G:äippä

[aivan]

no, mitä kirjoitustyyliin tulee, niin sinäkään et vaikuta siltä että tienaisit opintotukea enempää.

Olen töissä valtiolla, siellä ""isossa"" talossa. En missään ""kunnon"" tehtävissä joista tienaakin sitten sen kaksinkertaisen määrän.

Mutta minun ei lie tarvitse täällä todistella kenellekään ammattiani, tulojani, arvojani tai muutakaan.

Muistutan vaan ihmisiä jotka eivät aina muista, hyvä jos sinä jo tiedät, että kaikkeen ei voi rahallakaan varautua. Ja raha ei oikeasti sitä onnea tuo pidemmänpäälle. Kyllä se on lähimmäisenrakkaus ja usko mitkä tuovat ihmiselle onnen ja elämäntarkoituksen.

 

[???]

En viihtyisi köyhänä? En viihtyisi köyhänä? Siis mitä? Entä jos yht´äkkiä menettäisit jotenkin rahasi ja vaikka sairastuisit niin, ettet enää voisi tehdä töitä, niin mitä sitten? Onko elämän sisältö todella niin kiinni rahan määrästä?

Me olemme mieheni kanssa ehkä keskituloisia, kaikki mikä tulee menee kanssa, ei jää säästöön. Ei ole kaikkeen mahdolliseen varaa (matkusteluun, kalliisiin vaatteisiin, uusiin autoihin tms.) mutta ei tässä nyt mitenkään onnettomia sen tähden olla, hyvänen aika. Siis tottakai olis ihanaa saada jostain lisää rahaa, olla vähän rikkaampi, mutta ei elämä huonoa ole näinkään. Eihän elämää voi käyttää toisten kadehtimiseen ja voivotteluun. Voi himputti pistää vihaksi, kun tämän ketjun perusteella rikkaat säälii köyhiä/pienituloisia. Voi paska, eikö mene kaaliin, ettei kaikki todellakaan ole kiinni rahasta. Voi X#%¤####Grrrr!!!

 

[aivan]

Ei varmaankaan näytä menevät. Minä en usko että olisin tämän onnetetomampi vaikka tienaisinkin vähemmän.
Kyllä se ihmisestä itsestään lähtee.

 

[huihui]

älä nyt uskalla olla rehellinen! kohta tulee joku Julia tai Rikas kertomaan kuinka olet katkera ja köyhä. Ja tyhmäkin vielä kun et ole kouluja käynyt

 

[Ulpu]

En minäkään usko tuohon 100000 euron tuloihin. Jos olet noin rikas, niin on outoa, että kirjoittelet täällä.Älä kysy miksi, se vain tuntuu oudolta.

Itselläni taisi viime verotuksessa olla tulot jotain 20 000. Kovalla työllä ansaittuja, ja kyllä joskus pännii, kun kaikki on nykyisin niin kallista, mutta... mitäs tähän nyt lohkaisisi. Elämä on.
;D

 

[opiskelijamutsi]

Onpas mielenkiintoinen keskustelu. Kateus se on mikä suomalaiset tiellä pitää

Itse ainakin vuodesta 1993 opintotuella, kesätyötuloilla ja nyt äitiysrahalla kitkuttaneena osaan arvostaa rahaa ja sen tuomia etuja. Ei korkeakoulutus siis aina suuria tuloja takaa. Toivottavasti kuitenkin tulevaisuudessa, ja lähdenkin ihan oikeisiin töihin heti, kun se on mahdollista. Perhe on kiva asia, mutta en myöskään halua olla köyhä enää..

Äitiysrahan pitäisi mun mielestä olla sama kaikille, koska yhtä arvokasta työtä me kaikki tehdään. Sitten ei ainakaan kenenkään tarvitsisi olla kateellinen kenellekään. Perheestä eikä rahasta. Ja olisi tietty hyvä, että ihmiset tajuaisivat, että muilla saattaa olla elämässä eri prioriteetit kuin heillä itsellään eikä siinä ole sinällään mitään väärää. Musta on esim. hienoa, että joku jaksaa olla kolme vuotta kotona lapsen kanssa, mutta musta ei siihen koskaan olisi. Ei rahan (tai siis sen puutteen) takia eikä muutenkaan.

