Hyvä kysymys Varmasti riippuu paljon vauvasta.onko muuten ihan taattua,että vauva hyväksyisi uuden rinnan ja uuden äidinmaidon tuosta noin vaan ?
Ei tietenkään, eihän väsynyt lapsikaan aina nukahda. Mutta mikäli vauvalla on nälkä, hänelle tulee tarjota maitoa.onko muuten ihan taattua,että vauva hyväksyisi uuden rinnan ja uuden äidinmaidon tuosta noin vaan ?
Esikoista täysimetin 4,5kk ja kolmea seuraavaa 6kk. Vauvan kanssa liikkuessani minulla oli pullo ja maitoa mukana vain esikoisen ensimmäiset viikot. Kotonakaan ei ole aina ollut korviketta -eikä sitä olla koskaan tarvittukaan. Yhtään edes "läheltä piti"-tilannetta ei ole tullut, siis sellaista että vauvalla olisi nälkä eikä ruokaa lähellä.Minäkin haluaisin kuulla niitä akuutteja tilanteita joita voi olla useitakin.
Kotona miulla oli aina pullo ja korviketta. Kotoa kun lähdin lapsen kanssa hoitolaukussa kulki myös aina pullo ja korvike. Ja ilman hoitolaukkua en koskaan astunut ovesta ulos.
Mikä se imetyksen syvin olemus sitten on? Tuntuu että sekin vaihtelee niin kovasti miten kukin on tuon kokenut.
Ei mullakaan tämä toinen huoli korviketta, koskaan ei ole huolinut kun olen ollut paikalla. Pari kertaa ottanut isältään kun olen joutunut olemaan pidempään poissa, mutta tuolloinkin vain noin 20-30ml eli sen verran että hieman nälkä helpottaa. Siitä huolimatta korvike ja pullo kulkee aina vauvan mukana, vaikka olisin itsekin paikalla. Tykkään ennakoida, ei olis yhtään rento olo ilman noita varusteita.Minulla taas ei ole koskaan ollut korviketta ja pulloa mukanani, kun olen jossakin kulkenut, esim. kyläillyt ystävän luona. Vauvani eivät ole pullosta syöneet. Periaatteessa kohdalleni olisi voinut sattua esim. äkillinen sairaskohtaus tms. onnettomuus ja henkilön, jonka hoteisiin vauvani olisi jäänyt, olisi pitänyt jollakin tavalla hoitaa ruokinta. Näin äkkiseltään vauvan kannalta paras henkilö hoitajaksi olisi ollut joku imettävistä ystävistäni. Tuttu ruokailutapa, vaikka sitten eri henkilön rinnalta, olisi luullakseni ollut kuitenkin parempi kuin pullo, joka sai aikaan perusteellisen hämmennyksen ja lopulta raivarin, syöttäjästä riippumatta.
Vaihtelee takuulla kuten tästäkin jo huomaa. Toisille sillä on syvempi merkitys kuin toisille, mulle se ei ole koskaan ollut pelkästään yksi keino ruokkia lapsi. Sen takia en toisten lapsia imettäisikään jos ei olisi hengenlähtö kyseessä. Enkä osaa selittää, se vaan on sellainen tunne. Että tämä on mun lapsi ja minä hänet rinnallani ruokin. Alkukantainen vaisto? Mene, tiedäMikä se imetyksen syvin olemus sitten on? Tuntuu että sekin vaihtelee niin kovasti miten kukin on tuon kokenut.
Tuntuu tosiaan vaihtelevan suurestikin eri yksilöiden välillä. Mulle se on ollut ruokintaa, läheisyyttä, hellyyttä, jotakin erityistä ja voimakas side minun ja lapseni välillä. Tästä huolimatta en vierasta ajatusta siitä, että minun ollessani estynyt joku muu antaa lapselleni sen ravinnon ja sylin. En koe minun ja lapseni muodostaman "taikapiirin" siinä rikkoutuvan, koska se muodostuu enimmäkseen tunnesiteestä.Mikä se imetyksen syvin olemus sitten on? Tuntuu että sekin vaihtelee niin kovasti miten kukin on tuon kokenut.
Onko fanaattinen, jos ei halua kenenkään imettävän omaa lastaan puolen tunnin takia? Mun mielestä fanaattisuutta taas on imettää toisen lapsi ilman lupaa puolen tunnin takia.Minä oon imettänyt, mutta en minä siitä mitään "syvintä olemusta" löytänyt. Ruokin vauvan, that's it.
Toki se voi olla jollekin jotain muuta, mutta ei me kaikki koeta asiaa samoin, eikä todellakaan näin fanaattisesti. Mulla ei oo tuohon alkuperäiseen kysymykseen ees mitään mielipidettä ja kyllä ihmettelen, miksi lapsettomia(kin) ihmisiä asia näin paljon jaksaa kiinnostaa No, meitä on moneksi!
PEESI.Tuntuu tosiaan vaihtelevan suurestikin eri yksilöiden välillä. Mulle se on ollut ruokintaa, läheisyyttä, hellyyttä, jotakin erityistä ja voimakas side minun ja lapseni välillä. Tästä huolimatta en vierasta ajatusta siitä, että minun ollessani estynyt joku muu antaa lapselleni sen ravinnon ja sylin. En koe minun ja lapseni muodostaman "taikapiirin" siinä rikkoutuvan, koska se muodostuu enimmäkseen tunnesiteestä.
Kivahan se on välillä vääntää, enemmän itsekin jankutan sen takia että aloittaja suostuisi hyväksymään eriävät mielipiteet, mutta se taitaa olla turhaa ja nyt koisaamaan että jaksaa yöllä imettää kun tarve iskee. Onneksi on korviketta kaapissa jos minulle yöllä joku rintatukos iskee molempiin rintoihin...Eikun tämä keskustelu on fanaattinen ja minua ihmetyttää se. Mä sanoin jo, ettei mulla ole edes mielipidettä koko asiaan
Pakko kysyä tytsiltä vielä tämä: olet saanut lapsen ja kykenet imettämään ja olet jäänyt ystäväsi vauvan kanssa yksin kun ystäväsi on joutunut siihen onnettomuuteen. Korviketta löytyisi kaapista, mutta mitä sinä teet? Annatko korviketta vai imetätkö?
Miksi? Pitempään siinä pullorumbassa joka tapauksessa menisi kuin tissin esiin kaivamisessa. Ja teit hyvin selväksi sen, että lapsen (anteeksi, LAPSEN) edun mukaista ei voi missään tilanteessa olla joutua odottamaan sitä korviketta. Miksi siis tässä tilanteessa valitsisit kuitenkin korvikkeen ennemmin kuin äidinmaitosi, lapsen optimaalisen ravinnon?Korviketta antaisin.