G: Antaisitko toisen naisen imettää vauvaasi, jos vaihtoehtona olisi, että vauva joutuisi huutamaan nälkäisenä?

Jaa. Mä olen kuullut mielipiteen asiasta tässä ihan lähipäivinä mm. sairaanhoitaja-kätilöltä ja imetystukihenkilöltä. Laajempaa kyselyä en ole harrastanut.

Mielipide oli tietysti se, ettei tarvitse suojautua HIVilta. Enää.
Me kaikki uskotaan, että olet erityinen, erityisen pätevä, fiksu ja kaunis - meitä muita parempi, fiksumpi ja kauniimpi. Rakastavampi. Omaat erityisemmän piirin, tunnet enemmän asiantuntijoita...

 

Kyseessä on kaksi täysin eri asiaa. Entä jos maidontulo on ehtynyt ja korvike loppunut. Pitäisikö silloin tapahtuma rinnastaa tukistamiseen, kun äiti on ollut huolimaton ja päästänyt maidot loppumaan ruokailun siirtyessä puoli tuntia?

Tuokin on taas täysin eri asia. Eihän lapsen hiuksia harjaava vahingossa lasta satuttava äitikään syyllisty tukistukseen. Vahingot erikseen.

 

Väitätkö sinä siis, että tässä maailmassa kaikki rakastavat lapsiaan ja vielä yhtä paljon? Kaikilla on yhtä hyvät vaistot? Aika naiivia kuvitella noin, sanoisin. Ei sillä, että olisi tarpeen kilpailla tällaisilla. Ihmiset eivät vaan missään asiassa ole koskaan täysin samalla "viivalla". En tosiaankaan kuvittele, etten tule olemaan jotain äitiä tietämättömämpi ja taas toista tiedostavampi tulevaisuudessa.

Vastaisitko kysymyksiini:

1. Ovatko lapset ja aikuiset tasa-arvoisia?
2. Antaisitko HIV-positiivisen imettää lastasi?

Jatketaan sitten.

 

Antaisitko HIV-positiivisen imettää lastasi?

Kysy nyt vielä, veisinkö lapseni narkkarille hoitoon.

 

Kysy nyt vielä, veisinkö lapseni narkkarille hoitoon.

Voisitko vastata.

 

Ei se ole mikään ihmeellinen asia, että maailmassa jotkut rakastavat lapsiaan toisia enemmän. Joillain äidinvaistot heräävät toisia myöhemmin. Jotkut harvat eivät edes rakasta lapsiaan. Raakaa todellisuutta. Ei se ainakaan mulle ole mikään tabu, että ihmisten vaistoissa ja tunne-elämissä on eroja.

Mutta kuka voi määrittää, mikä on se absoluuttinen oikea aito äidinvaisto ja äidinrakkaus. Tässäkin monet aika hienosti ohittavat sen tosiasian, että imetys on äidin ja vauvan välinen intiimi asia ja väittävät, että sehän on vain ruokailua ei mitään muuta. Milläs asteella heidän äidinvaistonsa on mielestäsi? Minusta tuntuu aika kylmältä, että imetys on joidenkin mielestä noinkin mekaaninen asia ja käytännön toimitus, eikä asiaan liity mitään tunnetta.

 

Minusta asiaa on turha miettiä vetämällä sekuntti-rajoja. Pääasia, että vastaa lapsensa tarpeisiin mahd. nopeasti (tai muu lasta hoitava). Maalaisjärjellä. Kuka tahansa asiantuntija pitäisi epätoivottavana, että tätä tarpeen täyttämistä viivytettäisiin.

No eikö siihen vastata mahdollisimman nopeasti jos mahdollisimman nopeasti hakee sitä korviketta tai pumppaa sen maidon pulloon?

 

Vastaisitko kysymyksiini:

1. Ovatko lapset ja aikuiset tasa-arvoisia?
2. Antaisitko HIV-positiivisen imettää lastasi?

Jatketaan sitten.