 

[minna]

viime vuoden verotettavat tulot oli 90 000 €, olen sisustusalan yrittäjä.
Nyt olen äitiyslomalla ja täällä elleissä pyörin. Olen ihan samanlainen talliainen kuin muutkin Ikää on 29 vuotta.

 

[hilu]

käteen jää äippärahaa 2993€/kk.

 

[epätasa-arvoa]

""...Äitiysrahan pitäisi mun mielestä olla sama kaikille, koska yhtä arvokasta työtä me kaikki tehdään. Sitten ei ainakaan kenenkään tarvitsisi olla kateellinen kenellekään...""

No tuo vasta epätasa-arvoista olisi. Musta on reilua niin, että mitä enemmän niitä VEROJA on maksanut, sitä enemmän niistä saa sitten äitiysrahanakin. Jonkinlainen samansuuruinen perusosa kuuluu kaikille niin kuin se kai nykyään onkin. Siihen päälle tuloista riippuva osuus.

Joidenkin kateellisuus on aika löyhä peruste. Siinä tapauksessa kateellisten ihmisten pitäisi mennä itseensä ja miettiä mitä voisi elämälleen tehdä, jos keskittyy muiden kadehtimiseen.

 

[opiskelijamutsi]

No ei se nyt ihan noinkaan mene. Nyt saan hyvin pienen äitiysrahan, vaikka tulevaisuudessa tulenkin tienaamaan todennäköisesti erittäin hyvin. Myös mieheni saa hyvää palkkaa. Mehän siis veroja maksamalla maksamme hyvätuloisten äitiysrahan, vaikka emme itse hyödy siitä mitään.

 

[tasaus]

Olet ilmeisesti maksanut sitten vähän verojakin jos saat nyt vähän äitiysrahaa. Valitettavasti ei oteta huomioon mitä Te yhdessä maksatte miehenne kanssa veroja.

Suurempi kysymys on tietenkin se, tulisiko nämä menot tasata niin, että huomioon otettaisiin miehen tulot ja myös miesvaltaiset työpaikat olisivat maksamassa kuluja. Niinhän se Pitäisi olla...

 

[niin niin]

Kaikenlaista porukkaa täällä liikkuukin!

Itse tienaan vuodessa n.60 tuhatta egeä ja ihan onnellinen olen. Raha tuo myös onnea koska se helpottaa elämää mutta uskon että pienituloisenakin olisin ihan onnellinen. Pitäisi vaan sopeutua tilanteeseen. Rakastan matkailua ja shoppailua ja olen huoleton, eli elämänmuutoshan se olisi. Minulla on vain yksi lapsi aviomieheni kanssa koska olen kai liian laiska hankkimaan monta. En halua vihaiseksi, kiireiseksi, kotona majailevaksi köyhäksi äidiksi.

Minusta lapset pitää tehdä vasta sitten kun pystyy ne itse elättämään. Muistan että minullakin oli vauvakuume jokunen vuosi sitten (olisko 4v sitten) mutta ei olisi vielä ollut rahaa lapseen, en halua käyttää tukia, äitiyspäivärahan kyllä nostin mutta en todellakaan mitään hoitorahoja tai toimeentulotukia, se on väärin!

Kun mietin ammatinvalintaa, ajattelin jo silloin että täytyy valita ala josta myös tienaa jotakin. Olen onnellinen että valitsin. Moni kaveri on kotona monen pienen lapsen kanssa ja vuoden kohokohta on viikon loma kanarialla. Ovat jääneet kotiin koska ei se sairaanhoitajan tai opettajan työ niin kauheasti siitä minimiäitisypäivärahasta eroa...no, tuo oli ehkä liioittelua mutta kuitenkin!

niin makaa kuin petaa, ainakin osittain!

On kuitenkin kiva että meillä on kaikenlaisia ihmisiä, myös niitä joille ei raha merkitse niin paljon kuin minulle!

 

[vasta ä-loman aloittanut]

Käteen jää vähän yli 1000e. Lainojen ym pakollisten menojen jälkeen käteen jää noin 400e omaan käyttöön. Jännää nähdä, miten sillä kohta alkaa pärjäillä. Kulutustottumuksia täytynee muuttaa. Siitähän se paljon riippuu, mihin on tottunut.

