin) omakotitalossa maalla. Molemmat oltiin vakituisissa työpaikoissa. Suunniteltu oli. Oltiin niin valmiita, kuin voi esikoista odottaessa olla. Tiedettiin, että poika tulee.

Nyt neljä vuotta myöhemmin samassa paikassa asutaan, samoissa työpaikoissa ollaan. Esikoisen pikkuveli on nyt vuoden ikäinen.

 

Esikoista odotan, yksin. Tällä hetkellä olen koulussa mutta valmistun joulukuussa, ikää on 23. kai sen voi myöntää että vahinkoraskaus on. Asunto pitäis saada ja silleen, laskettu aika on maaliskuussa.

 

Olin 21v, mies 23. Kihloissa.Vuokralla asuttiin. Vauva ei ollut suunniteltu,mut ei yllätyskään. Alusta asti olin varma et tulee tyttö ja tyttö tuli.
Opiskelin ennekuin jäin äitiyslomalle.Mies oli töissä.Noin 4kk ennen vauvan syntymään,mies joutui työtapaturmaan. Siinä sit "hieman" suunnitelmat muuttu,mut parasta oli et mies pääsi osallistumaan vauvan hoitoon alusta asti yhtä paljon kuin minäkin.

 

Olin vielä 19v mies 20v. Kihloissa oltiin ja asuttiin isossa vuokrakaksiossa. Mie tein yliopisto opintoja ja mies kävi töissä. Ultrassa selvis että tyttöä odotettiin ja ihana tyttö myöskin saatiin :heart: Niin ja ihan suunniteltu oli raskaus, onnellisena yllätyksenä tosin tuli se kuinka nopeasti raskauduin.

 

Minä olin 23v., mies 22v. Naimisissa 2v. Opiskelijoita molemmat, minä valmistuin äitiysloman aikana. Asuttiin vuokralla 56 neliön kaksiossa. Oli erittäin suunniteltu ja laskelmoitu raskaus Ja kai me oltiin valmiitakin.

Tänä syksynä tuo esikoinen meni jo kouluun... Edelleen naimisissa, asutaan omistusrivarissa, kummallakin vakityöt jne. Kuopuskin jo 4v.

 

Eli ihan yleisesti. Minkä ikäisiä olitte? Millaisessa asunnossa asuitte? Töissä vai opiskelemassa? Oliko suunniteltu raskaus? Olitteko valmiita lapsen tuloon? Tiesittekö kumpi tulee? Yms.

Minä olin 33, mies 28 vuotta. Emme asuneet yhdessä, minä asuin omistusasunnossa ja mies vuokralla. Meillä kummallakin oli vakituinen työpaikka. Oli suunniteltu, tosin minulle yllätys ( olin kuvitellut, etten tule kovin herkästi raskaaksi). Emme olleet valmiita. Tiesimme, kumpi on tulossa.
Remointoimme yhteistä asuntoamme raskauteni kolmannella kolmanneksella.
Nyt olemme olleet kohta seitsemän vuotta yhdessä.

 

Olin 21v ja mies 24v. Minä olin työllistettynä koulunkäyntiavustajana ja mies kurssilla. Asuimme vuokralla. Lapsi oli suunniteltu ja olimme aviossa. Elämä oli taloudellisesti tiukkaa,mutta onnellista.

 

Olin 28-v, vakityöpaikassa. Tyttö sai alkunsa yhden yön jutusta. On erittäin rakastettu vahinko sekä äitinsä, että isänsä puolelta. Asuin ja asutaan edelleen vuokra kaksiossa, minä siis yh. Raskaustestin aikaan en todellakaan ollut valmis lapsen tuloon (isä vielä vähemmän), mutta itse kasvoin raskauden aikana äidiksi ja isä alkaa pikku hiljaa tottua tilanteeseen. Tyttö kohta 2v