No, kumoonpa taas monta yleistystä
1) Meillä minä olen parempituloisempi kuin mies ainakin toistaiseksi. Eli ei nykyään ""aina"" mies ole se pääelättäjä.
2) Vaikka mulla onkin isot tulot, en koko ajan mieti, ""mitä ostaisin seuraavaksi, että saisin itselleni mielihyvää"", niin kuin joku kirjoitti. Kommentti kertoo ehkä enemmän kirjoittajasta ja hänen ennakkoluuloistaan kuin mistään muusta. Suuri osa rahoista mullakin menee kuitenkin asuntolainaan (ja veroihin

!) ja mun kiinnostuksen kohteet ovat lähinnä sellaisia, etteivät ne maksa mitään eikä shoppailu tosiaankaan kiinnosta.
3) Mäkin olen työläisperheestä enkä ole tottunut saamaan mitään ilmaiseksi. Tuohan se turvallisuudentunnetta ja rentoutta elämään kun ei tarvitse joka senttiä laskea. Ja olenhan töitä tehnyt, että olen saanut hyvän duunipaikan eli koen täysin ansainneenikin sen mielenrauhan mitä palkkapussi tuo mukanaan. Mutta työ sekin, ensisijaisesti tyydyttää muita tarpeitani kuin taloudellisia..
4) Suuret tulot eivät tarkoita välttämättä sitä, että arvot olisivat materialistiset. Mun onnellisuuteen vaikuttavat paljon enemmän ihan muut asiat mm. lapsen hyvinvointi, parisuhde, läheiset ihmiset jne.
Naurettavaa asettaa jotenkin vastakkain hyvät tulot ja esim. tämä: ""Minun unelmani on se, että lapsemme saa kasvaa onnellisena ja terveenä ja tuntea mitä on aito välittäminen ja rakkaus.""... Niin kuin ei voisi olla SEKÄ ETTÄ....