1. Kyllä, periaatteessa. Ihmisarvo on sama, mutta viattoman lapsen hyvinvointi menee yleensä edelle, koska lapset ovat puolustuskyvyttömämpiä ja heillä on elämä enemmän kesken.

2. En mikäli ei kyettäisi todistamaan, ettei tauti tartu lääkitystä käyttävän äidin kautta.

 

Antaisitko humalaisen kyyditä lapsesi hoitoon?

Vastaisitko kysymyksiini:

1. Ovatko lapset ja aikuiset tasa-arvoisia?
2. Antaisitko HIV-positiivisen imettää lastasi?

Jatketaan sitten.

 

Tuokin on taas täysin eri asia. Eihän lapsen hiuksia harjaava vahingossa lasta satuttava äitikään syyllisty tukistukseen. Vahingot erikseen.

No eikö tässäkin tapauksessa ole kyseessä aika pitkälti vahinko. Äitihän oli sairaalassa tms.

 

[QUOTE="Vieras";28871460]Antaisitko humalaisen kyyditä lapsesi hoitoon?[/QUOTE]

Minä? Vai Tytsi?

 

[QUOTE="vieras";28871454]No eikö siihen vastata mahdollisimman nopeasti jos mahdollisimman nopeasti hakee sitä korviketta tai pumppaa sen maidon pulloon?[/QUOTE]

Pumppaus ok. Korvikkeen hakeminen ei, jos siihen menee paljon aikaa. Ainakaan se ei silloin ole lapsen kannalta parasta.

 

Ei se ole mikään ihmeellinen asia, että maailmassa jotkut rakastavat lapsiaan toisia enemmän. Joillain äidinvaistot heräävät toisia myöhemmin. Jotkut harvat eivät edes rakasta lapsiaan. Raakaa todellisuutta. Ei se ainakaan mulle ole mikään tabu, että ihmisten vaistoissa ja tunne-elämissä on eroja.

Eli minä rakastan lastani vähemmän kuin sinä kuvitteellista lastasi? Äidinvaistoja ei ole, koska en halua toisen naisen imettävän lastani?

Kipeää tekstiä, ei voi kun ihmetellä.

 

No eikö tässäkin tapauksessa ole kyseessä aika pitkälti vahinko. Äitihän oli sairaalassa tms.

Juu, sairaalaan joutuminen ei ole oma valinta. Se on, jos antaa lapsensa huutaa nälkäisenä ja velvoittaa ystävää kipaisemaan kauppaan huutava vauva mukanaan ostamaan pulloa/korviketta, keittämään pullon ja kokeilemaan, josko vauva ehkä osaisi imeä pullosta.

 

1. Kyllä, periaatteessa. Ihmisarvo on sama, mutta viattoman lapsen hyvinvointi menee yleensä edelle, koska lapset ovat puolustuskyvyttömämpiä ja heillä on elämä enemmän kesken.

2. En mikäli ei kyettäisi todistamaan, ettei tauti tartu lääkitystä käyttävän äidin kautta.

Eikös sen äidinmaidon pitänyt tuhota se Hiv-virus? Et taida itsekään uskoa linkityksiisi...
Toinen juttu, että miten voit määritellä kenen elämä on kesken ja kenen ei? Mikä on se ikä, kun elämä ei enää ole kesken, jos kerran lapsilla on?

 

Tuokin on taas täysin eri asia. Eihän lapsen hiuksia harjaava vahingossa lasta satuttava äitikään syyllisty tukistukseen. Vahingot erikseen.

Hyvä huomio.

 

[QUOTE="vieras";28871471]Eli minä rakastan lastani vähemmän kuin sinä kuvitteellista lastasi? Äidinvaistoja ei ole, koska en halua toisen naisen imettävän lastani?

Kipeää tekstiä, ei voi kun ihmetellä.[/QUOTE]

Vastaa rehellisesti. Onko lapsen näkökulmasta parempi saada äidinmaitoa heti ystävältä vai huutaa nälkäänsä puoli tuntia tai pidempäänkin ja juoda toisen lajin maitoa?