 

[tyttönen]

Onhan se aika hassua, että samaa työtä (eli vauvanhoitoa) tekevät naiset saavat aivan erisuuruista ""palkkaa"" (eli äitiysrahaa).

Ja todellakin opiskelijat tms. köyhyysrajalla elävät tulevat todennäköisesti vielä elämässään niitä veroja maksamaan... Kotihoidontuki on kyllä kaikista uskomattomin. Mutta niin ovat monet muutkin asiat rakkaassa hyvinvointivaltiossamme.

 

[Julia]

Vai että sama äitiysraha kaikille tulotasoa/maksettuja veroja katsomatta. Täälläkö ne tämän maan sossut ja vieläkin punaisemmat ilmeisesti pesii! Eiköhän itänaapurimme tarina opettanut, mitä kommunismista seuraa...

 

[=)]

Julialla taitaa olla TYLSÄ ELÄMÄ rahoista huolimatta..=)))

 

[jebajee]

Sivistystason perusteella hän taitaa olla niitä todellisia tyhmiä ja laiskoja.

Ymmärrystä, viisautta ja empatiakykyä ei saa rahalla.

 

[Natalia]

Jos teitä nettikeskustelijoita voi yhtään vakavasti ottaa, olisi syytä olla huolissaan. Kuinka ilmeisen korkeasti koulutettu elämässä pärjännyt ihminen voi tuntea yhteiskuntaa niin onnettomasti?

Tuskin vaaditaan pitkää matematiikkaa tai logiikan cumua parin tosiasian ymmärtämiseen. Ensinnäkin, yhteiskuntamme toivoo, että lapsia tehtäisiin suhteellisen nuorina, jopa opiskelujen aikana. Tässä vaiheessa on mahdotonta tienata suurta palkkaa, joten äitiysraha on minimi (15,20 e/arkipvä), joka kuuluu kaikille varallisuudesta riippumatta. Tällainen opsikelijaäiti kuluttaa yhteiskunnan varoista minimaalisen osuuden, kasvattaa lapsensa säästeliäästi ja vieläpä ympäristön huomioiden (koska kierrättää vauvantarvikkeet), valmistuu koulusta ja hankkii työpaikan. Tässä vaiheessa hän alkaa maksaa veroja, joilla osittain maksetaan myös vanhempien, hyvin tienaavien äitiysrahat.

Toiseksi, on muitakin ""köyhiä"" kuin opiskelijat, työttömät ja kotiäidit. Itse saan verotonta tuloa tutkimustyöstä, enkä siis voi saada työpanostani vastaavaa äitiysrahaa. Teen töitä n. 10 h/päivässä, mutta äitiyslomalla putoan minimille, koska tuloni on verotonta. Tämänkin vuoksi äitiyslomani jää lyhyeksi. On vain sattumaa, että juuri nyt olen tällaisella rahoituspohjalla, koska korkeimman mahdollisen koulutuksen kautta voisin aivan hyvin olla muissa, rahakkaimmissa töissä. Tällainen rahoitusmalli on - Julialle ja muille samanhenkisille tiedoksi - varsin yleinen korkeakoulumaailmassa.

Kolmanneksi, mitä on köyhyys? Itse elän ne muutamat äitiyslomakuukaudet minimirahalla, mutta se ei toki tarkoita, että minulla ei olisi muuta omaisuutta, säästöjä tai osakkeita. Äitiysrahan määrä ei suinkaan ole suoraan verrannollinen elintasoon. Laskelmissa tulee huomioda elinkustannukset, perheen yhteinen tulotaso, lasten lukumäärä, velat jne.

Itse saan tosiaan tuon minimirahan. Enkä ole lainkaan huolissani toimeentulosta. Olen tottunut elämään kohtuullisesti, iloni eivät koostu kalliista autoista tai luxusasunnoista. Asuntolainaa en maksa. Ulkomailla käyn useita kertoja vuodessa, koska pidän matkailusta. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että teen sellaista työtä mistä todella nautin ja minulla on hyvä parisuhde. Hyvät puitteet odottaa vauvaa!

 

[tyttönen]

Kiitos, Natalia, järjen sanoista tämän sekamelskan keskellä.