 

[QUOTE="ulla";28871483]Eikös sen äidinmaidon pitänyt tuhota se Hiv-virus? Et taida itsekään uskoa linkityksiisi...
Toinen juttu, että miten voit määritellä kenen elämä on kesken ja kenen ei? Mikä on se ikä, kun elämä ei enää ole kesken, jos kerran lapsilla on?[/QUOTE]

Älä viitsi. Ei kukaan voi ajatella, ettei oman lapsen edun tule pääasiassa tässä elämässä mennä vanhempien etujen edelle, jos nämä ovat ristiriidassa.

 

Pumppaus ok. Korvikkeen hakeminen ei, jos siihen menee paljon aikaa. Ainakaan se ei silloin ole lapsen kannalta parasta.

Onko pumppaus ok, jos siihen menee puoli tuntia? Kerrohan tähänkin nyt se aikaraja.

 

Vastaa rehellisesti. Onko lapsen näkökulmasta parempi saada äidinmaitoa heti ystävältä vai huutaa nälkäänsä puoli tuntia tai pidempäänkin ja juoda toisen lajin maitoa?

Äidinmaito pullosta parempi. Mutta imettämistä en hyväksy.

 

[QUOTE="vieras";28871391]Jos aiheuttaa kipua, pelkoa ja hätää, miksi nälkäitku loppuu kun vauvaa esim. heijailee tai sille antaa hetkellisesti muuta ajateltavaa?[/QUOTE]

Totta kai moni asia voi vauvaa rauhoittaa useimmissa tilanteissa. Se ei silti poista sitä, ettei tarpeeseen vastata. Vauva ei koe tulleensa ymmärretyksi.

 

[QUOTE="vieras";28871503]Äidinmaito pullosta parempi. Mutta imettämistä en hyväksy.[/QUOTE]

Miksi _vauvan_ kannalta huutaminen ja korvikkeen odottelu on parempi kuin imetys? Vai onko kyse vain siitä, että koet mustasukkaisuutta? Eli tunteesi menee vauvan parhaan ohi?

 

Vastaa rehellisesti. Onko lapsen näkökulmasta parempi saada äidinmaitoa heti ystävältä vai huutaa nälkäänsä puoli tuntia tai pidempäänkin ja juoda toisen lajin maitoa?

Tuolla viimeisellä ei ole merkitystä. Jos korvike on selvästi nopeammin saatavilla, niin silloin varmaan kallistuisit sen puoleen?

 

[QUOTE="vieras";28871342]Nyt puhutaan siitä, mitä sana "akuutti" tarkoittaa. Eikä siitä, mitä sen sun pikkupäässäsi tarkoittaa.

Minun arvomaailmaani vastaan sotii se, että tekee jotain toisen lapselle ilman lapsen vanhempien lupaa.[/QUOTE]

Okei. Pakottaisitko lapsen syömään ruokansa ja vaikka istumaan lautasen ääressä kaksi tuntia, jos vanhemmat näin toivovat? Kun vanhempien tahtoa on kerran kohteliasta kunnioittaa.

 

Ai nälkäitku loppuu heijaamalla ja antamalla muuta ajateltavaa? Joo, ehkä yli puolivuotiaan vauvan kohdalla ja jos nälkä ei ole vielä kovin tuntuva, vasta alkamassa. Mutta pienen vauvan kovaa nälkäitkua ei kyllä lopeta mikään muu kuin ruoka, se on raastavaa ja väkivaltaista Olen joutunut kerran kuuntelemaan oman vauvani nälkäitkua autossa, oli nukkunut useamman tunnin ja heräillyt. Alkoi kitinä, lopulta huuto, kimeä ja hätäinen kirkuna. N. kymmenen minuuttia meni, että voitiin pysähtyä. Takapenkillä oli vauvalla seuraa ja leluja, mikään ei auttanut. Kun vihdoin lopulta sain vauvan tissille, söi kuin viimeistä päivää hysteerisenä.

Se nälkäitkuhan on eloonjäämiskeino.